maanantai 26. toukokuuta 2014

Uusi eläinkoe keinotekoisen virtsarakontulehduksen hoidosta otsonilla



Uusi turkkilainen eläinkoe keinotekoisen virtsarakontulehduksen hoidosta otsonilla. 30 jänistä jaettiin kuuteen ryhmään. Näistä neljälle ensimmäiselle ryhmälle aiheutettiin keinotekoinen virtsarakontulehdus laimeahkolla vetykloridihapolla. Kahta ensimmäistä ryhmää hoidettiin rakonsisäisellä otsoniterapialla huuhdellen rakkoa 10 ml otsonoidulla fysiologisella suolaliuoksella kahdesti viikossa. IA-ryhmällä nämä hoidot kestivät kolme viikkoa ja IB-ryhmällä kuusi viikkoa. IIA ja IIB ryhmissä hoidot olivat vastaavia, mutta ne toteutettiin ilman otsonia käyttäen pelkkää fysiologista suolaliuosta. Lisäksi mukana oli vielä IIIA ja IIIB-ryhmät, joita hoidettiin samalla tavoin ilman otsonia. Näille III-ryhmän jäniksille ei kuitenkaan aiheutettu virtsarakontulehdusta vetykloridilla.

Tulokset olivat selkeitä. IIIA ja IIIB-ryhmän jäniksillä, joille ei tehty virtsarakontulehdusta, virtsarakon limakalvon rakenne ja tulehdusarvot pysyivät täysin normaaleina. IIA ja IIB-ryhmissä virtsarakon limakalvot olivat pahasti vaurioituneet ja huomattava valkosolujen lisääntyminen osoitti aktiivista tulehdusprosessia. Otsonia saaneilla IA-ryhmän jäniksillä tulehdusta kuvaavien valkosolujen määrä oli lähes terveiden jänisten tasolla. Sen sijaan syöttösolujen arvot olivat kohonneita terveisiin jäniksiin verrattuna, mutta silti vain vajaa kolmanneksen niistä arvoista, mitä IIA-ryhmän jäniksillä. Pitkäaikaisemman hoitokuurin vaikutus (IB-ryhmä) oli vielä jonkin verran selkeämpi. Myös rakon limakalvojen kunto otsonia saaneilla jäniksillä oli selvästi parempi kuin II-ryhmässä, ja niissä oli havaittavissa vain vähäisiä merkkejä tulehduksesta.

Tutkijat toteavatkin johtopäätöksessään, että edullisuudesta, sivuvaikutuksettomuudesta ja helppokäyttöisyydestä johtuen otsoniterapiasta olisi potentiaaliseksi vaihtoehdoksi virtsarakontulehduksen hoitoon.