torstai 8. heinäkuuta 2021

Otsonoitu seesamiöljy punajäkälän hoidossa

 Miika Sallinen 

(päivitetty 11.8.2021)

Olen aiemmin kirjoittanut artikkelin otsonoidun öljyn käytöstä valkojäkälän hoidossa. Sen vuoksi olenkin saanut useita kyselyitä, olisiko otsonoiduista öljyistä apua myös punajäkälään? Olen asian suhteen ollut optimisti, sillä otsonoitujen öljyjen erinomaiset ihoa uudistavat ja antioksidanttijärjestelmää stimuloivat ominaisuudet tukevat niiden käyttöä moniin erilaisiin ihotauteihin – punajäkälä mukaan lukien.

Punajäkälää on useita tyyppejä, joista yleisimpiä ovat niin sanottu tavallinen punajäkälä ja limakalvojen punajäkälä. Tavallisessa punajäkälässä iholle ilmestyy sinipunervia, laakeita näppylöitä, jotka saattavat sulautua yhteen laajemmiksi alueiksi. Niiden pinnalla voi nähdä vaaleaa, hentojuovaista verkkoa. Kutina on kohtalaista, mutta harvoin kovaa. Punajäkälää voi ihon lisäksi olla samanaikaisesti suun ja sukuelinten limakalvoilla. Limakalvojen punajäkälää esiintyy myös ilman iho-oireita. Punajäkälä aiheuttaa limakalvoilla yleensä oireetonta vaaleaa verkkomaista kuvioitusta tai punoittavia ohentuneita (atrofisia) läiskiä, vaikeimmillaan taudissa nähdään aristavia, haavaisia (erosiivista) ja erittäviä limakalvoalueita, jotka arpeutuvat. Vaikka otsonoituja öljyjä on käytetty erilaisten iho-oireiden hoidossa jo ainakin 1930-luvulta asti, ensimmäiset maininnat punajäkälän hoidosta ovat vasta aivan viime vuosilta. Tässä artikkelissa keskityn pääosin suun limakalvojen punajäkälään, sillä juuri siitä aiheesta on tehty tutkimuksia otsonoitujen öljyjen kanssa. Positiivista käyttäjäpalautetta olen saanut myös tavallisesta punajäkälästä, josta kerron artikkelin lopulla.

 

Vuoden 2020 tutkimus Uzbekistanista

Marraskuussa 2020 ilmestyi uzbekistanilaisen lääkärin S. Samadovan (2020) tutkimus, jossa hän oli hoitanut haavaista ja erittävää suun limakalvojen punajäkälää otsonoidulla seesamiöljyllä. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 62 aikuispotilasta. Valtaosa heistä oli naisia ja pääosin he olivat yli 40-vuotiaita. Ennen hoitoja kaikilla potilailla oli kovaa kipua syömisen ja puhumisen yhteydessä. Lisäksi heillä oli verentungosta ja turvotusta ikenien alueella.

Kaikkia potilaita hoidettiin yleisesti hyväksytyllä hoidolla, joka sisälsi kortikosteroideja, vitamiineja, allergialääkkeitä ja retinoliasetaattia. Paikallisesti heidän haavojaan hoidettiin kaapimalla nekroottista kudosta. Tässä yhteydessä käytettiin lidokaiinia puudutusaineena. Tämän lisäksi tutkimusryhmän potilaiden limakalvoille siveltiin otsonoitua seesamiöljyä. Verrokkiryhmä sai tavallista seesamiöljyä ja heidän ikeniään desinfiointiin hoidon yhteydessä klooriheksidiinilla, mitä ei nähty tarpeelliseksi otsonoidun öljyn kanssa. Näin ollen ryhmiä voidaan kuvailla seuraavasti:

  • Ryhmä A. Hoidettiin perinteisellä hoidolla ja paikallisesti otsonoidulla seesamiöljyllä.
  • Ryhmä B. Hoidettiin perinteisellä hoidolla ja paikallisesti klooriheksidiinilla ja seesamiöljyllä.

Lisäksi tutkimuksen aikana otettiin verrokkitulokset kaikkiaan 18 terveeltä henkilöltä, joiden tuloksiin hoitojen lopputuloksia verrattiin.

Hoitojakso kesti puolen vuoden ajan, ja potilaat tarkastettiin 3, 7, 30, 90 ja 180 päivän kuluttua aloituksesta. Tuona aikana heillä oli myös kontrolloitu ruokavalio, jossa hyvin mausteiset ja happamat ruoat olivat kiellettyjä.

Molemmissa ryhmissä suun hygienia oli alussa huono ja niin sanottu suun hygieniaindeksi oli aluksi 2,46 A-ryhmässä ja 2,89 B-ryhmässä. Puolen vuoden päästä hoitojen lopussa nämä arvot olivat 0,40 A-ryhmässä ja 0,61 B-ryhmässä. Molemmissa ryhmissä päästiin lopulta terveiden henkilöiden tuloksen alle, joka oli 0,78. Suun hygienian kannalta molemmat hoidot siis toimivat hyvin. Vaikka lopputulos otsonoidulla seesamiöljyllä oli jonkin verran parempi, ei tutkija tehnyt tilastollista vertailua niiden kesken, ja käytännössä molemmat hoidot kohensivat suun hygienian normaaliksi.

Ikenien kunto tarkastettiin niin ikään jokaisella tarkastuskäynnillä. Sen määrittämiseen käytettiin niin sanottua PMA-indeksiä. Kirjaimet tulevat sanoista: papilla inter, gingiva marginalis ja gingiva alveolaris. Nämä ovat ikenen eri osat, joiden tulehdustilaa tarkasteltiin erikseen. Molemmissa ryhmissä hoito auttoi, ja puolen vuoden päästä potilaiden ikenet olivat kunnoltaan lähellä terveiden keskiarvoa. Kuitenkin otsonoitu seesamiöljy auttoi varsinkin ensimmäisinä päiviä selvästi paremmin, ja kolmen päivän kuluessa PMA-indeksi oli pudonnut jo puoleen. Kontrolliryhmässä tämä oli selvästi vähäisempää. PMA-indeksin kehittymistä ryhmien välillä olen havainnollistanut kaaviossa 1.

   

Kaavio 1. Ikenien tulehdustilaa kuvaavan PMA-indeksin kehittyminen suun punajäkälää sairastavilla potilailla hoitojen aikana. Molemmissa ryhmissä annettu hoito tehosi, mutta varsinkin alussa otsonoitu seesamiöljy auttoi paremmin.  

Vaikka ero ryhmien välillä ei vaikuta hurjan suurelta, on huomioitava, että myös tavallista seesamiöljyä saaneet saivat useita lääkehoitoja sekä antimikrobista klooriheksidiinia. Viimeksi mainittua eivät otsonoitua seesamiöljyä käyttäneet saaneet. Siitä huolimatta otsonoitu seesamiöljy paransi ikeniä nopeammin varsinkin alkuvaiheessa. Huomattavaa on, että jo kolmen päivän päästä oireita kuvaavan PMA-indeksin arvo oli otsonoitua seesamiöljyä saaneilla lähes puolittunut. Toki paraneminen tästä eteenpäin oli hitaampaa.

 

Vuoden 2020 tutkimus Egyptistä

Vuonna 2020 ilmestyi toinenkin punajäkälän hoitoa otsonoidulla öljyllä käsittelevä tutkimus. Tämä tutkimus (El meligy ym. 2020) tehtiin Egyptissä Tantan yliopistossa. Punajäkälän myötävaikuttavana tekijänä voivat olla maksasairaudet tai diabetes. Koska varsinkin C-hepatiitti on Egyptissä hyvin yleinen ja koska II-tyypin Diabetestä esiintyy lähes kaikkialla, päättivät tutkijat tehdä tutkimuksen, jossa otsonoitua öljyä käytetään tällaisten riskiryhmien suun haavaisen punajäkälän hoidossa. Kaikilla potilailla oli hepatiitti-C-infektio, ja suurimmalla osalla myös diabetes.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 20 potilasta, joista puolia hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä ja toista puolta synteettisellä kortikosteroidivalmisteella (Triamcinolone acetonide). Molempia valmisteita levitettiin puhtaalla sideharsolla hoidettavalle alueelle neljästi päivässä yhden viikon ajan. Potilaita ohjeistettiin olemaan syömättä puolen tunnin ajan lääkkeen annostelusta. Heidän kipunsa kehittymistä tutkittiin VAS-kyselytestillä. Koska punajäkälään liittyy myös tulehdus, tutkimuksessa tutkittiin myös tärkeimmän tulehdussytokiinin eli tuumorinekroositekijä alfan (TNF-α) kehittymistä. Arvot mitattiin ennen hoitoja, sekä 1 ja 3 kuukauden kuluttua niiden päättymisestä.

Varsinkin polttavaan kipuun molemmat hoidot olivat tehokkaita erityisesti kuukauden jälkeen tehdyssä tarkastuksessa. Otsonoitu öljy oli näistä tehokkaampaa, ja keskimääräinen VAS-arvo putosi lukemasta 7,95 lukemaan 4,3. Tätä voisi kuvailla, että intensiivinen ja tuskainen kipu oli pudonnut kivuksi, jota voitiin kuvailla enää epämukavaksi. Kortikosteroidia saaneilla kipu oli pudonnut arvosta 7,05 arvoon 4,85. Lähtötilanteessa heidän kipunsa oli siis keskimäärin lievempää, vaikka toki tuskallista sekin. Kuukauden päästä kipu oli lieventynyt, mutta se oli suurempaa kuin otsonoitua oliiviöljyä käyttäneillä. Kolmen kuukauden kuluttua kipu oli molemmissa ryhmissä noussut, mutta ei kuitenkaan vielä lähtötasolle. Niinpä hoitojen teho ei näyttäisikään jatkuvan ikuisesti, mikä toki oli oletettavaakin.

Tulehdusarvoja kuvaavat TNF-α -arvot eivät sen sijaan merkittävästi muuttuneet. Tällaisilla moniongelmaisilla potilailla on luonnollisesti krooninen tulehdustila käynnissä, eikä yhden taudin paikallinen hoito sitä käytännössä muuttanut.

 

Vuoden 2016 tutkimus Intiasta

Ensimmäinen tutkimus, jossa otsonoitua öljyä käytettiin punajäkälän hoidossa, ilmestyi vuonna 2016. Käsittelen tämän tutkimuksen viimeisenä, koska se on potilasmäärältään ja laadultaan kaikkein heikoin. Tässä intialaisten tutkijoiden (Kumar ym. 2016) tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta, mutta heistä ainoastaan viidellä hoidettava tauti oli suun punajäkälä. Potilaat hoitivat punajäkälää ulkoisesti otsonoidulla oliiviöljyllä kahdesti päivässä. Tuloksista mainitaan, että kaikilla viidellä potilaalla havaittiin kohenemista oireissa ja dramaattinen väheneminen poltteen tunteessa, joka katosi 4,6 päivässä.

Artikkelissa mainittiin, että siinä oli puolen vuoden jälkiseuranta, jona aikana potilaiden tulosten pysyvyyttä tutkittiin. Kuitenkaan siinä ei ollut mainintaa punajäkäläpotilaiden mahdollista pidemmän ajan seurantatuloksista. Artikkelissa ei myöskään kerrottu tarkemmin potilaiden diagnooseista. Edellisessä Uzbekistanilaisessa tutkimuksessa potilaiden punajäkälä oli hyvin vaikeasti haavainen ja vuotava. Tässä intialaistutkimuksessa taas mainittiin ainoastaan poltteen tunteen katoamisesta, mutta muuten oireista ei mainittu. Niinpä onkin oletettavaa, että tässä tutkimuksessa potilaiden punajäkälä ei ollut läheskään yhtä vaikea, ja juuri sen vuoksi myös paraneminen oli nopeaa.

 

Tapauskertomus Italiasta

Myös italiasta on tullut tutkimusraportti (Casu ym. 2020) punajäkälän hoidosta otsonoidulla öljyllä. Kyseessä on tapauskertomus henkilöstä, joka oli neljän vuoden ajan kärsinyt haavaisesta suun punajäkälästä saamatta apua. Häntä hoidettiin laajan aallonpituusalueen polarisoidulla valolla yhteensä kuusi 15 minuutin sessiota. Koska koronaviruspandemia aiheutti yhteiskunnan sulkutilan Italiassa, ei potilas päässyt jatkamaan hoitoja sen enempää. Niinpä hän jatkoi hoitoa kotonaan käyttäen otsonoitua oliiviöljyä ja paikallista kortisonivoidetta. Tuloksena oli oireiden huomattava koheneminen. Koska hoitomuotoja oli käytössä useita, on mahdotonta arvioida, mikä hoitomuodoista – vai kaikki yhdessä – on syynä hyviin tuloksiin. Silti tämäkin raportti tukee otsonoidun öljyn käyttöä punajäkälän hoidossa.

 

Lisää todistusaineistoa muiden otsonihoitomuotojen kanssa

Otsonoiduissa öljyissä otsoni on reagoinut rasvahapon kanssa muodostaen niin sanotun otsonidin, joka aiheuttaa hoitavat vaikutukset. Varsinaisesti otsonoidut öljyt eivät siis sisällä lainkaan itse otsonia. Silti otsonideilla on paljon vastaavia ominaisuuksia kuin itse otsonikaasulla tai veteen liuenneella otsonilla. Erilaisia otsonihoitomuotoja onkin käytetty paljon punajäkälän hoidossa hyvällä menestyksellä. Niistä saadut tulokset toki tukevat myös otsonoitujen öljyjen käyttöä punajäkälän hoidossa. En käsittele näitä tutkimuksia tarkasti, mutta listaan ne lyhyesti seuraavassa.

  • Turkkilaiset tutkijat (Kazanciogly & Erisen 2015) havaitsivat kaikkiaan 120 potilaan tutkimuksessa, että paikallinen otsoniterapia kortikosteroidien kanssa oli tehokkaampaa kuin laserterapia suun punajäkälän hoidossa.
  • Egyptiläiset tutkijat (Mostafa & Zakaria 2018) havaitsivat 66 potilaan tutkimuksessa, että paikallinen otsoniterapia yhdistettynä kortikosteroideihin oli tehokkaampaa kuin kumpikaan hoitomuodoista yksinään, vaikka niistäkin oli hyötyä.
  • Intialaiset tutkijat (Shete ym. 2018) vertasivat paikallisen otsoniterapian tehoa kortikosteroideihin kaikkiaan 60 potilaalla. Otsoniterapia tehosi suun punajäkälään selvästi tehokkaammin ja 19 kaikkiaan 30:sta otsonilla hoidetusta potilaasta, haavat umpeutuivat täysin.
  • Italialaiset tutkijat (Veneri ym. 2020) vertasivat otsonoitua vettä plaseboon suun punajäkälän hoidossa kaikkiaan 51 potilaalla. Otsonoitu vesi tehosi niin kipuun kuin iho-oireisiin selvästi paremmin.

Otsoni eri muodoissaan näyttääkin olevan toimiva hoito suun punajäkälään. Otsonissa on kuitenkin seikkoja, joiden vuoksi sen käyttö voi olla mahdotonta. Suomessa ei juurikaan ole laitteita, jotka on suunniteltu otsonoimaan turvallisesti suun punajäkälää. Otsoni itsessään on myrkyllistä keuhkoille jo varsin pieninä annoksina, ja vahvan lääkinnällisen otsonin käyttäminen suussa ilman asianmukaisia laitteita, joilla voidaan estää otsonia pääsemästä hengityksen mukana keuhkoihin, on vaarallista. Lisäksi nämä hoidot täytyy suorittaa ammattilaisen toimesta, mikä tekee niistä kalliita. Otsonoitua vettä voi tarvittaessa tehdä itsekin melko edullisella laitteella, mutta tuollaiset edulliset juomaveden otsonaattorit, jotka tekevät otsonin huoneilmasta, ovat kovin tehottomia. Yleensä niiden otsonipitoisuus on 5-25 kertaa pienempi, kuin klinikkakäytössä olevilla laitteilla, ja on epäselvää, saako niillä terapeuttisesti tehokasta otsonoitua vettä punajäkälän hoitoon. Näin ollen parhaana saatavilla olevana otsonihoitomuotona voidaan pitää otsonoituja öljyjä. Ne ovat edullisia, riittoisia ja helposti saatavilla olevia tuotteita.


Yhteenvetoa otsonoituja öljyjä koskevista tutkimuksista

Kaikissa näissä tutkimuksissa otsonoitu öljy auttoi nopeasti kipuun. Varsinkin ensimmäisellä viikolla polte putosi nopeasti kaikissa tutkimuksissa. Sen jälkeen hoidot näyttivät yhä parantavan punajäkälää, mutta huomattavasti hitaammin. Egyptiläistutkimuksessa hyvät tulokset näkyivät kuukauden kuluttua tehdyssä tarkastuksessa, mutta kolmen kuukauden kuluttua niiden tehosta oli enää vähemmän jäljellä. Tämä viittaakin siihen, että hoitoja tulisi jatkaa säännöllisesti jopa useita kuukausia, ja senkin jälkeen käyttää otsonoitua öljyä vähintään satunnaisesti estääkseen oireiden palautumisen. Onko suun punajäkälästä sitten mahdollisuus parantua otsonoidun öljyn avulla. Sitä ei tietenkään voi kenellekään varmuudella luvata. Kuitenkin Uzbekistanilaisessa tutkimuksessa puolen vuoden käytön jälkeen keskimääräinen PMA-indeksi oli jo niin lähellä terveiden ihmisten viitearvoja, että joukossa epäilemättä oli jo paljon sellaisia, joilla se oli näiden viitearvojen luokkaa tai jopa sen alle. Kliinisesti he siis olivat parantuneita, mutta on epäselvää, uusiutuisiko tauti, jos käyttö lopetettaisiin. Pitkää jälkiseurantaa kun ei tämän tutkimuksen raportissa ollut.

Missään käsitellyssä tutkimuksessa ei kerrottu tarkemmin käytetyn otsonoidun öljyn vahvuudesta ja muista mahdollisista ominaisuuksista. Uzbekistanilaisessa tutkimuksessa käytettiin otsonoitua seesamiöljyä, kun taas egyptiläisessä ja intialaisessa tutkimuksessa käytettiin otsonoitua oliiviöljyä. Oma perusteltu mielipiteeni on, että otsonoitu seesamiöljy on jonkin verran tehokkaampaa, vaikka molemmat toki ovat hyviä. Yleensä suosittelen limakalvoille mietoa öljyä, jota on toistaiseksi saatavilla vain oliiviöljystä. Kuitenkin pienille ihoalueille suuhun voi kyllä huoletta käyttää normaalivahvuistakin öljyä, joten normaali otsonoitu seesamiöljy olisi tähänkin tautiin suositukseni. Myös ihon punajäkälään pidän sitä parhaimpana. Sen sijaan naisten sukuelinten hoitoon suosittelisin varmuuden vuoksi mietoa otsonoitua oliiviöljyä.

Tässä artikkelissa käsittelin ainoastaan suun punajäkälän hoidosta tehtyjä tutkimuksia. Punajäkälää esiintyy toki muuallakin. Niistä ei tutkimustietoa vielä ole saatavilla, mutta etiologialtaan tauti on samankaltainen riippumatta siitä, missä se esiintyy. Siksi otsonoitua öljyä voi perustellusti kokeilla myös muille alueille. Positiivista käyttäjäpalautetta olen toistaiseksi saanut vasta vähän, sillä ihmiset eivät juurikaan tiedä mahdollisuudesta hoitaa punajäkälää otsonoiduilla öljyillä. Periaatteesta en myöskään kirjoittele palautteesta, jonka olen saanut ainoastaan suullisesti. Kirjallisesti minulla on yksi palaute, joka on kirjoitettu 27.1.2021 White Swan -ryhmän valkojäkälä-artikkelin postaukseen. Siinä naishenkilö kirjoitti seuraavaa:

”Nyt olen käyttänyt vajaan viikon. Mulla punajäkälä jaloissa. Aivan uskomatonta kutina on pois. Punaiset jäljet ihossa on vaalentuneet. Olen kärsinyt vaivasta yli kymmenen vuotta ja kokeillut vaikka mitä. Vain aurinko kesällä on parantanut ihon. Osa ihosta on arpeutunut. Ihanaa että nyt löysin avun. Kiitos!”

Vaikka tutkimuksia ehdottomasti kaivataan vielä lisää, näyttää otsonoidut öljyt toimivalta keinolta punajäkälän hoitoon. Hoitomuoto on turvallinen, jos käyttää sopivan vahvaa ja tuoretta öljyä. Siksi niiden kokeilu on perusteltua siinäkin tapauksessa, että todistusaineisto niiden tehosta on lupaavista tuloksista huolimatta yhä vajavaista.


Viitteet

Casu C, Argiolas LE, Fais S, Garau V, Orru G. Polarized Light as an Adjuvant to Drug Therapy for the Treatment of Refractory Oral Erosive Lichen Planus: A Case Report. J Immunol Res Ther (JIRT). 2020;5(S1):10.

El Meligy MA, el-Zefzaf E, Ghoraba SMF, El-Zamarany E. The effect of oleozone gel vs triamcinolone acetonide in oral base on the treatment of erosive/atrophic lichen planus in medically compromised patients. Tanta Dental Journal 2020;17(4):141-145.

Kazancioglu HO, Erisen M. Comparison of Low-Level Laser Therapy versus Ozone Therapy in the Treatment of Oral Lichen Planus. Annals of Dermatology 2015;27(5):485-491.

Kumar T, Arora N, Puri G, Aravinda K, Dixit A, Jatti D. Efficacy of ozonized olive oil in the management of oral lesions and conditions: A clinical trial. Contemp Clin Dent. 2016;7(1):51-54.

Mostafa B, Zakaria M. Evaluation of Combined Topical Ozone and Steroid Therapy in Management of Oral Lichen Planus. Open Access Maced J Med Sci. 2018;6(5):879-884.

Samadova Sh I. Improvement of Complex Treatment of Red Lichen Planus of the Oral Mucosa. International Journal of Progressive Sciences and Technologies (IJPSAT). 2020;23(2):561-566.

Shete A, Sable DM, Chavan M, Diwan N, Shete M, Singh M. Evaluation of the efficacy of ozone gas therapy against conventional topical corticosteroids for the management of oral reticular lichen planus. Eur J Biomed Pharmaceut Sci. 2017;4(1):240-246.

Veneri F, Bardellini E, Amadori F, Conti G, Majorana A. Efficacy of ozonized water for the treatment of erosive oral lichen planus: a randomized controlled study. Med Oral Patol Oral Cir Bucal. 2020;25(5):e675-e682.

 

 

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Palautetta otsonoidun oliiviöljyn käytöstä hevosen rivin eli vuohisrohtuman hoidossa

Miika Sallinen 31.3.2021 

 

Ihmiset eivät suinkaan ole ainoita, jotka saattavat hyötyä otsonoiduista ihonhoitotuotteista. Eräs jalkahoitajana toimiva vakioasiakkaani, joka harrastaa myös hevosia, teki hiljattain tuotetilausta. Tilauksen yhteyteen hän kirjoitti seuraavanlaisen palautteen: 

"Olen pitkään, useita kuukausia taistellut hevosen hankalan rivin (vuohisrohtuma) kanssa. Kokeiltu on todella monia voiteita, pesuaineita ym ym.... Loppujen lopuksi päätin kokeilla otsonivoidetta ja jo kerta käsittelyn jälkeen paraneminen oli huikea. Nyt viikon aikana 3x sivelty ihottuma-alue ja tulos on huikea. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan."  

Tähän lisään vielä oman kommenttini. Vaikka kirjoittaja kirjoitti otsonivoiteesta, hänen käyttämänsä aine oli White Swanin vahva otsonoitu oliiviöljy. Tuo öljy on kiinteää rasvaa, mutta teknisesti se on salva eikä voide. Toki otsonoidut tuotteet vaikuttavat eläimillä siinä missä ihmisilläkin. Silti ihmisissä ja eläimissä on eroja. Joillakin eläimillä voi olla iholla vähemmän entsymaattisia antioksidantteja, ja ne saattavat olla herkempiä otsonoiduille öljyille. Sen vuoksi en ensisijaisesti käyttäisi vahvaa otsonoitua öljyä eläimiin, vaikka se tässä tapauksessa ilmeisen tehokasta olikin. Normaalivahvuinen olisi mielestäni varmempi vaihtoehto.