Oletko ostanut tai käyttänyt otsonoitua
oliiviöljyä tai jotain muuta otsonoitua kasviöljyä? Haiseeko se pahalle? Jos
haisee, niin itse asiassa niin kuuluukin olla, mutta hyvälaatuisessa tuotteessa
haju ei ole läheskään yhtä vahva, kuin vanhentuneessa ja/tai yliotsonoidussa
tuotteessa. Hajun lisäksi tällainen tuote on menettänyt tehojaan ihonhoidossa,
ja voi ainakin tietyille henkilöille olla haitallinen tai jopa suorastaan vaarallinen.
Tässä artikkelissa käyn läpi niitä virheitä, joiden vaikutuksesta kuluttaja
saattaa helposti ostaa huonolaatuista öljyä. Niistä tärkein on väärä
säilyttäminen erityisesti kaupassa, mutta muitakin seikkoja tulee huomioida.
Viime vuosina olen yhä useammin nähnyt
otsonoituja öljyjä vääränlaisissa säilytysolosuhteissa. Vaikka pystyn itse
kontrolloimaan tuotteideni tuotantoa ja niiden pakkausmerkintöjä, sekä ohjeistamaan
suoraan niin jälleenmyyjiä kuin asiakkaitakin, näen usein omiakin tuotteitani
säilytettävän väärin. Vielä suurempi ongelma ovat tuotteet, joissa on annettu
säilyvyydestä väärää tietoa. Silti kaikkia otsonoituja öljyjä koskevat samat luonnonlait,
ja väärin säilytettynä niidenkin laatu merkittävästi heikkenee – ja monissa liikkeissä
näin on päässyt tapahtumaankin. Monet valmistajat, maahantuojat ja
jälleenmyyjät niin Suomessa kuin ulkomailla, ovat tehneet virheitä, jotka ovat
johtaneet huonolaatuisiin tai jopa haitallisiin tuotteisiin, ja niiden esille
tuomiseksi näin tarpeelliseksi kirjoittaa tämän artikkelin. Painotan myös, että
tämä ei ole mielipidekirjoitus, vaan tässä esille tuodut asiat perustuvat
kansainvälisiin julkaistuihin tutkimuksiin, joiden alkuperäisartikkelit
löytyvät viiteluettelosta. Puolueettomuuden vuoksi en artikkelissa mainitse
yhtään valmistajaa tai tuotemerkkiä nimeltä, ja esimerkkikuvistakaan ei selviä
tuotemerkki tai tuotteen valmistaja tai maahantuoja.
Vaikka tämän artikkelin otsikossa on
mainittu otsonoitu oliiviöljy, koskee tämän artikkelin sanoma kaikkia
otsonoituja kasviöljyjä. Kaikissa niissä on samoja rasvahappoja, joskin niiden
suhteet vaihtelevat. Otsonoitu oliiviöljy nyt sattuu olemaan otsonoiduista
öljyistä se kaikkein tunnetuin ainakin Suomessa, joten päätin otsikossa painottaa
juuri sitä.
Mitkä tekijät eivät vaikuta otsonoitujen
tuotteiden säilyvyyteen!
Otsonoitujen öljyjen ja niitä sisältävien
voiteiden ja muiden tuotteiden säilyvyys on rajallinen. Syy tähän poikkeaa
kuitenkin huomattavasti useimmista kosmeettisista ihonhoitotuotteista. Yleinen
väärinkäsitys - ja myös pakkausmerkinnöissä oleva virhe - on oletus, että
korkin avaamisella olisi jotain vaikutusta otsonoitujen tuotteiden säilyvyyteen.
Listaan tähän lyhyesti, miksi korkin avaamisella on merkittävä vaikutusta
useimpien kosmeettisten tuotteiden säilyvyyteen:
- Kun korkki on avattu, tuote altistuu vääjäämättä mikrobeille. Säilöntäaineet suojaavat tuotteita oman aikansa, mutta niiden kapasiteetti on rajallinen. Niiden tehon loputtua, tuotteissa alkaa mikrobikasvu, joka tavallisesti näkyy homepesäkkeinä pinnalla, ja lopulta tuotteet ovat täysin homeessa.
- Korkin avattua tuote altistuu myös ilman hapelle. Happi hapettaa rasvahappoja ja tiettyjä muita yhdisteitä. Seurauksena on rasvojen härskiintyminen ja mahdollisten muiden ei-toivottujen hapetustuotteiden syntyminen, jotka heikentävät tuotteen laatua.
- Korkin avattua tuotteen haihtuvat ainesosat pääsevät haihtumaan, ainakin mikäli korkki jää auki pitkäksi aikaa tai se ei ole kunnolla tiivis.
Seuraavaksi listaan syyt, miksi mikään
näistä ei kuitenkaan ole merkittävä otsonoitujen tuotteiden säilytyksessä:
- Otsonoidut öljyt ovat itsessään erittäin antimikrobisia. Puhtaat rasvat eivät muutenkaan tue mikrobikasvua. Mikrobit vaativat kasvaakseen vettä, eikä pelkkä öljy ole riittävää. Niinpä edes otsonoimaton öljy ei homehdu, vaikka se saattaa muulla tavoin pilaantua (lähinnä härskiintyä). Otsonoiduissa voiteissa on toki vettä, mutta otsonoidun rasvan antimikrobiset ominaisuudet suojaavat niitäkin koko sen ajan, mitä niiden säilyvyysajaksi on annettu, vaikka korkkia olisi avattu.
- Otsonoidut öljyt on valmistettu kuplittamalla öljyjen läpi suuri määrä happi-otsoniseosta. Otsoni on vielä happeakin voimakkaampi hapetin, ja reagoi välittömästi rasvahapon kanssa muodostaen hyödyllisen otsonidin. Tämä otsonoinnin aika riippuu öljy määrästä ja laadusta sekä laitteiden tuottamasta otsonipitoisuudesta, mutta tyypillisesti prosessi kestää vähintään vuorokausia. Niinpä nämä tuotteet ovat jo valmiiksi hapettuneet, eikä altistuminen huoneilmalle enää hapeta niitä käytännössä lainkaan enempää.
- Otsonoidut öljyt ovat puhtaita öljyjä. Niissä on vain vähän haihtuvia komponentteja, eivätkä ne ole hoitavien ominaisuuksien vuoksi tärkeitä, vaan ennemminkin päinvastoin. Niinpä minimaalinen haihtuminenkaan ei vaikuta niiden laatuun käytännössä lainkaan. Otsonoiduissa voiteissa on haihtuvia ainesosia, mutta ainakin oman yritykseni voiteet ovat ilmattomissa pumppupulloissa, joten nekään eivät pääse haihtumaan.
Mikä sen sijaan vaikuttaa otsonoitujen öljyjen
säilyvyyteen!
Korkin avaaminen ei siis käytännössä
vaikuta otsonoitujen tuotteiden säilyvyyteen. Kuitenkin tuotteiden säilyvyys on
rajallinen. Mikä siis säilyvyyteen vaikuttaa, ja mikä saa otsonoidut öljyt
pilaantumaan, tai ainakin heikentää niiden laatua?
Nimestään huolimatta otsonoidut öljyt
eivät sisällä lainkaan otsonia. Kun otsonia johdetaan kasviöljyyn, se reagoi
välittömästi rasvahappojen kaksoissidosten kanssa, jolloin pääasiallisena
tuotteena ovat niin sanotut otsonidit. Juuri otsonidit ovat otsonoitujen
öljyjen tärkeimmät yhdisteet, joita saadaan kiittää niiden terapeuttisista
ominaisuuksista (Díaz ym. 2001). Valitettavasti otsonidit eivät kuitenkaan ole
täysin stabiileita. Ne hajoavat hitaasti, jolloin tuotteina tulee mm. erilaisia
aldehydejä ja karboksyylihappoja. Viimeksi mainitut tuotteet ovat
ei-toivottuja, sillä niitä saadaan syyttää otsonoitujen öljyjen pahasta hajusta,
ja toisaalta ne saattavat myötävaikuttaa punoittavan, kihelmöivät ja/tai
polttavan ihoreaktion syntyyn. Näitä haitallisia yhdisteitä muodostuu myös, jos
öljyjä otsonoidan liian vahvaksi. Palaan näihin haittavaikutuksiin hieman myöhemmin
tässä artikkelissa.
Otsonoitujen öljyjen laatuun siis
vaikuttaa paljolti se, kuinka paljon otsonidit ovat ehtineet hajota. Tätä hajoamista
ei voi estää, mutta sitä voidaan merkittävästi hidastaa. Lähes kaikki
kemialliset reaktiot tapahtuvat hitaammin kylmässä. Jos otsonoituja öljyjä
säilyttää huoneenlämmön sijaan jääkaapissa, niiden säilyvyys paranee merkittävästi.
Tätä asiaa havainnollistaakseni käsittelen tarkemmin riippumatonta tutkimusta.
Paras julkaistu tutkimus otsonoidun öljyn säilyvyydestä eri lämpötiloissa, on
tehty Toulousen yliopistossa Ranskassa, ja se on julkaistu vuonna 2016. Tutkimuksessa (Moureu ym. 2016) tutkittiin
otsonoidun oliiviöljyn sijaan otsonoitua auringonkukkaöljyä.
Tutkijat valmistivat otsonoitua auringonkukkaöljyä,
joka annettujen tietojen perusteella ei olennaisesti poikennut vahvuudeltaan oman
yritykseni ns. normaalivahvuisista öljyistä. He mittasivat öljyistä niin sanotun
peroksidi-indeksi, joka kuvaa hyödyllisten otsonidien määrää öljyssä, sekä
happoarvon, joka kuva haitallisten karboksyylihappojen määrää öljyssä. He
mittasivat nämä arvot heti valmistamisen jälkeen, 1 kuukauden, 3 kuukauden, 6 kuukauden,
9 kuukauden ja 12 kuukauden kuluttua. Nämä kaikki mittaukset tehtiin
öljynäytteille, jotka oli säilötty pakastimeen (-20C), jääkappiin (+4C),
huoneenlämpöön (+22C) ja lämpimään (+37C).
Tulokset olivat selkeät, ja niiden
perusteella otsonoitua auringonkukkaöljyä (kuten mitään muutakaan otsonoitua
kasviöljyä) ei tulisi säilyttää huoneenlämmössä ainakaan muutamaa kuukautta pidempään.
Hyödyllisten otsonidien määrät pysyivät melko stabiileina jääkaapissa koko
vuoden ajan, ja pakastimessa säilyvyys oli vielä parempaa. Sen sijaan
jo puolen vuoden päästä noin 40% otsonideista oli hajonnut, kun tuotetta oli
säilytetty huoneenlämmössä. Pidempi säilytysaika ja korkeampi lämpötila hajotti
otsonideja vielä selvästi enemmän. Näin ollen, puoli vuotta on se aika, joka
maksimissaan voidaan luvata otsonoidun öljyn säilyvyydeksi huoneenlämmössä,
mutta tuonkaan ajan kuluttua se ei ole lähellekään priimaa. Tarkemmat tulokset
on esitetty kaaviossa 1. Kaavio on suora kopio Moureun ym. (2016) artikkelista,
ja ainoastaan olen kääntänyt useimmat sen kohdat suomen kielelle.
Kaavio 1. Toulousen yliopiston
tutkimukset otsonoidun auringonkukkaöljyn peroksidi-indeksin muutoksesta eri
lämpötiloissa ja eri aikojen kuluttua. Huomaa, että huoneenlämmössä hyödyllisiä
otsonideja kuvaava peroksidi-indeksi putoaa nopeasti, ja lämpimämmässä (+37C) vielä
nopeammin. Sen sijaan niin pakastimessa kuin jääkaapissakin säilytettynä, öljyt
ovat koko vuoden ajan varsin stabiileja (Moureu ym. 2016).
Samat tutkijat tutkivat myös happoarvon
määrää otsonoidussa öljyssä. Happoarvo kuvaa öljyyn muodostuvien
karboksyylihappojen määrää. Niitä muodostuu öljyyn otsonidien hajotessa, mutta
myös silloin, kun öljyä otsonoidaan hyvin vahvaksi. Niin julkaistuihin
tutkimuksiin kuin omaan palautteeseen perustuen, oletan, että juuri suuri happoarvo
on syypää (onneksi varsin) satunnaisesti havaittuihin sivuvaikutuksiin, kuten
punoitukseen, poltteeseen ja kihelmöintiin. Happojen muodostuminen korreloi myös
varsin hyvin aldehydien muodostumisen kanssa, vaikkei tässä tutkimuksessa aldehydejä
mitattukaan. Erityisesti aldehydit, mutta suurelta osin myös hapot ovat öljyjen
haihtuvia ainesosia, ja siten syyllisiä otsonoiduissa öljyissä olevaan epämiellyttävään
hajuun (Ledea ym. 2001). Mitä enemmän niitä syntyy, sitä pahemman hajuista öljy
on. Toisin sanoen, hapot ja aldehydit tekevät öljystä paitsi epämiellyttävää
käyttää, myös potentiaalisesti haitallisen. Kuvaajassa 2. on havainnollistettu happoarvon
kehittymistä otsonoiduissa öljyissä, kun niitä on säilytetty eri lämpötiloissa.
Kaavio 2. Happoarvon kehitys eri
lämpötiloissa säilytetyissä otsonoiduissa öljyissä. Huomaa, miten happoarvo ei
juurikaan nouse pakastimessa ja jääkaapissa säilytetyissä näytteissä, mutta
nousee varsin nopeasti huoneenlämmössä ja +37C:ssa säilytetyissä näytteissä
(Moureu ym. 2016).
Kuten kaaviosta 2. havaitaan, happojen
määrä pysyi alhaisena niin jääkaapissa kuin pakastimessakin säilytetyissä
otsonoiduissa öljyissä. Sen sijaan huoneenlämmössä ja sitä lämpimämmässä olleissa
näytteissä happoja alkoi muodostua varsin nopeasti. Vaikkei turvallista happoarvoa
liene määritelty, puolen vuoden aikana kehittynyt arvo (lähes 60), on jo sitä
luokkaa, etten sitä itse pitäisi täysin turvallisena. Toisin sanoen, kaaviosta
1. ja 2. havaitaan selvästi, että jo puolen vuoden kuluttua huoneenlämmössä
säilytetty otsonoitu öljy on menettänyt reilusti tehojaan, ja siitä on tullut
selvästi pahemman hajuista sekä riski sivuvaikutuksista on myös kasvanut olennaisesti.
Huomattavaa on, että raportissa
mainittiin, että valmistuksen jälkeen öljynäytteet pistettiin pimeään säilöön
40ml polystyreenipulloon kukin omaan tutkittavaan lämpötilaansa. Vaikkei sitä
erikseen mainittu, ovat tällaiset näytepullot aina korkillisia, ja korkki
epäilemättä oli tiukasti suljettu. Edellä mainituista syistä korkin avaamisella
ei olisi ollut vaikutusta tuloksiin, ja toisaalta suljettukaan korkki ei
estänyt otsonidien hajoamista tai happojen muodostumista! Ainoa seikka, joka
siihen vaikutti, oli säilytyslämpötila!!! Lämpimässä tämä otsonidien
hajoaminen ja hapon muodostuminen alkoi heti valmistumisen jälkeen!
Myös minulla on ollut riittävät menetelmät
otsonoitujen öljyjen säilyvyystesteihin vuodesta 2015 lähtien, kun perustin
oman yrityksen. Huomasin melko pian, että varsinkin säilyvyys huoneenlämmössä
oli jonkin alhaisempi, kuin mitä oli aiemmin olettanut perustuen sen aikaiseen
saatavilla olevaan julkaistuun tietoon. Niinpä korjasin säilyvyystiedot saman
tien myös tuotteideni etiketteihin. Omat tulokseni ovat olleet hyvin vastaavia
kuin edellä mainitut Toulousen yliopiston tutkimukset. Toki olen tutkinut
laajemmin eri otsonoitujen öljy- ja rasvalaatujen eroja, ja havainnut niiden
poikkeavan jonkin verran toisistaan. Pidän omat tutkimustulokseni kuitenkin
liikesalaisuutena. Sen voin mainita, että oliiviöljyllä nämä arvot eivät nouse
aivan yhtä nopeasti kuin auringonkukkaöljyllä, mutta suuntaa antavia nuo kaaviot
ovat lähes kaikille otsonoiduille kasviöljyille. Tässä yhteydessä mainitut –
täysin Riippumattomat – Toulousen yliopiston tulokset, ovat aivan riittäviä.
Millaisia väitteitä säilyvyydestä eri
tuotteissa esitetään
Kosmetiikassa tuotteen säilyvyyttä
esitetään usein niin sanotulla avatun purkin symbolilla, jossa on
yksinkertainen kuva purkista avattuna, ja sen sisällä teksti, kuinka monta
kuukautta tuote säilyy avattuna. Tyypillisesti tämä voi olla vuosi tai kaksi
vuotta, jolloin purkin sisältä löytyy vastaavasti symbolit 12M tai 24M.
Tällaista symbolia ei kuitenkaan tulisi löytyä tuotteesta, jonka säilyvyyteen
avaamisella ei ole mitään vaikutusta. Kuvassa 1. on esitetty kuvakaappauksia purkkien,
pullojen ja tuubien kyljistä, joissa on ollut myytävänä otsonoitua öljyä tai
niihin perustuvaa kosmetiikkaa. Neljän kyljestä löytyy avatun korkin symboli,
joista yksi lupaa 9kk säilyvyyttä ja kaksi muut lupaa 12kk säilyvyyttä purkin
avauksesta. Säilytyslämpötiloista ei noissa ohjeissa ole mitään mainintaa.
Kuten edellä esitetyistä kaavioista 1. ja 2. havaitaan, huoneenlämmössä jo
puoli vuotta heikentää tuotteiden laatua merkittävästi, eikä korkin avaamisella
ole siihen mitään vaikutusta. Missään ei mainita säilyttämään tuotteita
kylmässä ennen avaamista, joten tuskin niitä siellä säilytetäänkään. Näin ollen
kyseiset tuotteet voivat olla pilalla jo liikkeeseen tultuaan, ja sillä hetkellä
kuin kuluttaja alkaa niitä käyttää, ei säilyvyys tietenkään ole symbolissa oleva
kuukausimäärä. Se ei olisi niin pitkä edes vastavalmistetusta tuotteesta.
Kuva 1. Esimerkkejä virheellisistä
säilyvyystiedoista otsonoitujen tuotteiden etiketeissä.
Ylimmässä kuvassa ei ole avatun korkin
symbolia, mutta siinä on teksti: ”Säilyy avattuna huoneenlämmössä 6kk ja
avattuna jääkaapissa 24kk.” Tässä ollaan sikäli oikeilla jäljillä, että
säilyvyys kylmässä on parempi kuin lämpimässä. Paljon muuta oikeaa mainitussa
purkissa ei sitten olekaan. Avaamisella kun ei ole vaikutusta säilyvyyteen, ja
missään tässäkään ei ohjeisteta säilyttämään sitä kylmässä ennen avaamista.
Purkista ei myöskään löydy mitään ”parasta ennen” -päiväystä, eikä myöskään
valmistusajankohtaa. Ainostaan valmistuserätunnus, joka kenties kertoo jotain valmistajalle,
mutta ei kenellekään muulle, kun tuote on lähtenyt eteenpäin valmistajalta.
Ongelmallista myös on, että tämä
Suomessa myytävä tuote on valmistettukin toisella mantereella. Koska se on
pakattu painavaan lasipurkkiin, sitä tuskin on tuotu maahan lentorahtina. Näin
ollen pelkkä rahti Suomeen vie ainakin pari kuukautta, eikä ole mitään takeita,
että tuote olisi lähtömaasta lähtiessäänkään ollut tuore. Suomessa se menee ensiksi
maahantuojan varastoon. Koska laivarahtauksien järjestely on monimutkaista ja
koska laivalla suuri määrä on suhteessa paljon halvempi rahdata, voidaan olettaa,
ettei maahantuojakaan tilaile tuotteita kuukausittain, vaan todennäköisesti
ainakin puolen vuoden tai jopa pidemmän ajan varaston kerrallaan. Keskimäärin
tuote siis seisonee sielläkin vähintään kuukausia. Yksikään näistä tahoista on
tuskin pitänyt tuotetta kylmässä, kun siihen ei ole ohjeistettu. Niinpä
liikkeen hyllylle joutuessaan, tällainen tuote on jo lähes varmasti vanhentunut –
vanhentuakseen siellä lisää huoneenlämmössä kenties vielä kuukausia tai jopa vuosia.
Ongelmaa pahentaa vielä seikka, että kyseinen tuote – ja saman valmistajan
muutkin otsonoidut tuotteet – ovat niin sanottuja täysin otsonoituja öljyjä (”Fully
ozonated” tai ”Fully infused with ozone”). Täysotsonointi itsessään voi
synnyttää haitallisen määrän happoja ja aldehydejä, mutta luonnollisesti myös lämmön
vaikutuksesta hajoavat otsonidit tuottavat niitä enemmän kuin maltillisemmin
otsonoituihin öljyihin. Niinpä kaikkein pahin yhdistelmä onkin täysotsonoitu
öljy, jossa on väärät säilyvyysmerkinnät ja joka siten on kuukausien tai
vuosien päästä jopa riskialtista käyttäjälleen. En mainitse kyseisen tuotteen
nimeä, mutta olen lyhyen ajan sisällä saanut palautetta sen aiheuttamista ihoreaktioista,
joita käsittelen pian enemmän.
Kuvassa 2. on kuva erään purkin kyljessä
olevasta tekstistä. Siinä kirjoitetaan seuraavaa: ”Säilyvyys huoneenlämmössä
9kk. Viileässä alle +9 24kk. Valmistuskuukausi pohjassa”.
Kuva 2. Esimerkki hieman paremmasta
säilyvyystiedosta, joka sekin on ongelmallinen.
Tässä purkissa annetaan lähestulkoon
oikeaa tietoa. Teksti on itse asiassa osittain minun aikaansaannostani, sillä tuotteen
valmistaja on yritys, jossa olin osakkaana, ennen kuin perustin oman
yritykseni. Tuolloin minulla ei ollut laboratoriota, eikä mahdollisuutta
säilyvyystesteihin, vaan jouduin arvioimaan säilyvyyttä erilaisista kirjallisuuslähteistä
perustuvien tietojen perusteella – ja arvioin yläkanttiin. Tuokaan tuote ei
pysy hyvänä yhdeksää kuukautta huoneenlämmössä, mutta sitä sen valmistajat
eivät tiedä, tai ainakaan ilmoita tänäkään päivänä. Ex-yhtiökumppanini ovat
jonkin verran muuttaneet sanamuotoja alkuperäisestä tekstistä, mutta nuo avatun
korkin symbolit eivät ikinä ole olleet minun ideani. Minun tuotteissani
sellaisia ei ole koskaan ollutkaan – kuten ei kuulu olla yhdessäkään
otsonoidussa ihonhoitotuotteessa.
Tässä etiketissä ei ole ”Parasta ennen”
-päiväystä, vaan valmistuspäivä on merkitty pohjaan, jolloin kuluttaja voi itse
laskea omien säilytysolosuhteidensa perusteella, onko tuote vielä käypää. Tämä merkintätapa
oli varsin toimiva vielä vuosia sitten, kun otsonoidut öljyt olivat uusia
tulokkaita Suomessa, ja suurin osa lähti yrityksen varastosta nettikaupan myötä
suoraan kuluttajille tai harvoille jälleenmyyjille, jotka oli helppo opastaa
säilyttämään niitä kylmässä. Kun otsonoidut öljyt ovat yleistyneet, tämä ei
enää toimi. Jälleenmyyjiä on paljon, ja eri säilyvyysohjeet eri valmistajien
tuotteissa ovat aiheuttaneet sekaannuksia ja väärinkäsityksiä. Niinpä monet
jälleenmyyjät säilyttävätkin tuotteita huoneenlämmössä, eikä ostaja tietenkään voi
olla selvillä, kuinka kauan tuote on missäkin olosuhteissa ollut. Kaiken
lisäksi tuokin etiketti ikään kuin antaa luvan säilyttää tuotteita
huoneenlämmössä, mikä edelleen on johtanut väärinkäsitysten yleistymiseen.
Niinpä ainoa oikea keino ilmoittaa
otsonoitujen tuotteiden säilyvyydestä, onkin selkeästi ilmoittaa, että tuote on
säilytettävä jääkaapissa, ja annettava sille totuudenmukainen ”Parasta ennen”
-päiväys! Näin minä olen omien tuotteideni kanssa menetellyt. Erillisissä
esitteissä, samoin kuin yritykseni internetsivuilla ja muissa yhteyksissä, olen
myös maininnut, ettei kylmäsäilytys ole välttämätöntä, jos tuotteen käyttää
muutaman kuukauden sisällä ostamisesta. Niin pitkään, kunnes tuote on
ostajalla, se tulee säilyttää jääkaapissa tai jopa pakastimessa. Kylmäketjun lyhyt
katkeaminen ei kuitenkaan olennaisesti haittaa, ja siten esimerkiksi
postittaminen normaalilämmössä on aivan hyväksyttävää. Muutama päivä tai
viikkokaan lämpimässä kun ei laatua vielä olennaisesti heikennä. Kuukaudet ovat
sitten jo aivan eri asia vuosista puhumattakaan!
Millaisia haittoja väärin säilytetty ja
valmistettu tuote voi aiheuttaa?
Käyttäjälle selkeä haitta vanhentuneesta
öljystä on sen voimistunut epämiellyttävä haju. Tuorekaan otsonoitu öljy ei
tuoksu hyvälle, mutta haju on sentään hyvinkin siedettävä useimpien käyttäjien
mielestä. Sen sijaan vanhentunutta öljyä ei mielellään esimerkiksi kasvoille
levitä minäkään, vaikka olen todennäköisesti eniten ja pisimpään niitä
käyttänyt henkilö Suomessa (vuodesta 2004 lähtien). Minä jos kuka olen siis
niihin tottunut, ja voin hyvin kuvitella, että haju voi olla melko ikävä
yllätys ensikäyttäjälle.
Haju voi toki hillitä tuotteen käyttöä
tehokkaasti, mutta vaarallista se ei ole. Valitettavasti vanhentuneen
otsonoidun öljyn käyttöön voi liittyä riskejäkin. Tyypillisesti tutkimuksissa
ei sivuvaikutuksia havaita, mutta niissä käytetäänkin poikkeuksetta tuoretta ja
asianmukaisesti valmistettua öljyä. Vuonna 2016 ilmestyi kuitenkin raportti
(Aerts ym. 2016), jossa otsonoitu oliiviöljy oli aiheuttanut kosketusihottumaa
kahdelle henkilölle, toisen käyttämä öljy vielä erillisissä testeissä monelle
muullekin. Molemmat henkilöt olivat 23-vuotiaita naisia. Ensimmäinen käytti
raportin mukaan osittain otsonoitua oliiviöljyä, joka vastannee kuvauksen puolesta
omaa normaaliöljyäni (geelimäinen, mutta silti melko juokseva huoneenlämmössä).
Nainen käytti öljyä huuliinsa, ja se aiheutti kihelmöivän ja polttavan
suunympärysihottuman hänelle, joka kuitenkin parani myöhemmin kortisonivoiteen
avulla.
Otsonoitu oliiviöljy lienee syyllinen.
Tuote ei myöskään ollut liian vahvaa. Kun internetistä löysin tietoa kyseisestä
tuotteesta, jota myytiin erityisesti Belgiassa ja Hollannissa, oli se saanut
pääosin positiivista käyttäjäpalautetta. Sen valmisteyhteenvedossa kuitenkin
mainittiin, että ”Säilytettävä 5-25C:ssa eikä saa päästää jäätymään”. Säilytysinformaatio
oli siis virheellistä, sillä noilla tiedoilla useimmat säilyttävät sitä
huoneenlämmössä. Tuollainen öljy kyllä kovenee sitä mukaa, mitä kylmempään sen
pistää, mutta varsinaisesti se ei jäädy, ja pakastinolosuhteet pitäisivät sen
otsonidit hyvin stabiileina. Siltä osin ohjeet olivat virheelliset, ja onkin
todennäköistä, että käytetty tuote oli oikein tehty, mutta väärien ohjeiden
vuoksi väärin säilytetty, mitä myötävaikutti ei-toivotun ihoreaktion syntyyn.
Toinen tapaus oli saanut otsonoidusta
oliiviöljystä ihottumaa jalkoihinsa. Se ei parantunut edes kortisonivoiteella,
ennen kuin nainen heitti pois kenkänsä, joita oli aiemmin käyttänyt. Kyseisen
öljyn merkki mainittiin, mutta en löytänyt siitä internetistä enempää tietoa. Artikkelissa
oli kuitenkin kuva öljypurkista, jossa etiketti oli hyvin kulunut. Se ei
todista mitään varmaksi, mutta viittaa siihen, että purkki oli ollut pitkään käytössä,
ja epäilemättä vanhentunut, jos säilytys oli ollut huoneenlämmössä. Öljyä
itsessään kuvailtiin täysotsonoiduksi ja kiinteä vahamaiseksi tuotteeksi. Tutkijat
testasivat tätä öljyä kaikkiaan 20 vapaaehtoiseen, ja kahdeksan heistä, eli 40%
sai siitä positiivisen punoittavan ja kutiavan ihoreaktion.
Minä pyrin etsimään kaiken mahdollisen
tutkimustiedon otsonoiduista öljyistä. Kliinisiä tutkimuksia minulla on kymmeniä,
ja niissä on ollut yhteensä noin 3000 potilasta, joille öljyä on sivelty
erilaisiin ongelmiin, niin haavoihin, palovammoihin, jalkoihin, kynsiin, suuhun,
sukuelinten limakalvoille yms. Sivuvaikutuksia on niissä raportoitu yhteensä
kahdeksan tapausta, jotka ovat olleet kihelmöintiä, punoitusta ja poltetta,
jotka ovat kaikki kadonneet melko nopeasti, kun tuotteen käyttö on lopetettu. Tämä
tarkoittaa, että oikeaoppisesti valmistetusta ja säilytetystä öljystä ohimeneviä
sivuvaikutuksia saa alle 0,3% käyttäjistä.
Kosmeettiselta valmisteelta vaaditaan,
että sen on oltava käyttäjälleen riittävän turvallinen. Lääkkeille annetaan
usein erivapauksia, jos hyödyt nähdään haittoja suuremmiksi. Suomessa myytävät
otsonoidut ihonhoitotuotteet myydään poikkeuksetta kosmetiikkana, ja siten
niiden tulee olla turvallisia. Sellaista kosmeettista tuotetta tuskin edes on,
joka ei jollekin yksilölle jotain allergista reaktiota voisi aiheuttaa. 0,3%
ohimeneviä ihoreaktioita on vielä täysin hyväksyttävä turvallisuus
kosmeettiselle tuotteelle. Sen sijaan mainitun raportin kahdeksan ihoreaktiota kaikkiaan
20:lle vapaaehtoiselle, eli 40%:lle on jo ehdottomasti liian paljon. Voidaan
kuitenkin päätellä, että vahvasti otsonoidussa oliiviöljyssä sivuvaikutusten
määrä lähenee vähän kerrassaan tuota 40%:a, jos sitä säilytetään väärin.
Olen saanut palautetta
sivuvaikutuksista 0-3 kertaa vuodessa viimeisten viiden vuoden aikana, jolloin
olen omia tuotteitani omassa yrityksessäni tuottanut. Se on paljon alle 0,3%
kaikista myydyistä tuotteista. Kaikki eivät kuitenkaan minulle varsinkaan
ohimenevistä oireista ilmoita, mutta ei ole syytä uskoa, että määrä
olisi mitenkään hälyttävä. Tilanne voi kuitenkin muuttua huonommaksi, jos
tuotteita ei säilytetä oikein! Tätä kirjoittaessa olen lyhyen ajan sisällä
saanut kaksi ilmoitusta otsonoidun oliiviöljyn aiheuttamista ihoreaktioista.
Kumpikaan tuote ei ollut oman yritykseni, vaan niistä sattumalta ilmoitettiin
minulle, kun käyttäjä oli löytänyt sivuni etsiessään tietoa otsonoiduista
öljyistä. Kummassakin tapauksessa kyseessä oli ns. täysotsonoitu oliiviöljy.
Ensimmäisessä tapauksessa käyttäjä mainitsi puhelunsa alussa tuotemerkin ja
öljyn laadun. Kerroin hänelle heti siihen liittyvistä riskeistä, ja että siihen
voi liittyä huomattava ei-toivotun ihoreaktion riski. Vasta tämän jälkeen,
kyseinen nainen kertoi, että juuri niin oli hänelle tapahtunutkin. Toinen
tapaus tapahtui eräässä luonnonkosmetiikkaankin erikoistuneessa liikkeessä,
jossa olin esittelemässä tuotteitani niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin.
Kyseisessä liikkeessä oli myynnissä myös muiden valmistajien otsonoituja
tuotteita, ja niitä säilytettiin ohjeideni vastaisesti huoneenlämmössä. Kun
kerroin henkilökunnalle väärän säilytyksen riskeistä, yksi henkilökunnan jäsen
kertoi, että hän oli huuliinsa kokeillut toisen valmistajan täysotsonoitua
oliiviöljyä. Se oli heti aiheuttanut kihelmöintiä, joten myyjä oli lopettanut
sen käytön, ja olettanut, ettei otsonoitu oliiviöljy vain hänelle sopinut.
Mainittakoon, että kyseessä oli juuri toisella mantereella valmistettu täysotsonoitu
oliiviöljy, joten todennäköisyys sen vanhenemisesta oli huomattavan suuri, eikä
täysotsonointikaan turvallisuutta varmasti vähentänyt. Selvitykseni jälkeen,
myyjä ymmärsi, ettei kihelmöinti kenties sittenkään johtunut otsonoidusta
oliiviöljystä itsestään, vaan siitä, että se oli vääränlaista ja väärin
säilytettyä!
Myös yhdessä eläinkokeessa on havaittu
sivuvaikutuksia, kun neljästi peräkkäin toistettu otsonoidun oliiviöljyn
annostelu sai aikaan tulehdusta ja turvotusta hiirien korvien haavoissa (Kataoka
ym. 2009). Tämä oli minusta outoa, sillä olen käynyt läpi ainakin
toistakymmentä eläinkoetutkimusta, joissa otsonoitu öljy on ollut yksinomaan
hyödyllinen, vaikka sitä olisi annosteltu rikkoutuneemmallekin iholle ja paljon
pidempiä jaksoja. Tämän oudon tuloksen vuoksi kävin tutkimuksen kunnolla läpi. Mainittiin
että otsonoitu oliiviöljy oli otsonoitu täydellisesti, kunnes öljy ei enää
ottanut otsonia vastaan. Artikkelin mukaan otsonointi oli lopetettu heti tämän
jälkeen, mutta rohkenen epäillä sitä. Artikkelissa oli nimittäin annettu
mitattuja arvoja öljyn analyyseistä, ja siinä mm. happoarvo oli 42,7 mgKOH/g(oil).
Tämän arvon pitäisi vastavalmistetulle täysotsonoidullekin öljylle olla noin
kymmenen kertaa alhaisempi. Kuten aiemmin esitellyssä kaaviossa 2. on esitetty,
yli 40 happoarvoja pitäisi esiintyä vasta kuukausia lämpimässä olleessa
öljyssä, kun taas vastavalmistetussa öljyssä ne ovat hyvin alhaisia. Tämä
otsonoitu oliiviöljy oli siis huomattavan yliotsonoitua, ja kutsuisin sitä ”supervahvaksi
otsonoiduksi oliiviöljyksi”. Sellaista en haavoihin suosittelisi, ja se
selittänee hiirillä havaitut negatiiviset vaikutukset.
Mainittakoon, että otsonoiduissa
öljyissä vahvuus ei tarkoita samaa kuin tehokkuus. Tässä artikkelissa en käy
läpi otsonoitujen tuotteiden eri vaikutusmekanismeja ja otsonointiasteen
vaikutusta niihin. Lyhyesti kuitenkin mainitsen, että italialaisen Sienan yliopiston
tutkimusten mukaan, keskivahvasti otsonoitu seesamiöljy uusi ihoa paremmin kuin
vahvempi tai liian mieto (Valacchi ym. 2011). Vastaavasti myös toinen tutkimusryhmä
(Guerra-Blanco ym. 2017) havaitsi, kuinka miedommin otsonoidut viinirypäleensiemen-
ja auringonkukkaöljyt lievensivät tulehdusta vahvoja paremmin. Ainoastaan
antimikrobiset ominaisuudet kasvavat otsonoinnin edetessä, mutta miedotkin
öljyt ovat hyvin antimikrobisia, joten sillä on käytännön merkitystä vain
harvoin (esim. Díaz ym. 2006). Kuitenkin tietyt yritykset erityisesti
markkinoivat, että heidän öljynsä olisi täysotsonoitua antaen ymmärtää, että se
olisi parasta. Todellisuudessa sekin silti tarkoittaa vain asiantuntemattomuutta
otsonoiduista tuotteista.
Sekä yliotsonointi että väärä säilytys
huoneenlämmössä myötävaikuttavat haitallisten yhdisteiden syntyyn ja siten myös
öljyn haittojen esiintymiseen ja tehon heikkenemiseen. Se on syy, miksi minä päätin luopua supervahvan otsonoidun oliiviöljyn valmistamisesta, kun perustin oman
yrityksen. Minusta onkin huolestuttavaa, että markkinoilla on tuotteita, jotka
ovat samalla sekä täysotsonoituja että antavat väärää tietoa säilyvyydestä. EU:n laki
kosmeettisista valmisteista edellyttää, että tuotteelle tehdään riittävä
turvallisuusselvitys, jossa täytyy selvittää myös sen säilytysolosuhteet ja niiden vaikutus turvallisuuteen. Tästä selvityksestä
vastaa valmistaja, tai mikäli tuote tulee EU:n ulkopuolelta, on se maahantuojan
vastuulla. Herääkin kysymys, onko tällaisia selvityksiä edes monille
tuotteille edes tehty, ja jos on, miten ihmeessä niiden tekijä on päätynyt
säilyvyydessä tuloksiin, jotka eivät vastaa totuutta? Ilmeisesti lakisääteisiä
velvollisuuksia on laiminlyöty tai ainakaan ne eivät ole menneet niin kuin
pitäisi.
Lopuksi
Epäröin tämän artikkelin kirjoittamista,
sillä siitä voi helposti saada leiman, että haukkuisin muiden valmistajien
tuotteita, samalla vaivihkaa kehuen omiani. Kritiikkini perustuu kuitenkin vain
vähän itse tuotteisiin, mutta enemmän niiden säilyttämiseen ja säilyvyydestä
annettuun informaatioon. Olen myös perustellut tässä artikkelissa esitetyt
väitteet niin säilyvyydestä kuin sivuvaikutuksistakin riippumattomin
tieteellisin tutkimuksin. En myöskään ole maininnut nimeltä mitään
tuotemerkkiä, vaikka toki ymmärrän, että artikkelin luettua moni saattaa
tarkastella eri tuotteita, ja löytää sellaisia, joita tämä artikkeli on
kritisoinut.
Palaan vielä otsonoidun oliiviöljyn ja
muiden otsonoitujen öljyjen hajuun. Vaikka itse pystynkin hajun perusteella
tekemään arviota tuotteen tuoreudesta, ei kokematon nenä tietenkään tiedä,
miltä hyvän tuotteen tulisi haista. Tuorekaan otsonoitu öljy ei tuoksu hyvälle,
mutta useimpien mielestä sen on sentään hyvinkin siedettävää, ja moni on
yllättynyt, kun oletti sitä paljon pahemmaksi. Lämpimässä säilytetyssä
otsonoidussa öljyssä niin happojen kuin aldehydienkin määrä moninkertaistuu nopeasti,
ja luonnollisesti myös haju voimistuu. Muutamille ihmisille haju on
kynnyskysymys käyttää tuorettakin otsonoitua öljyä, ja vanhentuneen öljyn
kohdalla tilanne on aivan toinen. Vaikka vanhentuneeseen öljyyn liittyy isompi
riski haitallisesta ihoreaktiosta, sellainen on kaikesta huolimatta
harvinaista. Sen sijaan pahan hajun tuntee jokainen. Kun vanhentunut tuote on
vielä hoitavilta ominaisuuksiltaan heikompaa kuin tuore ja/tai oikein säilytetty, ei ole ihme,
ettei asiakas tule sitä uudelleen ostamaan. Huonon tuotteen kun voi myydä asiakkaalle
vain kerran. Niinpä kaikkien valmistajien, jälleenmyyjien ja käyttäjien etu on se,
että tuote on hyvää ja että sitä säilytetään oikein. Vain siten kuluttaja saa
siitä parhaan hyödyn mahdollisimman pienin hajuhaitoin ja riskein.
Olen pitänyt huolta siitä, että jälleenmyyjilläni
on oikeat tiedot otsonoitujen öljyjen säilyvyydestä, ja että säilytystiedot
purkkien ja pullojen kyljessä ovat oikein, ja että ”parasta ennen” päiväykset on
merkitty asianmukaisesti. Valitettavasti sekään ei aina ole toiminut. On
liikkeitä, jotka myyvät tuotteitani ja säilövät niitä huoneenlämmössä. Tavallisesti
syynä siihen on ollut, että nämä liikkeet ovat myyneet myös toisten valmistajien
otsonoituja öljyjä. Nämä toiset valmistajat ovat antaneet säilyvyydestä väärää
tietoa, eivätkä liikkeet siksi ole ottaneet riittävän vakavasti minun
pyyntöjäni kylmäsäilytyksestä. Voin toki uhata näitä liikkeitä sillä, että vedän
tuotteeni pois, jos niitä ei säilytetä oikein. Silloin voi käydä niin, että he
luopuvat minun tuotteistani, mutta jatkavat muiden otsonoitujen tuotteiden
myyntiä. Se ei muuta tilannetta miksikään. Toinen vaihtoehto voisi olla, että
kyseiset liikkeet siirtäisivät minun tuotteeni syrjäiseen jääkaappiin, jolloin
asiakas ei niitä hevin löytäisi, vaan valitsisi väärin säilytetyn kilpailevan
tuotteen. Lopputulos olisi aina sama ja asiakas kulkisi liikkeestä ulos
vanhentunut, pahanhajuinen, tehottomampi ja potentiaalisesti haitallinen tuote
mukanaan. Jos siis joku otsonoituja öljyjä myyvä ja niitä väärin säilyttävä
taho tätä lukee, toivon, että ottaisitte opiksi. Otsonoitujen öljyjen
säilytysolosuhteet on tunnettava valmistuksesta siihen hetkeen, kun ostaja
ostaa sen kaupasta. Näiden olosuhteiden tulee olla jääkaappi tai vielä
kylmempi. Tämä koskee kaikkia otsonoituja öljyjä riippumatta siitä, mitä niiden
valmistaja tai maahantuoja väittää. Ja jos joku valmistaja tai maahantuoja
muuta väittää, sellainen väite pitää vahvasti kyseenalaistaa! Samat luonnonlait
kun koskevat kaikkia otsonoituja kasviöljyjä valmistajasta riippumatta.
Muutamat otsonoitujen tuotteiden jälleenmyyjät ovat kyselleet tuotteistani ja niiden säilyvyydestä. Luonnollisesti olen antanut heille asianmukaista tietoa. Aina tilausta ei sen jälkeen ole tullut, ja mahdollisesti he ovat päätyneet toiseen tuotteeseen, jossa on luvattu pidempää säilyvyyttä ja kenties huoneenlämmössä. Vaikka se on ollut minun liiketoiminnalleni haitallista, se tuskin on lopulta hyödyttänyt näitä jälleenmyyjiäkään asiakkaista puhumattakaan. Minä suosittelenkin ostamaan otsonoitua öljyä ainoastaan paikasta, jossa sitä on säilytetty oikein. En luonnollisesti suosittele ostamaan sellaista otsonoitua öljyä, jossa säilyvyystiedot ovat väärät. Kaikkein suurin riski liittyy otsonoituihin öljyihin, joissa ei ole oikeita säilyvyystietoja (vaan esimerkiksi avatun kannen symboli), joita on säilytetty lämpimässä, joiden valmistuspäivää ei voi jäljittää, jotka on tuotu Suomeen toiselta mantereelta pitkän laivamatkan lämpimässä, ja siten ilmeisen vanhentuneita jo saapuessaan. Riski kasvaa yhä, jos öljy on niin sanottua täysotsonoitua öljyä (”Fully ozonated” tai Fully infused with ozone”), jolloin siihen voi jo valmistusvaiheessa muodostua liikaa haitallisia yhdisteitä.
Onneksi sentään minulla on paljon hyviä
jälleenmyyjiä, jotka säilövät tuotteita oikein, ja tilaavat niitä myös
riittävän säännöllisin väliajoin. Kaikkein varmin keino saada tuoretta ja
laadukkainta otsonoitua öljyä on silti ostaa sitä suoraan sellaiselta valmistajalta,
joka tuntee tuotteen ja sen säilyvyyden vaatimukset.
Vielä loppuun huomautus! Vaikka artikkelissa käsiteltiin ja viitattiin muutamaan eläinkokeeseen, ei niitä ole tehty oman
yritykseni tuotteilla. Joskus tällaiset artikkelit ovat aiheuttaneet
väärinkäsityksiä, joita olen joutunut selventämään. Omat tuotteeni on
rekisteröity kosmeettisiksi valmisteiksi, ja EU:n alueella eläinkokeet
kosmetiikalle ovat olleet kiellettyjä koko yritykseni olemassaolon ajan, eikä
niiden tekoon muutenkaan olisi tarvetta, mielenkiintoa tai edes resursseja.
Lääketieteessä eläinkokeita usein jopa vaaditaan. Siksi niitä tehdään eri
maissa myös otsonoiduista öljyistä, ja minä luonnollisesti seuraan kaikkea
alaan liittyvää tutkimusta. Siksi saatan niitä tarpeen vaatiessa käsitellä.
Viitteet:
Aerts, Olivier, Julie Leysen, Niels
Horst, Julien Lambert, ja An Goossens. ”Contact Dermatitis Caused by
Pharmaceutical Ointments Containing ’ozonated’ Olive Oil”. Contact
Dermatitis 75(2): 123–126, 2016.
Díaz, Maritza, Irene Lezcano, Jesús Molerio, ja Frank
Hernández. ”Spectroscopic Characterization Of Ozonides With Biological
Activity”. Ozone: Science & Engineering 23(1): 35-40, 2001.
Díaz, Maritza F., Rebeca Hernández,
Goitybell Martínez, Genny Vidal, Magali Gómez, Harold Fernández, ja Rafael
Garcés. ”Comparative study of ozonized olive oil and ozonized sunflower oil”. Journal
of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006.
Guerra-Blanco, P., T. Poznyak, A. Pérez, Y. M. Gómez y
Gómez, M. E. Bautista-Ramírez, ja I. Chairez. ”Ozonation Degree of Vegetable
Oils as the Factor of Their Anti-Inflammatory and Wound-Healing Effectiveness”.
Ozone: Science & Engineering 39(5): 374–384, 2017.
Kataoka, Hiromi, Masanori Semma,
Humitoshi Sakazaki, Katsuhiko Nakamuro, Tadashi Yamamoto, Seiichi Hirota, Keiko
Tazuya-Murayama, ja Atsushi Ichikawa. ”Proinflammatory Event of Ozonized Olive
Oil in Mice”. Ozone: Science & Engineering 31(3): 238-246, 2009.
Ledea, Oscar, Teresa Correa, Mayhery
Escobar, Aristides Rosado, Jesus Molerio, Carlos Hernández, ja Daniel Jardines.
”Volatile Components of Ozonized Sunflower Oil “ OLEOZON® “”. Ozone: Science
& Engineering 23(2): 121-126, 2001.
Moureu, Sophie, Frédéric Violleau, Djamila Ali
Haimoud-Lekhal, ja Anne Calmon. ”Influence of Storage Temperature on the
Composition and the Antibacterial Activity of Ozonized Sunflower Oil”. Ozone:
Science & Engineering 38(2): 143–149, 2016.
Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte,
Clelia Miracco, Iacopo Zanardi, Velio Bocci, ja Valter Travagli. ”Ozonated
Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice”. Wound Repair and
Regeneration 19(1): 107–15, 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti