Miika Sallinen (päivitetty 13.10.2020)
Olen
vuosien aikana saanut useita kyselyitä otsonoitujen öljyjen
vaikutuksesta psoriasiksen hoitoon. Vaikka teoriassa olen niiden
käyttöä kannattanut, minulla ei ole ollut mitään tutkimuksia
oletukseni tueksi. Toki otsonoiduilla tuotteilla on yleisesti ottaen
monia ihoa hoitavia vaikutuksia, kuten niiden kyky lisätä ihoa
uusivien kasvutekijöiden tuotantoa (Valacchi et al. 2013, Kim et
bal. 2009), antioksidanttien tuotantoa (Sachez et al. 2011) ja myös
niiden antimikrobiset ominaisuudet ovat hyvin tunnettuja (esim.
Rodrigues et al. 2004). Viimeksi mainittu ei ole psoriasiksen
hoidossa tärkeää, sillä kyseessä ei ole infektiotauti. Siitä
huolimatta otsonoiduille öljyille ja voiteille on ollut teoreettisia
perusteita kokeilla myös psoriasikseen.
Tämä
oletus on sittemmin saanut tukea uusista kiinalaisista tutkimuksista.
Tutkimuksessa (Tan et al. 2018) tutkittiin niin sanottua tavallista
psoriasista (psoriasis vulgaris), joka tekee paksuja
hilseläiskiä etenkin kyynärpäihin, polviin, ristiselkään ja
päänahkaan ja joskus ympäri kehoa. Tutkimuksessa oli mukana
kaikkiaan 40 potilasta (22 miestä, 18 naista) iältään 19-68
vuotta. Heillä oli psoriasiksen peittämiä läiskiä vähintään
30%:lla kehosta. Heillä ei ollut mitään systeemistä hoitoa,
infektioita, hoitoihin vaikuttavia allergioita, sydän- tai
munuaissairauksia, psykologisia tai hormonaalisia sairauksia eikä
raskautta.
Potilaat
jaettiin kahteen toisiaan vastaavaan ryhmään, joissa tutkimusryhmää
hoidettiin otsonoidulla öljyllä kahdesti päivässä ja
kontrolliryhmää flumentasoni-voiteella (kortisoni) niin ikään
kahdesti päivässä. Kaikki potilaat tutkittiin hoitojen alussa sekä
kahden ja neljän viikon kuluttua hoitojen aloituksesta. Tutkittavina
aiheina olivat psoriasiksen paksuus, hilseily, laajuus ja ihon
punoitus. Tällä tavoin laskettiin psoriasiksen kokonaistilanne, eli
niin sanottu PASI (Psoriasis Area and Severity Index). Mikäli oireet
vähenivät kokonaisuudessaan vähintään 75%, hoito katsottiin
tehokkaaksi. Lisäksi potilailta katsottiin mahdolliset
sivuvaikutukset, mikäli niitä ilmeni.
Hoidot
molemmissa ryhmissä olivat tehokkaita. Tulokset molemmissa ryhmissä
olivat käytännössä idettiset, sillä otsonoidulla öljyillä
hoidot olivat tehokkaita 69,84% potilaista, kun flumentasoli tehosi
70,25% potilaista kahdessa viikossa, ja neljän viikon kuluttua
vastaavat osuudet olivat 70,88% ja 71,23%. Tilastollisesti ryhmien
välillä ei ollut merkittävää eroa. Otsonoidun öljyn kanssa
PASI-pisteet vähenivät 12 potilaalla vähintään 90%, 30
potilaalla vähintään 75% ja 37 potilaalla vähintään 50%.
Tässäkin tilastossa tulokset molemmissa ryhmissä olivat lähes
identtiset.
Oirehtiva
alue pieneni, hilseily, ihon paksuus, tulehdukset ja punoitukset
vähenivät tai katosivat kokonaan ja yleisesti ottaen iho oli
hoitojen jälkeen huomattavasti parempi. Ohessa on esimerkkikuvat
erään otsonoidulla öljyllä hoidetun potilaan otsasta ennen
hoitoja ja neljän viikon hoitojen jälkeen.
Tulosten
perusteella otsonoitu öljy olisi siis yhtä tehokas kuin
kortisonivoide, mutta ilman siihen liittyviä haittoja. Lisäksi
otsonoitu öljy on yleensä edullisempaakin, joskaan Suomessa sitä
ei ole saatavilla rekisteröitynä lääkkeenä, eikä sen
hankkimiseen siksi saa yhteiskunnan tukea.
Tutkimuksissa
käytetty otsonoitu öljy jäi minulle hieman mysteeriksi. Ainakin
kääntäjän mukaan se oli ”Sea bream oil” eli mikäli oikein
ymmärsin, niin hammasahvenista saatava öljy. Tämä ei sinänsä
ole ihmeellistä, sillä otsoni muodostaa otsonideja kaikkien
tyydyttymättömien rasvahappojen kanssa, joten kalaöljy kelpaa
otsonointiin siinä missä useimmat kasviöljytkin. Toisaalta
artikkelinsa johdannossa tutkijat selvästi kirjoittivat otsonoidusta
kasviöljystä. Syy siihen, miksi kiinalaiset mahdollisesti käyttivät
tutkimuksessaan otsonoitua kalaöljyä otsonoitujen kasviöljyjen
sijaa ei ole minulle selvä. Syy voi olla toki puhtaasti
kaupallinenkin, sillä kyseiset kalat eivät ole kaikkialla yleisiä,
ja siksi täysin vastaavaa öljyä ei useimpien kilpailijoiden ole
helppo tuottaa. Joka tapauksessa otsonoituja kasviöljyjä (varsinkin
auringonkukka-, seesami-, ja oliiviöljyjä) on tutkittu paljon
enemmän, joten sen perusteella kalaöljyä ei voi väittää
tehokkaammaksi vaihtoehdoksi. Kalaöljyjen tyydyttymättömyysaste on
paljon suurempi, minkä vuoksi ne pilaantuvat ja niiden laatu
heikkenee nopeammin. Lisäksi otsonoituja kasviöljyjä vertailtaessa
heikoimmat ihoa uudistavat ominaisuudet on havaittu otsonoidulla
pellavansiemenöljyllä (Ks. Valacchi et al. 2013). Se viittaa
siihen, että hyvin monityydyttymättömistä öljyistä – joihin
kalaöljytkin kuuluvat – ei saane hyvää otsonoitua öljyä kuin
ennen kaikkea otsonoidusta seesamiöljystä.
Toinen
kiinalainen tutkimusryhmä (Zeng ym. 2020) julkaisi myöhemmin uuden psoriasista
koskevan tutkimuksen. Tämä tutkimus oli varsin erilainen, sillä
siinä oli myös eläinkoeosuus ja siinä tehtiin myös paljon
laboratoriokokeita varsinkin erilaisista tulehdusarvoista. Tässä
kerron enemmän ihmisillä tehdystä kliinisestä osiosta.
Tutkimuksessa oli mukana 10 psoriaasipotilasta. Heillä ei saanut
olla mitään muita vakavia kroonisia sairauksia, eikä säännöllistä
lääkitystä viimeiseen kahteen viikkoon ennen tutkimusta tai sen
aikana.
Potilaita
hoidettiin otsonoidun veden suihkulla ja otsonoidulla öljyllä.
Suihku kesti 15 minuuttia, ja se tehtiin kerran päivässä. Lisäksi
psoriaasi-iholle siveltiin otsonoitua öljyä kahdesti päivässä,
ja hoitoja annettiin yhteensä kahden viikon ajan. Artikkelissa
mainittiin öljyn peroksidiarvo, jonka perusteella se vastaa White
Swan -yritykseni öljyistä normaalivahvuista otsonoitua öljyä.
Öljyn alkuperää ei muuten kerrottu, mutta sen numeron perusteella
löysin sen olevan teensiemenöljyä, joka rasvahappokoostumukseltaan
on pääosin oleiinihappoa, mutta joukossa on myös linoleiinihappoa.
Rakenteensa perusteella sitä voisi siis luonnehtia otsonoidun
oliiviöljyn ja otsonoidun seesamiöljyn välimuodoksi. Potilaiden
ihosta arvioitiin PASI-arvot neljästi hoitojakson aikana.
Tulokset
olivat jälleen hyviä. Potilaiden iho-oireet kohenivat merkittävästi
otsoniterapian jälkeen. Niin kliiniset kuin kudosopilliset
parametrit kohenivat selvästi. Tulehduksellinen punoitus lieveni
merkittävästi. Ihon epidermi oli selvästi ohentunut ja
tulehtuneiden solujen määrä oli pudonnut merkittävästi kahden
viikon hoitojen aikana. Luonnollisesti myös PASI-arvot putosivat
merkittävästi. Laboratoriokokeissa tutkittiin useita eri
tulehdusmarkkereita, ja myös niiden määrät putosivat osoittaen
selkeää kohenemista. Myös hiirillä tehdyssä eläinkoeosiossa
havaittiin vastaavia tuloksia.
Tämä
tutkimus tukee edellisen tutkimuksen havaintoja otsonoidun öljyn
hyödyistä psoriasiksen hoidossa. Koska potilaita hoidettiin myös
otsonoidun veden suihkuilla, ei pelkän otsonoidun öljyn vaikutusta
voi täysin arvioida. Lisäksi potilasmäärä oli suppea, eikä
tutkimuksessa ollut verrokkiryhmää, joten tuloksista ei voi tehdä
varmoja johtopäätöksiä. Eläinkoe-osiossa oli verrokkiryhmä,
eikä eläimillä muutenkaan esiinny merkittävää
plasebovaikutusta, joten se toki vahvasti tukee ihmisillä saatuja
tuloksia. Niinpä tämä tutkimus puutteistaan huolimatta oli
erittäin lupaava, ja edellisen ohella sekin tukee otsonoidun öljyn
kokeilua psoriasiksen hoidossa.
Myös
minä olen saanut jonkin verran palautetta koskien psoriasiksen
hoitoa otsonoiduilla tuotteilla. Tänne kirjoitan ainoastaan
sellaisesta palautteesta, jonka olen saanut kirjallisena esimerkiksi
sähköpostiin tai muuta kautta, ja jonka voin tarvittaessa esittää
epäilijöille. Kirjallista palautetta minulle tulee kuitenkin vain
satunnaisesti, ja usein enemmän tai vähemmän sattumalta muun asian
yhteydessä. Näin on myös psoriasiksen kanssa, josta eräs tuotteitani
myyvä kauppa otti yhteyttä. Eräs psoriasiksesta kärsinyt
mieshenkilö oli saanut White Swanin otsonoidusta seesamiöljystä
apua psoriinsa, mutta kaipaili isompaa pulloa. Kauppias kysyikin:
”Hei
onko mahdollista saada isommassa pullossa ja suihke muodossa hankala
levittää mutta määrällisesti tarve isompaan. Miehellä psoriasis
pahana koko kropassa.”
Tähän
joudun toteamaan, että isompaa pulloa en ole öljyille teettämässä.
Jos jollain on tarve suuremmille määrille otsonoitua öljyä,
kannattaa ottaa yhteyttä suoraan minuun. Suuremmista ostoksista olen
toki valmis antamaan alennusta. Suurin osa käyttäjistä tarvitsee
öljyä vain pienehköille ihoalueille. Koska öljy on myös erittäin
riittoisaa ja sen säilyvyys hyvänä on rajallista, on parempi ostaa
usein pieni pullo kuin kerralla suuri tai useita pieniä varastoon.
Suuria määriä tarvitsevat laajalle levinneestä psoriasiksesta
kärsivät ovat niin pieni poikkeus käyttäjien joukossa, etten
pelkästään heidän vuokseen ole suurempia pulloja tekemässä.
Öljy ei myöskään leviä suihkeena, vaan pumppupullo on paras
vaihtoehto. Öljyistä seesamiöljy on juoksevampaa kuin vastaava
oliiviöljy, ja siten leviää paremmin ja on käyttökelpoisempi
suurien ihoalueiden hoitoon.
Sitten
onkin syytä pohtia, kenen kannattaa otsonoitua öljyä kokeilla
psoriasikseen? Tehokkuutta en voi varmuudella luvata kenellekään,
sillä yksilöllisiä eroja varmasti on. Mainitut kiinalaiset tutkimukset ovat tiettävästi ainoita aiheesta tehtyjä kliinisiä tutkimuksia. Lupaavista
tuloksista huolimatta ne eivät vielä ole riittäviä terveysväitteiden
esittämiseen. Otsonoidut öljyt ovat myös rasvaisia ja niiden haju
on epämiellyttävä. Nämä ikävähköt ominaisuudet voivat
rajoittaa tai jopa estää niiden käyttöä erityisesti suurien
ihoalueiden hoidossa. Varsinkin ensimmäisessä kiinalaistutkimuksessa psoriasiksen
oireet olivat melko rajatuilla ihoalueilla, ja siksi otsonoidun öljyn
käyttö ei ollut kovinkaan epämiellyttävää. Toisaalta
psoriasiksen itsensä aiheuttama kutina on yleensä vielä
epämiellyttävämpää. Niinpä otsonoidun öljyn tehokkuus ja
käyttäjäystävällisyys selviävät vain kokeilemalla. Ihmiset
kokevat öljyjen epämiellyttävyyden hyvin eri tavoin. Toisten
mielestä öljy on suorastaan kuvottavan hajuista, kun taas toisista
haju on korkeintaan hieman tavallisesta poikkeava.
Lisäksi hajuun vaikuttaa paljon, milloin öljy on valmistettu ja miten sitä on säilytetty. Otsonoituihin öljyihin syntyvät otsonidit ovat semistabiileja, eli ne hajoavat hitaasti, jolloin syntyy mm. erilaisia pitkäketjuisia aldehydejä ja karboksyylihappoja. Nämä aiheuttavat öljyjen epämiellytävää hajua, ja vanhetessa myös teho heikkenee. Toki tuoreissakin öljyissä on ominaishajunsa, mutta se ei ole niin voimakas kuin vanhemmissa. Ainoa keino vähentää otsonidien hajoamista, on säilyttää öljyt mahdollisimman kylmässä. Tätä ei kaikki valmistajat ja kauppiaat ole sisäistäneet, ja siksi mm. minun White Swanin öljyjäkin säilytetään monissa kaupoissa ohjeiden vastaisesti huoneenlämmössä. Tyypillisesti tätä esiintyy liikkeissä, joissa myydään myös muiden valmistajien otsonoituja tuotteita, jotka ovat antaneet väärää informaatiota säilyvyydestä. Eräänkin valmistajan tuotteissa on merkintä, että vasta korkin avaamiseen jälkeen sen laatu alkaa heiketä. Korkin avattua tuote altistuu kyllä mikrobeille ja ilman hapelle, mutta nämä tuotteet ovat hyvin antimikrobisia, eivätkä puhtaat rasvat muutenkaa tukisi mikrobikasvua. Otsoni on myös jo hapettanut öljyt tehokkaasti, joten ilmassa oleva happi ei niitä käytännössä enää hapeta. Niinpä korkin avaamisella ei ole käytännön vaikutusta otsonoitujen öljyjen säilyvyyteen, ja sellaisen väittäminen osoittaa vain asiantuntemattomuutta otsonoitujen tuotteiden kemiallisista ja biologisista ominaisuuksista. Öljyjen säilyvyydestä ja vanhentuneiden tuotteiden haitoista olen kirjoittanut erillisen artikkelin tuonne.
Kirjoitin
edellisen säilyvyystekstin erityisesti siksi, että
myös oman yritykseni tuotteita on säilytetty joissakin liikkeissä väärin. Vaikka väärinkin säilytetty tuote on
useimmille toimiva ja hyödyllinen, sellaisen käyttö on selvästi
epämiellyttävämpää tuoreeseen verrattuna. Koska psoriasiksessa
hoidetaan yleensä suuria ihoalueita, on tärkeää, että tuotetta
on edes kohtalaisen mukava käyttää. Siksi suosittelenkin
hankkimaan tuotteen paikasta, jossa sitä säilytetään jääkaapissa,
tai jossa vaihtuvuus on muuten suurta, jolloin tuote ei seiso
huoneenlämmössä kuukausitolkulla. Varmin keino saada tuoretta
öljyä on ostaa sitä suoraan valmistajalta, vaikkapa
verkkokaupasta.
Viitteet
Kim,
Hee Su, Sun Up Noh, Ye Won Han, Kyoung Moon Kim, Hoon Kang, Hyung Ok Kim, and
Young Min Park. ‘Therapeutic Effects of Topical Application of Ozone on Acute
Cutaneous Wound Healing’. Journal of Korean Medical Science 24(3): 368–374,
2009.
Rodrigues,
Kamila Leite, Claudia Catellani Cardoso, Lucelia Regina Caputo, Jose Carlos
Tavares Carvalho, Joao Evangelista Fiorini, and Jose Mauricio Schneedorf.
‘Cicatrizing and Antimicrobial Properties of an Ozonised Oil from Sunflower
Seeds’. Inflammopharmacology 12(3): 261–270, 2004.
Sánchez,
Yaima, Maritza F. Díaz Gómez, Hernández Frank, Dayana Gil, and Gastón García.
‘Antioxidant Effects of an Ozonized Theobroma Oil Formulation on
Damaged-Inflammatory Rat Skin’. Grasas y Aceites 62(1): 105–110, 2011.
Tan,
Lina, Jian Huang, Jing Lu, ja Jianyun Lu. ”[Clinical efficacy of ozonated oil
in the treatment of psoriasis vulgaris]”. Zhong Nan Da Xue Xue Bao. Yi Xue Ban
= Journal of Central South University. Medical Sciences 43(2): 173–178, 2018.
Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte,
C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. ‘Ozonated Oils as
Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using
SKH1 Mice’. International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.
Zeng,
Jinrong, Li Lei, Qinghai Zeng, Yuying Yao, Yuqing Wu, Qinxuan Li, Lihua Gao, et
al. ‘Ozone Therapy Attenuates NF-ΚB-Mediated Local Inflammatory Response and
Activation of Th17 Cells in Treatment for Psoriasis’. International Journal
of Biological Sciences 16(11): 1833–1845, 2020