Laboratoriokokeita otsonoitujen öljyjen vaikutuksista syöpäsoluja vastaan

 Miika Sallinen 22.8.2026

Johdanto

Kirjoitin jokin aika sitten artikkelin syöpien hoidosta otsonoidulla öljyllä. Artikkeli perustui italialaiseen tutkimukseen (Izzotti ym. 2022), jossa oli tutkittu erityisesti suun kautta nautitun otsonoidun öljyn vaikutuksiin erilaisten syöpien tukihoitona. Tulokset olivat erinomaisia, ja esimerkiksi glioblastooman kaltainen erittäin tappava syöpä – samoin kuin useat muut vakavat syövät - olivat usein jopa parannettavissa otsonoidun öljyn kanssa. Otsonoitu öljyä käytettiin tehostavana lisähoitona, ja potilaat saivat sen lisäksi myös perinteisiä hoitoja, kuten sädehoitoa ja/tai kemoterapiaa. Pelkillä perinteisillä menetelmillä ei kuitenkaan päästä läheskään vastaaviin tuloksiin, joten useissa tapauksissa juuri otsonoitu öljy antoi sen ratkaisevan avun, jolla syöpä saatiin nujerrettua tai vähintään sen eteneminen pysäytettyä.

Vaikka kyseessä on toistaiseksi ainoa kliininen tutkimus, jossa otsonoidun öljyn tehoa on tutkittu syöpiin ihmispotilailla, on aiheesta tehty jo useitakin laboratoriotutkimuksia ympäri maailmaa. En näitä tutkimuksia halunnut sisällyttää edellä mainittuun syöpäkirjoitukseen, sillä siitä olisi tullut turhankin pitkä, vaan päätin tehdä niistä erillisen artikkelin.

Näiden tutkimusten laatu vaihtelee, ja muutamissa on pahoja puutteita erityisesti öljyn otsonointisteen raportoinnissa. Silti kokonaisuudessaan nämä tutkimukset tukevat ajatusta, jonka mukaan otsonoitu öljy voisi toimia syöpälääkkeenä. Käyn tässä artikkelissa lyhyesti läpi aiheesta tehdyt tutkimukset, joissa on tutkittu otsonoitujen öljyjen vaikutuksia syöpäsoluihin laboratorio-olosuhteissa.

Italialainen Genoan yliopiston tutkimus keuhkosyöpä- ja glioblastoomasoluista

Mainitsin juuri professori Alberto Izzottin (2022) johdolla tehdystä tutkimuksesta, jossa otsonoitu öljy oli osoittautunut tehokkaaksi tukihoidoksi ihmispotilailla vakavissakin syöpätyypeissä. Tämä tutkimus sisälsi myös laboratoriokoeosion, jossa tutkijat havainnollistivat, miten syöpäsolususpensioon johdettu otsonoitu öljy tunkeutuu tehokkaasti syöpäsolujen solukalvon läpi aiheuttaen niissä apoptoosin eli kontrolloidun itsemurhan. He tutkivat keuhkosyöpäsoluja ja glioblastoomasoluja, joista jälkimmäiset olivat edellisiä herkempiä otsonoidun öljyn vaikutuksille. Tätä tutkimusta käsittelin tarkemmin aiemmassa artikkelissa.

Japanilainen tutkimus melanoomasta

Japanilaiset Hokkaidon yliopiston tutkijat (An ym. 2025) tutkivat otsonoidun oliiviöljyn vaikutusta ihmisen melanoomasoluihin, ja vertasivat tuloksia tavalliseen oliiviöljyn. Otsonoidusta oliiviöljystä kerrottiin kauppanimi, mutta muuten sen vahvuutta tai ominaisuuksia ei tutkittu. Varsinkin otsonoidun oliiviöljyn kohdalla öljy otsonoidaan usein vahvaksi. Useimmilla valmistajilla kun ei ole keinoja öljyn vahvuuden määrittämiseen, joten he otsonoivat öljyä käytännössä niin kauan, kunnes se ei enää ota vastaa otsonia. Otsonoidusta oliiviöljystä tulee tavallisesti kiinteää salvaa. Se ei ole ihanteellisin esimerkiksi ihon uudistajana, mutta esimerkiksi antimikrobiset ominaisuudet kasvavat otsonointiasteen mukana, ja samaa voi olettaa myös öljyn vaikutuksista syöpäsoluja vastaan.

Koska otsonoitu oliiviöljy oli todennäköisesti vähintään kohtalaista tuotetta, eivät tuloksetkaan yllättäneet. Sen vaikutuksesta melanoomasolujen liikkuminen ja erilaistuminen lakkasi kokonaan, mitä ei havaittu otsonoimattomalla oliiviöljyllä. Vaikutusmekanismiksi tutkijat määrittelivät niin sanotun ferrotroopisen apoptoosin, eli otsoitu öljy pani syöpäsolut ohjelmoimaan oman itsemurhansa. Kiinnostuneet löytävät kyllä lisätietoja tutkimuksen menetelmistä alkuperäisartikkelista. Artikkelin pohdintaosiossa tutkijat pitivätkin otsonoitua oliiviöljyä potentiaalisena lääkeaineena melanoomaan. Ei pelkästään kasvainten hoitoon, vaan myös ehkäisemään melanooman etäpesäkkeiden syntymistä.

Egyptiläinen tutkimus melanoomasta

Seuraava tutkimus (Fahmy ym. 2022) tehtiin Egyptissä, ja siinäkin käsiteltiin melanoomasoluja. Tutkimuksen erikoisuutena oli se, että siinä vahvaa otsonoitua oliiviöljyä lisättiin niosomeihin, eli eräänlaisiin nanokokoisiin vesirakkuloihin. Vesiliukoisinä nämä vesirakkulat saattoivat kuljettaa otsonoitua oliiviöljyä syvemmälle ihoon. Niiden tunkeutuvuus ihoon vuorokauden aikana oli noin kolme kertaa tehokkaampaa kuin pelkällä otsonoidulla öljyllä itsessään. Vesiliukoisuus teki näistä nanokapseleista myös läpäisevämpiä solukalvoon, joten niiden avulla otsonoitua oliiviöljyä saatettiin kuljettaa tehokkaammin myös syöpäsolujen solukalvon sisään. Tällainen nanokapseloitu otsonoitu oliiviöljy tappoikin melanoomasoluja noin tuplasti pienemmissä pitoisuuksia kuin nanokapseloimaton otsonoitu oliiviöljy, joka sekin toki oli melanoomasoluja vastaan tehokas.

Tällainen nanokapselointi avaa toki uudenlaisia näkymiä, jos ja kun otsonoituja öljyjä aletaan käyttää syöpälääkkeinä laajemmin. Esimerkiksi minä en kuitenkaan pysty sellaisia laboratoriossani tekemään, ja nähtäväksi jääkin, milloin tällaisia hoitoja saadaan edes alustavasti käyttöön Suomessa.

Turkkilainen tutkimus Melanoomasta

Turkissakin on tehty tutkimus otsonoidun öljyn vaikutuksesta melanoomasoluihin (Yalcin ym. 2022). Tässä tutkimuksessa käytetty otsonoitu öljy ei edellisen tavoin ollut nanokapseloitua, mutta öljystä oli tehty nanoemulsio, jossa hyvin pieniä öljypisaroita oli vesiliuoksessa. Näiden valmistus on selostettu toisessa artikkelissa (Tigli Aydin ym. 2018).

Tutkimuksessa käytettiin hiirien B-16 melanoomasoluja, joita viljeltiin solususpensioissa. Näihin suspensioihin johdettiin otsonoitua öljyä nanoemulsiona viitenä eri pitoisuutena ja niitä altistettiin kolmen kokoisille säteilyannoksille. Mukana oli myös verrokkisuspensiot, joissa soluja ei säteilytetty. Kaikkiaan tutkimuksessa oli siis 20 ei näytettä.

Tuloksista voidaan mainita, että otsonoitu hidasti melanoomasolujen kasvua ja jakautumista. Solujen DNA:n synteesi häiriintyi ja niiden jakaantuminen väheni. Tämä vaikutus tehostui edelleen, kun säteilyannosta suurennettiin. Otsonoitu öljy lisäsi merkittävästi reaktiivisten happiyhdisteiden tuotantoa soluissa, ja suurimmillaan niiden määrä jopa viisinkertaistui. Juuri syöpäsoluille tämä on erityisen haitallista, sillä niillä ei ole juuri lainkaan antioksidantteja suojaamassa näiltä yhdisteiltä. Niinpä tutkijat päättelivätkin, että tämä oli merkittävä mekanismi, jolla otsonoitu öljy heikensi syöpäsolujen kasvua ja jakautumista.

Turkkilainen tutkimus paksusuolen syöpäsoluista

Turkissa on tehty myös tutkimus, jossa otsonoitu oliiviöljy väitetysti tehosi paksusuolen syöpäsoluihin. Tutkija (Yilmaz ym. 2024) valmistivat niin otsonoitua vettä kuin otsonoitua oliiviöljyäkin, ja tutkivat niiden vaikutuksia sekä terveisiin soluihin että syöpäsoluihin. Molemmissa havaittiin, että otsonoitu neste tappaa syöpäsoluja jättäen terveet solut henkiin.

Tutkimuksessa on kuitenkin yksi selkeä ongelma. Tutkijat valmistivat niin otsonoidun veden kuin otsonoidun oliiviöljynkin itse. Otsonipitoisuudet eri tuotteissa vaihtelivat 1,25-10ppm välillä. Otsonoidun veden kohdalla tämä on mahdollista, mutta otsonoidun öljyn kohdalla ei! Oliiviöljyn rasvahappojen kaksoissidokset reagoivat otsonin kanssa välittömästi, joten tuossa öljyssä ei tietenkään ollut lainkaan otsonia. Sellainen olettaminen osoitti, etteivät tukijat itsekään tienneet, millaisen aineen kanssa toimivat.

Toki öljyyn muodostui otsonideja, joilla on otsonin kanssa vastaavia ominaisuuksia. Artikkelissa ei kuitenkaan mainittu, paljonko otsonia öljyyn johdettiin, tai millainen otsonidien määrää kuvaava peroksidiarvo öljystä mitattiin. Niinpä otsonidien pitoisuus jäi täysin mysteeriksi. Tilastollisesti merkittävästi syöpäsoluihin tehosi vain kaikkein vahvimmin otsonoidut öljyt, mutta edellä mainitun syyn takia, niiden todellisesta vahvuudesta ei ole mitään tietoa. Jos tarkoituksena oli tehdä vain ppm-pitoisuuksia (miljoonasosia) otsonia öljyyn, ei otsonia ilmeisesti johdettu öljyyn juuri lainkaan verrattua oikein otsonoituihin öljyihin. Jos tällainen äärimmäisen laimeastikin otsonoitu öljy tehosi syöpäsoluihin edes jotenkin, se toki kertoo toki jotain näiden öljyjen vaikutuksesta. Tutkimuksen ongelmien vuoksi, en tästä tutkimuksesta silti varmoja johtopäätöksiä tekisi. 

Saudi-Arabialaiset tutkimukset koskien useita eri syöpäsoluja

Saudi-Arabiassa on yhden tutkimusryhmän toimesta tehty tähän mennessä ainakin neljä eri tutkimusta koskien otsonoitujen öljyjen vaikutuksista syöpäsoluihin. Kaikki tutkimukset on tehty pääpiirteittäin samalla tavalla ja niissä on tehty myös samat virheet. Niinpä näenkin järkevänä käsitellä nämä tutkimukset yhtenä kokonaisuutena sen sijaan, että käsittelisin ne yksityiskohtaisesti erikseen.

Kaikissa tutkimuksissa käytettiin otsonoitua kasviöljyä, joka vaihteli tutkimuksesta riippuen. Se otsonoitiin sähköionisaatiogeneraattorilla, joka ei minulle nimenä kerro mitään. Se voi tarkoittaa koronapurkaustekniikkaa tai kylmäplasmatekniikkaa tai jotain muuta. Generaattorin tuottaman otsonin pitoisuutta ei mainittu yhdessäkään tutkimuksessa. Öljyyn johdetun kaasun virtausnopeus taas vaihteli 0-8 l/min välillä. 0,5-1,0 litran öljymäärää otsonoitiin 4-6 tuntia tutkimuksesta riippuen. Näin epäselvän raportoinnin vuoksi on tälläkin kertaa lähes täysi mysteeri, minkä vahvuiseksi öljy otsonoitiin, ja epäilemättä vahvuus myös vaihteli eri tutkimuksissa, minkä selvitän pian tarkemmin. Maksimissaan kuuden tunnin otsonoinnilla ei kuitenkaan saada kovin vahvaa tuotetta edes tehokkaalla otsonigeneraattorilla. Vaikka generaattorin tuottama pitoisuus olisi ollut suuri (noin 40 mg/l), jäisi nämä öljyt silti laimeammiksi kuin esimerkiksi oman yritykseni mieto otsonoitu oliiviöljy. Terapeuttisia ominaisuuksia miedommallakin öljyllä voi silti olla.

Nämä öljyt analysoitiin kaikissa tutkimuksissa kaasukromatografia-massaspektrometrialla, joissa öljyjen komponentit eristetään ja ainakin teoriassa myös analysoidaan. Tulokset olivat kuitenkin sinänsä outoja, ettei niissä näkynyt lainkaan otsonin tärkeimpiä reaktiotuotteita, kuten otsonideja ja hydroperoksideja. Toisaalta otsonoitu öljy sisälsi joskus alkuperäistäkin öljyä suuremmat osuudet mm. oleiinihappoa ja skvaleenia, joiden tulisi kadota otsonoinnin aikana. Todennäköisesti näin kävikin, mutta tutkijoilla ei ollut tarkempaa tietoa otsonoinnista ja siinä tapahtuvista reaktioista. Sen vuoksi he ilmeisesti tulkitsivat väärin spektreissä näkyviä yhdisteitä. Tämän vuoksi tutkimusten analyysiosioista ei voi tehdä juuri muuta johtopäätöstä, kuin että jotain reaktiivista kaasua öljyyn johdettiin, sillä lähtöaineen ja lopputuotteen koostumukset kyllä erosivat toisistaan. Öljyistä ei kuitenkaan analysoitu peroksidiarvoa, joka on ainoa kunnon keino sen otsonointiasteen määrittämiseksi. Niinpä tutkimuksen analyysitkään eivät kerro, millaista öljyä niissä käytettiin.

Kaikissa tutkimuksissa testattiin otsonoidun öljyn antimikrobisia ominaisuuksia eri mikrobeja vastaan sekä niiden antineoplastisia ominaisuuksia eri syöpäsoluja vastaan. Vaikka antimikrobiset vaikutukset eivät ole tämän artikkelin aihe, käsittelen niitä yhdestä syystä: Juuri niiden perusteella pystyn edes hieman arvioimaan, oliko öljy otsonoitu olemattoman heikosti, vai edes hiukankin tehokkaammin. Yhdessäkään tutkimuksessa kun öljy ei ollut kunnolla otsonoitua.

Seuraavaksi menen itse tutkimuksiin. Ensimmäisessä niistä (Al-Rajhi ym. 2024) tutkittiin otsonoidun mustakuminaöljyn vaikutusta paksusuolen syöpäsoluihin. Antimikrobisia ominaisuuksia tutkiessa, otsonoitu mustakuminaöljy ei eronnut otsonoimattomasta öljystä juuri lainkaan, kun tutkittiin mikrobiviljelmässä halkaisijaa, jolta alalta mikrobitoiminta oli heikentynyt. Kun tutkittiin pienimpiä mikrobikasvua hidastavia pitoisuuksia ja mikrobit tappavia pitoisuuksia, huomattiin, että otsonoitu oljy oli pääasiassa tehokkaampaa. Silti esimerkiksi Salmonella-bakteerin tai Candida Albicans -hiivasienen osalla ei kasvua hidastavassa pitoisuudessa havaittu eroa otsonoidun ja otsonoimattoman öljyn välillä. Tästä voidaan päätellä, että tämä öljy oli hyvin laimeasti otsonoitua.

Niinpä ei olekaan ihme, että tulokset syöpäsolujen kanssa olivat heikkoja. Otsonoitu öljy toki tappoi syöpäsoluja tehokkaasti varsinkin suurempina pitoisuuksia, mutta niin teki myös otsonoimaton öljy. Itse asiassa jälkimmäinen oli jopa hiukan tehokkaampi. Se ei sinällään ole ihme, sillä elävät solut tarvitsevat kasvaakseen vettä, ja liika määrä öljyä on niille haitallista. Joka tapauksessa tämä tutkimus ei varsinaisesti havainnollistanut otsonoidun öljyn tehoa syöpäsoluja vastaan, mutta se selittynee sillä, että öljy oli käytännössä olemattomasti otsonoitua.

Seuraava saman tutkimusryhmän tutkimus (Alsamalah ym. 2025) käsitteli otsonoitua kurpitsansiemenöljyä, jota käytettiin eturauhasen syöpäsoluja vastaan. Tässä tutkimuksessa antimikrobisia ominaisuuksia tutkittiin ainoastaan Helicobacter Pyloria vastaan. Otsonoitu öljy heikensi bakteeritoimintaa suuremmalta alalta kuin vastaava otsonoimaton öljy. Myös bakteerikasvua hidastava pitoisuus ja bakteereita tappava pitoisuus olivat otsonoidulla öljyllä selvästi pienemmät. Siitä voidaan päätellä, että tämän tutkimuksen otsonoitu öljy oli enemmän otsonoitua kuin edellisessä tutkimuksessa.

Niinpä ei olekaan ihme, että tämä öljy oli jo selvästi tehokkaampaa eturauhasen syöpäsoluja vastaan. Otsonoidun öljyn IC50-arvo oli oli 75 mcg/ml, kun se otsonoimattomalla öljyllä oli 453 mcg/ml. Näin ollen otsonoitu öljy hidasti syöpäsolujen kasvua yli kuusi kertaa pienemmässä pitoisuudessa. Myös syöpäsoluja tappava vaikutus oli otsonoidulla öljyllä selvästi parempi kaikissa tutkituissa pitoisuuksissa.

Kolmannessa tutkimuksessa (Al-Rajhi ym. 2025) tutkittiin otsonoidun maapähkinäöljyn vaikutusta paksusuolen syöpäsoluihin. Kyseinen öljy oli antimikrobisilta ominaisuuksiltaan tehokasta kaikkia tutkittuja mikrobeja vastaan, ja oli selvästi tehokkaampaa kuin otsonoimaton öljy. Tämä havaittiin myös C. Albicans -hiivasienen kohdalla – toisin kuin tutkijoiden ensimmäisessä tutkimuksessa. Siitä voi päätellä, että tämä öljy oli enemmän otsonoitua.

Vaikutukset syöpäsoluja vastaan olivat niin ikään paremmat kuin otsonoimattomalla öljyllä. Suurissa pitoisuuksissa otsonoimatonkin öljy oli varsin tehokasta, mutta varsinkin pienemmissä pitoisuuksissa erot olivat selvempiä suosien otsonoitua öljyä. Kun tutkittiin öljyjen vaikutuksia terveisiin soluihin, tulokset olivat päinvastaisia. Riittävän suuri pitoisuus mitä tahansa kasviöljyä saa terveet solut kärsimään, mutta ne sietivät selvästi paremmin otsonoitua öljyä kuin otsonoimatonta öljyä. Pieninä pitoisuuksina otsonoitu öljy kuitenkin vaikutti soluihin suotuisammin.

Toistaiseksi viimeisin samojen tutkijoiden tutkimus aiheesta käsitteli otsonoitua kookosöljyä (Almuhayawi ym. 2025). Sitä tutkittiin A-413 syöpäsoluihin, jotka ovat ihmisen ihokarsinoomasoluja. Kookosöljy itsessään sisältää vain noin 10% tyydyttymättömiä rasvahappoja, joiden kanssa otsoni muodostaa otsonideja, jotka ovat näiden öljyjen tehoaineita. Vaikka kookosöljyn otsonoisikin aivan maksimiin, se olisi silti varsin miedosti otsonoitua. Tämä öljy kuitenkin näytti olevan kutakuinkin maksimiin otsonoitua kookosöljyä, sillä ainakin antimikrobisessa testissä Helicobacter pyloria vastaan se oli selvästi tehokkaampi kuin otsonoimaton kookosöljy ja verrokkina ollut antibiootti.

Myös vaikutukset A-413-syöpäsoluja vastaan olivat selkeitä ainakin suuremmilla pitoisuuksilla tätä öljyä. Kuitenkin tulokset jokaisella pitoisuudella olivat täysin identtisiä otsonoimattoman öljyn kanssa. Tämän vuoksi epäilenkin, että tutkimukseen oli päätynyt virhe, ja jommankumman öljyn tiedot on vahingossa kopioitu toiseen, ja esimerkiksi artikkelin pohdintaosiossaan tutkijat kertoivat otsonoinnin lisänneen öljyn antineoplastista vaikutusta. Silti tästäkään tutkimuksesta ei epäselvyyksien vuoksi kannata johtopäätöksiä tehdä. On silti mahdollista, että tulokset olivat vain sattumalta täysin samoja. Aiemmissa tutkimuksissa (Verna ym. 2019) tavallisenkin kookosöljyn on havaittu olevan tehokasta syöpäsoluja vastaan, ja välttämättä miedohko otsonointi ei tätä tehoa olennaisesti lisää. 

Yhteenveto

Kävin tässä läpi kaikkiaan kymmenen tutkimusta, joissa otsonoidun öljyn vaikutuksia syöpäsoluihin oli tutkittu laboratorio-olosuhteissa. Valitettavasti ala lienee ollut liian poikkitieteellinen monille tutkijoille, ja mikrobiologiset kokeet ovat usein onnistuneet paremmin kuin otsonoidun öljyn valmistus ja analysointi. Niinpä ainakin yksi tutkimus (Al-Rajhi ym. 2024) voidaan suoraan jättää huomioimatta yhteenvedossa, sillä siinä öljy oli lähes kokonaan otsonoimatonta.

Viidessä muussa tutkimuksessa (Yilmaz ym. 2024, Alsamalah 2025, Al-Rajhi ym. 2025, Almuhayawi ym. 2025) öljyn valmistus ja analysointi oli raportoitu kehnosti, mutta esimerkiksi antimikrobisten ominaisuuksien perusteella näitä öljyjä voitiin pitää edes miedosti otsonoituina öljyinä. Ne tehosivatkin eri syöpäsoluihin otsonoimattomia verrokkiöljyjä paremmin. Puutteellisen raportoinnin vuoksi, nämä tutkimukset olivat varsin laaduttomia. Yhdessä ne kuitenkin viittaavat siihen, että otsonoidut öljyt ovat tehokkaita syöpäsoluja vastaan, jos ne ovat edes hiukan enemmän otsonoitu.

Jäljelle jää vielä neljä tutkimusta (Izzotti ym. 2022, An ym. 2025, Fahmy 2022, Yalcin ym. 2022), joita voidaan pitää laadukkaampina. Niissäkään ei kaikissa mainittu öljyn tarkkaa valmistusmenetelmää, mutta niissä epäilemättä käytettiin oikein otsonoituja öljyjä. Kaikkien niiden perusteella otsonoitu öljy tehosi syöpäsoluihin laboratorio-olosuhteissa. Viimeinen tutkimus (Yalcin ym. 2022) myös osoitti, miten se tehosti sädehoidon vaikutuksia.

Yhteenvetona voidaankin todeta, että otsonoidut öljyt tehoavat syöpäsoluihin hidastaen niiden kasvua ja aiheuttaen niiden kuoleman eri mekanismeilla. Tämä on sitä paremmin havainnollistettu mitä laadukkaammasta tutkimuksesta oli kysymys. Varsinkin laadukkaita tutkimuksia kaivataan vielä enemmän erilaisten mekanismien selvittämiseksi eri syöpäsoluissa. Myös esimerkiksi sytostaattien ja otsonoidun öljyn yhteisvaikutuksia ei laboratorio-olosuhteissa ole tutkittu, ja sellaisia tutkimuksia olisi syytä tehdä.

Izzottin ym (2022) tutkimus on toistaiseksi ainoa kliininen tutkimus, jossa otsonoituja öljyjä on käytetty syöpäpotilaiden tukihoitona ihmisillä. Potilaat saivat siinä varsin suuria annoksa, ja öljyt näyttivät tehostavan hoitoa lukuissa eri työpätyypeissä. Mullistavimpia tulokset olivat mielestäni glioblastooman, eli vakavan aivosyövät hoidossa. Tämä antaa ymmärtää, että otsonoidut öljyt eivät pelkästään pääse verenkierron mukana vaikuttamaan ympäri kehoa, vaan ne myös läpäisevät veri-aivoesteen päästen merkittävässä määrin jopa aivoihin. Näma tulokset ovat kuitenkin vasta alustavia, eivätkä muut tutkimusryhmät ole niitä varmentaneet. Vaikka otsonoidut öljyt näyttävätkin tehoavan syöpäsoluihin ja myös pääsevän ympäri kehoa verenkierron mukana, laadukkaampia ja laajempia tutkimuksia kaivataan yhä paljon.

Viitteet

Almuhayawi, Mohammed S., Mohammed H. Alruhaili, Muyassar K. Tarabulsi, et al. “Pharmacological Activities and Phytochemical Evaluation of Coconut Crude Oil and upon Exposure to Ozone.” AMB Express 15(1): 3, 2025.

Al-Rajhi, Aisha M. H., Tarek M. Abdelghany, Mohammed S. Almuhayawi, et al. “Effect of Ozonation on the Phytochemicals of Black Seed Oil and Its Anti-Microbial, Anti-Oxidant, Anti-Inflammatory, and Anti-Neoplastic Activities in Vitro.” Scientific Reports 14(1): 30445, 2024.

Al-Rajhi, Aisha M. H., Tarek M. Abdelghany, Samy Selim, et al. “Phytochemical Characterization of Peanut Oil and Its Ozonized Form to Explore Biological Activities in Vitro.” AMB Express 15(1): 76, 2025. 

Alsalamah, Sulaiman A., Mohammed Ibrahim Alghonaim, Abeer Mahmoud Mohammad, Ashjan F. Khalel, Fatimah S. Alqahtani, and Tarek M. Abdelghany. “Ozone-Modified Properties of Pumpkin Seed Oil as Anti-H. Pylori, Anticancer, Anti-Diabetic and Anti-Obesity Agent.” Scientific Reports 15(1): 25959, 2025.

An, Seong-Jin, Jun-Ichi Kashiwakura, Akira Katsuyama, et al. “Ozonated Olive Oil Inhibits Melanoma Proliferation by Inducing Ferroptosis.” Biochemistry and Biophysics Reports 44: 102267, 2025.

Fahmy, Sherif Ashraf, Asmaa Ramzy, Amany M. Sawy, et al. “Ozonated Olive Oil: Enhanced Cutaneous Delivery via Niosomal Nanovesicles for Melanoma Treatment.” Antioxidants (Basel, Switzerland) 11(7): 1318, 2022.

Izzotti, Alberto, Enzo Fracchia, Camillo Rosano, et al. “Efficacy of High-Ozonide Oil in Prevention of Cancer Relapses Mechanisms and Clinical Evidence.” Cancers 14(5): 5, 2022.

Tığlı Aydın, R. Seda, and Füsun Kazancı. “Synthesis and Characterization of Ozonated Oil Nanoemulsions.” Journal of the American Oil Chemists’ Society 95(11): 1385–98, 2018.

Verma, Poonam, Sanjukta Naik, Pranati Nanda, Silvi Banerjee, Satyanarayan Naik, and Amit Ghosh. “In Vitro Anticancer Activity of Virgin Coconut Oil and Its Fractions in Liver and Oral Cancer Cells.” Anti-Cancer Agents in Medicinal Chemistry 19(18): 2223–30, 2019.

Yalçın, Yeliz, İshak Özel Tekin, and R. Seda Tığlı Aydın. “Ionizing Radiation Induced DNA Damage via ROS Production in Nano Ozonized Oil Treated B-16 Melanoma and OV-90 Ovarian Cells.” Biochemical and Biophysical Research Communications 615: 143–49, 2022.

Yılmaz, Ece Avuloğlu, Şenol Toprak, and Aybüke Afra Babacan. “Examining the Proliferative Effect of Ozonated Olive Oil and Ozonated Distilled Water on Healthy Colon Fibroblast Cells and Colon Cancer Cells.” Karadeniz Fen Bilimleri Dergisi 14(1): 1, 2024.

 

Otsonoidut öljyt atooppisen ihottuman hoidossa

 Miika Sallinen 24.2.2026

Atooppinen ihottuma, on yleinen, krooninen ja kutiseva tulehduksellinen ihosairaus, jolle on tyypillistä kuiva, punoittava ja hilseilevä iho, joka voi tulehtua ja pahentua ajoittain. Taipumus atopiaan on usein perinnöllinen, ja sairastuneilla on usein myös muita atooppisia sairauksia, kuten astma tai allerginen nuha, ja oireita voi pahentaa stressi, hikoilu, kuiva ilma tai kosketusärsykkeet, mutta perushoitoon kuuluvat säännöllinen kosteutus perusvoiteilla ja lääkevoiteet.

Atooppisen ihottuman ilmaantuvuuteen voi myötävaikuttaa monet tekijät, kuten hikoilu, ihon mikrobit, ruoka-aineet, ihoa altistavat aineet, kuten kosmetiikka ja eri kemikaalit sekä ja ilmasto. Eri henkilöiden ihottumat voivat siis olla eri tekijöiden aiheuttamia, ja siksi myös niiden hoitotulokset ovat varsin yksilöllisiä. Tyypillisesti atooppista ihoa hoidetaan kosteuttavilla voiteilla sekä hydrokortisonivoiteella. Niiden vaikutus vaihtelee, mutta yleensä ne vähintäänkin lievittävät oireita tai pitävä niitä kurissa. Hydrokortisonivoide kuitenkin ohentaaa ihoa sen verran, että sen käyttö on yleensä vain lyhyehköinä kuureina.

Vaikka otsonoituja öljyjä on käytetty vuosikymmenien ajan erilaisten ihotautien hoidossa, niiden käyttö atooppiseen ihottumaan on varsin uutta. Toki nämä öljyt uudistavat ihoa, tehostavat paikallista verenkiertoa ja lisäävät antioksidanttien tuotantoa iholla, joten niiden käyttöön on ainakin teoreettiset perusteet lähes minkä tahansa ihotaudin hoidossa. Kaikkein tutkituin ja tunnetuin otsonoidun öljyn ominaisuus on juuri sen laaja-alainen antimikrobisuus. Vaikkei atooppinen ihottuma ole varsinainen infektiotauti, mikrobit – erityisesti Staphylococcus Aureus – näyttelevät siinä usein merkittävää osaa. Jo pelkästään tämän perusteella otsonoidusta öljystä voisi olla apua.

Atooppisen ihottuman lisäksi sivuan tässä artikkelissa myös allergista kosketusihottumaa. Se on tautina varsin samanlainen, mutta sen aiheuttajana on jokin ihon kanssa kosketuksiin joutunut allergisoiva aine, joka aiheuttaa ihottuman joko välittömästi tai viiveellä.

Tämä on ensimmäinen artikkelini, joka koskee ihottumien hoitoa otsonoiduilla öljyillä. Viime vuosina tutkimuksia on ilmestynyt sen verran paljon, että lopputuloksena oli varsin pitkä artikkeli. Käyn tässä artikkelissa läpi aiheesta tehdyt tutkimukset pääpiirteittäin, jotta lukija voisi itse päätellä, olisiko otsonoiduista öljyistä mahdollisesti apua joko omaan tai jonkun läheisen ihottumaan.

Kiinan Hunanissa suoritettu tutkimus nuorten atooppisesta ihottumasta

Kiinan Hunanissa sijaitsevassa yliopistollisessa sairaalassa on suoritettu yksi kliininen tutkimus (Zeng ym. 2020) koskien atooppisen ihottuman hoitoa otsonoidulla öljyllä ja vedellä. Tutkimusta ei voi pitää kovinkaan laajana, sillä siihen osallistui ainoastaan 12 potilasta, joka olivat iältään 6-28 -vuotiaita lapsia tai nuoria aikuisia. Kaikilla heistä oli kaksipuolista atooppista ihottumaa vähintään 4cm x 4cm alalla molempien käsivarsien alueella. Tällöin samasta potilaasta saatiin verrokit, sillä vain toisen käden ihottumaa hoidettiin otsonoiduilla aineilla.

Hoidot suoritettiin suihkuttamalla ihottumaiholle otsonoitua vettä (noin 3mg/l) 15 minuutin ajan, jonka jälkeen ihoalue käsiteltiin otsonoidulla öljyllä. Käytetty öljy oli otsonoitu teensiemenöljy (ei pidä sekoittaa teepuuöljyyn), jonka peroksidiarvo oli noin 2200. Vahvuudeltaan se oli siis jonkin verran miedompaa kuin oman yritykseni normaalivahvuiset otsonoidut öljyt. Teensiemenöljy on rasvahappokoostumukseltaan lähes 80% öljyhappoa, ja mukana on jonkin verran erityisesti palmitiinihappoa. Se on siis koostumukseltaan lähes identtistä otsonoidun oliiviöljyn kanssa. Hoitoja annettiin kahdesti päivässä kolmen päivän ajan.

Tulokset olivat lupaavia. Ihon hilseily, punoitus, kuivuus ja turvotus vähenivät, samoin kuin tulehdussolujen määrä. Tutkimuksen pääasiallisena kohteena olivat kuitenkin ihon mikrobit. Niistä varsinkin Staphylococcus aureus -bakteeri on merkittävä ihottuman myötävaikuttava tekijä. Sitä löytyikin kaikilta potilailta ja ihon mikrobistosta noin 90% oli kyseistä bakteeria ennen hoitoja. Näiden bakteerien määrä myös korreloi osittain ihottuman vakavuuden kanssa. Kolmen päivän hoitojen jälkeen bakteerien kokonaismäärä oli pudonnut noin viidennekseen alkuperäisestä. Staphylococcus aureus oli yhä yleisin bakteeri, mutta sen osuus oli pudonnut alle kolmannekseen kaikista mikrobeista.

Sen sijaan monien hyödyllisten bakteerien määrä oli pysynyt kutakuinkin samana tai jopa hiukan noussut. Otsonihoitojen jälkeen ihon mikrobikoostumus oli lähentynyt selvästi terveen ihon koostumusta. Otsoni- ja otsonoitujen öljyjen otsonidit, ovat toki vahvasti antibakteerisia aineita, jotka tappavat tehokkaasti bakteereja. Bakteereita on kuitenkin erilaisia, ja niiden herkkyys otsonin kaltaisia hapettimia vastaan vaihtelee suuresti. Tyypillisesti pahimmat taudinaiheuttajat ovat anaerobisia bakteereita, jotka ovat otsonille kaikkein herkimpiä. Sen sijaan hyödylliset bakteerit eivät kuole niin helposti, ja ne myös palaavat otsonoidulla öljyllä käsitellylle iholle nopeammin. Toisin sanoen, otsonoidut tuotteet eivät ole pelkästään antibakteerisia, vaan ne helpottavat ihon normaalin mikrobiston muodostumista. Tällä - yhdessä otsonoitujen aineiden muihin terapeuttisiin vaikutuksiin – oli huomattava merkitys atooppisen ihottuman oireiden hoidossa.

Kiinan Shenzenissä suoritettu tutkimus vauvojen atooppisesta ihottumasta

Kiinan Shenzenissä sijaitsevassa yliopistollisessa sairaalassa on tehty tutkimus (Qin ym. 2018) vauvojen atooppisen ihottuman hoidosta otsonoidulla vedellä ja öljyllä. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 60 vauvaa iältään 1-24 kuukautta keskimääräisen iän ollessa 6,5 kuukautta. Vauvoista 34 oli poikia ja 26 tyttöjä. Heidän atooppinen ihottumansa oli vähintään keskivaikeaa tai vakavaa tasoa. Ihossa oli ollut kutinaa vähintään kuukauden ajan. Ihottumaa oli pään ja kasvojen alueella, mutta ei kuitenkaan suun, silmien ja korvien välittömässä läheisyydessä. Ihottumaa oli myös muualla, kuten raajojen taipeissa tai käsissä. Ihottumaisen ihon on oltava kuiva. Ensimmäisen asteen sukulaisella on oltava historiaa astmasta, allergiasta tai atooppisesta ihottumasta. Näistä ehdoista vähintään kolmen oli täytyttävä. Vauvoilla ei saanut olla kortisonivoiteiden käyttöä ja/tai suun kautta otettua antihistamiinilääkitystä viikkoon ennen tutkimuksen aloitusta. Myös sairaudet, kuten kuume, yskä ja ripuli olivat poissulkevia seikkoja.

Nämä lapset jaettiin kahteen 30 potilaan ryhmään. Hoitoryhmä sai otsonihoitoja seuraavasti. Ihottumakohtaa joko liuotettiin tai suihkutettiin lämpimällä otsonoidulla vedellä (pitoisuus noin 3mg/l) 10-15 minuuttia 3-5 kertaa viikon aikana. Näiden hoitojen jälkeen iholle siveltiin otsonoitua teensiemenöljyä. Sen vahvuutta ei mainittu, mutta valmistaja oli sama kuin muissakin kiinalaistutkimuksissa, eli se lienee vahvuudeltaan hieman miedompaa kuin oman yritykseni normaalivahvuiset öljyt. Lisäksi lasten iholle siveltiin kosteuttavaa voidetta kahdesti vuorokaudessa. Verrokkiryhmä sai muuten samat hoidot, mutta heidän ihottumaansa huuhdeltiin otsonoidun veden sijaan tavallisella lämpimällä vedellä ja otsonoidun öljyn sijaan sitä hoidettiin tavallisella teensiemenöljyllä.

Hoitojen aikana yksi tutkimusryhmäläinen ja neljä kontrolliryhmäläistä vetäytyi tutkimuksesta johtuen kehnoista tuloksista. Tämä ero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkittävä. Muuten tulokset tutkimusryhmässä olivat selvästi parempia. Jos viikon hoitojen jälkeen 12 potilasta kaikkiaan 26:sta oli parantunut, 12 muuta kohentunut huomattavasti, viisi kohentunut jonkin verran ja vain yhteen hoito ei ollut tehonnut. Viimeksi mainittu vetäytyikin hoidoista toiselle viikolle. Tarkemmat tulokset 1. ja 2. viikon jälkeen on esitetty taulukoissa 1. ja 2.

 Taulukko 1. Vauvapotilaiden hoitotulokset 1. viikon hoitojen jälkeen (Qin ym. 2018).

	Potilaita	Parantunut	Huomattava koheneminen	Koheneminen	Ei vaikutusta
Otsoniryhmä	30	12(40)	12(40)	5(16.7)	1(3.3)
Kontrolliryhmä	30	2(6.7)	4(13.3)	11(36.7)	13(43.3)

Taulukko 2. Vauvapotilaiden hoitotulokset 2. viikon hoitojen jälkeen (Qin ym. 2018).

	Potilaita	Parantunut	Huomattava koheneminen	Koheneminen	Ei vaikutusta
Otsoniryhmä	29	23(79.3)	3(10.3)	3(10.3)	0
Kontrolliryhmä	26	3(11.5)	5(19.2)	13(50.0)	5(19.2)

Kuten taulukoista huomataan, tulokset tutkimusryhmässä, eli otsonoituja tuotteita käyttäneillä olivat huomattavasti parempia, ja tulokset olivat tilastollisesti erittäin merkittäviä (p<0,001). Artikkelissa on myös havainnollistava kuvasarja erään vauvapotilaan molempien poskien kohenemisesta vain viiden päivän hoitojen aikana.

 

Kuva 1. Vauvapotilaan molempien poskien atooppisen ihottuman kehittyminen otsonihoitojen aikana. Vasemmalla ennen hoitoja, keskellä kolmen päivän jälkeen ja oikealla viiden päivän jälkeen (Qin ym.2018).

Koska kyseessä on vauvapotilaille tehty tutkimus, monia varmasti kiinnostaa, oliko hoidoissa sivuvaikutuksia. Tässä tutkimuksessa erikseen mainittiin, ettei niitä ollut. Toisaalta, jo potilaiden rajauksessa karsittiin pois ne, jotka olivat allergisia otsonoidulle öljylle. Oliko niitä sitten karsimisvaiheessa, jäi epäselväksi. Joka tapauksessa sivuvaikutukset ovat mahdollisia, mutta harvinaisia, ja olen kirjoittanut niistä artikkelin toisaalle.

Johtopäätöksessään tutkijat toteavat, että hoidolla on hyvä vaikutus atooppisen ihottuman hoitoon imeväisillä ja pikkulapsilla, ja että se on turvallinen, ja käyttämisen arvoinen kliinisessä hoitotyössä.

Kokemuksia Nizhny Novgorodin lääketieteellisestä valtionyliopistosta

Nizhny Novgorodista muodostui jo 1980-luvulla Venäjän lääkinnällisen otsonitutkimuksen keskus. Sittemmin itsekin vierailin siellä neljästi käyden useissa sairaaloissa ja klinikoilla. Aikanaan silloisten yhtiökumppanieni kanssa toimme sieltä myös otsonoitua oliiviöljyä ennen kuin tuotanto alkoi Suomessa.

Nizhny Novgorodissa on tutkittu myös otsonoitujen öljyjen vaikutuksia eri ihotauteihin. Merkittävimmät tutkijat ovat professorit Sergey Krivatkin ja Oksana Bitkina. Jälkimmäisen tapasin jo ensimmäisellä vierailullani Nizhny Novgorodiin vuonna 2006, ja sitten olemme kohdanneet useita kertoja niin Venäjällä kuin eri kongresseissa niin Ukrainassa, Puolassa ja Georgiassakin.

Bitkina on tehnyt lukuisia artikkeleita aiheesta, mutta juuri otsonoitujen öljyjen käytöstä ihottumiin olen löytänyt vain yhden. Tämä Meditsinskii Almanakh -lehdessä julkaistu venäjänkielinen artikkeli (Bitkina & Sokolov 2013) ei sekään ole laadukas tutkimusartikkeli, vaan ennemminkin kertomus tutkijoiden omista kokemuksista. He käyttivät hoidoissa kahden eri vahvuuden otsonoitua oliiviöljyä. Miedompi uusii ihoa paremmin, ja sitä käytettiin atooppiseen ihottumaan, valkojäkälään. Ja palmoplantaariseen psoriaasiin. Vahvempi oli antimikrobisempi, ja sitä käytettiin infektoituneiseen ihotauteihin, kuten mikrobipohjaiseen ihottumaan, märkärupeen, kynsisieneen ja herpekseen.

27 potilaalla oli atooppinen ihottuma, kolmella rajoittunut neurodermatiitti (raapimisen aiheuttama ihon paksuuntuma), kolmella sieniperäinen ihottuma, viidellä bakteeriperäinen ihottuma ja kolmella palmoplantaarinen psoriaasi. Hoitojakso kesti kolmesta neljään viikkoa. Jo ensimmäisinä päivinä kihelmöinti, tulehdus ja ihon kuivuus vähenivät, ja kokonaisuudessaan kliinininen tila koheni merkittävästi.

Vahvaa otsonoitua oliiviöljyä annettiin 19 potilaalle. Heistä kolmella oli atooppinen ihottuma, kahdella palovamman jälkeinen mikrobinen ihottuma, neljällä muu bakteeriperäinen ihottuma, kahdella kandida-hiivasienen aiheuttama ihottuma, joka oli aiheuttanut jälkiä kynsiinkin, kolmella jalkasieni yhdistettynä kynsisieneen, kahdella nenän punoitusta ja kolmella suonikohjuperäisiä iho-oireita. Näilläkin ihon kutina väheni jo ensimmäisten hoitopäivien aikana. Haavaumien vuodot, märkärakkulat, hankaumanaarmut ja ihohalkeamat vähenivät. Kynsisienet paranivat hitaammin, mutta 3-4 viikon käytön jälkeen alkoi uusi terve kynsi kasvaa. Tutkijat toteavatkin, että otsonoitu öljy on tehokas ja turvallinen hoito niin allergisiin ihottumiin kuin sieni- ja bakteeri-infektioiden aiheuttamiin ihottumiin.

Artikkelissa ei esitelty yksityiskohtaisempia tuloksia eri tautien hoidosta, vaan siinä kirjoitettiin yleisestä kohenemista edellä kirjoitetulla tavalla. Tutkimusartikkelina sillä onkin vähän arvoa, ja se onkin lähinnä yhteenveto kyseisten ihotautilääkäreiden kokemuksista. He mainitsivat myös hyvistä tuloksista jalka- ja kynsisienen hoidossa. Niihin en tässä artikkelissa sen enempää puutu, sillä olen kirjoittanut niistä laajemmat artikkelit toisaalle (linkki, linkki).

Venäläinen tutkimus lasten atooppisesta ihottumasta

Nizhny Novgorodin lisäksi, otsonoituja öljyjä on käytetty ihottumien hoidossa muuallakin Venäjällä. Kirovilaisessa sairaalassa on tehty tutkimus (Illek ym. 2013), jossa hoidettiin 5-10 -vuotiaiden lasten atooppista ihottumaa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 64 lasta. Heidät jaettiin kahteen ryhmään seuraavasti.

1. ryhmän potilaita (33 lasta) hoidettiin perinteisellä tavalla. Heidän kodeistaan pyrittiin tekemään mahdollisimman allergiavapaita. Heitä hoidettiin kolmen vaikutusmekanismin emulsiovoiteilla (Emolium II) päivittäisten kylpyjen ja uintien jälkeen. Ekolom-ihovoidetta annosteltiin kerran päivässä. Suun kautta he nauttivat Claritin tai Zirtek -lääkettä sekä useita vitamiineja seka Hylak Fortea, Linexia ja Creonia. Nämä venäläiset kuppanimet eivät ole minulle tuttuja, enkä ole niiden koostumusta sen enempää selvittänyt. Zirtek tosin lienee sama kuin meilläkin myynnissä oleva Zyrtec allergialääke.

2. ryhmän potilaat (31 lasta) saivat täysin samaa hoitoa, mutta sen lisäksi heidän atooppista ihoaan hoidettiin kahdesti päivässä otsonoidulla oliiviöljyllä sekä peräsuolihuuhteluilla otsonikaasulla. Öljyä käytettiin 15 päivän ajan ja peräsuolihuuhteluita annettiin kahdeksan hoitokertaa.

Potilailta tutkittiin lukuisia immunologisia parametreja, kuten eri vasta-aineita, tulehdussytokiineja sekä valkosolujen määriä ja niiden keskinäisiä suhteita. Näitä en käsittele sen yksityiskohtaisemmin, mutta mainitsen, että otsonihoitoa saaneilla immunologiset arvot kohenivat selvästi enemmän lähelle terveiden viitearvoja.

Itse ihottuman hoito oli tehokasta molemmissa ryhmissä, ja potilaat pääsivät siitä eroon. Otsonihoitoja saaneille paraneminen oli kuitenkin merkittävästi nopeampaa, ja he paranivat keskimäärin 18,4 päivässä, kun pelkillä perinteisillä hoidoilla siihen meni keskimäärin 22,1 päivää. Vaikka ero ryhmien välillä olikin tilastollisesti merkittävä, se ei ollut suuren suuri. Suurempi ero havaittiin kuitenkin jälkiseurannassa. Kun hoidot lopetettiin, 1. ryhmällä oireet uusiutuivat keskimäärin 3,1 kuukaudessa. Sen sijaan otsonihoitoja saaneilla oireet pysyivät poissa keskimäärin 10,4 kuukautta, eli yli kolme kertaa pidempään.

Tutkimus oli erittäin lupaava. Pelkän otsonoidun oliiviöljyn vaikutusta on vaikea arvioida, mutta se oli epäilemättä merkittävä. Tämä tutkimus antaa myös ymmärtää, että öljyllä voidaan tehostaa perinteisten hoitojen vaikutusta. Se kun on vain harvoin yhteensopimaton muiden hoitojen kanssa. 

Seuraava venäläistutkimus pikkulasten atooppisesta ihottumasta

Seuraava tutkimus (Illek ym. 2014) on tehty niin ikään Kirovin lääketieteellisessä akatemiassa Venäjällä. Sen tutkijatkin ovat suurelta osin samoja edellisen tutkimuksen kanssa. Edellisestä poiketen tämän tutkimuksen kohderyhmä on kuitenkin vielä pienemmät lapset, eli 8 kuukaudesta kolmeen vuoteen, joilla oli keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma. Hoidettavia potilaita oli yhteensä 65 kappaletta, jotka edellisen tutkimuksen tavoin jaettiin kahteen ryhmään.

1. Ryhmä (33 lasta) sai perinteisiä hoitoja, jotka täysin samoja, kuin edellisessäkin tutkimuksessa.

2. Ryhmä (32 lasta) sai sekä perinteisiä hoitoja, että otsonihoitoja käsittäen hoitoja otsonoidulla oliiviöljyllä kahdesti päivässä sekä peräsuolihuuhtelut otsonikaasulla joka toinen päivä yhteensä kahdeksan hoitokertaa, kuten edellisessäkin tutkimuksessa.

Molemmat hoidot olivat tehokkaita, ja niiden seurauksena potilaiden yleinen terveydentila koheni, ruokahalu parani, uni normalisoitui, ihon kutina ja muut taudin kliiniset ilmentymät joko vähenivät tai katosivat. 1. ryhmän pikkulapsilla, jotka saivat vain perinteistä hoitoa, täydellinen kliininen remissio tapahtui keskimäärin 25,1 päivässä. Niillä lapsilla, jotka saivat otsonoitua oliiviöljyä ja otsonia peräsuoleen, se tapahtui keskimäärin 19,6 päivässä. Myös monet tutkitut biokemialliset parametrit kohenivat otsonia saaneilla enemmän, ja usein täysin terveiden verrokkilapsien tasolle. Esimerkiksi Stafylokokkien määrät romahtivat, mikä on havaittu myös monissa muissa tässä artikkelissa käsitellyissä tutkimuksissa.

Pelkkiä perinteisiä hoitoja saaneille kesti keskimäärin 4,3 kuukautta, ennen kuin alettiin havaita ensimmäisiä taudin uusiutumisen merkkejä. Otsonoitua öljyä ja otsonia saaneilla siihen meni keskimäärin 14,5 kuukautta, eli yli kolme kertaa kauemmin. Tämä ero oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p<0,001). Nämä tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin edellisessä tutkimuksessa hieman vanhemmilla lapsilla. Pikkulapsilla oireet kuitenkin pysyivät poissa pidempään.

Uusin venäläistutkimus lasten atooppisesta ihottumasta

Viimeisin Kirovin lääketieteellisessä akatemiassa tehty tutkimus (Illek ym. 2022) lasten atooppisesta ihottumasta ilmestyi vuona 2022. Siinäkin tekijöinä olivat pääosin samat tutkijat kuin kahdessa edellisessäkin tutkimuksessa. Potilasmäärältään tämä tutkimus oli kuitenkin kaikkein laajin käsittäen yhteensä 100 lasta (65 poikaa ja 35 tyttöä), jotka olivat iältään 5-10 vuotiaita. Atooppisen ihottuman lisäksi nämä lapset kärsivät myös kohtalaisesta allergisesta nuhasta. Kahden edellisen tutkimuksen tavoin nämäkin lapset jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään.

1. Ryhmä (43 lasta) sai perinteisiä hoitoja, jotka pääosin samoja, kuin kahdessa edellisessäkin tutkimuksessa. Lisäksi he saivat eri allergiallääkkeitä myös nuhaansa.

2. Ryhmä (57 lasta) sai sekä 1. ryhmäläisten perinteisiä hoitoja, että otsonihoitoja käsittäen hoitoja otsonoidulla oliiviöljyllä kahdesti päivässä sekä peräsuolihuuhtelut otsonikaasulla joka toinen päivä yhteensä kahdeksan hoitokertaa, kuten kahdessa edellisessäkin tutkimuksessa. Lisäksi näiden otsoniryhmäläisten nenäonteloita huuhdeltiin erityisellä laitteella, jonka avulla nenäonteloon johdettiin emulsiota sisältäen 10% otsonoitua oliiviöljyä.

Otsonia ja otsonoitua öljyä saaneilla tulokset olivat selvästi parempia. 1. ryhmäläisillä kliiniset oireet katosivat 18,7 vuorokaudessa hoitojen aloituksesta, kun otsoniterapiaa saaneilla 2. ryhmäläisillä ne katosivat keskimäärin 14,2 vuorokaudessa, eli yli neljä vuorokautta aiemmin. Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p<0,001). Tarkemmat tulokset eri oireiden kohdalla kummassakin ryhmssä on esitetty taulukossa 3.

 Taulukko 3. Kliinisten oireiden katoaminen molemmissa ryhmissä (Illek ym. 2022).

	Aika kliinisten oireiden katoamiseen (vrk)
	1. Ryhmä	2. Ryhmä
Hyvänolontunteen ja ruokahalun normalisoituminen	7.4 ± 0.1	4.2 ± 0.2*
Unen normalisoituminen	5.5 ± 0.1	4.1 ± 0.1*
Ihon kutinan katoaminen	5.6 ± 0.1	4.4 ± 0.2*
Ihon verekkyyden katoaminen	14.3 ± 0.3	11.6 ± 0.2*
Turvotuksen katoaminen	7.2 ± 0.1	4.6 ± 0.1*
ihon erityksen katoaminen	9.3 ± 0.1	6.2 ± 0.2*
Nystymäisen hilseilyn katoaminen	7.3 ± 0.1	4.1 ± 0.1*
Ihon paksuuntumisen katoaminen	14.2 ± 0.3	9.7 ± 0.2*
Ihon kuivuuden katoaminen	17.8 ± 0.4	12.1 ± 0.2*
Ääreisimusolmukkeiden normalisoituminen	17.1 ± 0.4	12.6 ± 0.2*
käheyden ja yskänkohtauksien katoaminen	7.1 ± 0.2	5.1 ± 0.1*
Nenän kautta hengittsen normalisoituminen	6.1 ± 0.2	5.2 ± 0.1*
Nenän kutinan katoaminen	5.3 ± 0.1	4.2 ± 0.1*
Aivastusten katoaminen	5.2 ± 0.1	4.1 ± 0.1*
Nenän vetisen vuodon lakkaaminen	9.2 ± 0.2	7.1 ± 0.2*
Nenänkuvan normalisoituminen	15.2 ± 0.3	12.3 ± 0.2*

Myös jälkiseurannassa tulokset suosivat otsonia saaneita. Pelkkiä perinteisiä hoitoja saaneilla 1. ryhmäläisillä kesti keskimäärin 4,2 kuukautta, kunnes ensimmäiset oireet alkoivat uusiutua. Perinteistä ja otsonihoitoa saaneilla 2. ryhmäläisillä tähän meni 8,5 kuukautta. Myös tämä ero oli tilastollisesti merkittävä (p>0,001). Tutkijat myös laskivat niin sanotun otsoniterapian vaikutuskertoimen, ja se oli 68,5%. Näin ollen otsonihoidoilla oli hyvin merkittävä osuus hoitotuksiin ja niiden kestoon.

Samassa tutkimuksessa tutkittiin myös useita veriopillisia ja muita biokemiallisia parametreja. En niitä tässä sen enempää käsittele, ja kiinnostuneet löytävät kyllä tiedot alkuperäistutkimuksestakin. Totean vain, että myös tutkitut veriopilliset parametrit kohenivat otsonia ja otsonoitua öljyä saaneilla selvästi enemmän.

Tapauskertomuksia

Seuraavassa kirjoitan eri tapauskertomuksia potilaista, joita on hoidettu otsonoidulla öljyllä tai se on vähintään näytellyt merkittävää osaa hoidoissa.

Tästä tapauksesta (Chen ym. 2024) raportoivat kiinalaiset lääkärit Chongqingissa sijaitsevasta sairaalasta. Potilas oli 46-vuotias mies, joka lähetettiin osastolle vuoden ajan jatkuneen käsissä ja ranteissa olleen kutisevan ihottuman, symmetrisen punoituksen, hilseilyn, halkeilun ja märkärakkuloiden vuoksi. Hänellä oli kolmen vuoden ajan ollut HIV-infektio, mutta ei aiempia allergisia sairauksia eikä myöskään aiempaa kosketusta ärsyttävien aineiden kanssa. Lääkärin tutkimuksessa havaittiin diffuusi turvotusta aiheuttava eryteema, jossa oli kuivia hilseitä sekä kämmenissä että ranteissa, hajallaan keltaisia ​​märkärakkuloita, halkeamia ja pientä ihon röpelöitymistä. Potilaalla oli sietämätöntä kutinaa ja kipua, jotka vaikuttivat hänen normaaliin elämäänsä ja uneensa. Laboratoriotestit ja kudosopilliset tutkimukset osoittivat lukuisia poikkeavuuksia, jotka kiinnostuneet löytävät alkuperäisartikkelista. Molemmista käsistä otetuissa märkärakkuloissa havaittiin Staphylococcus aureus -kolonisaatiota. Sieniviljelyn tulos on kuitenkin negatiivinen. Diagnoosi oli käsi-ihottuma ja S. aureus -infektio fyysisen tutkimuksen ja patologisen tuloksen perusteella. Potilasta hoidettiin ensin paikallisesti käytettävillä steroideilla, mupirosiinivoiteella ja kosteusvoiteella, ja tila koheni ohimenevästi. Tila kuitenkin paheni hoidon lopettamisen jälkeen ilman selkeitä laukaisevia tekijöitä. Koska paikallishoito ei pystynyt hallitsemaan tilaa ja paranemisaika lyheni, käytettiin suun kautta otettavia lääkkeitä, kuten antihistamiinia, tripterygiumglykosideja ja erytromysiinikapseleita, mutta niiden terapeuttinen vaste oli edelleen heikko. Sen jälkeen potilasta hoidettiin diprospan-injektiolla kerran kuukaudessa. Injektiojakson aikana ihovamma pieneni osittain, mutta injektion lopettamisen jälkeen se paheni entisestään. Sitten kokeilimme potilaalle otsoniterapiaa. Ensin käytimme 3,0 mg/l otsonoitua vettä 20 °C:ssa 9 päivän hoidon ajan (20 minuuttia joka päivä). Sitten suihkutimme otsonoitua öljyä ihottumaan, ja kosteusvoidetta levitettiin ulkoisesti useita kertoja päivässä otsonivesiterapian jälkeen. (Otsonoitu öljy vastasi vahvuudeltaan kutakuinkin oman yritykseni normaalivahvuisia öljyjä). Kolmen päivän hoidon jälkeen ihottuma parani huomattavasti, ja suurin osa märkärakkuloista hävisi ja hilse väheni. Yhdeksän päivää myöhemmin röpelöinen pinta ja halkeilu paranivat, märkärakkulat katosivat ja käsien ja ranteiden turvotus väheni huomattavasti. Vaikka iho ei palannut normaaliksi, kipu laantui ja kutina väheni merkittävästi. Potilasta neuvottiin jatkamaan kosteusvoiteiden käyttöä. Ihottuma ei uusiutunut kolmen kuukauden puhelinseurannan jälkeen. Artikkelissa oli myös havainnollistavat kuvat ennen ja jälkeen hoitojen. Tekijänoikeussyistä en niitä voi täällä julkaista, mutta ne löytyvät täältä.

Täällä Suomessa tuotteitani on käytetty jo yli vuosikymmenen ajan. Niinpä ei ole ihme, että niitä kokeiltu ihottumaankin, ja kirjallista palautetta on satunnaisesti tullut. 

 Seuraavassa on erään tyytyväisen asiakkaan palaute verkkokauppaani tammikuulta 2021.

"Moikka!
Ensiksi, teidän otsonoitu sheavoi on parasta mitä oon 4vuoden aikana lapseni iholle saanut! Kahden ensimmäisen rasvauskerran jälkeen kutina oli pois, ja nyt reilu viikon käytön jälkeen iho on kun eri!! Punotus pois, atopiasta helahtaneet taipeet kunnossa ja koko yläkropan peittävä kuiva pieni punanen näppylä hävinnyt. Ihan mahtavaa ja olin jo ihan toivoton, mitä keksin kun mikään ei ole auttanut aikasemmin oikeesti kunnolla! Haju ei mikään lemppari ole, ja ajattelinkin seuraavaksi tilata vaniljan tuoksusen. Kiitos parhaasta rasvasta IKINÄ ja meijän talven pelastamisesta!

Terveisin: NN"

Eräs Savossa asuva naishenkilö teki tuotetilausta sähköpostitse kesällä 2021. Sen yhteyteen hän oli kirjoittanut seuraavaa:

"Kiitos muuten mahtavasta tuotteesta! :) Otsonoitu oliiviöljy on ainut mikä auttaa mulla kuiviin käsiin eikä aiheuta ärsytysreaktiota."

Viimeisenä palautteena lisään kuvakaappauksen meikkitaiteilija Pia Hiltusen kokemuksesta, jonka hän kertoi Iltalehdessä lokakuussa 2016.

  

 

Eläinkokeita

Lääketieteessä useimmat aineet tutkitaan ensiksi eläimillä, ennen kuin niillä tehdään kliiniset tutkimukset ihmispotilaille. Siinä missä kosmeettisilta tuotteilta eläinkokeet ovat esimerkiksi EU:n alueella täysin kiellettyjä, lääketieteessä niitä pidetään välttämättöminä. Jos olisin kirjoittanut tämän artikkelin johdonmukaisesti, olisin aloittanut eläinkokeista. Olen kuitenkin varma, että useimpia lukijoita kiinnostaa ihmispotilailla saadut tulokset enemmän, ja sen vuoksi eläinkokeista kirjoitan vain tässä lopussa. Kenties se saa lukijaa entistäkin vakuuttuneemmaksi otsonoitujen öljyjen tehosta. Toki ymmärrän myös sen, etteivät monet lukijat kannata eläinkokeita. Painotankin, että oman yritykseni tuotteet on rekisteröity kosmetiikaksi, eikä niillä ole koskaan eläinkokeita tehty.

Kaikesta huolimatta eläinkokeista saadaan usein sellaista tietoa, jota voi olla mahdoton saada ihmispotilailla. Eläimiä voidaan jakaa useisiin ryhmiin, ja ne voidaan myös lopettaa kokeen päätyttyä, jolloin kudosten tutkiminen helpottuu. Lisäksi eläimillä ei esiinny juuri lainkaan plasebovaikutusta, mikä on myös näiden kokeiden hyvä puoli tieteelliseltä kannalta. Varovaisuusperiaatteen vuoksi on turvallisempi testata lääkkeet ensimmäiseksi eläimillä, varsinkin, jos tutkittavan aineen turvallisuudesta on epäilyksiä.

Korealainen hiirikoe atooppisen ihottuman hoidosta otsonoidulla öljyllä

Soulissa sijaitsevassa Chung-Ang yliopistossa suoritettiin hiljattain kattava eläinkoe otsonoidun auringonkukkaöljynvaikutuksesta hiirien atooppiseen ihottumaan (Kim ym. 2024). Kokeessa karvattomat hiiret jaettiin kuuteen neljän hiiren ryhmään seuraavasti.

1. ryhmän hiiret olivat kontrolliryhmä, jota ei käsitelty mitenkään.

2. ryhmän ryhmän hiirille aiheutettiin keinotekoinen atooppinen ihottuma oksatsoloonilla.

3. ryhmän hiirille aiheutettiin atooppinen ihottuma oksatsoloonilla ja sitä hoidettiin deksametasonilla (tavallinen allergialääke).

4. ryhmän hiirille aiheutettiin atooppinen ihottuma oksatsoloonilla ja sitä hoidettiin tavallisella auringonkukkaöljyllä.

5. ryhmän hiirille aiheutettiin atooppinen ihottuma oksatsoloonilla ja sitä hoidettiin 10% laimennetulla otsonoidulla auringonkukkaöljyllä.

6. ryhmän hiirille aiheutettiin atooppinen ihottuma oksatsoloonilla ja sitä hoidettiin 100% otsonoidulla auringonkukkaöljyllä. Tämä tuote oli ominaisuuksiltaan kopioitu kuubalaisesta Oleozon-kauppanimellä tunnetusta öljystä, ja se vastaa otsonointiasteelta oman yritykseni normaalivahvuisia öljyjä.

Hoidettava aine annosteltiin hiirille sen jälkeen, kun niitä oli käsitelty oksatsoloonilla kolmen viikon ajan. Sen jälkeen hoitoja tehtiin kerran päivässä kahden viikon ajan.

Seuraavassa on muutamia tutkimuksen tärkeimpiä havaintoja.

• Oksatsolooni pelkästään aiheutti koe-eläimille merkittävän ihottuman verrattuna hiiriin, joita ei käsitelty lainkaan. Tämä näkyi mm. punoituksena ja turvotuksena. 
• Niillä hiirillä, jotka saivat otsonoitua öljyä, ihottuma oli merkittävästi lievempi. 10% otsonoidulla öljyllä hoidettu iho oli 42,2% ja 100% otsonoidulla öljyllä hoidettu iho oli 55,6% ohuempi pelkkää oksatsoloonia saaneihin hiiriin verrattuna. Toisin sanoen, laimentamaton otsonoitu öljy oli tehokkaampi, mutta laimennettukin tehosi hyvin. 
• Myös hyperkeratoosi eli sarveisaineen kertyminen ja paksuuntuminen iholla väheni merkittävästi otsonoidulla öljyllä. 
• Syöttö- eli allergiasolujen määrä verinahassa väheni huomattavasti laimentamatonta otsonoitua öljyä saaneilla hiirillä. 
• Pelkkää oksatsoloonia saaneilla hiirillä vasta-aineiden määrät olivat huomattavan koholla. 100% otsonoidulla öljyllä hoidetuilla niiden määrät olivat merkittävästi alemmalla tasolla osoittaen tulehduksen lieventyneen. 
• Tulehdussytokiinien ja typpioksidin määrät putosivat ja antioksidanttien aktiivisuus nousi merkittävästi hiirillä, joita oli hoidettu otsonoidulla öljyllä. Ihon pintakerros kuivui merkittävästi oksatsoloonilla käsitellyillä hiirillä. Otsonoitua öljyä saaneilla se kuitenkin pysyi merkittävästi kosteampana kuin niillä, joita ei hoidettu millään tai joita hoidettiin pelkällä auringonkukkaöljyllä. Kyse ei siis ollut pelkästään öljyn kosteuttavasta vaikutuksesta.
• Deksametasoni oli silti yleisesti ottaen tehokkaampi lääke hiirien allergiseen ihottumaan kuin laimentamatonkin otsonoitu öljy. Myös otsonoitu öljy oli tehokasta, eikä kaikkien mitattujen parametrien kohdalla havaittu merkittävää eroa näiden kahden aineen välillä.

Näiden tulosten perusteella tutkijat totesivat johtopäätöksessään, että otsonoitu öljy voisi olla potentiaalinen hoito allergiseen ihottumaan.

Kiinalainen eläinkoe atooppisen ihottuman hoidosta otsonoidulla öljyllä

Ensimmäinen kiinalainen eläinkoe (Lu ym. 2018) otsonoidun öljyn käytöstä atooppiseen ihottumaan, suoritettiin Changsan kaupungin eteläisessä yliopistossa. Koe tehtiin hiirillä, joita oli kaikkiaan 18 kappaletta. Niiden hiirien selkä ajettiin paljaaksi, ja siihen aiheutettiin atooppinen ihottuma kolmen eri herkistävän aineen avulla. Viikon kuluttua tästä hiiret jaettiin kolmeen kuuden hiiren ryhmään, joita alettiin hoitaa eri tavoin. Yhtä ryhmää hoidettiin ainoastaan puskuroidulla suolaliuoksella. Toista ryhmää tavallisella teensiemenöljyllä, ja viimeistä ryhmää otsonoidulla teensiemenöljyllä. Otsonoitu öljy oli vahvuudeltaan jonkin verran miedompaa kuin oman yritykseni normaalivahvuinen öljy, ja oli täten vastaava kuin muissakin tässä artikkelissa käsitellyissä kiinalaistutkimuksissa. Ihottumakohtaa hoidettiin kullakin aineella päivittäin viikon ajan.

Otsonoitu öljy tehosi selvästi parhaiten. Seuraavassa on listattu tutkimuksen tärkeimmät tulokset.

• Turvotus ja punoitus vähenivät otsonoidulla öljyllä merkittävästi enemmän kuin verrokkiaineilla.
• Ihottumainen paksuuntunut verinahka oheni noin puolet ohuemmaksi otsonoidulla öljyllä, kuin mitä saavutettiin verrokkiaineilla.
• Otsonoitu öljy vähensi tulehdusta, mikä havaittiin erityisesti lukuisten tulehdussytokiinien määrän vähentymisessä. Sen sijaan tulehdusta lievittävän interleukiini-10:n pitoisuus taas kasvoi otsonoitua öljyä saaneilla. Otsonoimaton öljy lievensi tulehdusta vain hieman, mutta kuitenkin enemmän kuin puskuroitu suolaliuos.

Johtopäätöksessään tutkijat toteavatkin, että heidän tuloksensa antavat ymmärtää otsonoidun öljyn olevan uusi potentiaalinen keino atooppisen ihottuman hoitoon.

Kiinalainen eläinkoe hiirien kosketusihottuman hoidosta otsonoidulla öljyllä

Kiinalaiset tutkijat (Fu ym. 2023) Changsan kaupungissa sijaitsevassa yliopistosairaalassa ovat tehneet hiirikokeen otsonoidun öljyn vaikutuksista kosketusihottumaan. Tässäkin kokeessa öljyn vaikutus itse ihottumaan oli vain yksi tutkittava osa-alue. Vieläkin enemmän siinä tutkittiin hoitojen vaikutusmekanismeja, joita on mahdoton selittää yksinkertaisesti. Niinpä kirjoitan vain tutkimuksen kliinisesti mielenkiintoisimmista havainnoista.

Tutkimuksessa hiiret jaettiin kuuteen ryhmään seuraavasti.

1. Ryhmä, jolle aiheutettiin kosketusihottuma dinitroklooribentseenillä (DNCB), mutta ei hoidettu millään.

2. Ryhmä, jolle aiheutettiin kosketusihottuma DNCB:lla ja jota hoidettiin otsonoimattomalla öljyllä.

3. Ryhmä, jolle aiheutettiin kosketusihottuma DNCB:lla ja jota hoidettiin otsonoidulla öljyllä.

4. Ryhmä, jota ei käsitelty millään ja johon tuloksia verrattiin.

Tutkimuksessa oli myös kaksi muuta ryhmää, joita käsiteltiin allergiareaktioita estävillä tai laukaisevilla aineilla. Niiden avulla selvitettiin hoitojen tarkempia biokemiallisia mekanismeja, ja sivuutan ne tästä tarkastelusta. Hoidoissa käytetyn otsonoidun öljyn lajia ei mainittu, mutta sen peroksidiarvo oli jonkin verran pienempi kuin oman yritykseni normaalivahvuiset öljyt. Sen vahvuus ja valmistaja olivat samat kuin toisessa kiinalaistutkimuksessa (Zeng ym. 2024), jossa käytettiin teensiemenöljyä. Se taas on rasvahappokoostumukseltaan lähes identtistä oliiviöljyn kanssa.

Itse allergiaa istutettiin eläimiin kahdeksan päivää 2cm x 2cm ajetulle iho-alueelle selkään. Sen seurauksena alueelle muodostui punoitusta, turvotusta ja erilaista ruvettumista. Ihottuman muodostumisen jälkeen sitä hoidettiin neljän päivän ajan kerran päivässä. Tulokset olivat lupaavia. Viiden hoitopäivän jälkeen otsonoitua öljyä saaneiden hiirten ihottuma-alueen punoitus-, turvotus- ja rupiasteet olivat merkittävästi parantuneet verrattuna kontrolliryhmään ja ryhmään, joka sai otsonoimatonta öljyä. Verinahan paksuus oli otsonoitua öljyä saaneilla huomattavasti ohuempi, ja lähestulkoon vastaava kuin terveillä kontrollihiirillä. Ihon sisäisten tulehdussolujen infiltraatioaste oli myös merkittävästi vähentynyt. Otsonoidulla öljyllä hoidettujen hiirien perna oli myös merkittävästi paremmassa kunnossa. Lisäksi otsonoitu öljy vaimensi tulehdussytokiinien määrän lähes kontrollihiirien tasolle osoittaen niin ikään sen tehokkaan vaikutuksen tulehduksia vastaan.

Johtopäätöksessään tutkijat toteavatkin, että he ovat havainnollistaneet otsonoidun öljyn olevan tehokas hoito kosketusihottumaan vaimentamalla tulehdusreitin.

Pohdintaa ja yhteenvetoa

Käsittelin tässä artikkelissa kaikki löytämäni atooppista ihottumaa käsittelevät tutkimukset, joissa on käytetty otsonoituja öljyjä. Niiden perusteella voi toki tehdä johtopäätöksen, että nämä öljyt todella auttavat atooppiseen ihottumaan, ja mitä ilmeisimmin myös kosketusihottumiin. Lääketieteen kannalta asia ei kuitenkaan ole näin selkeä. Jotta tällainen aine tunnustettaisiin virallisesti lääkeaineeksi johonkin tautiin tai oireeseen, siitä pitää olla riittävästi laadukkaita kliinisiä tutkimuksia, joiden tulokset on osoitettu toisistaan riippumattomien tutkimusryhmien toimesta.

Useampi tutkimusryhmä on toki saanut hyviä tuloksia, mutta tutkimusten laadusta löytyy parannettavaa. On epätodennäköistä, että suomalaiset viranomaiset ottaisivat edes käsittelyyn venäläisiä tutkimuksia, joita ei ole indeksoitu PubMediin (kuten Bitkina & Sokolov 2013, Illek ym. 2013, 2014) tai muihin olennaisiin tietokantoihin. Tämä koskee erityisesti venäjäksi julkaistua tutkimusta (Illek ym. 2022). Lisäksi kaikissa Illekin tutkimusryhmän tutkimuksissa potilaat saivat otsonoidun öljyn lisäksi myös systeemistä otsoniterapiaa peräsuolen kautta. Tämä jättää aina mahdollisuuden jossittelulle, että kenties otsonoidun öljyn teho olisi vain vähäinen jo sitäkään. Näin tuskin on, mutta sitovasti nämä tutkimukset eivät otsonoidun öljyn tehoa osoita, jos niissö on käytetty muutakin hoitoa.

Sama juttu on kiinalaisissa tutkimuksissa. Niissä ihottumia on hoidettu otsonoidun öljyn lisäksi myös otsonoidulla vedellä. Lisäksi suurin osa näistä tutkimuksista on eläinkokeita, joiden tulokset eivät välttämättä pätisi ihmisiin. Tämä edelleen jättää mahdollisuudet jossitteluille. Kun vieläpä se laadukkain ja ainoa kliininen ihmisillä tehty kiinalaistutkimus (Qin ym. 2018) on julkaistu kiinaksi, ei viranomaiset todennäköisesti ottaisi sitäkään käsittelyyn. Ainoa korealainenkin tutkimus on eläinkoe, eivätkä kiinalaiset tapauskertomuksetkaan ole alkuunkaan riittävä todiste lääketieteen näkökulmasta.

Edellä mainituiden seikkojen takia, päätin käsitellä kaikki löytämäni tutkimukset, ja esitellä niiden tärkeimmät tulokset. En voi sitovasti väittää otsonoidun öljyn olevan tehokasta ihottumiin, mutta kaikesta huolimatta yhdistämällä noiden tutkimusten tulokset, se näyttää täysin selvältä. Jätänkin lukijan itsensä arvioitavaksi, miten vahvana hän näyttöä pitää. Toki vuosien aikana ilmestyy varmasti enemmän laadukkaampaa tutkimustietoa, mutta voi olla, ettei otsonoitua öljyä hyväksytä lääkkeeksi tällaisiin ihottumiin vielä vuosikymmeniin. Jos jää odottamaan laadukkaampaa todistusaineistoa, jää samalla myös paitsi mahdollisesti tehokasta hoitokeinoa.

Nykyisten tutkimusten perusteella on vaikea arvioida otsonoitujen öljyjen tehoa verrattuna yleisesti käytettyihin lääkevoiteisiin. Esimerkiksi kortisonivoiteita ei aina voi käyttää tarvittavan pitkään, kun ne ohentavat ihoa. Antibiooteissa on taas omat tunnetut ongelmat – erityisesti vastustuskykyisten bakteerikantojen kehittyminen. Niinpä toimiva uusi tuote voi tarjota sen ratkaisevat avun monellekin, vaikkei se kaikkein tehokkain välttämättä olisikaan.

Otsonoidut öljyt ovat riittoisia ja siten varsin halpoja kokeilla. Ne ovat myös lähes aina turvallisia. Sivuvaikutuksia saa vain noin 0,3% käyttäjistä, ja nekin menevät ohi, kun käytön lopettaa. Poikkeuksena ovat liian vahvat, vanhentuneet ja väärin säilytetyt öljyt, joiden kanssa sivuvaikutukset voivat olla tavallisempia. Otsonoitujen öljyjen turvallisuudesta olen kirjoittanut erillisen artikkelin tuonne. 

Viitteet

Bitkina, O A, & S A Sokolov. “[The prospects of the use of ozonide-containing external preparations in dermatology].” Meditsinskii almanakh no. 3: 163–165, 2013. [Artikkeli venäjäksi]

Chen, Dongmei, Wei Liu & Yanxi Li. “Successful Treatment of Severe and Recurrent Hand Eczema with Infection in Human Immunodeficiency Virus Patients: A Case Report.” SAGE Open Medical Case Reports 12: 2050313X241260471, 2024.

Fu, Zhibing, Yajie Xie, Liyue Zeng ym. “Ozonated Oil Alleviates Dinitrochlorobenzene-Induced Allergic Contact Dermatitis via Inhibiting the FcεRI/Syk Signaling Pathway.” Zhong Nan Da Xue Xue Bao. Yi Xue Ban = Journal of Central South University. Medical Sciences 48(1): 1–14, 2023.

Illek, Y Y, G A Zaytseva, A V Galanina ym. “Immunomodulating and Anti-Relapse Effects of Ozone Therapy in Atopic Dermatitis in Preschool and Primary School Children.” Sovremennye Tekhnologii v Meditsine 5(2): 89–92, 2013.

Illek, Y Y, A V Galanina, N V Isaeva, et al. “Ozone Therapy Capabilities in Correction of Nonspecific Antimicrobial Resistance in Infantile Atopic Dermatitis.” Sovremennye Tekhnologii v Meditsine 6(4): 167–170, 2014.

Illek, Ya Yu, I. G. Suetina, N. V. Khlebnikova ym. “[Effectiveness of complex treatment associated with ozone therapy on clinical indicators and immunity status in children with atopic dermatitis and concomitant allergic rhinitis.]” Perm Medical Journal 39(4): 85–96, 2022. [Artikkeli venäjäksi]

Kim, Su-Young, Jung Ok Lee, Sue Lee ym. “Ozonated Sunflower Oil (OSO) Alleviates Inflammatory Responses in Oxazolone-Induced Atopic Dermatitis (AD)-Like Mice and LPS-Treated RAW 264.7 Cells.” Journal of Microbiology and Biotechnology 34(4): 765–773, 2024.

Lu, J., M. Chen, L. Gao, et al. “A Preliminary Study on Topical Ozonated Oil in the Therapeutic Management of Atopic Dermatitis in Murine.” Journal of Dermatological Treatment 29(7): 676–681, 2018.

Qin, Guizhi, Jinhua Huang, Yizhi Pan ym. “[Topical ozone application: An innovative therapy for infantile atopic dermatitis].” Zhong Nan Da Xue Xue Bao. Yi Xue Ban = Journal of Central South University. Medical Sciences 43(2): 163–167, 2018. [Artikkeli kiinaksi]

Zeng, Jinrong, Jianhua Dou, Lihua Gao ym. “Topical Ozone Therapy Restores Microbiome Diversity in Atopic Dermatitis.” International Immunopharmacology 80: 106191, 2020.