Uusi turkkilainen eläinkoe keinotekoisen
virtsarakontulehduksen hoidosta otsonilla. 30 jänistä jaettiin kuuteen ryhmään.
Näistä neljälle ensimmäiselle ryhmälle aiheutettiin keinotekoinen
virtsarakontulehdus laimeahkolla vetykloridihapolla. Kahta ensimmäistä ryhmää
hoidettiin rakonsisäisellä otsoniterapialla huuhdellen rakkoa 10 ml
otsonoidulla fysiologisella suolaliuoksella kahdesti viikossa. IA-ryhmällä nämä
hoidot kestivät kolme viikkoa ja IB-ryhmällä kuusi viikkoa. IIA ja IIB ryhmissä
hoidot olivat vastaavia, mutta ne toteutettiin ilman otsonia käyttäen pelkkää
fysiologista suolaliuosta. Lisäksi mukana oli vielä IIIA ja IIIB-ryhmät, joita
hoidettiin samalla tavoin ilman otsonia. Näille III-ryhmän jäniksille ei
kuitenkaan aiheutettu virtsarakontulehdusta vetykloridilla.
Tulokset olivat selkeitä. IIIA ja IIIB-ryhmän jäniksillä,
joille ei tehty virtsarakontulehdusta, virtsarakon limakalvon rakenne ja
tulehdusarvot pysyivät täysin normaaleina. IIA ja IIB-ryhmissä virtsarakon
limakalvot olivat pahasti vaurioituneet ja huomattava valkosolujen lisääntyminen
osoitti aktiivista tulehdusprosessia. Otsonia saaneilla IA-ryhmän jäniksillä
tulehdusta kuvaavien valkosolujen määrä oli lähes terveiden jänisten tasolla.
Sen sijaan syöttösolujen arvot olivat kohonneita terveisiin jäniksiin
verrattuna, mutta silti vain vajaa kolmanneksen niistä arvoista, mitä
IIA-ryhmän jäniksillä. Pitkäaikaisemman hoitokuurin vaikutus (IB-ryhmä) oli
vielä jonkin verran selkeämpi. Myös rakon limakalvojen kunto otsonia saaneilla
jäniksillä oli selvästi parempi kuin II-ryhmässä, ja niissä oli havaittavissa
vain vähäisiä merkkejä tulehduksesta.
Tutkijat toteavatkin johtopäätöksessään, että edullisuudesta,
sivuvaikutuksettomuudesta ja helppokäyttöisyydestä johtuen otsoniterapiasta
olisi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi virtsarakontulehduksen hoitoon.
Linkki artikkeliin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4021650/
