perjantai 20. helmikuuta 2015

Uusi turkkilainen eläinkoe paksusuolen yhdistämisleikkauksen tukihoidosta otsonilla

Uusi turkkilainen eläinkoe paksusuolen yhdistämisleikkauksen tukihoidosta otsonilla. Tyypillisessä paksusuolen leikkausoperaatiossa suolesta katkaistaan pala ja syntyneet päät yhdistetään. Vaikka toimenpide on nykyään varsin turvallinen, liitos saattaa vuotaa vaarallisesti. Tätä vuotamista esimerkiksi vatsakalvontulehdus voi vielä merkittävästi pahentaa. Kokeessa rottien umpisuoli sidottiin ja puhkaistiin ja täten aiheutettiin vatsakalvontulehdus. Vuorokautta myöhemmin rottien umpisuoli leikattiin ja suoleen tehtiin yhdysliitos. Osa rotista sai otsoniterapiaa päivittäin viikon ajan vatsakalvonsisäisenä otsonihuuhteluna. Otsonihoidot aloitettiin joko välittömästi leikkauksen jälkeen tai vasta vuorokausi sen jälkeen. Toki mukana oli myös verrokkiryhmä, jolle ei aiheutettu vatsakalvontulehdusta, mutta tehtiin suolen leikkausoperaatio. Viikon kuluttua eläimet uhrattiin ja suolen kestävyyttä tutkittiin johtamalla sinne painetta ja katsomalla, missä paineessa leikkauskohta hajoaa. Samoin näytteistä tehtiin kudosopillisia analyysejä. Otsoniterapiasta oli selkeää hyötyä. Niillä rotilla, joilla hoito oli aloitettu välittömästi leikkauksen jälkeen, hajoamispaine oli lähes niiden rottien tasolla, joilla ei aiheutettu vatsakalvontulehdusta. Myös myöhemmin hoitonsa saaneilla rotilla paine oli selvästi hoitamattomia rottia suurempi. Kudosopillisissa analyyseissä niin kuolioalueet kuin turvotuskin oli otsonia saaneilla selvästi vähäisempää kuin muilla ryhmillä. Myös suoliliitokseen syntynyttä kollageenia oli otsonia saaneilla enemmän. Tutkimus osoittikin, miten umpisuolileikkauksen paranemista voitiin tehokkaasti edistää otsoniterapialla ja hoito oli tehokkainta kun se aloitettiin välittömästi operaation jälkeen.

Paraniko Ebola otsoniterapialla?

Jokin aika sitten kirjoitin uutisesta, jonka mukaan otsonilaitteita vietiin Nigeriaan tarkoituksena hoitaa ebolapotilaita otsoniterapialla. Hieman myöhemmin sain sähköpostia, jossa kerrottiin, miten Sierra Leoneen oli niin ikään viety otsonilaitteita. Täälläkin kommentoijat toivoivat, että raportoisin lisää kun tiedän tuloksista. Tuloksia on jo tullut ja ne ovat olleet hämmästyttäviä. Ohessa linkitän lehdistötiedotteen, jossa amerikkalainen tohtori Robert Rowen kertoo marraskuun lopulla parantuneesta potilaasta. Kyseessä on Sierra Leonessa ebolapotilaita hoitanut lääkäri, joka sai onnettomuudekseen ebolatartunnan saastuneesta injektioneulasta. Kaksi päivää myöhemmin lääkärille tuli ebolaoireita, kuten korkea kuume, heikentynyt ruokahalu, mahavaivoja ja kova väsymys, mitkä voimistuivat nopeasti. Seuraavana päivänä lääkärille aloitettiin suonensisäinen otsoniterapia ja vain kaksi päivää myöhemmin kaikki ebolan oireet olivat kadonneet. Lääkäriltä ei tuolloin tehty ebolatestiä, sillä se olisi jouduttu tekemään Freetownin ebolakeskuksessa, missä otsoniterapiaa ei ollut saatavilla ja siten testiin hakeutuminen olisi estänyt tai ainakin riskialttiisti viivästyttänyt otsoniterapiaa. Tämän lisäksi otsoniterapiaa on annettu muillekin potilaille. Painotan kuitenkin, että tapauksia on toistaiseksi vähän, eikä tuloksia ole julkaistu missään tieteellisessä kausijulkaisussa. Toisaalta tiedejulkaisujen vertaisarviointiprosessit ovat niin pitkäkestoisia, että parhaassakin tapauksessa tällaisia julkaisuja tulisi vasta kuukausien päästä. Siksi itsekin pidän asiallisena kertoa tällaisesta lehdistötiedotteesta, vaikka sen tarjoama informaatio onkin niukkaa ja osin varmistamatonta.

Uusi irlantilaistutkimus iskiaskipujen hoidosta otsonilla

Uusi irlantilainen tutkimus iskiastyyppisten selkäkipujen hoidosta otsoni-injektioilla. Tutkimuksessa oli mukana 147 iskiaskivuista kärsivää potilasta, jotka saivat valita kahden hoidon välillä. Ensimmäinen hoito oli kaudaalinen epiduraali-injektio, jossa iskiashermoa painavan pullistuneen välilevyn läheisyyteen injektoitiin puudutusaineita ja steroidista tulehduslääkettä (metyliprednisoloni). Tämän hoidon valitsi 97 potilasta. Loput 57 potilasta valitsi hoidon, jossa pullistuneeseen nikamavälilevyn injektoitiin fluoroskopiakuvauksen opastamana happi-otsoniseosta (otsonipitoisuus 30 mg/l, tilavuus 10 ml). Hoitoryhmät eivät olennaisesti eronneet toisistaan lähtötilanteen vakavuuden osalta. Otsonia saaneilla tulokset olivat selvästi parempia. VAS-asteikolla heidän kipunsa oli kuukaudessa pudonnut keskimäärin 3,48 yksikköä, kun kaudaalisella epiduraali-injektiolla se putosi vain 2,38 yksikköä. Puolen vuoden kuluttua tilanne otsoniryhmässä oli lähes sama, eli pudotusta lähtötilanteeseen oli 3,36 yksikköä. Kaudaalisella epiduraali-injektiolla pudotusta tuolloin oli enää 1,66 yksikköä. Erot ryhmien välillä olivat molemmissa jälkiseurannoissa tilastollisesi merkittäviä otsonia saaneiden hyväksi. Huomattavaa on, että kaudaalinen epiduraali-injektio antoi heikomman ja nopeammin ohimenevän hyödyn kuin otsoni, jonka vaikutus oli varsin pysyvää. Jälkiseurannan aikana vain kahdelle otsoniryhmän potilaalle, jouduttiin suorittamaan lisäoperaatioita, kun kaudaalisen epiduraali-injektion saaneilla lisäoperaation tarve oli 20 potilaalla. Iskiaksesta ja muista välilevyperäisistä selkäongelmista ilmestyy tutkimuksia säännöllisesti, enkä läheskään kaikista raportoi täällä. Tämä tutkimus oli merkittävä kahdesta syystä. Se julkaistiin arvotetussa Clinical Radiology –lehdessä ja se oli minun tietojeni mukaan ensimmäinen irlantilaisten koskaan tekemä otsoniterapiatutkimus. Näin ollen otsoniterapia näyttää menestyksellisesti levinneen myös Irlantiin.

Linkki tutkimusviitteeseen:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25240564

Otsoni ja otsonoidut öljyt paransivat tehokkaasti haavoja hiirikokeissa

Uusi kiinalainen eläinkoe otsonoitujen öljyjen haavoja parantavista vaikutuksista. Tutkimus tehtiin liikalihavilla diabeettisilla hiirillä, joiden keinotekoisia haavoja hoidettiin otsonoidulla öljyllä. Osa hiiristä oli kontrollihiiriä, joihin tuloksia verrattiin. Haavat paranivat selvästi nopeimmin otsonoidulla öljyillä. Otsonoitu öljy lisäsi merkittävästi tiettyjä orvaskeden keratinosyyttejä (ihosoluja). Myös solujen erilaistuminen ja vaeltaminen lisääntyi. Samoin lisääntyi insuliinin kaltaisen kasvutekijä 1:n reseptorit ja epidermaalisen kasvutekijän reseptorit. Kun näiden reseptorien toiminta estettiin, solujen erilaistuminen ja vaellus pysähtyi kontrollihiirillä, mutta otsonia saaneilla ainoastaan hidastui hieman. Kokeita jatkettiin myös otsonikaasulla, jossa päivittäinen 10 minuutin altistus niin ikään tehosti solujen erilaistumista ja vaellusta, mutta pidempi 20-30 minuutin altistus jopa heikensi sitä merkittävästi. Näitä aikoja ei voi suoraan soveltaa ihmiseen, sillä ihmisellä on enemmän mm. entsymaattisia antioksidantteja, jotka neutraloivat otsonin hapettavia vaikutuksia. Siksi ihmisiä täytyy teoriassa hoitaa pidempään samojen vaikutusten saamiseksi, eikä tuo 20-30 minuuttia ole liikaa, vaan varsin sopiva aika. Joka tapauksessa tutkimus osoitti, miten niin otsoni kuin otsonoitu öljykin tehostivat paranemista kasvutekijöiden ja niiden reseptorien välityksellä. Lisäksi tutkimus osoitti, ettei liian suuri annos ole myöskään hyväksi ainakaan tällaisessa hiirikokeessa. Se lienee syynä siihen miksi ns. normaalivahvuiset otsonoidut öljyt parantavat haavoja vahvoja paremmin. Tämä tutkimus myös edelleen antaa ymmärtää, miten otsonoitujen öljyjen kenties tärkein vaikutusmekanismi on kudosten uusimisen tehostaminen kasvutekijöiden välityksellä. Antimikrobiset ominaisuudet ovat toki tietyissä oireissa myös tärkeitä, mutta ne eivät missään tapauksessa ole ainoa mekanismi, kuten monet otsoniterapeutitkin yhä luulevat.

Tutkimus ei ole vapaasti saatavilla, mutta sen tiivistelmän viite on ohessa:

Lu, Jian-Yun, and Xiao-Qi Wang. “Short-Term Ozone Exposure Improves Chronic Wound Healing by Stimulating Keratinocyte Proliferation and Migration [Abstract].” Journal of Dermatology. 41, no. Suppl. 1 (October 2014): 28.

Otsoniterapia vähensi Doksorubisiini-syöpälääkkeen sivuvaikutuksia rottakokeissa

Vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassani ”Otsoniterapia syöpien hoidossa” käsittelin yhdessä osaluvussa Venäjällä tehtyä eläinkoetutkimusta, jossa Doksorubisiini-syöpälääkkeen aiheuttavia sivuvaikutuksia oli merkittäväsi ennaltaehkäisty ja hoidettu otsoniterapialla. Lisäksi kirjassani oli useita esimerkkejä ihmispotilaista, joille Adriamysiinin aiheuttamat sivuvaikutukset olivat vähentyneet otsoniterapian seurauksena. Adriamysiini on Doksorubisiinin kauppanimi. Äskettäin samasta aiheesta ilmestyi myös kuubalais-italialaisena yhteistyönä tehty tutkimus. Tutkimuksen 40 rottaa jaettiin neljään ryhmään seuraavasti. 1. ryhmässä rotat saivat ainoastaan lumehoitoa fysiologisella suolaliuoksella. 2. ryhmässä rotat saivat Doksorubisiinia kahdesti viikossa 50 päivän ajan, mutta ei muita hoitoja. 3. Ryhmässä rotat saivat Doksorubisiinia, mutta ennen niiden annostelua, he saivat hoitoa puhtaalla hapella peräsuolihuuhteluna. 4. Ryhmässä rotat saivat Doksorubisiinia ja ennen sen annosteluja, he saivat peräsuolihuuhteluna happi-otsoniseosta. Tulokset otsonia saaneilla olivat parhaita. Niistä 90% selvisi kuurista hengissä, kun selviämisprosentit pelkkää Doksorubisiinia ja Doksorubisiinia ja happea saaneilla olivat 60% ja 70%. Doksorubisiini aiheutti rotille myös merkittävää painon putoamista, mutta otsonia saaneilla rotilla paino pysyi ennallaan. Lisäksi Doksoubiiini aiheutti sydämen vasemmassa kammiossa laajenemisia (dilatoiva kardiomyopatia) Doksorubisiinia (myös hapen kanssa) saaneilla rotilla, mutta otsonia saaneilla muutokset jäivät olemattoman vähäisiksi. Lisäksi Doksorubisiini romahdutti antioksidanttijärjestelmän 2. ja 3. ryhmien rotilla, mutta otsonia saaneilla se jopa tehostui terveitäkin koe-eläimiä paremmalle tasolle. Myös seerumista testatut oksidatiivista stressiä kuvaavat yhdisteet olivat otsonia saaneilla lähellä terveitä, kun muut Doksorubisiinia saaneet rotat kärsivät huomattavasta oksidatiivisesta stressistä (eli käytännössä niiden solut hapettuivat, vaurioituivat, heikkenivät ja vanhenivat nopeammin). Otsoniterapia siis ehkäisi Doksorubisiinin sivuvaikutuksia ja merkittävintä oli, että se ehkäisi juuri sydämen kammiolaajenemisia, joka on tämän lääkkeen vakavin oire myös ihmispotilailla. Tutkijoiden mukaan tämä tutkimus tarjoaakin vahvan perustan laajempien tutkimusten suorittamiseen myös ihmispotilaille.