Otsonoitu oliiviöljy emättimen infektioiden hoidossa 1940-luvulla

Otsonoituja öljyjä on käytetty ihonhoidon lisäksi myös mm. gynekologisten oireiden hoitoon. Jo vuosia sitten kirjoitin otsoniterapia.net -sivuille artikkelin, joka perustui New York State Journal of Medicine –lehden artikkeliin vuodelta 1941. Artikkelin oli kirjoittanut New Yorkissa toiminut lääkäri David Nye Barrows, ja siinä hän raportoi tuloksistaan, joita hän oli saanut hoitamalla erilaisia emättimen infektioita otsonoidulla oliiviöljyllä.

Tutkimus sisälsi sekä laboratorio-osion että kliinisen osion. Laboratoriotesteissä tutkittiin otsonoidun oliiviöljyn vaikutusta Monilia Albicans –hiivasieneen sekä Trichomonas Vaginalis –alkueliöön. Ensin mainitun kasvu lakkasi kokonaan jo minuutin kuluessa ja jälkimmäisenkin kahdessa minuutissa. Laboratorio-osuus olikin hyvin lupaava. Kliinisessä osuudessa tulokset eivät olleet sen huonompia. Barrows raportoi kaikkiaan 150 naisen tuloksista, joita hän oli hoidattanut otsonoidulla oliiviöljyllä. Hoito suoritettiin ulkoisesti. Ensin tehtiin alapesu, ja emättimen pinnat kuivattiin puuvillaliinalla. Sen jälkeen niihin siveltiin otsonoitua öljyä. Monissa tapauksissa käytettiin pehmeästä villasta tehtyä tamponia, johon oli imeytetty otsonoitua öljyä. Lisäksi potilaat käyttivät otsonoitua öljyä sisältäviä emätinpuikkoja. Seuraavassa on luetteloitu muutamia raportissa mainittuja tuloksia.

• 19 potilaalla oli krooninen kohdunkaulantulehdus, joista 9 oli aiheutunut emättimen kautta suoritetusta kohdunpoistoleikkauksesta. Näistä yhdeksällä esiintyi ärsytystä ja vuotoja. Kaikilla potilailla ärsytys joko katosi tai väheni merkittävästi. Myös vuodot vähenivät ja normalisoituivat.
• 18 potilaalla oli Trichomonas Vaginalis –alkueliön aiheuttama emätintulehdus. Kolmella heistä oli ärsytystä, joka katosi. 14 muulla valkovuodot pienenivät normaaleiksi ja viimeisen potilaan lantiokivut helpottivat.
• Viidellä potilaalla oli atrofinen emätintulehdus. Heistä ärsytys väheni kolmella ja katosi kokonaan kahdella muulla.
• 18 potilaalla oli runsasta vuotoa aiheuttava kohdunkaulan eroosio. Kaikilla potilailla vuodot vähenivät ja yksi lapsettomuudesta kärsivä potilas tuli raskaaksi hoitojen aikana.
• Kahdeksalla potilaalla oli runsaasti vuotoa aiheuttava kohdunkaulantulehdus. Hoitojen jälkeen vuodot vähenivät kaikilla. Eräällä heistä vuoto oli hyvin epämiellyttävän hajuista, mutta haju katosi nopeasti.
• Neljällä potilaalla oli kohdussa lihaskasvain (fibrooma), ja heillä kaikilla vuodot vähenivät.

Näiden tapausten lisäksi Barrows oli ottanut muutamia tapauskertomuksia, joita hän piti erityisen huomionarvoisina. Luettelen ne lyhyesti seuraavassa:

• Potilaalla oli tippuri. Vuodot olivat olleet negatiivisia genokokkista 18 kuukauden ajan, mutta ärsytys ja haiseva vuoto jatkuivat. Kun potilas oli viikon ajan käyttänyt päivittäin 1 ml otsonoitua oliiviöljyä lääkepipetin avulla, vuodot ja ärsytys katosivat kokonaan.
• Pikkutarkalla potilaalla oli uusiutunut Nabothin kystiä, eli kohdunkaulan limakalvon limarauhasten tukkeutumisesta aiheutuneita rakkuloita. Näiden kystien polttamisesta aiheutunut vuoto ärsytti potilasta suunnattomasti. Viimeisen polton jälkeen nainen käytti otsonoidulla oliiviöljyllä kostutettua tamponia, jonka ansiosta hänen ärsytyksensä loppui.
• Potilaalla oli kihelmöintiä, ärsyttävää vuotoa ja uusiutunut kohdunkaulantulehdus, jonka aiheuttajana on ollut useiden synnytyksen aiheuttamat vauriot emättimen seinämään. Potilas kieltäytyi emättimen korjauksesta. Hän käytti kahdesti otsonoituun öljyyn kostutettua tamponia. Tämän jälkeen hän kävi tarkastuksissa vain kuukauden välein, kun aiemmin käyntejä oli ollut yhdestä kahteen kertaa viikossa.
• Kainosteleva potilas ei yli vuoteen ollut kertonut oireestaan, joka oli Trichomonas Vaginalis –alkueliön aiheuttama emätintulehdus. Äkkiä hän kuitenkin päätti mennä naimisiin, ja niinpä hän saapui vastaanotolle saadakseen pessaarin ehkäisyä varten. Sen asentaminen kuitenkin aiheutti äärimmäistä epämukavuutta johtuen emättimen seinämän ärsytystilasta ja siitä seuranneesta ahtaumasta, joka teki myös yhdynnän samoin kuin tamponien käytön mahdottomaksi. Emättimen seinämiin siveltiin otsonoitua öljyä ja potilaalle suositeltiin emätinpuikkoja yöksi. Viikkoa myöhemmin potilas kertoi olleensa yhdynnässä ilman kipua, ja toisen viikon kuluttua hän raportoi paksun valkovuodon kadonneen. Myös limakalvot näyttivät tuolloin normaaleilta.
• Potilaalla oli Trichomonas Vaginalis –alkueliön aiheuttama infektio, joka aiheutti runsasta paksua vihertävää vuotoa. Trikomoniaasi katosi kahdessa viikossa käyttämällä joka yö emätinpuikkoja ja suorittamalla kaksi alapesua ajanjakson aikana. Lisäksi hoitojen alussa oli suoritettu yksi ulkoinen hoito lääkärin vastaanotolla.
• Epäonninen potilas huolehti tunnollisesti intiimihygieniastaan suorittamalla päivittäin alapesuja. Siitä huolimatta hänen ulkosynnyttimistään lähti niin voimakas ja epämiellyttävä haju, että lantionseudun tarkastelu oli erittäin epämiellyttävää niin lääkärille kuin avustavalle hoitajallekin. Kaksi otsonoidulla öljyllä kyllästettyä tamponia kolmen päivän aikana poistivat hajun, ja sekä lääkäri että hoitaja noteerasivat muutoksen.

Johtopäätöksessään tohtori Barrows toteaa että otsonoitu öljy on tehokas hoitomuoto liiallisen valkovuodon hoidossa. Se eliminoi pahan hajun ja liiallisen vuodon. Samalla se poistaa ärsytyksen ja infektiot. Se itsessään ei ärsytä eikä myöskään ole myrkyllinen, toisin kuin monet muut vastaaviin vaivoihin tuona aikana käytetyt aineet. Ilmeisen hyvistä tuloksista huolimatta tutkimus oli toki nykymittapuun mukaan melko puutteellinen. Potilaita ei jaettu tutkimus- ja kontrolliryhmiin, ja toisaalta raportointi ja tapauskertomukset eivät kattaneet kaikkia 150 potilasta, johon Barrows sanoi johtopäätöstensä perustuvan. Siitä huolimatta uskon tulosten kuvaavan melko kokonaisvaltaisesti sitä tehoa, joka otsonoidulla öljyllä on tällaisten oireiden hoidossa. Olisikin toivottavaa, että tulokset varmistettaisiin vielä uudestaan nykyaikaisin menetelmin länsimaissa. Esimerkiksi Venäjällä ja Kuubassa otsonoidut öljyt ovat olleet jo pitkään rutiinikäytössä tämänkaltaisiin ongelmiin, ja sieltä tulleet raportit ovat jo kauan sitten vahvistaneet aineen tehon.

Myös Suomessa otsonoitua öljyä on käytetty menestyksellisesti erilaisiin gynekologisiin ongelmiin. Vaikka olen kuullut hyvistä tuloksista muutamilta hoitojen antajilta, mitään kunnon tutkimusta täälläkään ei ole tehty. Tuntien kuitenkin otsonoitujen öljyjen tehokkaat ja kokonaisvaltaiset vaikutusmekanismit, uskallan toki itsekin suositella niiden kokeilua tämänkaltaisiin oireisiin. Otsonoituja öljyjä on Suomessa ollut saatavilla jo pitkään. White Swan valmistaa niitä eri öljyistä ja eri vahvuuksilla. Itse pidän kaikkein miedointa parhaimpana silloin, kun öljyä annostellaan herkille limakalvoille. Toki normaaliakin voi kokeilla, mutta mikäli se aiheuttaa ärsytystä, kannattaa sitä laimentaa. Tämä laimennus voidaan tehdä tavalliseen oliivi- tai muuhun ruokaöljyyn, valkovaseliiniin tai yleisvoiteeseen. Viimeksi mainitussa tapauksessa laimennos kannattaa kuitenkin tehdä vasta juuri ennen käyttöä. Öljyjen sisältämät otsonidit kun voivat reagoida voiteiden joidenkin ainesosien kanssa, jolloin teho laskee ja toisaalta pitkän ajan kanssa muodostuneiden yhdisteiden turvallisuudesta ja muista ominaisuuksista ei ole takeita.

Viite:

Barrows, David Nye., The treatment of leukorrea with ozonide of olive oil. New York State Journal of Medicine 41: 118-121, 1941.

Otsonoitu oliiviöljy lisää parantumista nopeuttavien kasvutekijöiden tuotantoa haavoissa

Miika Sallinen 24.7.2009

Otsoniterapiatutkimuksia ilmestyy säännöllisin väliajoin, enkä läheskään kaikkia ehdi käsittelemään täällä. Niinpä olen tavallisesti kirjoittanut artikkeleita vain merkittävimmistä tutkimuksista. Merkittäviä tutkimuksia ovat toisaalta laajat ja/tai kaksoissokkoutetut tutkimukset, joiden todistusarvo on suuri. Toisaalta hyvin vakavista tai muuten vaan poikkeuksellisen kiinnostavista taudeista kirjoitan herkemmin, vaikkei tutkimus itsessään olisi tapauskertomusta kummempi. Sen sijaan eläinkokeista olen viime aikoina kirjoitellut enää hyvin satunnaisesti, vaikka juuri niitä ilmestyy kaikkein eniten.

Tällä kertaa teen poikkeuksen. Korealaiset tutkijat (Kim ym. 2009) tekivät hiljattain tutkimuksen otsonoidun oliiviöljyn tehosta marsujen keinotekoisiin haavoihin. Otsonoidulla öljyllä käsitellyt haavat paranivat nopeammin kuin kontrollimarsuilla, mikä sinänsä ei ollut mikään yllätys. Vastaavia tuloksia kun on jo vuosia sitten saatu ympäri maailmaa niin Saksassa (Schulz 1981, Schulz ym. 1982), Kuubassa (Sánchez ym. 1998, Rosario ym. 2002), Italiassa (Carvalho ym. 2002), Brasiliassa (Rodrigues ym. 2004) kuin Japanissakin (Sakazaki ym 2007).

Tämä uusi tutkimus on kuitenkin siinä mielessä merkittävä, että siinä paneudutaan tarkemmin otsonoidun oliiviöljyn vaikutusmekanismeihin. Otsonoitujen öljyjen antimikrobiset ominaisuudet ovat hyvin tunnettuja, ja niillä on epäilemättä merkittävä vaikutus haavojen paranemiseen. Lisäksi otsoniterapian on havaittu tehostavan verenkiertoa, joka niin ikään nopeuttaa haavojen paranemista. Nämä mekanismit itsessään eivät kuitenkaan voi selittää otsonoitujen öljyjen kaikkia vaikutuksia. Öljyjen kun on havaittu parantavan tavallista tehokkaammin myös sellaisia haavoja, joissa ei ole mitään bakteeri-infektiota (esim. Sakazaki ym. 2007). Suonensisäisen otsoniterapian on havaittu tehostavan verenkiertoa erityisesti hapenpuutteesta kärsivissä kudoksissa (esim. Giunta ym. 2002, Clavo ym. 2004). Otsonoidut öljyt sen sijaan vaikuttavat paikallisesti, joten ne vaikuttavat korkeintaan pintaverenkierron tehostajina. Tästäkään minulla ei ole tutkimustietoa, joskin havaintojeni mukaan iho usein punoittaa öljyämisen jälkeen sillä tavalla, että veri kiertää siinä paremmin. Kuubalaiset tutkijat ovat lisäksi havainneet, että otsonoitu öljy tehostaa paikallista entsymaattisten antioksidanttien tuotantoa ainakin mahan limakalvoilla mahahaavakokeessa (Zamora ym. 2007, Zamora ym. 2008), ja toki näin voi tapahtua myös ihon pinnalla.

Ilmeistä kuitenkin on, että otsonoiduilla öljyillä on muitakin parantavia vaikutuksia. Yhden hypoteesin esittivät Italialaiset Sienan yliopiston tutkijat jo vuonna 1999. He havainnollistivat laboratoriokokeissa, kuinka veren otsonointi aiheutti kasvutekijöiden lisääntymistä näytteissä (Valacchi Bocci 1999). Tästä he päättelivät, että otsoni-autohemoterapialla voisi olla hyödyllisiä vaikutuksia haavanhoidossa.

Kasvutekijöillä tarkoitetaan yhdisteryhmää, joilla voidaan stimuloida kudosten kasvua ja/tai sen uusiutumista. Useimmiten kasvutekijät ovat joko proteiineja tai steroidihormoneja. Uudessa koe-eläintutkimuksessa (Kim ym. 2009) tutkittiin seuraavia kasvutekijöitä:

• Verihiutaleista johdettua kasvutekijää (platelet derived growth factor, PDGF), joka säätelee solun kasvua ja jakautumista. Se näyttelee merkittävää roolia myös uusien verisuonien muodostumisessa eli angiogeneesissä.
• Transformoivaa kasvutekijä beetaa (Transforming growth factor beta, TGF-β), joka kontrolloi solujen erilaistumista omiin toimintoihinsa.
• Verisuonten endoteelin kasvutekijä (Vascular endothelian growth factor, VEGF), joka saa aikaan verisuonten kasvua mm. haavojen parantumisessa, luutumisessa ja naisten kuukautiskierron aikana.
• Fibroblastin kasvutekijä (fibroblast growth factor, VGF), joka tehostaa verisuonten uusiutumista, haavojen paranemista ja alkionmuodostusta.

Koska otsonoitu oliiviöljy selvästikin tehostaa haavojen paranemista jollain mekanismilla, tutkijat päättivät kokeilla sen vaikutusta edellä mainittujen kasvutekijöiden vapautumiseen ihon orvaskedessä sekä syvemmällä verinahassa. Koe-eläiminä käytettiin nuoria marsuja, joille tehtiin selän molemmille puolille kaksi halkaisijaltaan 6 mm haavaa, eli yhteensä neljä haavaa kullekin eläimelle. Mukana oli kaikkiaan 16 marsua. Kunkin eläimen neljästä haavasta yksi toimi kontrollihaavana, jota ei hoidettu mitenkään; toinen kontrollihaavana, johon siveltiin ulkoisesti kahdesti päivässä tavallista öljyä, ja jäljelle jääneitä kahta haavaa hoidettiin kahdesti päivässä otsonoidulla oliiviöljyllä. Neljä eläintä lopetettiin kolme päivää haavan tekemisestä, neljä viikon kuluttua ja loput kahdeksan eläintä 11 päivän kuluttua. Haavat mitattiin välittömästi lopetuksen jälkeen ja niistä otettiin kudosnäytteet biokemiallisia testejä varten.

Itse eri kasvutekijöiden esiintymistä tutkittiin immunohistokemiallisilla värjäyksillä, joiden tekniikkaan ei tässä ole tarkoituksenmukaista paneutua. Analyysit suoritettiin sokkoutettuna siten että niitä tutkivat ihotautilääkärit eivät tienneet, mistä näytteistä ne olivat peräisin. Värjäystulokset paljastivat, että viikon hoidon jälkeen useimpien kasvutekijöiden kohdalla niiden ekspressio eli solunsisäinen tuotanto oli selvästi lisääntynyt otsonoidun oliiviöljyn vaikutuksesta. Ainoa poikkeus oli fibrobalstin kasvutekijä FGF, jonka syntyminen oli kaikissa ryhmissä samankaltaista. Tarkemmat tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Erilaisten kasvutekijöiden ekspressio eri näytteissä seitsemän päivää haavan istuttamisesta (Kim ym. 2009)

Paitsi kasvutekijöiden tuotantoa, otsonoitu oliiviöljy stimuloi myös kollageenin tuotantoa. Kollageenisäikeet ovat tukiproteiineja, joita syntyy mm. ihon uusiutuessa. Huomattava ero kontrolliryhmiin kollageenin syntymisessä havaittiin vasta seitsemännen päivän kohdalla otetuissa näytteissä. Lisäksi sidekudoksen säikeitä muodostavien solujen eli fibroblastien määrä oli otsonoidulla öljyllä hoidetuissa haavoissa noin kaksinkertainen hoitamattomiin kontrollihaavoihin verrattuna. Nämä kaikki havainnot osoittavat, miten otsonoitu oliiviöljy tehostaa kudosten korjaantumista ja haavojen paranemista.

Tämä havaittiin myös käytännössä. Otsoniryhmässä oli merkittävästi pienempi haavan koko niin viidentenä päivänä (p<0,05) kuin seitsemäntenäkin päivänä (p<0,01). 11 päivän kuluttua otsoniryhmässä kaikki haavat olivat jo täysin umpeutuneet. Yllätyshän tämä ei millään tavoin ollut, sillä vastaavista tuloksista on raportoitu ympäri maailmaa niin eläinkokeista kuin ihmisillä suoritetuista kliinisistä tutkimuksistakin. Olen käsitellyt niitä erityisesti haavanhoitoa käsittelevässä laajassa katsausartikkelissa.

Tutkimuksen tärkeimpänä pointtina ei mielestäni ollutkaan haavojen paraneminen, vaan ennen kaikkea mekanismi, jolla se tapahtui. Aivan selvästi otsonoitu öljy tehosti haavojen paranemista suoraan lisäämällä kollageenin synteesiä ja fibroblastien tuotantoa ja niiden erilaistumista. Fibroblasteista vapautuneet kasvutekijät taas kiihdyttivät korjaavaa prosessia edelleen. Nämä seikat huomioiden tutkijat itsekin päätyvät johtopäätökseen, että otsonoitua oliiviöljyä voidaan pitää vaihtoehtoisena hoitokeinona tehostamaan ihon haavojen paranemista.

Myöhäinen huomautus:

Tämä artikkeli on alunperin kirjoitettu otsoniterapia.net -sivustolle vuonna 2009. Sittemmin kasvutekijöiden parantunut tuotanto on varmistettu mm. Sienan yliopiston tutkimuksissa, joissa havaittiin, että otsonoitu seesamiöljy oli otsonoitua oliiviöljyä parempaa, ja ero oli tilastollisesti merkittävä. Aiheesta lisää mm. täällä.

Viitteet

Carvalho, J. C. T.; C. C. Cardoso; S. B. Macedo; R. Dall’aglio; L. R. Ferreira; M. Gomez; M F. Fraschini & G. Martini, Azione dell’olio ozonizzato (Bioperoxoil) nelle lesione chirurgiche dei modelli pre-clinici. Farmaci Terapia XIX(1/2): 56-60, 2002.

Clavo, Bernardino; Luis Catala; Juan L. Pérez; Victor Rodríguez & Francisco Robaina, Ozone therapy on Celebral Blood Flow: A Preliminary Report. Evidence Based Complementary and Alternative Medicine 1(3): 315-319, 2004. Abstract, Full text PDF

Giunta, R.; A. Coppola; C. Luongo; A. Sammartino; S. Guastafierro. A. Grassia; L. Giunta; L. Mascolo; A. Tirelli & L. Coppola, Ozonized autohemotransfusion improves hemorheological parameters and oxygen delivery to tissue in patients with peripheral occlusive arterial disease. Annals of Hematology 80: 745-748, 2001. Abstract

Kim, Hee Su; Sun Up Noh; Ye Won Han; Kyoung Moon Kim; Hoon Kang; Hyung Ok Kim & Young Min Park, Therapeutic Effects of Topical Application of Ozone on Acute Cutaneous Wound Healing. Journal of Korean Medical Science 24(3): 368-374, 2009. Abstract, full text PDF

Rodrigues, Kamila Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf, Cicatrizing and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds. Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004. Abstract

Rosario Barroetbeña Reyes, Ana del; Alejandro Sánchez Anta & Juan Guerra Miranda, Acción del aceite ozonizado sobre el proceso inflamatorio en heridas de piel de animales de experimentación. Correo Científico Médico de Holguín 6(2), 2002. Full text

Sakazaki, F.; H. Kataoka; T. Okuno; H. Ueno; M. Semma; A. Ichikawa & K. Nakamuro, Ozonated Olive Oil Enhances the Growth of Granulation Tissue in a Mouse Model of Pressure Ulcer. Ozone: Science & Engineering 29(6): 503-507, 2007. Abstract

Sánchez, Alejandro; Pedro Díaz; Gloria Rodríguez; Elizaberh Leyva; Elena Díaz & Luis Borrego, Acción del aceite ozonizado sobre la cicatrization de heridas de piel en animales de experimentación. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 181-184, 1998.

Schulz, S., Ein neues tiermodell zur integralen messung von heilvorgängen bei kleinen labortieren am beispiel von ozonisiertem olivenöl. Deutsche Tierärztliche Wochenschrift 88: 60-64, 1981. PubMed

Schulz, S.; H. Schmitt; R. Obermeyer & I. Oepen, Einige Ergebnisse und therapeutische Aspekte von ozonisiertem Olivenöl in der Veterinärdermatologie. Praktische Tierarzt 63(1): 18-33, 1982.

Valacchi, G. & Velio Bocci, Studies on the biological effects of ozone: 10. Release of factors from ozonated human platelets. Mediators of Inflammation 8: 205-209, 1999. Abstract

Zamora, Zullyt B.; Ricardo González; Dailén Guanche; Nelson Merino; Frank Hernández; Silvia Menéndez; Yaima Alonso & Siegfried Schulz, Antioxidant Mechanism is Involved in the Gastroprotective Effects of Ozonized Sunflower Oil in Ethanol-Induced Ulcers in Rats. Mediators of Inflammation vol. 2007, Article ID 65873, 6 pages, 2007. Abstract, full text PDF

Zamora, Z.; R. González; D. Guanche; N. Merino; S. Menéndez; F. Hernández; Y. Alonso & S. Schulz, Ozonized sunflower oil reduces oxidative damage induced by indomethacin in rat gastric mucosa. Inflammation Research 57(1): 39-43, 2008. Abstract

Kysymys otsonoitujen tuotteiden säilyvyydestä huoneenlämmössä

Tänä aamuna sain sähköpostitse alla olevan tiedustelun. Vaikka asiasta olen jo muualla kirjoittanut, selvitetään se vielä täälläkin, sillä näin kesälomien aikaan asia saattaa olla aiheellinen muillekin.

”White Swan Hoitava kosteusvoide Shea

Pullossa sanotaan kyllä aivan yksiselitteisesti, että se on säilytettävä jääkaapissa, mutta kysyn siitä huolimatta lisää. Härskiintyykö tuote huoneenlämmössä vai mitä sille tapahtuu? Pilaantuuko tuote huoneenlämmössä ihan muutaman päivässä, parissa viikossa vai peräti vasta viikkojen kuluttua?

Koska olen huomenna lähdössä matkalle, toivoisin kovasti vastausta tämän päivän kuluessa. En huomannut säilytystietoa ostaessani voiteen.”

Ja sitten vastaukseni:

Olen lyhyesti vastannut kysymykseesi mm. sivuillani osoitteessa http://white-swan.fi/kysymyksia-ja-vastauksia/

Lisäksi tuotteiden mukana lähetän esitteitä, joissa asia on myös mainittu. Muutama viikkokaan lämpimässä ei vielä olennaisesti laatua heikennä. Otsonoinnissa öljyihin muodostuvat otsonidit ovat semistabiileja. Ne ovat varsin pysyviä viileässä ja erityisesti kylmässä, mutta niiden hajoaminen kiihtyy lämpötilan noustessa. Silti huoneenlämmössäkin vasta noin 30% otsonideista on hajonnut puolen vuoden kuluessa. Öljyn/voiteen teho ei tuossa ajassa siis paljoa laske. Hajonneet otsonidit muodostavat kuitenkin ei-toivottuja karboksyylihappoja ja aldehydejä, jotka heikentävät tuotteiden ihoa uusivia vaikutuksia ja voimistavat edelleen niiden epämiellyttävää hajua. Siksi yli puoli vuotta huoneenlämmössä ollutta tuotetta ei enää priimaksi voi luokitella, joskin käyttökelpoista se vielä silti on. Voit siis huoletta ottaa tuotteen mukaan matkalle.  Otsonoitujen öljyjen/voiteiden säilytys jääkaapissa ei muutenkaan ole välttämätöntä, mikäli tuote tulee käytettyä noin puolessa vuodessa sen valmistamisesta. Näin ei aina ole, ja siksi pulloihin ja purkkeihin on kirjoitettu, että se on säilytettävä jääkaapissa. Tuotteisiin merkitty ”parasta ennen” -päiväys koskeekin vain jääkaapissa säilytettyä tuotetta.

Terveisin: Miika Sallinen

White Swan