torstai 2. huhtikuuta 2020

Otsoni ja otsonoidut tuotteet koronaviruksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä


Päivitetty 2.6.2020

Johdanto 

Viime viikkoina olen saanut paljon kyselyitä koskien otsonin ja otsonoitujen tuotteiden käyttöä koronaviruksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Koronavirukseen kun ei ole tällä hetkellä mitään lääkettä, jonka teho olisi sitovasti todistettu. Rokotteita kehitellään ja monista tuotteista, kuten vaikkapa C-vitamiinista kerrotaan olevan apua. Eri lääkkeiden ja lääkeyhdistelmien tehosta tihkuu alustavia tietoja. Todennäköisesti paljonkin tehokkaita keinoja on saatavilla, mutta mistään niistä ei löydy vielä sitovaksi luokiteltavaa tieteellistä todistusaineistoa. SARS-CoV-2-koronavirus on sen verran uusi, ettei riittävän laajoja ja riippumattomasti toistettuja kliinisiä tutkimuksia yksinkertaisesti ole ehditty tekemään. Se taas on lääketieteen vaatimus, jotta jostain aineesta voisi sanoa olevan terveyshyötyä ja että siitä saisi esittää terveysväitteitä. 

Tässä kirjoituksessakaan ei sinällään väitetä mitään varmaksi. Kuitenkin näiden kuukausien aikana olen löytänyt niin paljon tietoa, että monet tämän artikkelin lukeneet ovat vakuuttuneet siitä, että koronavirukseen on olemassa tehokas lääke, jota varsinkaan vaikutusvaltainen lääketeollisuus ei ymmärrettävästi halua yleiseen tietoisuuteen. Sen pimittäminen on onnistunut melko hyvin monissa maissa, kuten Suomessa. Sen sijaan esimerkiksi Italiassa se on päivittäin otsikoissa, ja huhtikuun alussa Uniden sairaalasta tulleet uutiset olivat ehdottomasti yksi maan pääuutisaiheista. Erityisesti Italiassa onkin tapahtunut ihmeitä. Maa kärsi koronaviruksesta enemmän kuin mikään muu maa vielä huhtikuun alkupuolella, mutta sen jälkeen kuolemat siellä ovat kääntyneet selkeään laskuun. Syitä on toki monia, kuten eristystoimenpiteet ja mahdollisesti viruksen oman luontainen rauhoittuminen. Se ei silti selitä sitä, että tietyissä sairaaloissa, joissa vielä huhtikuussa kuoli useita ihmisiä, ei enää ketään joudu edes teho-osastolle. Tähän on olemassa syy, joka on sairaaloissa käytetty ilmeisen tehokas hoitokeino.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten otsonilla ja otsonoiduilla tuotteilla voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä koronavirusinfektioita monin tavoin. Pisin osio käsittelee suonensisäisen otsoniterapian käyttöä COVID-19 -potilaiden hoidossa. Aiheesta on jo ilmestynyt tieteellisiä katsausartikkeleita, ja varsinaisia kliinisiä tutkimuksia on käynnissä monissa maissa – mukaan lukien Rooman maineikkaassa La Sapienza -yliopistossa, sekä useissa muissa suurissa yliopistosairaaloissa erityisesti Espanjassa ja Italiassa, mutta myös monissa muissa maissa. Ensimmäisistä tuloksista on jo annettu tietoa julkisuuteen, ja niiden perusteella otsoniterapia on ollut erittäin tehokasta COVID-19:n hoidossa. Julkisuuteen ovat päässeet myös monet hoidetut potilaat, heidän omaisensa, sekä hoitohenkilökuntaa, joilla on jotain kerrottavaa. Myös heistä kirjoitan tämän artikkelin yhdessä osiossa. Sen lisäksi käyn läpi niitä tutkimusprojekteja ja sairaaloita, jotka hoitavat COVID-19 -potilaita otsonilla, mutta joista tutkimus on vielä käynnissä, eikä tuloksia ole julkaistu. Lopuksi tässä artikkelissa läpi myös otsonin ja otsonoitujen tuotteiden antiviraalisia ominaisuuksia, ja mahdollisuuksia käyttää niin eri tilojen kuin ihmisen ihon desinfioinnissa. Sivuan myös otsonidien (ei otsonin!) mahdollisia terapeuttisia vaikutuksia hengitettynä. Otsonia itsessään kun ei hengitetä! Se painotan niin tässä vaiheessa kuin myöhemminkin tässä artikkelissa. Minä tiedän vallan hyvin otsonin hengitetyn otsonin vaarat keuhkoille. Sen sijaan esimerkiksi suonensisäisesti annosteltuna se on ollut useille se pelastava oljenkorsi, jota he ovat kaivanneet.

Koronaviruksia on useita erilaisia. Kun tässä artikkelissa kirjoitan koronaviruksesta, tarkoitan juuri nykyisessä epidemiassa esiintyvää COVID-19-tautia aiheuttavaa koronavirusta, ellen toisin mainitse. Viralliselta nimeltään se on SARS-CoV-2, eli ”Severe acute respiratory syndrome coronavirus 2”. COVID-19 taas tulee sanoista Coronavirus Disease 19, jossa numero tarkoittaa vuotta, jolloin kyseinen virus havaittiin. Termien suhteen en silti ole ylitarkka, ja pyrin selittämään asiat kansantajuisesti. Esimerkkinä tästä ovat virukset itsessään. Ne – koronavirukset mukaan lukien – kun eivät itse ole lisääntymiskykyisiä, vaan isäntäsolu huolehtii niiden perimän monistamisesta ja lisääntymisestä. Niinpä viruksia ei oikeastaan voi pitää elävinä eliöinä, eikä niitä siten voi kirjaimellisesti tappaakaan. Oikea termi viruksen tuhoamisessa olisikin inaktivointi. Tätä termiä ei välttämättä ymmärretä oikein, joten kansantajuisuuden vuoksi kirjoitan tässäkin artikkelissa virusten tappamisesta, vaikka tiedän käyttäväni väärää termiä.


Otsoniterapia COVID-19 -taudin hoidossa

Otsoniterapia on yleisnimitys hoitomuodoille, jossa lääkeaineena käytetään otsonikaasua. Otsonilla voidaan hoitaa myös jo puhjennutta koronavirusinfektiota. Heti alkuun haluan painottaa, että otsoniterapioissa otsonia ei hengitetä! Keuhkot ovat herkkiä otsonilla. Vaikka joissakin tutkimuksissa vähäinen toistettu otsonialtistus on jopa lisännyt keuhkojen antioksidanttisuojausta ja vähentänyt tulehduksia, on tällaisten kokeilujen tekeminen keuhkosairaille COVID-19-potilaille vähintäänkin arveluttavaa. Siksi, älä hengitä otsonia, vaikka sinulla otsonilaite olisikin. Lähes varmuudella siitä saa suurempaa haittaa kuin hyötyä!

Toinen yleinen väärinkäsitys on, että otsoni toimisi jonain kehon desinfiointiaineena, ja tappaisi mikrobit – koronavirus mukaan lukien – samoin kuin se tappaa mikrobit vaikkapa uimahallien uima-altaista tai nyttemmin epidemia-alueilla Italian ambulansseista, kuten artikkelin lopulla kerron. Ihmiskehossa näin ei silti missään tapauksessa tapahdu! Otsoni on erittäin reaktiivinen aine, joka reagoi veren tai muiden kudosnesteiden kanssa välittömästi. Näin ollen esimerkiksi suonensisäisin menetelmin annosteltu otsoni ei koskaan edes tavoita kehossa olevia useimpia mikrobeja. Ainoastaan silloin, kun mikrobit elävät alueella, jonne otsonia tai otsonoituja öljyjä voidaan annostella ulkoisesti, on suorista antimikrobisista vaikutuksista hyötyä. Se ei silti tarkoita, etteikö esimerkiksi suonensisäisin menetelmin annetusta otsonista voisi olla hyötyä virusinfektioiden tai monien muiden tautien hoidossa, mutta hyöty perustuu muihin kuin otsonin antimikrobisiin ominaisuuksiin. Listaan seuraavassa mekanismeja, joita on havaittu potilailla, joita on hoidettu systeemisellä otsoniterapialla (suonensisäinen tai peräsuolihuuhteluna annettu otsonihoito).
  • Antioksidanttijärjestelmä tehostuu. Ennen kaikkea superoksididismutaasin määrä kasvaa (Esim. Martínez-Sánchez ym. 2005)
  • 2,3-DPG:n määrä lisääntyy. Tämä entsyymi tehostaa hapen vapautumista hemoglobiinista kudoksille ja myös hapen sitoutumista keuhkoissa hemoglobiiniin. Tällöin kudosten hapensaanti paranee (Esim. Viebahn 1996).
  • Myös verenkierto tehostuu erityisesti hapenpuutteesta kärsiviin kudoksiin (Esim. Giunta ym. 2001, Clavo ym. 2004). Tämä luonnollisesti lisää myös kudosten hapensaantia.
  • Kun solujen hapensaanti paranee, myös soluhengitys tehostuu. Tällöin solut tuottavat enemmän energiaa ATP:n muodossa (Esim. Shimazu & Shiratori 1999, Akioka ym. 2002, Viebahn 1996).
  • Lisääntyneen energian ansiosta, solut kykenevät tuottamaan enemmän tarvittavia yhdisteitä ja säätelemään toimintojaan paremmin. Tämän seurauksena mm. immuniteetti tehostuu monin tavoin ja tulehdukset lievenevät tai katoavat (Esim. Sagai & Bocci 2011).
Otsoniterapia ei pelkästään hoida itse tautia, vaan myös ennaltaehkäisee niiden aiheuttamia vaurioita. Esimerkiksi COVID-19-potilailla riittävä hapensaanti on hoidon aikana kriittistä. Hapenpuute voi aiheuttaa erilaisia vaurioita ympäri kehoa. Otsoniterapian vaikutusta hapenpuutteen vaikutuksiin on tutkittu erityisesti kymmenissä eläinkokeissa. Tyypillisesti jokin suuri verisuoni on sidottu umpeen, jolloin verenkierto ja hapenkuljetus jollekin tietylle alueelle on estetty enemmän tai vähemmän pitkäksi ajaksi. Tällaista hapenpuutteen aiheuttamaa vauriota kutsutaan iskemia-reperfuusiovaurioksi. Kun eläimille on ennen suonen/suonien tukkimista annettu otsoniterapiaa, hapenpuutteesta aiheutuneet vauriot jäivät selvästi vähäisemmiksi kuin ilman otsonia jääneillä kontrollieläimillä. Jos otsoniterapiaa annettiin vasta hapenpuutteen jälkeen, sen avulla voitiin korjata siitä aiheutuneita vaurioita. En viittaa jokaiseen tällaiseen tutkimukseen, mutta pistämällä esimerkiksi PubMed-tietokantaan hakusanoiksi ”Ischemic reperfusion injury and ozone” tulee tällä hetkellä tulokset kaikkiaan 63 tutkimuksesta, joista valtaosa koskee tämän kaltaisia kokeita, ja poikkeuksetta otsoniterapiasta on ollut hyötyä. Ihmisillä ei tietenkään voida tehdä tällaisia epäeettisiä kokeita, mutta kliiniset tutkimukset ihmisillä eri tautien hoidossa kyllä osoittavat otsoniterapiasta olevan hyötyä myös ihmisille. Varsinkin COVID-19-potilaiden pitäisi teoriassakin hyötyä selvästi. Tämä ei tarkoita pelkästään taudin nujertamista, vaan myös sitä, että siitä jää olemattomat tai ainakin mahdollisimman pienet vauriot.

Entä miten otsonia sitten annostellaan? On olemassa erilaisia otsonihoitomuotoja, ja useiden niin kroonisten kuin akuuttienkin oireiden hoidossa otsoni-autohemoterapia on yleensä ollut yksi tehokkaimmista. Tätä hoitomuotoa on nyt alettu antaa useissa maissa koronaviruspotilaiden hoitoon, joista pian kerron enemmän. Hoitomuodossa potilaalta otetaan 100-250ml verta ja käsitellään se hyytymistä estävällä antikoagulantilla sekä samalla tilavuudella happi-otsoniseosta, jonka pitoisuus on yleensä 20-50mg otsonikaasua litrassa happea. Tämä otsonilla käsitelty veri sitten infusoidaan takaisin potilaan laskimoon. Otsoni reagoi välittömästi veressä erityisesti plasman albumiinin kanssa. Niinpä otsoni hajoaa, eikä sillä ole suoria antiviraalisia vaikutuksia kehossa. Kuitenkin otsoniterapia tehostaa kehossa veren hapenkuljetuskykyä, soluhengitystä, antioksidanttien tuotantoa ja stimuloi immuniteettiä monin mekanismein. Niinpä tästä hoitomuodosta oletetaan olevan huomattavaa hyötyä koronaviruspotilaiden toipumisen edistäjänä. Tämä on kaikkein yleisin koronaviruksen hoidossa käytetty otsoniterapiamuoto. Lisäksi otsonia voidaan annostella otsonoidun fysiologisen suolaliuoksen infuusiona tai jopa suorana suonensisäisenä happi-otsonikaasun injektiona hyvin hitaasti laskimoon. Viimeisin on riskialis ja väärin suoritettuna hengenvaarallinen, joten muutamista lääkäreistä poiketen, en suosittele sen suorittamista.

Tässä yhteydessä en viitannut yksityiskohtaisesti kaikkiin tutkimuksiin, joissa otsoniterapian eri mekanismeja on selvitetty. Tutkimuksia eri mekanismeista kun on ilmestynyt jo useita satoja. Niitä, joita asia kiinnostaa enemmän, voivat tutustua vaikkapa Sagain ja Boccin (2011) katsaukseen. Myös ylläpitämälläni otsoniterapia.net -sivustolla on paljon tietoa suomeksi, joskaan en ole kyseistä sivustoa viime vuosina päivitellyt, joten uusinta tietoa sieltä ei löydä.

Koska tutkimukset ja kokeet koronavirusta koskien ovat monissa maissa ovat vasta alkaneet, todistusaineisto hoitojen tehosta on vasta alustavaa. Hoitojen teoreettisista perusteista on sen sijaan julkaistu jo useita tieteellisiä artikkeleita. Yksi aktiivisimmista otsoniterapian puolestapuhujista COVID-19 -taudin hoidossa on ollut amerikkalainen lääkäri Robert J. Rowen. Hän on mm. menestyksellisesti hoitanut Ebolaviruksen sairastuttamia potilaita suonensisäisellä otsoniterapialla Sierra Leonen Ebolaepidemian aikana, ja myös julkaissut raportin (Rowen ym. 2016) kokemuksistaan. Kaikki hoidetut viisi potilasta paranivat nopeasti erittäin suuren kuolleisuuden omaavasta taudista. Niinpä ei olekaan ihme, että tri Rowen on hyvin luottavainen myös otsoniterapian mahdollisuudesta COVID-19 potilaisiin. Hän kirjoittikin vastikään raportin, joka julkaistiin Journal of Infectious Diseases and Epidemiology -lehdessä. Tässä artikkelissa Dr. Rowen käy läpi otsoniterapian teoreettisia perusteita hoitaa COVID-19 -potilaita. Kaikesta en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Hän mielestäni liikaa painottaa artikkelissaan otsonin ja otsonidien antiviraalisia ominaisuuksia. Niitä toki on, jos virus pääsee kosketuksiin otsonin tai otsonidien kanssa. Veressä otsonin elinikä on hyvin lyhyt, ja syntyneet otsonidit ovat heikompia ja nekin laimenevat liikaa ollakseen merkittävästi antiviraalisia kehossa. Silti Rowen mainitsee myös muista mekanismeista, joita minäkin edellä jo listasin ja joilla epäilemättä voidaan perustella otsoniterapian olevan hyödyksi COVID-19 -potilaille.

Rowen on niitä harvoja otsonilääkäreitä, joka suosii otsonikaasun suoraa suonensisäistä injektiota. Tällainen menetelmä on mahdollinen, sillä lääkinnällinen otsoni tehdään puhtaasta hapesta, joka liukenee vereen nopeasti, jolloin sinne ei synny hengenvaarallisia kaasukuplia. Suora suonensäinen injektio on kuitenkin riskialtis esimerkiksi otsoni-autohemoterapiaan verrattuna, ja aiheuttaa enemmän pelkoa ja epäluuloja niissä lääkäreissä, jotka otsoniterapiaa eivät tunne. Siksi minäkin suosisin juuri otsoni-autohemoterapian käyttöä. Suorien otsoni-injektioiden etuna on yksinkertaisemmat ja halvemmat välineet, joten siksi kehitysmaissa, joissa resurssit ovat lähes olemattoman vähäisiä, niiden käyttö voi olla perustellumpaa. Rowen kutsuukin artikkelissaan hoitoa ”pennejä maksavaksi” mikä pitääkin paikkansa, jos hoitohenkilökunnan kuluja ei lasketa. Autohemoterapiassa yksittäinen hoito välineineen maksaa muutamia dollareita tai euroja, joten siinäkään kustannukset eivät ole ongelma ainakaan länsimaissa. Artikkelin löydät täältä:


Myöhemmin on ilmestynyt useita muitakin artikkeleita, joissa käsitellään otsoniterapian mekanismeja COVID-19:n hoidossa. Arvostetussa ja korkean vaikutuskertoimen Antioxidants-lehdessä oli laaja artikkeli (Martínez-Sánchez ym. 2020), jossa käsiteltiin ennen kaikkea otsoniterapian mekanismeja immuniteetin ja antioksidanttijärjestelmän stimuloinnissa, ja miten niillä olisi merkittäviä suojaavia ja terapeuttisia vaikutuksia COVID-19 potilaiden hoidossa.

Toinen merkittävässä tiedejulkaisussa julkaistu artikkeli on Pavian yliopiston tutkijoiden tiivis artikkeli (Valdenassi ym. 2020) European Review for Medical and Pharmacological Sciences -lehdessä. Siinäkin käsitellään tiiviisti otsoniterapian hyödyt tulehdusten estäjänä, antioksidanttijärjestelmän tehostajana sekä sen antiviraalisia vaikutuksia. Pääosin samat tutkijat (Ricevuti ym. 2020) ovat kirjoittaneet artikkelin myös Ozone Therapy -lehteen. Tässä artikkelissa käsitellään otsoniterapian edellistä hieman perusteellisemmin, joskin yksityiskohtaisempi biologisten prosessien selittäminen on varmasti vaikeaselkoista maallikoille. Asiantuntijoille kaikki mainitut artikkelit ovat suositeltavaa luettavaa. Ne ovat kaikki myös niin sanottija open access -artikkeleita, eli ne on vapaasti ladattavissa internetistä ilman lisämaksuja tai tilauksia.

Suositeltava on toki myös artikkeli (Hernandez ym. 2020), joka on julkaistu Revista Española de Anestesiología y Reanimación -lehdessä. Vaikka lehti on laadukas julkaisi ja indeksoitu lukuisissa tietokannoissa PubMed mukaan lukien, artikkeli on valitettavasti espanjaksi, jota harvemmat ymmärtävät. Artikkelin pääkirjoittaja on tohtori Alberto Hernández Ibizan saarella sijaitsevasta Clinica Nuestra Señora del Rosario -sairaalasta. Tässäkin artikkelissa kerrotaan otsoniterapian teoreettisista vaikutusmekanismeista COVID-19:n hoitoon. Siinä myös mainitaan, että siellä on alustavasti saatu lupaavia tuloksia otsoniterapialla, ja toivon mukaan tutkijat voivat myöhemmin julkaista kattavamman raportin kliinisistä tuloksista. Sairaalasta on jo annettu lehdistötiedote alustavista tuloksista, ja useat sanomalehdet ovat niistä kirjoittaneet. Lisäksi sairaalan on myös muutaman muun sairaalan kanssa suorittamassa laajaa kliinistä tutkimusta. Palaan näihin tuloksiin käynnissä oleviin tutkimuksiin pian.


Alustavia erittäin lupaavia tuloksia sairaalahoidossa olevien COVID-19-potilaiden hoidosta otsonilla 

Tyypillisesti tutkimuksen aloittamisesta sen lopulliseen julkaisuun menee jopa vuosia. Nyt on kuitenkin akuutti tauti, jossa yksittäisen potilaan hoitokuuri ei pitkään kestä. Potilaita on paljon saatavilla, ja poikkeustilanteen vuoksi asiassa luonnollisesti kiirehditään. Mitään tiedejulkaisuissa julkaistuja tutkimusraportteja ei vielä ole ilmestynyt, mutta alustavia tietoja on jo annettu julkisuuteen. Ensimmäinen näistä oli italialaisen otsoniterapiayhdistyksen SIOOT:n järjestämä tutkimus. Orbisphera.org -sivustolla on haastateltu tutkimuksissa mukana olevia professoreita, Marianno Franzinia ja Luigi Valdenassia, jotka kertoivat alustavista tuloksista. Artikkeli on julkaistu 1. huhtikuuta, mutta kyseessä ei ole aprillipila! Käännän artikkelin kokonaisuudessaan: 

”Meillä on ensimmäistä tietoa happi-otsoniterapian käytöstä potilaisiin, joilla on COVID-19 -virustauti.

Ensimmäisessä raportissa, yhdestä kaikkiaan 17 sairaalasta, missä otsoniterapiaa annetaan SIOOT:n (Italian happi-otsoniterapiayhdistys) protokollan mukaisesti, on mukana 10 potilasta, joiden tila on ollut vakava tai hyvin vakava. Heidän kohenemisensa on ollut nopeaa ja lopullista.

Vain viiden hoidon jälkeen viidestä intuboidusta potilaasta, yksi on kohentunut niin että hänet on voitu poistaa hengityskoneesta, ja muut ovat kohenemassa merkittävästi.

Vähemmän vakavissa potilastapauksissa, muutaman happi-otsoniterapian jälkeen, potilaat ovat palautuneet ja palanneet koteihinsa.

Ryhmän ainoa menehtynyt potilas oli jo pitkälle heikentyneessä tilassa, ja otsoniterapiaa yritettiin äärimmäisenä keinona, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Teknisessä raportissa lääkärit kirjoittivat, että viiden SIOOT:n protokollan mukan annetun happi-otsonihoidon jälkeen, kaikki potilaat voivat paljon paremmin.

Käytettyään otsoniterapiaa, lääkärit löysivät seuraavia todisteita:

-Kliinisen tilan yleinen koheneminen.
-Ruumiinlämmön normalisoituminen
-C-reaktiivisen proteiinin väheneminen [Merkitsee kehon yleisen tulehdustilan vähenemistä, kääntäjän huom.]
-Sydämen sykkeen normalisoituminen
-Veren happisaturaation koheneminen ja kudosten hapensaannin tehostuminen.
-Munuaisten toiminnan normalisoituminen (kreatiiniarvot)
-Leukosyyttien lisääntyminen [tämä oli lisätty SIOOT:n toiseen raporttiin].

Ymmärtääksemme paremmin tätä tietoa, me haastattelimme professori SIOOT:n presidenttiä ja hoitoprotokollan eteenpäin viemisestä vastaavaa Marianno Franzinia sekä professori Luigi Valdenassia.

Franzinin mukaan merkittävintä tietoa on se, että koheneminen ei ole pelkästään merkittävää, vaan että se tapahtui vain viiden hoitopäivän aikana.

Tarkempaa käsittelyä varten, Franzini kysyi mielipiteitä viideltä kolleegaltaan, jotka ovat itse olleet hoitamassa COVID-19 -potilaita. Jokainen heistä vakuutti, että nämä ovat hyvin tärkeitä tuloksia, sillä kenelläkään COVID-19 -potilaalla ei ole ollut niin nopeaa ja vakaata kohenemista kuin mitä on koettu niiden potilaiden kanssa, joita on hoidettu happi-otsoniterapialla.

Franzini jatkoi, että Lääkäri, joka hoitaa COVID-19 -potilaita, paljasti minulle, ettei mikään hoitoprotokolla anna samoja tuloksia kuin otsoniterapia.

Kun kysyin syytä, miksi happi-otsoniterapia on niin tehokasta, Franzini selitti, että COVID-19:aan kuolleiden ruumiinavauksissa on havaittu, että virus välittömästi hyökkää mikroverenkiertoon aiheuttaen levinneitä trombooseja. Ja juuri se, verrattuna happi-otsonin antiviraalisiin vaikutuksiin, on jopa määräävämpi, sillä se [siis otsoniterapia] uudelleen aktivoi ja voimistaa mikroverenkiertoa.

Franzini alleviivasi, että ottaen huomioon ensi tietojen hyvyyden, olisi hyvin tärkeää varmistaa, että otsoniterapiaa annettaisiin jo heti alussa kun testi on positiivinen. Näin potilasta voidaan hoitaa jo ennen kuin heidän tilansa pahenee, ja täten toimimalla voidaan välttää sairaalahoitoja."

SIOOT sitteemmin julkaissut uusiä päivityksiä hoidetuista potilaista. Tällä hetkellä uusin on kolmas päivitys, joka on julkaistu 24.4.2020. Tuolloin otsoniterapialla hoidettuja potilaita oli ollut yhteensä 73. Heistä hengityskoneessa tehohoidossa oli hoitojen alkaessa 24 potilasta. He saivat kaikkiaan viisi otsoni-autohemoterapiaa, jonka jälkeen tilanne on ollut seuraava:

- 15 potilasta oli päässyt pois hengityskoneesta.
- 5 potilasta oli yhä hengityskoneessa.
- 36 potilasta oli yhä sairaalassa, mutta ei tarvinnut hengityskonehoitoa.
- 7 potilasta menehtynyt septiseen bakteeriseen shokkiin, sydän- tai keuhkoveritulppaan.
- 10 potilasta on parantunut, joka oli varmistettu kahdella negatiivisella testillä.

Menehtyneiden potilaiden kohdalla oli vielä sulkeisiin merkitty teksti "2 trattamenti", eli "kaksi hoitoa". Ilmeisesti tämä siis tarkoitti, että huonokuntoiset potilaat, tai edes joku heistä oli menehtynyt kesken hoitokuurin. Valitettavasti lyhyessä raportissa ei selvennetä tätä paremmin. Ainakin vanhemmassa haastattelussa professori Franzini silti painotti, että kuollut (joita silloin oli vain yksi), oli jo hoitojen alussa hyvin heikkona, ja otsoniterapia oli lähinnä epätoivoinen viimeinen keino. Toisessa raportissa professorit Valdenassi ja Franzini painottavatkin, että hoidot olisi hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.Heidän mukaansa terapauttista strategiaa olisi hyvä muuttaa jopa sellaiseksi, että hoitoja suoritettaisiin positiiviseksi todetuille potilaille jo kotona ennen heidän joutumistaan sairaalahoitoon. Alla on kuvakaappaus SIOOT:n uudesta tiivistelmästä:



Nämä tulokset ovat toki erinomaisia, mutta tähön mennessä SIOOT oli raportoinut ainoastaan potilaista, joita hoidetaan otsonilla ja joista sairaalat antavat tietoja. Tällainen seuranta ei ole kovin tieteellinen, vaan tuloksia pitäisi verrata vastaaviin potilaisiin, jotka jäävät ilman otsoniterapiaa.14.5.2020 SIOOT julkaisikin taulukoituja tietoja, jossa 40 otsonilla hoidetun potilaan veriarvoja oli verrattu samankokoiseen ryhmään, jota hoidettiin pelkillä perinteisillä hoidoilla. Ohessa on kyseinen taulukko suomeksi käännettynä. Klikkaamalla kuvaa saa sen tarvittaessa isommaksi.


Taulukossa olevat yksiköt ovat osin erilaisia, mitä Suomessa on totuttu käyttämään (verensokeri, kreatiniini). Siksi se saattaa näyttää oudolta. Selvennän tuloksia vielä seuraavassa. Painotan, että tämä selvennys on minun omani, eikä sitä ole tehty alkuperäisessä raportissa. Kuitenkin raportin tietojen pohjalta kuka tahansa asiasta ymmärtävä voisi tehdä samat seuraavat havainnot ja johtopäätökset:

  • Taulukosta nähdään, että otsonia saaneilla ruumiinlämpö normalisoitui tehokkaammin.
  • Verensokeri oli potilailla keskimäärin selvästi koholla. Se putosi otsonia saaneilla merkittävästi, joskin oli yhä koholla. Näin tapahtui myös ilman otsonia jääneillä potilailla, mutta heidän lähtötilanteensa oli keskimäärin selvästi parempi ja muutos pienempi.
  • Munuaisten toimintaa kuvaavat kreatiniiniarvot olivat ennen hoitoja selvästi koholla. Otsonihoitojen jälkeen ne olivat pudonneet juuri ja juuri sallittuihin viitearvoihin [0.6-1.3 mg/dL]. Pelkää perinteistä hoitoja saaneilla tilanne taas huononi. Alussa ne olivat vielä viitearvojen sisällä, mutta 15 päivän jälkeen koholla.
  • Leukosyyttien eli veren valkosolujen arvot olivat ennen otsonihoitoja viitearvojen alapuolella, mutta hoitojen jälkeen ne nousivat selvästi, ja olivat viitearvojen sisällä. Kontrollipotilailla hoidot olivat alussakin viitearvojen sisällä.
  • Lymfosyytit eli imusolut ovat yksi valkosolujen alaryhmä. Ne pitävät yllä spesifisen immuunijärjestelmän toimintaan. Tyypillisesti lymfosyyttien osuus kaikista valkosoluista on 20-45%. Otsoniterapiaa saaneilla tämä osuus oli ennen hoitoja vain 15%, mutta kohosin hoitojen aikana 30%:iin, eli normaaliarvoihin, mistä voidaan päätellä immuniteetin tehostuneen merkittävästi. Myös kontrollipotilailla muutos oli suotuisa, mutta paljon vähäisempi.
  • Kehon tulehdustilaa indikoiva CPR-arvo oli koholla, ja se putosi otsonia saaneilla enemmän.
  • Verisuonten tukoksia tai tukosalttiutta indikoivat D-Dimeeriarvot putosivat otsonia saaneilla huimasti enemmän kuin kontrolliryhmällä, jolla muutos oli lähes olematon.

Näistä veriarvojen muutoksista voidaan todeta, että otsonia saaneet kohenivat selvästi verrokkipotilaita paremmin. Heidän riskinsä saada vaarallinen tai jopa kohtalokas komplikaatio oli merkittävästi pienempi. Tämä siitäkin huolimatta, että otsonia saaneiden lähtötilanne oli kaikkien mitattujen veriarvojen kohdalla heikompi, joskaan ero ei jokaisen arvon kohdalla ollut tilastollisesti merkittävä.

Toistaiseksi eniten julkisuutta saaneet tulokset Italiasta tuli 5.4.2020. Tuolloin useat italialaiset lehdet uutisoivat Venoton alueella Uniden sairaalassa tehdyistä hoidoista otsoniterapialla. Useimmat artikkelit ovat maksumuurin takana, mutta ensimmäisenä ilmaisjulkaisuna löysin Telefriulli.it -sivuston artikkelin. Artikkelin mukaan sairaalassa on testattu otsoniterapiaa, ja sen käyttö on pudottanut tehohoitoa vaativien potilaiden määrän 15%:sta 3%:iin. Artikkelin mukaan kaikkiaan 36 potilaasta vain yksi on jouduttu intuboimaan (tarkoittaa hengitysputken asentamista, eli käytännössä joutumista hengityskoneeseen) ja siirtämään tehohoitoon. Muut 35 tapausta - huolimatta siitä, että heille oli kehittynyt keuhkokuume ja huomattavia hengitysvaikeuksia - ovat kohentuneet niin, että he voivat pian palata koteihinsa.

Hoidoista ovat vastanneet anestesiologi Amato de Monte ja infektiotautien erikoislääkäri Carlo Tascini. He ovat olleet yhteydessä Veneton paikallishallintoon, Italian lääkeviranomaisiin ja Spallazzanin instituuttiin Roomaan saadakseen eettisen komitean hyväksynnän ja vihreän valon laajemmalle kliiniselle tutkimukselle, johon osallistuisi useita sairaaloita. Messaggero Veneto -lehden artikkeli mukaan lajempi tutkimus käsittäisi 200 potilasta, joista kaikkia hoidettaisiin normaalin protokollan mukaan, ja heistä 100 potilasta saisi sen päälle myös otsoni-autohemoterapiaa. Näin saadaan testattua, onko otsoniterapiasta lisähyötyä. Mainittu artikkeli on maksumuurin takana, mutta muutamat italialaiset lääkärit ovat jakaneet sitä facebookissa, ja mm. tuolta voi ladata koko artikkelin. Mainittu kuva on myös alla.




Samasta aiheesta kirjoitti 6.4.2020 myös Italian toiseksi suurin sanomalehti La Repubblica. Artikkelissa kerrotaan, että otsoniterapia voidaan rinnastaa antiviraalisiin lääkkeisiin. Se hidastaa tulehdusta ja vähentää keuhkojen vaurioita. Toimenpide edellyttää, että noin 200ml verta otetaan potilaalta, annetaan sen reagoida otsonin kanssa noin 10 minuuttia, ja infusoidaan sitten takaisin. Tämä tehdään tyypillisesti kolmesta neljään kertaa. Toisin sanoen, otsoni-infuusiot auttavat voimistamaan kehon vastetta taistelussa tulehdustapahtumaa vastaan. Tämä on osin toistoa siihen, mitä jo kirjoitin, mutta mielestäni siinä kerrottiin otsoniterapian vaikutus hyvin kansantajuisesti ja silti oikein. Otsoni ei veressä ja kehossa ole mikään "desinfiointiaine", vaan sen vaikutusmekanismi perustuu juuri immuniteetin ja hapensaannin parantamiseen!

Haastateltu tohtori Amato De Monte jatkaa: "Vain kolmen hoitokerran jälkeen me olemme nähneet sensaatiomaisia kohenemisia. Sen vuoksi olemme huomattavasti voineet vähentää lisähapen käyttöä. Lyhyesti: On vaikea kuvitella, etteikö näiden havaintojen jälkeen vastaavia tuloksia saataisi suuremmalla potilasjoukolla. Joka tapauksessa pahinkin skenaario on, ettei hoito tehoaisi. Siinä ei ole sivuvaikutuksia. Tässä tilanteessa ajalla on suuri merkitys. Toivon, että voimme antaa vastauksia niin pian kuin mahdollista, koska mitä pikaisemmin sen käyttö aloitetaan, sitä suuremman avun se voi antaa."

Nämä tutkimukset ovat olleet Italiassa varsin suuri uutinen, josta on uutisoitu valtamediassa hyvin laajalti. Aiheesta ovat kirjoittaneet edellä mainittujen lisäksi ainakin Italian vanhin sanomalehti, torinolainen La Stampa, Milanon suurin sanomalehti Il Giornale sekä suositut uutissivustot Inews24.it ja Vesuvio Live. Todennäköisesti monet muutkin merkittävät mediat ovat siitä uutisoineet. Sanomalehtien lisäksi uutista on käsitelty myös suurilla TV-kanavilla.  Alla on lyhyt uutinen Italian valtiollisen TV-yhtiön paikallislähetyksestä. Pahoittelen videon heikkoa laatua.


Uniden sairaalasta uutisoitiin uudelleen 19.5.2020. Tuolloin tohtori de Montea haastateltiin Telefriuli TV-kanavalla. Hän mainitsee sen, jonka jo kirjoitin, että 46 tehohoidossa olleesta potilaasta 15% oli kuoli. Kun otsoniterapia otettiin käyttöön, niin tehohoitoon joutumiset kuin kuolematkin vähenivät dramaattisesti. 19.5. annetussa haastattelussa de Monte kertoo, että viimeiseen kahteen viikkoon yksikään potilas ei ollut enää edes joutunut teho-osastolle Uniden sairaalassa!!! Kun hoidot aloitettiin riittävän ajoissa, niiden vaikutus oli oletetun tehokas. Luonnollisesti tämä tarkoittaa sitä, että myös COVID-19-kuolemat Uniden sairaalassa ovat kokonaan loppuneet!

Italiassa uutisoidaan myös muista käynnissä olevista otsoniterapioista. Esimerkiksi La Repubblica -lehdessä oli lyhyt artikkeli ja pidempi video Rooman Policlinico Umberto I -sairaalassa tehdyistä otsoniterapioista, jossa niitä tehdään professori Fabio Araimo Morsellin johdolla. Siinä ei kerrottu yksityiskohtaisia tuloksia, mutta yleisellä tasolla mainittiin, että otsoniterapialla on kyky vähentää keuhkojen tulehdusta COVID-19-potilailla. Morselli sanoo, että "Toimenpide on helppo ja voidaan suorittaa missä tahansa sairaalassa". Artikkeli ja video aiheesta aukeaa tästä linkistä.

Lisätietoja tuloksista on saatu myös muista Italian sairaaloista. Policlinico Riuniuti -sairaala Foggiassa on yksi niistä, joka kuuluu muutaman sairaalan ketjuun, jotka suorittavat yhdessä tutkimusta otsoniterapian tehosta COVID-19:aan. La Gazzetta del Mezzogiorno -lehdessä oli 14.5.2020 artikkeli, jossa haastateltiin tutkimukseen osallistuvaa, Foggian yliopiston professoria, Gilda Cinnellaa. Cinnella kertoi otsoniterapian hyödyistä ja antoi esimerkkejä tuloksista. Hänen mukaansa otsoniterapiaa käytetään erityisesti potilaisiin, joiden hengityselinten infektiot ovat etenemässä ja joissa ”tulehdusmyrsky” on käynnissä. Cinnellan mukaan he ovat havainneet, kuinka potilaiden tilan heikkeneminen pysähtyy. Eräänä esimerkkinä hän mainitsee, että: 

”Juuri tänään, kuuden hoitokerran jälkeen, mikä on tyypillinen määrä hoitoprotokollassa, eräs vanha nainen, joka oli vahva ehdokas siirrettäväksi tehohoitoon, kotiutettiin yksiköstämme. Hänen odotettavissa oleva tilan heikkeneminen pysäytettiin ja hän koheni selvästi. Muut potilaat ovat viidennessä hoidossa. Kaikki heistä osoittaa selkeitä kohenemisen merkkejä. Infektion muuntuminen ja sen toimintamekanismit ovat pahasti häiriöityneet tällä terapialla. Kiitos sen tulehdusta estävän voiman, joka perustuu sytokiinien vapautumiseen, joilla on immuniteettia stimuloivaa tai vaimentavaa vaikutusta. Ennusteemme on varmennettu: hoito pysäyttää viruksen toiminnan, vähentää viruskuormaa sillä tavalla, että se tuhoaa infektion leviämisen, ja siten välttää happivajeen ja keuhkojen toiminnan heikkenemisen.” 

Myös Espanjassa otsoniterapiaa käytetään COVID-19-potilaiden hoitoon. Maassa olevista tutkimusprojekteista kerron myöhemmin enemmän. Julkisuuteen on silti toistaiseksi tullut vasta vähän alustavia tietoja. Esimerkiksi keskiviikkona 8.4.2020 oli Ibizan suurimmassa lehdessä, Diario de Ibizassa, artikkeli otsonin käytöstä COVID-19:n hoidossa. (Sittemmin myös theibizan.com-sivuilla sama artikkeli julkaistiin myös englanniksi). Artikkelissa kerrottiin mm. edellä mainituista Italian tuloksista, mutta siinä haastateltiin myös ibizalaista lääkäriä Alberto Hernándezia, joka oli hoitanut COVID-19-potilaita otsoni-autohemoterapialla. Ensimmäinen potilas oli 49-vuotias mies, jonka kunto oli heikentynyt, ja hän tarvitsi lisähappea maksimipitoisuudella, mutta sekin hapetti heuhkoja liian heikosti. Potilaalle suunniteltiin jo intubaatiota ja hengityskoneen asentamista. Kuitenkin, jo ensimmäisen otsoniterapian jälkeen hänen tilansa koheni huomattavasti, ja lisähapen pitoisuutta voitiin laskea. Tri Hernández kertoo, että:

"Koheneminen ensimmäisen hoidon jälkeen oli vaikuttavaa. Olimme yllättyneitä, miten hänen hengityksensä normalisoitui, hänen happitasonsa nousivat ja saatoimme lopettaa hänelle niin suuren lisähapen antamisen, vaikka sitä ennen hän tarvitsi lisähappea. Kun teimme analyyttisiä testejä, yllätykseksemme huomasimme, että ferritiini, joka on tämän taudin kehitystä kuvaava markkeri, ei ollut enää lisääntynyt, vaan laskenut merkittävästi. Tämä lasku jatkui seuraavienkin päivien ajan. Tämä tulos rohkaisi meitä antaman sitä muillekin potilaille, ja heillä on tapahtumassa samaa kohenemista kuin ensimmäisellä potilaallamme."

Tohtori Hernández toivookin, että otsoniterapia voitaisiin sisällyttää useisiin sairaaloihin niin pian kuin mahdollista. 

The Olive Press uutisoi jo 10.4.2020, kuinka COVID-19 -kuolemat Baleaareilla olivat loppuneet sen jälkeen, kun Ibizan sairaalassa aloitettiin otsoniterapian käyttö. Otsikolla varmasti pyrittiin keräämään huomiota, mutta on sairaaloita, joissa otsonia on jo ensi oireiden ilmettyä annettu potilaille, on tehohoito ja kuolemat voitu välttää.

Kiinassa otsoniterapiaa COVID-19:aan tutkitaan paljon, mutta tietoa sieltä on tullut vähän, tai sitä on julkaistu kiinan kielellä, jota harvemmat osaa internetistä hakea. Kuitenkin professori  Antonio Galoforo oli lähettänyt tiedustelun Tianjinin yliopiston lääketieteelliseen collegeen, jossa tiesi hoitoja annettavan. Professori Dong Ming vastasi hänelle kirjeessä, joka on julkaistu Agenzia Giornalistica Opinione -uutissivustolla. Kirjeessä ei ole päiväystä, mutta samoista tapauksista muista lukeneeni jo maaliskuun puolella eräässä facebook-keskustelussa, joten se lienee maaliskuun 2020 lopulta. Kirjeessä professori Ming kertoo tapauksista:

"Tähän mennessä neljä varmistunutta COVID-19-potilasta - yksi kriittinen, yksi vakava ja kaksi normaalia tapausta - on hoidettu tällä terapialla. Hoitojen jälkeen hengenahdistuksen oireet, vakava yskä, rintakehän paine ja voimattomuus kohenivat merkittävästi. Erityisesti kriittisesti sairaan potilaan äkillinen hengitysvaikeusoireyhtymä (ARDS) parani ilman että käytettiin mekaanista invasiivista hengitystä tai kehonulkoista happeuttamishoitoa (ECMO). Tätä nykyä kaikki neljä potilasta ovat parantuneet ja kotiutuneet, kun testit ovat olleet puhtaat.

...Perustuen alustaviin tuloksiin Haihen sairaalassa Tianjinissa, kliiniset vaikutukset ovat positiivisia ja nopeita. Erityisesti kriittisesti sairaalla potilaalla, jonka keuhkokudosvaurio oli tehokkaasti lieventynyt." 

Ensimmäisiä tieteellisiä raportteja COVID-19 -potilaiden hoidosta Kiinassa on jo ilmestynyt. Seuraavassa esitän kiinalaisten lääkäreiden (Wy ym. 2020) raportoiman tapauksen. Koska tätä potilasta hoidettiin vielä maaliskuun lopulla, se ei oletettavasti ole samoja, joista professori Ming mainitsi. Vaikka kirjoitan potilaasta varsin yksityiskohtaisesti, alkuperäinen raportti on vielä paljon yksityiskohtaisempi ja sieltä löytyvät niin laboratorioarvot, kuvantamiset kuin muutkin hoitoon liittyvät tiedot.

56-vuotias mies otettiin sairaalaan Tianjinin yliopiston Haihen sairaalaassa Tianjinissa Kiinassa 11. helmikuuta 2020. Hän oli tuntenut olonsa kuumeiseksi. Potilaan sairaus oli ali alkanut 8. helmikuuta kuumeella, joka oli ollut noin 38 astetta (mitattu potilaan omalla kuumemittarilla), mutta siihen ei liittynyt muita oireita. Kun potilas oli ottanut parasetamolia kolmen päivän ajan ilman tilan kohenemista, hänet tarkastettiin paikallisella klinikalla, missä häntä hoidettiin cefuroksiimilla ja asetaminophenilla, sekä otettiin näyte kurkkunielusta. Kun Tianjinin tauteja kontrolloiva keskus varmisti, että potilas näyte oli positiivinen COVID-19:n suhteen, hänet siirrettiin Tianjinin yliopiston Haihen sairaalaan, joka oli suunniteltu Tianjinin COVID-19 -potilaille. Potilas ei kertomansa mukaan käyttänyt lääkkeitä, mutta hän oli polttanut 30 vuoden ajan 20-40 savuketta päivittäin.

11. helmikuuta – 4. sairauspäivänä, potilaan ruumiinlämpö oli 37,7 astetta, pulssi 88 1/min, hengitystiheys 22 hengitystä minuutissa, verenpaine 129/77 mmHg ja painoindeksi 22,4. Happisaturaatio oli 94%, kun hän hengitti huoneilmaa. Laboratoriokokeet (CRP, IL-6) osoittivat tulehduksen nousseen. P/F-suhde, joka kuvaa hengitetyn hapen sitoutumista valtimovereen, oli 340, eli jonkin verran normaalia alhaisempi. Tietokonetomografiakuvaus osoitti myös keuhkovaurioiden alkaneen. Potilaalle annettiin tukihoitona antiviraalisia lääkkeitä ja interferoni-alfaa.

5. sairauspäivänä potilaan tila heikkeni. Kuume nousi 39,5 asteeseen ja hänellä alkoi olla hengenahdistusta. Happisaturaatio putosi 80%:iin. P/F suhde oli pudonnut 340:sta 194:aan osoittaen selkeää hapensaannin vaikeutta. Potilas aloitti rikastetun hapen hengittämisen ja sai myös metyyliprednisolonia ja cefperazone-sulbactam -antibioottia. 8. sairauspäivänä TT-kuvaus osoitti keuhkoissa samentumien lisääntyneen ja keuhkosuonien keräymien paksuuntuneen sekä nestepurkautumia keuhkoissa. Keuhkojen tila oli merkittävästi heikentynyt edellisestä kuvauksesta, ja potilas siirrettiin teho-osastolle 16. helmikuuta 2020, eli 9. sairauspäivänä. Hänen mainittu lääkehoitonsa jatkui.

12. sairauspäivänä potilaan keuhkokuvausten sameutumat olivat kasvaneet ja nestepurkaumat lisääntyneet. Keuhkojen vakavuusaste oli 20/20, eli vakavin mahdollinen. Potilaan tila heikkeni nopeasti ja hänellä oli kehittynyt vakava akuutti hengitysvajausoireyhtymä ja vakava hypoksemia, eli happivaje veressä. Niinpä tässä tilanteessa sairaalassa päätettiin aloittaa hoito otsoni-autohemoterapialla. 13. sairauspäivänä – juuri ennen otsoniterapian aloitusta – potilaan happisaturaatio vaihteli välillä 93-96, kun hän oli happihoidossa. Happisaturaatio putosi 75%:iin, kun potilas siirrettiin vuoteeseen. P/F-suhde oli enää 80 osoittaen hyvin vakava hengitysvajausoireyhtymää.

Otsoni-autohemoterapia suoritettiin otsonoimalla 100ml potilaan verta 40mg/l otsonipitoisuudella, ja infusoimalla se takaisin potilaaseen. 10 minuuttia otsoniterapian aloituksen jälkeen P/F -suhde oli noussut 192 mmHg:iin. Kahden seuraavan tunnin jälkeen infuusion päättymisestä happirikastimen pitoisuus pudotettiin 93%:sta 80%:iin ja P/F arvo putosi 118 mmHg:iin. Kuitenkin potilaan valtimoveren happisaturaatio pysyi 98-100%:ssa. Yhdeksän tuntia otsoni-autohemoterapian jälkeen potilas koki hengitystoimintojen kohentuneen merkittävästi.

Seuraavat neljä peräkkäistä päivää, potilas sai otsoni-autohemoterapiaa kahdesti päivässä. Yhteensä viiden otsonihoitopäivän jälkeen potilaan tila oli vakiintunut, ja hänet voitiin siirtää teho-osastolta normaalille osastolle. Happihoitoa rikastetulla hapella voitiin vähentää asteittain ja lopettaa 10 päivässä, mutta siitä huolimatta P/F -suhde kasvoi. Potilaan nielusta ja yskästä otetut näytteet olivat 23. hoitopäivänä negatiiviset, mutta ulosteesta löytyi positiivinen tulos. 9. maaliskuuta – 31 hoitopäivänä – TT-kuvaus osoitti, että nesteen tihkuminen keuhkoissa oli lähes loppunut ja keuhkojen tila oli huomattavasti kohentunut (vakavuusaste enää 6/20). 17. sairauspäivänä, joka oli viimeinen otsoniterapiapäivä, potilaan P/F-suhde oli noussut 157:aan, ja kolme päivää myöhemmin 385:een, joka on jo lähes täysin terveen ihmisen arvo. 11. maaliskuuta potilas kotiutettiin sairaalasta. Hoitojakson aikana potilasta testattiin kaikkiaan 11 kertaa COVID-19:n suhteen. Viimeinen näistä oli 31. maaliskuuta, jolloin hänet todettiin negatiiviseksi. 

Nämä ovat vain alustavia tietoja Kiinasta. Lukuisat tutkimukset siellä ovat yhä käynnissä.

Myös Perussa hoidetaan COVID-19 -potilaita otsoniterapialla. Hoitoja tehdään Alberto Sabogal -sairaalassa Limassa anestesiologi Carmen Cabreran johdolla. Tohtori Cabrera on kirjoittanut tuloksistaan alan tutkijoille, ja mm. espanjalainen lääkäri Juan Carlos Pérez Olmedo julkaisi niitä facebookissa 16.5.2020. Päivityksen mukaan hoitoja on annettu 30 potilaalle, ja tulokset ovat olleet seuraavia:
  • Lievästi oireilevat potilaat (22 kpl): Kaikilla potilailla hyvä hoitovaste. Ainoastaan kolme heistä joutui jäämään sairaalahoitoon kehkokuumeen vuoksi, mutta myös heihin hoidot tehosivat.
  • Keskivakavasti oireilevat potilaat, joilla on keskivaikea keuhkokuume (6 kpl): Näistä potilaista neljä pääsi osastolta viimeistään viidennen hoidon jälkeen. Kaksi muuta jatkavat yhä hoitoa, joka on tehonnut heihin hyvin.
  • Vakavasti sairaat tehohoitopotilaat (5 kpl): Näistä potilaista kaksi voitiin ottaa pois hengityskoneesta, kaksi kuoli ja viimeinen jatkaa taisteluaan.
Otsoni-autohemoterapian lisäksi siellä annostellaan otsonia myös peräsuolihuuhteluna niille potilaille, joilla on ongelmia suonensisäisten hoitojen kanssa. Sairaala on saamassa lisää infuusiovälineitä ja heidän on tarkoitus lisätä hoitojen määrää. Tohtori Cabrera onkin luvannut kertoa lähiviikkoina lisää tietoa hoitotuloksista.

Näiden lisäksi maailmalla on kymmeniä sairaaloita ja lukuisia tutkimusprojekteja, joissa otsoniterapiaa käytetään COVID-19 -potilaiden hoidossa. Useimmat sairaalat eivät vielä ole julkaisseet tuloksia, ja siksi en tässä yhteydessä kirjoita niistä enempää. Myöhemmin tässä artikkelissa teen kyllä yhteenvetoa käynnissä olevista hoidoista ja tutkimuksista eri maissa.


Potilaiden ja lääkäreiden todistuksia otsoniterapian tehosta COVID-19:aan

Luonnollisesti jo useita COVID-19-potilaita on hoidettu otsoniterapialla. Muutamia heistä on tullut julkisuuteen kertomaan kokemuksistaan. Tunnetuin heistä lienee italialainen kansanedustaja Claudio Pedrazzini. Hän on kertonut kokemuksistaan italian mediassa esimerkiksi Il Cittadino di Lodi -lehden artikkelissa, joka on kirjoitettu 15.4.2020. 

Pedrazzinin mukaan happi-otsoniterapia on auttanut häntä tuntemaan olonsa paremmaksi ja palautumaan COVID-19 -taudista. Hänellä oli 38 asteen kuume, tihentynyttä hengitystä. Tauti kesti hänellä 7-8 päivää, jonka jälkeen hän oli kaksi viikkoa karanteenissa. Sen jälkeen hänet on testattu kahdesti, eikä hän enää ollut eristyksissä. Pedrazzinille suositeltiin otsoniterapiaa viruksen nujertamiseen. Koska hän oli jo tietoinen sen hyödyistä, hän suostui hoitoihin. Hän kertoi saaneensa useita hoitoja, ja niiden jälkeen hän todella tunsi olonsa paremmaksi, kun voimat ja energia palautuivat. Artikkelissa mainittiin, että hoitoja annetaan pelkästään SIOOT:n johdolla 16 sairaalassa Italiassa. Siitä huolimatta Pedrazzini suositteli, että hoitoja laajennettaisiin edelleen, ja että niitä voitaisiin antaa jo akuutissa vaiheessa oleville potilaille, ja täten ennaltaehkäistä heidän joutumistaan sairaalahoitoon. Samalla helpotettaisiin sairaaloiden suurta kuormitusta.

Pedrazzini on iältään 46-vuotias, eikä muutenkaan kuulu riskiryhmään. Niinpä hänen parantumistaan ei voi pitää minään sensaationa. Sillä on kuitenkin ollut suuri merkitys, sillä Pedrazzini on aktiivisesti puhunut otsoniterapian puolesta. Esimerkiksi, lähteestä riippuen Italian katsotuin tai toiseksi katsotuin TV-kanava, Rai 1 haastatteli Pedrazzinia ohjelmassaan useiden minuuttien ajan. Haastattelu on valitettavasti italiaksi, ja se aukeaa tästä linkistä.

Ensimmäinen Espanjassa otsoniterapian myötävaikutuksella COVID-19:sta parannettu henkilö on 49-vuotias Sergio Tonelli, josta kirjoitettiin mm. noudiari.es -verkkolehden artikkelissa. Artikkelin yhteydessä on videoita, joissa hastatetaan Tonellia itseään, häntä hoitaneita lääkäreitä, sekä näytetään myös hoitotoimenpiteitä Ibizan sairaalasta, jossa Tonellia hoidettiin. Hän saapui sairaalaan 27.3. kello viisi alkuillasta. Jo kahdeksan aikaan hän oli hengityskoneessa, jossa hän pysyi neljä päivää. Hänelle päätettiin antaa otsonihoitoja, jotka hän koki paljon paremmiksi. "En tiennyt, selviänkö tästä, koska minun oli hyvin vaikea hengittää, mutta jo ensimmäisen otsonihoidon jälkeen tunsin oloni paremmaksi ja olin rohkaistuneempi." Kolmen päivän aikana Tonelli sai kaikkiaan kuusi hoitoa - yhden aamulla ja yhden iltapäivällä. Toisessa saman lehden artikkelissa 10.4.2020 jatketaan, että Tonelli oli päässyt terveenä sairaalasta. Hänestä kerrotaan myös, että: "Kun lääkärit olivat asettaneet  hänet hengityskoneeseen hengitysongelmien vuoksi, hänelle päätettiin antaa otsonia. Ensimmäisestä hoidosta alkaen kohenemien oli ilmiömäistä siihen pisteeseen asti, ettei hän enää tarvinnut hengityskonetta..."

Yksi aktiivista otsoniterapian puolestapuhujista on ollut italialaisen Orbisphera-verkkolehden päätoimittaja Antonio Gaspari. Hän on lehdessään luonnollisesti uutisoinut otsonin käytöstä COVID-potilaisiin, mutta myös haastatellut hoitoja saaneita potilaita, heidän omaisiaan sekä hoitohenkilökuntaa. Seuraavassa olen kääntänyt erään artikkelin, jonka Gaspari on lehteensä kirjoittanut 17.4.2020.
 
"30 Covid-potilasta saapui, eikä siellä ollut vapaita sänkyjä...

"Pandemian aikana huomaamme, että on olemassa ihmisiä, joita Paavi Franciscus on kutsunut 'naapurin pyhiksi'. Heidän joukossaan ovat lääkärit, jotka etulinjassa ottavat vastaan, majoittavat ja hoitavat Covid-19:aa sairastavia ihmisiä. 'Orbisphera' haastatteli lääkäriä, joka työskentelee Bergamolaisen sairaalan teho-osastolla ja joka on kokenut pandemian koko traagisuudessaan sen alusta alkaen. Yksityisyyssyistä emme voi paljastaa hänen nimeään, mutta kerromme tarinan, jonka hän kertoi meille:

'Olen teho-osaston lääkäri. Valmistuin useita vuosia sitten, ja tutustuin happi-otsoniterapiaan etsiessäni apua henkilökohtaiseen ongelmaan. Sen jälkeen osallistuin kurssille oppiakseni ja harjoittaakseni otsoniterapiaa. Ammattiurallani olen työskennellyt erityisesti sydän- ja verisuonitaudeista sekä keuhkoinfektioista kärsivien potilaiden kanssa. Intohimonani on tuntea ja hoitaa keuhkojen ja verisuonten mikroverenkiertoa. Kun mikroverenkierrossa on hapenpuutetta, elämä on vaarassa. Otsoni oli suuri löytö ja se osoittautui valtavaksi resurssiksi. Saatoin varmistaa sen toimivuuden ja kyvyn korjata mikroverenkiertoa lisäämällä happea. Otsonin avulla punasolut kykenevät virtaamaan jopa pienimmissä kapillaarisuonissa. 

Kun Covid-19 -infektio antoi merkkejä itsestään, olin kiireisenä teho-osastolla, josta löysin itseni etulinjasta ensimmäisten potilaiden kanssa. Ymmärsin välittömästi, että virus oli aiheuttamassa vakavaa vahinkoa. Kuumeen lisäksi potilaiden hengitys oli tihentynyt ja veren happisaturaatio oli merkittävästi pudonnut. Minusta oli hämmästyttävää huomata, että kun tarkastelin veriarvoja, valkosoluarvot, ja erityisesti lymfosyyttiarvot, olivat äärettömän alhaisia. Löysin edestäni potilaita, jotka pikaisesti tarvitsivat happea. Tajusin, että se oli paljon vakavampi infektio kuin keuhkokuume.

Ajattelin välittömästi, että juuri otsonia tarvitaan vähentämään tulehdusta, joka esti keuhkorakkuloissa hapen sitoutumista. Niinpä lähetin viestin professori Marianno Franzinille, SIOOT:n (tieteellisen happi-otsiniterapiayhdistyksen) kansainväliselle presidentille. Kysyin häneltä, olisiko mahdollista käyttää happi-otsoniterapiaa  taistelussa virusta vastaan ja sairaiden parantamisessa. Professori Franzini rohkaisi minua ja auttoi minua saamaan otsonilaitteen. Kun infektiot levisivät, tilanne teho-osastolla muuttui vaikeaksi. Yhtenä päivänä meillä oli 30 koronaviruspotilasta, mutta ei vapaita sänkyjä, joihin heidät sijoittaa. Tämä oli se hetki, jolloin aloitin inhimillisen protokollani. Kysyin teho-osaston vastaavalta lääkäriltä lupaa. Selitin potilaille, että halusin hoitaa heitä otsoniterapialla. He allekirjoittivat suostumuksen, ja aloin hoitaa heitä happi-otsoniseoksella.

Tähän mennessä olen hoitanut 13 potilasta, joiden tila on ollut vakava tai hyvin vakava. Kolme heistä oli välittömässä hengenvaarassa hengityskoneessa teho-osastolla. Kiitos otsoniterapian, 12 heistä on kohentunut merkittävästi ja osa jo kokonaan parantunut. Vain yksi teho-osaston potilas kuoli, koska virus oli jo aiheuttanut korjaamatonta vahinkoa. Kaksi muuta teho-osaston tapausta on päässyt pois hengityskoneesta, ja he ovat pikavauhtia palautumassa kohti hyvää terveyttä. Jokaista potilasta hoidettiin viidenteen hoitoon asti, mutta monet heistä kokivat olonsa paremmiksi jo ensi hoidon jälkeen. Otsoni-autohemoterapian jälkeen, potilas kiitti minua, koska hän tunsi että hänen keuhkonsa olivat vapautuneet viruksesta. Hän tunsi helpotusta ja hengitti paljon paremmin. Otsonilla hoidetuista potilaista kenelläkään ei ollut enää kuumetta, heidän sydämen sykkeensä oli normaali ja kaikki veriarvot palautuivat normaaleiksi.

Minun täytyy lisätä, että otsoni ei ole tärkeä pelkästään Covid-19 -potilaiden hoidossa, vaan myös ympäristön desinfioinnissa. Valitettavasti, terveydenhuollon ammattilaiset työskentelevät suljetuissa ympäristöissä, jotka ovat täynnä viruksia. Me käytämme kaikkia mahdollisia suojautumiskeinoja, mutta olosuhteet, joissa toimimme, ovat hyvin vaikeita. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että kaikki terveydenhoitoon liittyvät tilat käsiteltäisiin otsonilla. Nyt kun olemme matkalla kohti pandemian toista vaihetta, sama pitäisi tehdä junille, busseille, kouluille, kuntosaleille, tanssilavoille, baareille, ravintoloille ja kaikkille paikoille, jonne ihmiset kokoontuvat.'" 

Seuraavassa on toinen Gasparin Orbisphera.org-sivulle kirjoittama artikkeli, jonka olen pääosin kääntänyt tähän suomeksi.

"Veljeni oli kuolemaisillaan, otsoni pelasti hänet"

'hengityskoneessa ja teho-osastolla 12 päivää, veljeni oli kuolemaisillaan. Sitten hänelle suoritettiin otsoniterapiaa SIOOT:n (Italian tieteellinen otsoniterapiayhdistys) protokollan mukaan, ja nyt hän on elossa ja toipumassa.'

Hän, joka tämän kertoo, on Sergio Maccarinelli, Trevigliossa vuonna 1957 syntynyt mies, joka on työskennellyt ulkomailla yhtiön operaattorina. Muiden asioiden ohella Maccarinelli on myös ollut mukana järjestämässä humanitaarista apua Itä-Euroopassa. Sen sijaan, että hän olisi palannut vakaaseen Italiaan, hän kauhistui rajusta pandemiasta, joka yhä ravistelee eristyisesti Bergamon aluetta. Me haastattelimme häntä, ja hän kertoi meille ihmeellisen tarinan.

Maaliskuun puolivälissä Covid-19 ilmestyi Sergion perheeseen. Hänen vuonna 1961 syntynyt veljensä Cesare testattiin positiiviseksi virukselle. Sergio alkoi auttaa häntä kotona niiden lääkkeiden kanssa, jotka yleislääkäri oli määrännyt. 19. maaliskuuta Cesaren hengitys oli vaikeutumassa ja happisaturaatioarvot olivat nopeasti putoamassa. 20. maaliskuuta soitettiin hätänumeroon, jotta hänet vietäisiin sairaalaan. Alueen sairaalassa ei ollut vapaita paikkoja, joten Cesare kuljetettiin Leccon provinssin sairaalaan.

Cesaren tilanne huononi päivä päivältä. Ensiksi hänelle annettiin happimaski. Sen jälkeen ylipainehengityskypärä. Lopulta hänet oli välttämätön siirtää teho-osastolle, missä hänet rauhoitettiin ja asennettiin hengityskoneeseen. Sergio Maccarinelli yritti kaikkensa parantaakseen veljensä. Hän etsi ja hankki kaikki saatavilla olevat kokeelliset lääkkeet: Tocilizumabin, Anakirnan sekä antimalarialääkkeet ja retroviraaliset lääkkeet, joita on esiintynyt hoitoprotokollissa.

29. ja 30. maaliskuuta Cesaren tilanne oli nopeasti menossa kohti pahaenteistä lopputulosta. Tällöin Sergio muisti, että vuonna 2016 hänelle oli suoritettu otsoniterapiaa, jolla hoidettiin osteomyeliittiä. Se oli saatu ortopedisen toimenpiteen aikana, jossa pyrittiin pienentämään sääriluun murtumaa. Tuona aikana hänellä oli ollut mahdollisuus kuulla useita positiivisia mielipiteitä happi-otsonin käytöstä useiden tautitilojen hoidossa - mukaan lukien keuhkokuume. Niinpä hän päätti välittömästi ottaa yhteyttä SIOOT:n presidenttiin, professori Marianno Franziniin. 

Franzini kertoi, että SIOOT oli suunnitellut lääkinnällisen protokollan, joka on erityisesti tarkoitettu Covid-19-potilaille. Niinpä Sergio päätti suositella otsoniterapiaa sairaalaan, jossa hänen veljensä oli potilaana, mutta siellä lääkäreillä ei ollut tarvittavia laitteita eikä tietotaitoa. Koska hengityskoneessa olevaa potilasta ei voi helposti siirtää muualle, Sergio painosti otsoniterapian hyväksymistä. Mutta aika hyväksymiseen venyi venymistään, ja samalla Cesaren tila huononi kohti pistettä, josta ei olisi paluuta.

Niinpä, professori Franzinin avustuksella Sergio vuokrasi  otsonilaitteen, sekä osti infuusiopusseja, joita tarvittiin laajan autohemoterapian suorittamiseen (SIOOT:n protokollan mukaan), ja tarjosi ne veloituksetta sairaalan käyttöön, jossa Cesarea hoidettiin. Sairaalan lääkäri, joka oli 'kuolevan hengityskoneessa olevan potilaan' edessä (nämä ovat hänen itse kirjoittamansa sanat), suostui 'inhimilliseen' hoitoon hoitaakseen Cesarea päivittäisillä otsonoidun omaveren infuusioilla [siis laajalla otsoni-autohemoterapialla].

Suorittamalla SIOOT:n protokollaa, potilaan tila alkoi vaiheittain kohentua heti ensimmäisestä päivästä lähtien, jolloin otsoniterapiaa annettiin. 17. huhtkuuta, jolloin otsoniterapiaa oli annettu yhdeksän päivää, Cesare ei enää ollut hengenvaarassa, ja hänet voitiin herättää ja ottaa pois hengityskoneesta. Alkuun hän oli heikko ja tarvitsee yhä fysioterapeuttisia hengitysharjoituksia, sillä hoidot tehtiin hänelle vasta kun hänen tilansa oli hyvin vakava. Siitä huolimatta, häneen kohenemistaan luonnehdittiin 'vaikuttavaksi'.

Kuten professori Franzini on vakuuttanut perustuen hänen kokemuksiinsa muista tapauksista, voidaan olettaa, että mikäli häntä hoidetaan heti ensi oireiden ilmaannuttua, potilas ei todennäköisesti tarvitse hengityskonetta. Tällöin potilas välttyisi hyvin traumaattiselta kokemukselta ja samalla terveydenhoitojärjestelmä välttyisi suurilta kustannuksilta ja resursseilta..."

"Parantunut lääkäri: ”Näin elämän ja kuoleman risteyksen” 

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu italialaisessa Il Centro -lehdessä 11.5.2020. 

Tartunnasta uuteen elämään. Päivittäisessä elämässä on tapauksia, jotka jakavat sen ja joiden jälkeen mikään ei ole niin kuin ennen. Emidio Braca 67, on yleislääkäri Rosetosta, jossa hän on ollut kaupunginvaltuutettuna useita vuosia, on yksi heistä, jotka päätyivät pandemian tuhoavaan syleilyyn. Oltuaan 45 päivää sairaalassa, monet niistä teho-osastolla, hän on nyt palannut kotiin. Taistelunhaluinen sävy – hän kun on yhä fyysisesti väsynyt – nousee sydämestä, kun hän sanoo: ”Tunsin olevani elämän ja kuoleman risteyksessä”.

Kotonaan Rosetossa yhtäkään hänen potilastaan ei oltu testattu positiiviseksi. ”Ei silloin kun infektio tapahtui” hän sanoo. ”Ainoastaan huomasin, että maaliskuun ensi päivinä ruokahaluni alkoi heikentyä ja keskittyminen oli vaikeaa. Ei kuumetta, mutta päivä päivältä tunsin oloni huonommaksi, kunnes minun oli vaikea hengittää. Minut siirrettiin ambulanssilla aluksi Giulianovan sairaalaan, missä he tekivät TT-kuvauksen, joka paljasti keuhkokuumeen. Sitten minut siirrettiin Atrin sairaalaan”. Sen jälkeen tehohoidossa hengityskypärä päässä hengitysvaikeudet yhä jatkuivat. ”vaikeuksia oli paljon, ja sanon tämän ihmisenä ja lääkärinä” Braca jatkaa, ” on ollut monia vaikeita hetkiä, joissa eteenpäin meneminen näytti todella vaikealta. Olen aina yrittänyt ajatella tulevaisuutta ja välttää lannistumista, mutta se ei ollut helppoa.” Ja edelleen: ” Minun täytyy kiittää Atrin sairaalan henkilökuntaa ja lääkäreitä, jotka antoivat kaiken ammattitaitonsa ja inhimillisyytensä niin minulle kuin kaikille muillekin potilaille. Minun tapauksessani täytyy sanoa, että käännöspiste tuli, kun he alkoivat käyttää otsoniterapiaa. Hitaasti aloin tuntea oloni paremmaksi, yleiskunto koheni ja vähän kerrassaan tilanne muuttui. Mutta palautuminen kestää pitkään. Olen juuri alkanut jälleen kävellä”. Unohtamatta ja teeskentelemättä sitä mitä eivät nähneet. ”Me yleislääkärit olemme maksaneet ja maksamme hyvin kalliin maksun”, hän jatkaa, ”koska en voi lakata ajattelemasta kaikkia niitä italialaisia kollegoja, jotka eivät enää ole täällä ja jotka maksoivat hengellään sen, että olivat lääkäreitä. Me olemme olleet ja yhä olemme taistelussa, ja sanonkin, että alussa he olisivat voineet varoittaa meitä hieman enemmän riskeistä. Aluksi siellä oli toki vaikeuksia löytää toimintaperiaatteet, erityisesti hanskojen käytön. Silti niin monen synkän päivän jälkeen viimeisten tuntien tieto kertoo, että tämä sota voidaan voittaa”. Nyt lähes kahden kuukauden jälkeen, hän on palannut kotiinsa, ja katsoo tulevaisuutta erilaisin silmin. Hän julistaa vetoomuksia ennaltaehkäisyn ja oikean käytöksen tärkeydestä: ”Sinä tarvitset maskeja, tarvitset käsineitä, tarvitset sosiaalista etäisyyttä. Yksilölliset käyttäytymiset ovat kaiken perusta erityisesti tällä hetkellä”.  

"Epätoivoinen koronaviruksen aiheuttama tapaus pelastettiin happi-otsoniterapialla" 

Italian pääuutisvälineissäkin uutisoidaan vastaavista tapauksista. Esimerkiksi Italian vanhin sanomalehti, Torinossa ilmestyvä La Stampa kirjoitti 21.5.2020 artikkelin eräästä 76-vuotiaasta miehestä. 

”Annettu jo kuolla, hoidettu kaikin mahdollisin keinoin, hoidettu ja luovutettu. Viime päivinä 76-vuotias mies, joka oli sairastunut COVID-19:aan, pelastettiin happi-otsoniterapian avulla Maurizianon sairaalassa Torinossa, vaikka hänen tilannettaan oli pidetty toivottomana.

Herra Ernesto – nimi muutettu – on 76-vuotias mies, ja kolmevuotiaan pojan isoisä. Maaliskuun lopulla muutaman päivän kuumeilun jälkeen hänen hengityksensä alkoi vaikeutua. Ambulanssi haki hänet pillit ulvoen. Hänet vietiin hätähuoneeseen ja hän diagnoosin, joka noina päivinä oli hyvin tavallinen: akuutti hengitysvajausoireyhtymä ja molemminpuolinen SARS CoV-2 -viruksen aiheuttama keuhkokuume. Lääkehoito ja ei-invasiivinen hengitysavustaminen aloitettiin. Alun palautumisen jälkeen asiat alkoivat mennä huonommiksi. Kun hengitys heikkeni edelleen, hänelle tehtiin intubaatio ja asennettiin hengityskoneeseen. Se on kilpailu aikaa vastaan. Hän koheni lähes välittömästi, hänet otettiin pois hengityskoneesta ja siirrettiin puoli-intensiiviselle 4A-osastolle. Hänellä oli yhä hengitystä avustava kypärä, mutta hän puhui, söi ja onnistui myös tekemään videopuhelun tyttärelleen.

Valitettavasti neljän päivän jälkeen tilanne paheni. Rintakehän TT-kuvaus paljasti, että hänen keuhkonsa olivat vakavasti vaurioituneet. Hänen tilanteensa oli epätoivoinen, ja näytti, ettei mitään enempää olisi tehtävissä. Ernesto hengittää kypäränsä avulla. Siitä huolimatta hänen hengityksensä vaikeutuu tunti tunnilta. Kaikki lääkitys, jota hänelle voidaan annostella, on jo annosteltu. Viimeinen keino oli happi-otsoniterapia. Kun informoitu suostumus oli saatu, kortikosteroidit ja happi-otsoni annosteltiin systeemisesti [suonensisäisesti tarkoittaen otsoni-autohemoterapiaa]. Muutamassa päivässä tapahtuu ihme. Ernesto edistyen kohenee siihen pisteesee, että hän voi luopua hengityskypärästään. Veren analyysit eivät enää osoita merkkejä tulehduksesta, ja kontrollitestinä tehty TT-kuvaus näyttää merkittävää kohenemista keuhkoissa. 11. toukokuuta Ernesto palaa kotiinsa perheensä luokse. Hänen lapsenlapsensa syntymäpäivä odottaa häntä. Se mitä pelättiin, ei enää ole uhkana.” 

Mainittakoon, että saman artikkeli julkaisi myös Italian suurin sanomalehti Corriere della Sera  ja myös toiseksi suurin sanomalheti La Repubblica kirjoitti siitä hieman eri sanoin.

Yksittäisistä potilaista tihkuu tietoja muistakin lähteistä. Esimerkiksi jo mainittu amerikkalainen lääkäri Robert J. Rowen Kirjoitti jo 26. maaliskuuta Facebook-seinälleen seuraavaa:



En käännä tätä suomeksi, koska Tri. Rowen on itsekin käyttänyt sen tekemiseen googlen kääntäjää kääntäessään osan siitä espanjasta englanniksi. Koska tämä käännös on osin epäselvä, sitä ei kannata kääntää enää suomeksi. Lyhyesti silti kerron, mistä siinä kerrotaan:

Rowen kertoo kahdesta tapauksesta, jotka molemmat ovat otsonia käyttäviä lääkäreitä. Kumpikin heistä on käyttänyt otsoniterapiaa hoitaakseen oletettua, mutta ei varmistettua COVID-19-tautia. Ensimmäinen on Cojo Carew. Sierra Leonelainen lääkäri, joka on heidän ebolajulkaisunsa kolmas kirjoittaja. Hän oli äskettäin Saksassa, tuli positiiviseksi ja sairaaksi. Hän sai otsonia siellä ja hänen tilansa koheni välittömästi. Hän tunsi olonsa normaaliksi 4 tunnissa. Hän on sittemmin palannut Sierra Leoneen ollen siellä karanteenissa.

Toinen on lääkäri Juan Carlos Perez Olmedo Espanjasta. Hän oli vieraillut Madridissa, joka on pahimpia koronaviruksen keskuksia maailmassa. Pian sen jälkeen hän oli saanut koronavirusinfektiolle tyypillisiä oireita. Häntä hoidettiin suonensisäisillä otsoni-injektioilla ja otsonisuolihuuhteluilla (huuhtelut tehdään happi-otsonikaasulla, ei nesteellä!). Lisäksi hän käytti suuria määriä C- ja D-vitamiinejä. Alussa hänen kuumeensa nousi 40 asteeseen, veren happisaturaatio oli 92-94%, kurkku kipeä, voimakas yskä ja lihaskipuja. Seuraavana päivänä kuume oli kadonnut ja päivä päivältä tilanne koheni. Kirjoittaessaan Rowenille, Tri Pérez Olmedolla oli enää jäännösyskää ainoana oireena. Pérez Olmedo uskoi, että hänellä oli koronavirusinfektio, mutta ei ollut siitä varma. Hän lupasi kuitenkin postittaa verikoetuloksensa Facebook-seinälleen myöhemmin. Kävin tarkistamassa tilanteen, ja tulokset oli postitettu 28.3.2020. Siellä ei kuitenkaan ollut koronavirustestiä, johon hän ei pyynnöistään huolimatta päässyt. Muuten veriarvot olivat normaalit lukuun ottamatta CRP-arvoa, joka oli koholla indikoiden kehon olevan yhä jonkinasteisessa tulehdustilassa. Itse hän silti koki olevansa terve.

Näiden lisäksi olen tömännyt muutamaan muuhunkin kirjoitukseen, jossa kirjoittaja kertoo selättäneensä koronaviruksen otsonin avulla. Ongelmana on se, ettei näiden henkilöiden tietoja ole voitu varmistaa mistää, ja he eivät itsekään ole aina varmoja, onko heillä todellakin ollut koronavirus. Sama ongelma oli myös noissa Rowenin mainitsemissa lääkäreissä, mutta heistä päätin kirjoittaa, koska kyseessä on kuitenkin tunnetut lääkärit, joilla ei ole varaa riskeerata mainettaan. Tällä hetkellä otsoniterapiaa käytetään yhä enemmän ja yhä useammassa sairaalassa. Niinpä onkin oletettavaa, että lisätietoa tulee vähän kerrassaan, ja päivitän niitä tähän artikkeliin säännöllisesti. 


Tutkimusprojektit ja hoidot eri maissa tällä hetkellä

Käytännössä kaikki edellä mainittu tieto Covid-19-potilaiden hoidosta otsoniterapialla, on lähtöisin erilaisten verkkolehtien ja järjestöjen sivuilta. Kyseessä ei ole mitään vertaisarvioiduissa tiedelehdissä julkaistuja tutkimuksia. Voidaan siis sanoa, että olemassa oleva todistusaineisto otsoniterapian tehosta COVID-19:aan on niin sanotusti anekdoottista. Se ei vielä ole sitovaa. Riittävän vahvat todisteet vaativat laajoja tutkimuksia verrokkiryhmineen. Nämä tutkimukset tulee tehdä riittävän monissa toisistaan riippumattomissa sairaaloissa, ennen kuin hoitomuodosta on riittävä tieteellinen näyttö. Tähän voi toki todeta, että millään lääkkeellä tai hoitomuodolla ei vielä ole osoitettu olevan kliinistä hyötyä COVID-19:n hoidossa. Lupaavia havaintoja on saatu monellakin hoidolla, mutta jokaisen hoidon kohdalla tutkimukset ovat vielä kovin keskeneräisiä. Siksi esimerkiksi otsoniterapian antaminen on tässä tapauksessa poikkeuksellisen perusteltua, vaikkei sitovaksi luokiteltavaa näytöä sen tehosta vielä olekaan.

Ne lupaavat havainnot, mitä otsoniterapiasta on saatu, ovat kyllä hämmästyttävän hyviä. Siksi onkin oletettavaa, että varsinaisista kliinisistä tutkimuksista saadaan myös hyviä tuloksia. Niitä saadaan vielä odottaa, mutta työn alla on useita projekteja useissa eri maissa ja hyvin lukuisissa sairaaloissa. käun niitä tässä läpi maakohtaisesti.

Kiina

Ensimmäisenä tutkimukset aloitettiin Kiinassa, jonne myös tauti levisi ensin. Kiinalaiseen Chinese Clinical trial Registry -tietokantaan on tällä hetkellä ilmoitettu kolme kliinistä tutkimusta, joissa otsoni-autohemoterapiaa tutkitaan COVID-19 -taudin hoitoon. 19.2.2020 sinne ilmoitettiin tutkimus, jota tehdään Tongji Medical College -sairaalassa Wuhanissa tohtori Chen Xiangdongin johdolla. Ilmoitukseen mukaan siinä olisi 60 potilasta, joista puolet saisi otsoni-autohemoterapiaa ja puolet normaalia lääketieteellistä hoitoa.

Seuraava tutkimus ilmoitettiin tietokantaan 23.2.2020. Se on edellistä laajempi käsittäen yhteensä 180 potilasta. Heidät jaetaan taudin vakavuuden perusteella kolmeen ryhmään ja nämä ryhmät vielä kahteen ryhmään, joista puolet saisi otsoni-autohemoterapiaa ja puolet normaalin protokollan lääketieteellistä hoitoa. Jokaisessa ryhmässä olisi siis 30 potilasta. Tutkimusta suoritetaan kolmessa eri sairaalassa, joista yksi sijaitsee Tianjinissa, yksi Wuhaissa ja yksi Enshissä, joka Wuhanin tavoin sijaitsee Hebein alueella. Tutkimusta johtaa tohtori Xiaoguang Tong Tianjinista.

Kolmas meneillään oleva kiinalaistutkimus ilmoitettiin tietokantaan 24.2.2020. Tämä tutkimus käsittää 60 potilasta, joista puolet saa normaalia hoitoa ja puolet otsoni-autohemoterapiaa. Otsoniterapiaa saavat on lisäksi jaettu taudin vakavuuden perusteella kohtalaisen sairaisiin ja vakavasti/kriittisesti sairaisiin potilaisiin. Tutkimus suoritetaan Haihen sairaalassa, joka kuuluu Tianjinin yliopistoon. Sen johtajana toimii tohtori Yu Hongzhi.

Nämä tiedot kiinalaisista tutkimuksista perustuvat niihin ilmoituksiin, jotka annettiin, kun tutkimussuunnitelmista ilmoitettiin. On siis mahdollista, että tutkimuksiin tulee muutoksia, tai jopa sekin, että niitä ei välttämättä tehdäkään. Tilanne kun Kiinassa on muuttunut, eikä potilaita ole enää läheskään yhtä paljon kuin tutkimuksia suunnitellessa. Koska tutkimusten ajanjaksot kestävät pitkälle kevääseen, niistä ei välttämättä saada edes alustavaa tietoa kovinkaan pian. Joka tapauksessa se, että Kiinassa on julkisissa sairaaloissa käynnissä ainakin kolme kliinistä tutkimusta, osoittaa että he pitävät hoitomenetelmää lupaavana ja tutkimisen arvoisena. Olen myös lukenut, että joissakin artikkeleissa kerrotaan neljännestäkin käynnissä olevasta kiinalaistutkimuksesta, mutta jos sellainen on, minulla ei ole siitä tietoa.

Italia

Italiassa otsoniterapiaa käytetään ja tutkitaan jopa vieläkin enemmän. Silti Italian käynnissä olevista tutkimuksista on vaikea olla selvillä. Syynä on varmasti se, että tilanne maassa elää koko ajan.

Italiassa ei myöskään ole yksittäistä tahoa, joka koordinoisi tutkimuksia ja jakaisi tietoa julkisuuteen. Tällä hetkellä maassa on kaksi merkittävää tieteellistä otsoniterapiajärjestöä. Ne ovat Nuova FIO (Federazione Italiana di Ossigeno-Ozono) ja SIOOT (Societa Scientifica di Ossigeno-Ozono Terapia). Molemmat järjestöt ovat kehittäneet omat hoitoprotokollansa, jotka toki molemmat perustuvat otsoni-autohemoterapiaan. Järjestöillä ei juurikaan ole yhteistyötä keskenään. Molempien järjestöjen kanssa toimii yhteistyössä lukuisia sairaaloita.

SIOOT on julkaissut seurantatietoja hoidetuista potilaista, joita olen jo tässä kirjoituksessa edellä käsitellyt. Viimeisten tietojen mukaan, tietoja kerätään 18 sairaalasta. Niitä ei ole erikseen nimetty,  mutta SIOOT:n toisen seurantaraportin yhteydessä mainittiin, että ne sijaitsevat Bergamossa, Bresciassa, Carate Brianzassa, Fidenzassa, Foggiassa, Napolissa, Paderno Dugnanossa, Palermossa, Paviassa, Teramossa ja Torinossa. 

Nuova FIO ei ole julkaissut vastaavia seurantaraportteja, mutta esimerkiksi Uniden sairaala, jonka alustavista tuloksista olen jo edellä kertonut, on yhteistyössä Nuova FIO:n kanssa. Lehtitietojen perusteella Unidessa ja muissa italialaisissa sairaaloissa oltiinkin aloittamassa tutkimusta, jossa olisi yhteensä 200 potilasta. Heistä puolet saisi otsoniterapiaa ja perinteisiä hoitoja, kun toinen puoli pelkkiä perinteisiä hoitoja. Tämä tutkimus olisi hyväksytty jo huhtikuun 2020 alussa. Potilasmäärältään ihan näin laajaa tutkimusta ei ilmeisesti suoriteta, sillä Clinical Trials -tietokantaan ilmestyi 14.5.2020 tutkimussuunnitelma kyseisestä tutkimuksesta, joka oli jo alkanut 8.4.2020 ja päättyisi lokakuussa. Potilaita siinä olisi kaikkiaan 90, joista puolet saisi otsoni-autohemoterapiaa sekä perinteisiä hoitoja ja puolet pelkkiä perinteisiä hoitoja. Tutkimustuloksia analysoiva henkilö olisi sokkoutettu, eli hän ei tietäisi, mitä hoitoa kukin potilas olisi saanut. Potilaita ei kuitenkaan sokkouteta, mutta heidät jaetaan ryhmiin satunnaisesti. Tutkimusta johtaa professori Amato de Monte Unidesta, ja siihen osallistuu kaikkiaan yhdeksän eri sairaajaa tai muuta instituutiota. Nämä ovat: Azienda Sanitaria-Universitaria Integrata di Udine -yliopisto Unidessa, Fondazione Toscana Gabriele Monasterio -sairaala Pisassa, Policlinico Militare -sairaala Roomassa, Ospedale San Liberatore -sairaala Atrissa, Ospedale Umberto I -sairaala Torinossa, Sienan yliopisto, Ospedale Civile -sairaala Luccassa, Syrakusan sairaala Sisiliassa sekä Azienda Sanitaria Locale -sairaala Vercellissa.

Muitakin tutkimuksia on meneillään. Jo 27.3.2020 maailman otsoniterapiajärjestö WFOT ilmoitti sivuillaan seuraavaa: ”Nuova FIO:N avustama Italian tutkimus on virallisesti hyväksytty Sapienzan yliopiston eettisen komitean puolesta. Pian me voimme nähdä päivitystä Clinical Trials -sivustolla."

Huomautan tähän, että Roomassa sijaitseva La Sapienza -yliopisto on Euroopan suurin yliopisto ja monena vuonna se on rankattu koko Italian parhaaksi yliopistoksi. Clinical Trials -tietokantaan ilmaantuikin 28.4.2020 perustiedot tutkimuksesta, jota suoritetaan Policlinico Umberto I -sairaalassa, joka on juuri Sapienza-yliopiston sairaala Roomassa. Tutkimuksen johtajana on tohtori Francesco Pugliese. Siinä on mukana 152 potilasta, jotka jaetaan hoitojen perusteella eri ryhmiin. Toinen ryhmä saa lääkehoitoa eri lääkkeillä, joiden uskotaan auttavan COVID-19:n hoidossa (Azithromycin, hydroxychloroquin). Toinen ryhmä saa otsoni-autohemoterapiaa kahdesti päivässä sekä lisäksi probiootteja lisäravinteena. Tutkimus on sokkoutettu siten, että hoitotuloksia analysoivat tutkijat eivät tiedä, mitä hoitoa kukin potilas on saanut. Potilaat kyllä tietävät hoitonsa, mutta koska molemmissa ryhmissä testataan toimivaksi oletettua hoitoa, plasebovaikutuksen voi olettaa olevan varsin vastaava.Tutkimus on alkanut 26.3.2020, ja sen arvioidaan päättyvän vasta loppuvuonna, joten tuloksia joudutaan vielä odottamaan pitkään.

Samalle WFOT:n sivulle tuli seuraava lisäpäivitys tuli 28.3.2020:

”Toinen Nuova FIO:n tukema tutkimus on jo alkanut Poliambulanza Institute Hospital Foundation -sairaalassa Bresciassa sen jälkeen, kun eettinen komitea sen hyväksyi. Se on myös odottamassa rekisteröintiä Clinical Trials -sivustolle.”

Tästä tukimuksesta minulla ei vielä ole enempää tietoa. Clinical Trials -sivustolle sitä ei ole ilmoitettu, mutta toisaalta edellinenkin tutkimus ilmoitettiin sinne vasta viikkoja sen aloituksesta, eikä läheskään kaikkia tutkimuksia sinne edes ilmoiteta.

Tässä ei suinkaan ole kaikki Italiassa suoritettavat tutkimukset. Tietoa on kuitenkin vaikea löytää, ja tilanne elää koko ajan, kun uusissa sairaaloissa kiinnostutaan otsoniterapioista, ja saadan laitteita hoitoja varten. Esimerkiksi Etelä-Italian valtalehdessä La Gazzetta del Mezzogiornossa oli 18.4.2020 artikkeli, jossa siinäkin kerrottiin Uniden sairaalan hyvistä tuloksista. Artikkelissa jatkettiin, että lupaavien tulosten vuoksi laajempia tutkimuksia on käynnissä, ja siihen osallistuu myös Lucanian (Basillicatan) alueen sairaaloita. Laajemmassa tutkimuksessa otsoniterapiaa käytetään potilaisiin, jotka ovat taudin alkuvaiheessa. Pienempi tutkimus on käynnissä kahdessa muussa sairaalassa, joissa hoidetaan kaikkein vakavimpia tapauksia. 

Il Friuli.it -lehden sivustolla uutisoitiin 23.4.2020, kuinka Slovenian rajalla sijaitsevan Gorizian pikkukaupungin sairaala oli saanut lahjoituksena kehittyneen lääkinnälliseen käyttöön suunnitellun otsonigeneraattorin COVID-19-potilaiden hoitoon. Gorizian kaupunginjohtaja Rudolfo Ziberna kertoi haastattelussa, että otsoniterapiaa oli jo testattu kahteen potilaaseen, joilla oli havaittu merkittävää kohenemista.

Samana päivänä (23.4.2020) myös l'Unione Sarda.it -sivustolla uutisoitiin neljästä muusta lääkinnällisestä otsonigeneraattorilahjoituksesta. Ne lahjoitettiin San Gavinossa, Nuorossa, Gagliarissa ja Sassarissa sijaitseviin sairaaloihin. Nämä kaikki ovat Sardinian saarella sijaitsevia kaupunkeja. Lahjoittajasäätiön puheenjohtaja Pier Sandro Scano sanoi, että: "Jos solidaarisuus ja tieteellinen tutkimus kulkevat käsi kädessä, tulevaisuudesta tulee parempi." Koska laitteet on vasta lahjoitettu, mitään hoitotuloksia näistä sairaaloista ei vielä ole saatavilla. Myöskin mahdollisen tutkimustyön yksityiskohdat lienevät vielä määrittelemättä.

24.4.2020 oli FoggiaToday-lehdessä artikkeli, jossa kerrottiin otsoniterapioista kyseisessä kaupungissa. Siellä oli alkamassa tutkimus Policlinico Riuniti -sairaalassa, joka kuuluu Foggian yliopistoon. Tutkimusta johtaa professori Gilda Cinnella, ja siihen osallistuu myös professori Lucia Mirabella, tohtori Leonardo Consoletti, tohtori Karim Mariano, tohtori Nicoletta Di Francesco sekä  tohtori Roberta Caporusso. Artikkelissa selvitettiin lisäksi otsoniterapian hyötyjä, mutta alkavasta tutkimuksesta ei annettu tarkempia lisätietoja. 

Espanja

Myös Espanjassa on käynnissä useampi tutkimusprojekti liittyen COVID-19:n hoitoon otsoniterapialla. Kansainvälinen otsoniterapiajärjestö ISCO3, julkaisi 10.4.2020 raportin, johin oli listattu käynnissä olevia tutkimusprojekteja. Sen mukaan Espanjassa olisi käynnissä pienehkö 20 potilaan tutkimus, jossa annetaan otsoni-autohemoterapiaa päivittäin yhdessä suonensisäisen glutationin ja C-vitamiinin kanssa. Tästä tutkimuksesta myös kerrotaan, että niin viruskuorma ja kuume ovat pudonneet 3-4 päivän kuluttua hoitojen alkamisesta, mutta mitään muuta tietoa ei ole annettu. Paikaksi on merkitty Espanja, mutta kaupunkia tai vastaavien lääkärien nimiä siinä ei mainittu.

Sen sijaan listalla mainittiin Ibizan sairaala, jossa hoitoja tehdään tohtori Alberto Hernándezin johdolla ja jonka alustavista tuloksista olen jo tässä artikkelissa kertonut. Tutkimuksen suunnitelma ilmestyi Clinical trials -sivustolle 30.4.2020. Ibizan Clinica Nuestra Señora del Rosario -sairaalan lisäksi siihen osallistuu useita muitakin sairaaloita Espanjasta. Nämä ovat Tri. Josep Truetan mukaan nimetty yliopistosairaala Gironassa, Juan Carlos I:n kuninkaallinen sairaala, 12 de Octubre yliopistosairaala, Infanta Leonor yliopistosairaala sekä Príncipe ja Asturias de Alcalá de Henares -yliopistosairaala Madridissa, sekä Valladolidin kliininen yliopistollinen sairaala. Tutkimuksessa on mukana 208 potilasta. Heistä osa saa otsoni-autohemoterapiaa normaalin hoidon ohella, ja osa pelkkää normaalia hoitoa. Sokkoutusta ei tässä tutkimuksessa tehdä. Tutkimuksen on tarkoitus kestää toukokuun alusta vuoden 2020 lopulle.

Clinical Trials -tietokantaan on 24.4.2020 ilmestynyt tutkimussuunitelma niin ikään Espanjassa suoritettavasta tutkimuksesta. Tutkimuksen johtajana toimii tohtori Javier Hidalgo Tallón, ja se suoritetaan Murciassa San Antonion katolisessa yliopistossa. Tutkimuksessa on mukana 50 potilasta, jotka jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä saa WHO:n ohjeen mukaista hoitoa ja toinen samaa hoitoa lisättynä otsoni-autohemoterapialla. Potilaat ovat sairaalahoidossa, mutta ei kuitenkaan hengityskoneessa. Sekä hoitohenkilökunta että potilaat on tarkoitus sokkouttaa, eli he eivät tiedä, mitä hoitoa kukin on saanut. Tutkimus alkoi huhtikuussa 2020 ja sen on tarkoitus päättyä kesäkuussa.

Turkki

Myös 9.4.2020 vierailin mainitulla Clinical Trials -sivustolla katsoakseni, joko tutkimuksia olisi sinne rekisteröity. Tuolloin sinne oli juuri rekisteröity tutkimus, jota suoritetaan Kanuni Sultan Suleyman Training and Research Hospital -sairaalassa Istanbulissa Turkissa. Tutkimus tehdään tohtori Pınar Yalcin Bahatin johdolla. Siihen on valittu vain naisia iältään 18-45 vuotta, jotka ovat COVID-19-potisiivisia. Heillä ei myöskään saa olla keuhkosairautta. Otsoniterapian ohella heitä hoidetaan hydroksyklorokiinilla ja azithromysiinilla, joilla on myös alustavasti havaittu olean hyötyä COVID-19:n hoidossa. Tämä tutkimus siis poikkeaa muista mainituista tutkimuksista erityisesti siten, että siinä potilaat ovat kaikkea muuta kuin riskiryhmää. Toki tällainenkin tutkimus on tärkeä, sillä kohderyhmä vastaa melko paljon tyypillistä hoitohenkilökunnan jäsentä, jotka ovat infektioherkkyyden osalta riskiryhmää. Tutkimus on jo alkanut huhtikuun alussa, ja sen arvioitu päättymispäivä on toukokuun lopussa. Tuloksia siitäkin saadaan siis vielä odottaa. [Huomautus: Jostain syystä tämän tutkimuksen tiedot ovat kadonneet tietokannasta. Tallensin sen kuitenkin googlen välimuistista, joten tarvittaessa kopion tutkimussuunnitelmasta saa minulta. Myös smartpatients-sivustolta sen tiedot pääosin löytyvät].

Clinical Trials -tietokantaan ilmestyi äskettäin tutkimusluonnos niin ikään Turkista. Tässä tutkimuksessa ei tutkittu otsoni-autohemoterapian kykyä hoitaa COVID-19 -potilaita, vaan siinä tutkittiin, miten otsoniterapia mahdollisesti ennaltaehkäisisi taudin syntyä. Otsoniterapialla kun hoidetaan paljon muitakin tauteja, kuten fibromyalgiaa, nivelrikkoa tai reumatauteja. Otsoniterapioita onkin annettu paljon tällaisille potilaille Turkissa. Niinpä Marmaran yliopistossa Turkissa suoritettiinkin tiedustelu tohtori Kardelen Gencer Atalayn johdolla, jossa tutkittiin jo otsoniterapiaa saaneiden mahdollisia COVID-19 -sairastumisia. Tiedusteluun etsittiin potilaita, jotka olivat saaneet vähintään 10 otsoni-autohemoterapiaa viimeisen puolen vuoden aikana ennen kuin koronaviruepidemia levisi Turkissa. Tutkija tavoittikin kaikkiaan 71 kyselyyn suostuvaista ja sopivaa henkilöä. Kysely suoritettiin 6.-17.5.2020 välisenä aikana, eli kysely itsessään on jo päättynyt. Tuloksia ei vielä ole julkaistu, mutta julkaistaneen lähitulevaisuudessa. Mielestäni tästä tutkimuksesta ei silti saada kovinkaan olennaista tietoa - oli tulokset mitä hyvänsä. Vaikkei sairastuneita olisi lainkaan, siitä ei voi näin pienen otoksen perusteella päätellä mitään varmaksi. Toisaalta varmoja päätelmiä ei voi tehdä silloinkaan, jos joukossa olisi muutamia sairastuneita. Sattumalla kun on liian suuri rooli. Toisaalta, minä en tiedä, millainen tilanne on ollut näiden potilaiden asuinalueella, joten kenties jotain tilastollisesti merkittävää voidaan havaita. Jäämme siis odottamaan tuloksia.

Iran

Iranissa on käynnissä ainakin yksi kliininen tutkimus koskien COVID-19:n hoitoa otsonilla. Tämän tutkimuksen perustiedot on ilmoitettu Iranian Registry of Clinical Trials -tietokantaan, ja ne löytyvät osin myös WHO:n International Clinical Trials Registry Platform -portaalista. Tutkimusta tehdään Baqiyatallah-yliopiston sairaalassa Teheranissa tohtori Ali Sarrafzadehin ja tohtori Morteza Izadin johdolla. Tutkimuksessa on mukana yhteensä 80 potilasta. Heistä puolet saa normaalin hoidon lisäksi otsoni-autohemoterapiaa, ja toinen puolikas pelkkää tavallista hoitoa. Ryhmäjako suoritetaan satunnaisotannalla, mutta sokkoutuksia tutkimuksessa ei tehdä. Lieviä tai keskivaikeita tapauksia hoidetaan päivittäin neljän päivän ajan, ja vakavat tapaukset saavat kaksi hoitoa seitsemän päivän ajan. Tutkimus on alkanut 23.4.2020, ja se päättyisi jo toukokuun lopulla. Niinpä on mahdollista, että tästä tutkimuksesta saataisiin tietoja jo lähiviikkojen aikana.

Romania

Maailman otsoniterapiajärjestön WFOT:n sivuilla mainittiin jo , että myös Romaniassa olisi hyväksytty italialaisen Nuova FIO -järjestön hoitoprotokolla. 22.4.2020 Nuova FIO:n facebook-sivuilla olikin ilmoitus, jonka mukaan otsoniterapiat COVID-19-potilaille ovat jo alkaneet Dr. Victor Babes:n mukaan nimetyissä sairaaloissa niin Bukarestissa kuin Timisoarassakin. Hoidoissa noudatetaan Nuova FIO:n protokollaa, joten ilmeisesti ne tehdään kyseisen järjestön kanssa yhteistyössä, ja sisällytetään tutkimukseen, jota jo tehdään useissa sairaaloissa Italiassa.



1.5.2020 romanialaisella Oltenia 3TV -kanavalla oli yli puolen tunnin ohjelma maassa annettavista otsoniterapioista COVID-19-potilaille. Siinä haasteltiin useita lääkäreitä ja sivuttiin myös mainittuja Bukarestin ja Timisoaran hoitoja. Eniten dokumentissä kuitenkin haastateltiin tohtori Gabriel Mogosia, joka antaa hoitoja Craiovan kaupungissa. En ymmärtänyt kaikkea kyseisestä ohjelmasta, mutta yleisesti ottaen siinä kerrottiin alustavien tulosten olevan erittäin hyviä.

15.5.2020 Nuova FIO:n facebook-sivuille ilmestyi päivitys, jossa kerrottiin otsoniterapioiden alkaneen myös Spitalul Județean de Urgență Bistrita -sairaalassa Bistritan kaupungissa Romaniassa. Koska hoidot olivat vasta alussa, ei sieltä vielä ollut saatavilla tietoja tuloksista.

Georgia

Georgian TV1-kanavan sivustolle ilmestyi 25.4.2020 artikkeli, jossa kerrottiin maassa annetuista otsonihoidoista COVID-19:n hoitoon. Artikkelissa kerrottiin, että siinä hoitoja oli annettu Batumissa sijaitsevassa sairaalassa neljälle potilaalle. Siinä haastateltiin tohtori Tenzig Tsertsvadzea, jonka mukaan mukaan, ensimmäiset hoidot ovat olleet hyvin menestyksellisiä. Kolme potilasta pääsi eroon viruksesta 7-9 päivässä, kun tyypillisesti siihen menee artikkelin kahdesta viikosta jopa yli kahteen kuukauteen. Mikäli trendi jatkuu useammilla potilailla, se on artikkelin mukaan hämmästyttävää.

Pohjois-Makedonia

Italialainen uutistoimisto Agenzia Nova uutisoi 27.4.2020 uutisesta, jonka mukaan sairaalat Pohjois-Makedoniassa alkavat hoitaa potilaita otsoniterapialla. Haastattelun mukaan, terveysministeri Venko Filipce ilmoitti, että otsoniterapioita suoritetaan "Syyskuun 8" -sairaalassa Skopjessa. Hän jatkaa, että Pohjois-Makedonia on yksi maista, joka ottaa osaa kansainväliseen tutkimukseen. Tutkimuksessa tutkitaan neljää eri hoitomuotoa, ja otsoniterapia on yksi niistä. 

Peru 

Perussa on jo hoidettu kymmeniä COVID-19 -potilaita otsonilla. Hoitoja suoritetaan Alberto Sabogal-sairaalassa Limassa anestesiologi Carmen Cabreran johdolla. Näistä hoidoista on jo annettu tuloksia julkisuuteen, ja olen niitä käsitellyt edellä.

Argentiina

Espanjalainen lääkäri Juan Carlos Pérez Olmedo tekee yhteistyötä myös Latinalaisessa Amerikassa olevien lääkäreiden kanssa. Hän uutisoi facebook-sivullaan 21.5.2020, että otsoniterapia on otettu käyttöön Hospital Interzonal de Ezeiza -sairaalassa Buenos Airesissa. Tuloksista ei vielä ole tietoa, mutta hanketta vetävä tohtori Raúl Matera on luvannut uutisoida enemmän lähiaikoina.

Brasilia

Brasiliassakin ilmeisesti tapahtuu jotain. Jo 6.4.2020, maailman otsoniterapiajärjestön WFOT:n sivuille ilmestyi maininta, että Brasiliassa olisi suunnitteilla kliininen tutkimus koskien COVID-19:n hoitoa otsonilla. Viime vuosina Brasilian terveysviranomaiset ovat suhtautuneet nihkeästi otsoniterapioihin. 14.4.2020 kuitenkin uutisoitiin parlamentin päätöksestä, jonka mukaan otsoni-autohemoterapiaa saa kokeellisesti käyttää COVID-19-potilaiden hoitoon. Tämä päätös syntyi kansanedustaja Paula Belmonten aloitteesta. Aloitteen taustoista ei kerrottu sen enempää, mutta tuskin sellaista tehtäisiin, jos jollain taholla ei olisi mielenkiintoa otsoniterapian käyttöön Brasiliassa. Toivon mukaan Brasilian tilanteesta uutisoidaan myöhemmin lisää.

Kuuba

Kuuba on maa, jonka terveydenhoitojärjestelmä on varsin kehittynyt maan köyhyyteen nähden. Köyhyydestä johtuen, maassa on aktiivisesti etsitty vaihtoehtoisia edullisia hoitoja eri tauteihin. Kuubalaiset kiinnostuivatkin otsonin lääkinnällisestä käytöstä jo 1980-luvulla, ja hoidot ovat levinneet sairaaloihin ympäri maata. Koronavirusepidemia saapui Kuubaan kuitenkin verrattain myöhään, ja tätä kirjoittaessa (23.4.2020) maan tartunta- ja kuolintilastot eivät ole kovinkaan hälyyttäviä. Kuubalaiset silti luonnollisesti etsivät tehokkaita hoitoja myös COVID-19:aan. 20.4.2020 cubainformacion.tv -uutissivustolla julkaistiin artikkeli, jossa käsiteltiin Kuubassa olevia lääkehoitoja COVID-19:aan. Artikkelin lopussa mainittiin, että kansallinen tieteiden tutkimuskeskus (CNIC) on esittänyt ehdotuksen otsoniterapian käytöstä COVID-19:n hoitoon. Tämä täytyy kuitenkin käyttää vielä erityisen komitean hyväksyttävänä.

...ja mahdollisesti paljon muitakin.

Lisätietoja tulee siis nopeaan tahtiin, ja mahdollisesti monissa muissakin paikoissa on tällä hetkellä käynnissä otsonihoitoja ja/tai tutkimuksia koskien koronaviruspotilaita. Minä tunnen vain pienen osan alan tutkijoista. Toki tärkeimmät uutiset leviävät sosiaalisessa mediassa varsin hyvin, mutta eivät kaikki. Otsoniterapiaa kun tutkitaan pääasiassa ei-englanninkielisissä maissa, joten postaukset esimerkiksi facebookissa ovat usein eri kielillä. Toki automaattiset kääntäjät osavat ne ymmärrettävästi kääntää, mutta niin helposti niitä ei jaeta kuin englanninkielisiä uutisia. Esimerkiksi yksi tuttavani ja Facebook-kaverini, turkkilainen lääkäri Ruhi Cakir, julkaisi hiljattain kuvia facebookissa. Kuvissa hänen oppilaansa antoivat otsoni-autohemoterapiaa koronaviruspotilaille New Yorkissa. Potilaat olivat olleet hänellä hoidossa Istanbulissa, mutta matkustusrajoituksien vuoksi he eivät enää sinne päässeet, joten otsonilaitteet lähetettiin Amerikkaan, ja hoidot jatkuvat siellä. Kun luin kommentteja, siellä selvisi, että Tri. Cakir oli organisoimassa tutkimuksia Turkissa. Tähän eräs panamalainen lääkäri vastasi tehneensä aloitteen kliinisten tutkimusten aloittamisesta myös Panamassa. Vastaavia keskusteluja käydään varmasti facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa enemmänkin. Voitaneen siis sanoa, että otsoniterapiaa käytetään ja tutkitaan koronaviruksen hoidossa jo hyvin monissa maissa.

Maailman otsoniterapiajärjestön FIOT:n sivuilla on lisäksi maininta, että edellisten lisäksi myös Portugalissa olisi kliininen tutkimus suunnitteilla. Viittasin jo edellä myös toisen kansainvälisen otsoniterapiajärjestön ISCO3:n dokumenttiin, josta löytyy maininta kliinisestä tutkimuksesta myös Kaliforniassa. Kummastakaan näistä minulla ei ole enempää tietoa, joten niistä en sen enempää kirjoita ennen kuin lisätietoa ilmestyy.


Iso uutinen Italiassa, monissa muissa maissakin uutisoidaan

Kun mainostin tämän artikkelin ensimmäistä versiota facebookissa, siihen ilmestyi pian kommentti. Eräs naishenkilö kommentoi negatiiviseen sävyyn seuraavin sanoin: "Kumma kun tästä ei ole ollut muualla mitään. Uskoo ken tahtoo". Todennäköisesti kommentti kirjoitettiin edes lukematta artikkeliani. Suomen mediassa otsoniterapiasta COVID-19:n hoidossa ei ole mainittu lainkaan, joten skeptisyys on ymmärrettävää.

Jos lukija on tässä artikkelissa päässyt jo tänne asti, hän kyllä on jo hoksannut, että kyllä tästä on muualla kirjoitettu. Italiassa otsoniterapiat COVID-19:n hoidossa on ollut iso uutinen, ja ajoittain yksi päivän pääuutisista. Niinäkin päivinä, jolloin merkittävää uutta tietoa ei julkiuuteen ole annettu, on eri lehdissä ja muissa uutisissa ollut yksittäisiä haastatteluja tai muita atikkeleita otsoniterapiasta COVID-19:n hoidossa. Tässä artikkelissa on linkkejä useisiin uutisiin, mutta ne ovat vain jäävuoren huippu. Samoja asioita on käsitelty lukuisissa muissakin lehdissä ja uutissivustoilla, ja todellisuudessa artikkeleita on paljon enemmän.

Espanjassa - varsinkin Baleaareilla - asiasta on niin ikään uutisoitu paljon. Yksittäisiä uutisia löytyy muistakin maista. Seuraan tiiviisti alan tutkimusta, ja osallistuin usein kongresseihin ja muihin tapahtumiin, jossa olen tavannut monia tässäkin artikkelissa mainittuja lääkäreitä ja muita tutkijoita. Osa heistä on hyviä ystäviä, ja luonnollisesti kavereita myös sosiaalisessa mediassa, kuten facebookissa. Niinpä olenkin huomannut, että eri maista olleet kaverini ovat ahkerasti olleet esillä mediassa. Ei pelkästään italiassa, vaan esimerkiksi pitkäaikainen ystävänä, turkkilainen professori Nurettin Lüleci kirjoitti 20.4.2020 artikkelin otsoniterapian käytöstä COVID-19:n hoitoon Turkin CNN:n sivuille. Samat kaverit jakavat myös minulle tuntemattomien ihmisten artikkeleita, joten pysyn hyvin ajan tasalla.

Suomessa media on silti hiljaa. Jos jotain otsonista on kirjoitettu, se on koskenut pintojen ja ilman desinfiointia otsonilla, ja sitäkin on huomattavasti vähätelty, väittäen ettei tehosta koronaviruksen desinfiointiin ole todisteita (Käsittelen aihetta seuraavaksi, ja esitän puolestani todistusaineistoa). Olen lähettänyt juttuvihjeitä eri valtamedioihin, mutta mitään kontaktia en ole saanut. Täytyy vain toivoa, että mediahiljaisuus Suomessakin loppuu jossain vaiheessa.


Otsoni ja otsonoidut öljyt ovat antimikrobisia ja niillä voi desinfioida koronaviruksia ympäristöstä ja jopa iholta ja limakalvoilta

Kirjoitin jo edellä, miten otsoniterapioissa otsonin antimikrobiset ominaisuudet ovat pääosin merkityksettömiä, eikä niitä tule kiittää otsonin terapeuttisista ominaisuuksista esimerkiksi koronavirusinfektion hoidossa. Silti näitä antimikrobisia ominaisuuksia ei tule jättää huomioimatta. Vaikka niillä on olematon merkitys hoidossa, niiden merkitys infektioiden ennaltaehkäisyssä voi olla paljon suurempi.

Sekä otsonin että otsonoitujen öljyjen antimikrobisista vaikutuksista on tehty satoja tutkimuksia. Niiden perusteella otsoni tappaa tehokkaasti niin bakteerit, sienet, monet alkueläimet ja erityisesti virukset. Esimerkiksi Hudson ym. (2009) tutkivat kaikkiaan 12 eri viruksen herkkyyttä otsoniin. Virukset isäntäsoluineen altistettiin 45 minuutiksi kammioon, jonka otsonipitoisuus nostettiin hiljalleen 25ppm:aan ja pudotettiin sen jälkeen takaisin 1 ppm:aan. Tuona aikana 99,9% viruksista kuoli. Joukossa oli hyvin erityyppisiä viruksia, kuten herpesviruksia, rinoviruksia, adenoviruksia, influenssviruksia ja myös hiiren koronaviruksia. Kaikilla viruksilla tulokset olivat samansuuntaisia. Lasipinnoilta virukset kuolivat nopeimmin, mutta myös muovi- ja teräspinnoilla se oli nopeaa. Kosteuden lisääminen tehosti myös virusten kuolemista.

Otsonin käytöstä voisikin olla hyötyä desinfiointiaineena estämään epidemian leviämistä. Kaasumaisena aineena otsoni tunkeutuu käytännössä kaikkialle pinnoille – myös erittäin ahtaisiin paikkoihin. Koska otsoni on myrkyllistä hengityselimille, sitä ei voi käyttää samanaikaisesti, kun tiloissa oleskellaan. Sen vuoksi sen käyttö esimerkiksi sairaaloissa voi olla mahdoton toteuttaa. Käyttökohteita voi silti olla runsaasti. Esimerkiksi äskettäin italialaisessa Corriere Della Sera -lehdessä oli artikkeli, jossa kirjoitettiin ambulanssien desinfioinnista otsonilla taistelussa koronavirusta vastaan. Samoin otsonointeja tarjoavat firmat ovat otsonoineet autoja epidemia-alueilla. Otsonoinnin hyödyt erityisesti ambulanssien ja julkisten kulkuvälineiden desinfioinnissa ovatkin ilmeiset. Tämä siitäkin huolimatta, että viime aikoina Suomenkin mediassa on kerrottu tapauksesta, joissa otsonointi oli aiheuttanut kahdelle henkilölle oireita. Kuitenkin Suomessa on vuosikymmeniä toiminut otsonointipalveluja tarjoavia yrityksiä, ja haittoja aiheuttaneista tapauksista ole minä kuullut vain kolmesta, vaikka olen alaa seurannut vuodesta 1999 lähtien. Lisäksi oireet ovat aiheutuneet toimenpiteistä, joissa tehokkaalla otsonilla on poistettu hajuja jopa päiväkausia. Tällöin otsoni on saattanut reagoida joidenkin aineiden kanssa muodostaen yhdisteitä, joille jotkut harvat epäonnekkaat ovat yliherkistyneet. Koronavirusten desinfioinissa riittää kuitenkin muutaman kymmenen minuutin otsonointi noin 20 ppm pitoisuudella, jolloin mahdollisia herkistäviä yhdisteitä syntyy mitättömän vähän. Itse otsonihan tuuletetaan aina toimenpiteen jälkeen pois desinfioidusta tilasta.

Vaikka kaasumaisen otsonin käyttö julkisissa tiloissa voi olla vaikeaa, otsonoidun veden käyttö onnistuu paremmin. Esimerkiksi Suomessa useimpien uimahallien veden desinfiointi tehdään otsonilla. Otsonoitu vettä voi käyttää myös siivouksessa, ja tämä on havaittu myös Aasiassa, jossa ainakin erään kaupallisen sivuston mukaan esimerkiksi Singaporen lentokentällä pesuun on koronavirusepidemian vuoksi alettu käyttää otsonoitua vettä. Saman sivuston mukaan, myös Wuhanin pääsairaalaan olisi tilattu peräti 300 pesuveden otsonointiin perustuvaa laitetta. Vaikka pidän ajatusta hyvänä, olen lukuisia kertoja joutunut pettymään kuluttajille myytävien juomaveden otsonaattoreiden tehoon. Minulla kun on laboratoriossa laitteet otsonipitoisuuden mittaamista varten niin ilmasta kuin vesiliuksestakin. Kovin usein olen mittaillut laitteita, joiden otsonituotanto on liian heikko kunnollisen otsonoidun veden valmistamiseen. Jos siis otsonoidulla vedellä aiotaan tiloja desinfioida, kannattaa pitää huoli, että käyttää riittävän tehokasta mallia. Laimeakin otsoni on hajultaan pistävää, joten pelkällä haistelulla ei varsinkaan kokematon nenä voi tehoa arvioida. Muutenkaan otsonin turhaa haistelua en pidä järkevänä.

Otsonoitujen öljyjen antiviraalisia ominaisuuksia ei tietääkseni ole laboratoriossa tutkittu. Tähän on syynä epäilemättä se, että virukset vaativat kasvaakseen isäntäsoluja, joten niiden viljelykokeet ovat paljon vaikeampia, kuin esimerkiksi bakteerien ja sienten viljelyt. Otsonoidut öljyt ovat myös ennen kaikkea suunnattu ihonhoitoon, ja virusinfektiot ovat vain harvoissa ihotaudeissa syyllisiä. Niinpä antiviraalisesten ominaisuuksien tarkka selvittäminen ei ole ollut etusijalla otsonoituja öljyjä tutkittaessa. Kuitenkin perusbiologisen tietämyksen perusteella, samat mikrobit, jotka ovat herkkiä otsonikaasulle, ovat herkkiä myös otsonoiduille öljyille. Täten niiden voidaan lähtökohtaisesti olettaa tappavan viruksiakin tehokkaasti. Kliiniset tutkimukset otsonoitujen öljyjen käytöstä erityisesti herpes- ja papilloomavirusinfektioiden hoidossa, osoittavat myös niiden olevan antiviraalisia (esim. Falcon ym. 1998, Lopez Díaz 1995, Goldstein 1950). Näin ollen myös otsonoitujen öljyjen ja voiteiden antimikrobisia sovellutuksia voisi jossain sovellutuksissa käyttää koronavirusten tappamiseen ja infektioiden ennaltaehkäisyyn.

COVID-19 on ennen kaikkea keuhkokuumetta ja keuhkojen tulehdusta aiheuttava sairaus. Keuhkoihin ei tietenkään voi levittää mitään otsonoitua öljyä tai muutakaan tuotetta. Ja vaikka voisikin, sillä saataisiin vain vahinkoa aikaiseksi. Otsonoiduista tuotteista voi kuitenkin olla iloa infektion ennaltaehkäisyssä. Hyvä ystäväni, ukrainalainen professori Eugeny Nazarov ehdotti muutama viikko sitten facebook-seinällään, että otsonoituja tuotteita voisi sivellä erityisesti sieraimiin. Tällöin virukset tarttuvat öljyyn ja kuolevat siihen. Tietenkään tällainen sieraimissa oleva ”virusansa” ei ole mikään varma, ja suuri osa viruksista voi hyvinkin päästä läpi. Kuitenkin se saattaa ennaltaehkäistä tautia joissakin tapauksissa, varsinkin, jos nenää on kosketeltu saastuneilla sormilla. Jos otsonoitua öljyä haluaa sieraimiin pistää, suositukseni siihen on mieto otsonoitu oliiviöljy. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin limakalvot voivat olla herkkiä vahvoille tuotteille, ja koska mietokin on riittävän antimikrobista, ei vahvempaa ole syytä käyttää. Toisekseen: Otsonoiduilla öljyillä on epämiellyttävä ominaishajunsa. Mieto öljy on myös hajultaan miedompi kuin normaalit ja vahvat öljyt. Haju on toki makuasia. Useimmat eivät pidä sitä kohtuuttoman epämiellyttävänä, kun taas varsinkin hyvin hajusteherkät saattavat kokea sen suorastaan kuvottavana. Myös mieto öljy voi olla hajultaan voimakas ja tavallistakin epämiellyttävämpi, jos se on päässyt vanhenemaan tai sitä on säilytetty väärin. Säilytyksestä ja säilyvyydestä olen kirjoittanut erillisen artikkelin tuonne. Se kannattaa lukea, jos et ole varma, mitä tuotetta ja mistä sen aiot tuotetta ostaa. Pidä huoli, että tuotetta on liikkeessäkin säilytetty jääkaapissa!

Olen saanut palautetta, että jopa krooninen poskiontelontulehdus olisi parantunut sieraimen kautta annostellulla otsonoidulla öljyllä. Siitä sain sitten idean kokeilla sitä itsekin, sillä varsinkin toinen sieraimeni vuoti helposti verta. Se verenvuototaipumus loppui muutamassa viikossa, kun olin öljyä alkanut käyttää. Toisin sanoen, niin ulkopuolisten suosittelijoiden, saamani palautteen kuin omien kokemuksienkin vuoksi, otsonoitu öljy sieraimissa voisi olla hyvä idea. Se voi auttaa koronavirusinfektion ennaltaehkäisyssä ja siitä voi olla muutakin apua. Painotan kuitenkin, että tiettävästi kaikki Suomessa myytävät otsonoidut tuotteet – oman yritykseni tuotteet mukaan lukien – on rekisteröity kosmetiikaksi ulkoiseen ihonhoitoon. Vaikka pidänkin miedon ja tuoreen otsonoidun oliiviöljyn sivelyä sieraimiin turvallisena, en ota vastuuta muiden ihmisten kokeista. Otsonoitua tuotteita on monenlaisia ja käyttäjiä vielä enemmän, joten vahinkojakin voi tapahtua. Allergiareaktiot ovat hyvin harvinaisia, mutta eivät mahdottomia. Iholta tuotteet saa aina pestyä pois, jos jotain sivuvaikutuksia sattuu, mutta hengityselimet ovat jo vaikeampi juttu. Jos siis ainetta sieraimiin käytät, teet sen omalla vastuullasi. Jos sieraimiin öljyä laita, neuvon kokeilemaan pienellä määrällä. Enimmilläänkin muutama tippa riittää hyvin.

Toinen paikka, joissa otsonoiduista tuotteista olisi hyötyä, ovat kädet. Nykyisen epidemian aikana on syystäkin neuvottu pesemään käsiä usein. Kun tämän yhdistää lisääntyneeseen käsidesien käyttöön, ovat monilla kädet kuivuneet pahasti. Tällöin otsonoitu kosteusvoide voisi olla ihanteellinen käsivoide, joka samalla hoitaisi ja desinfioisi käsiä. Vaikka esimerkiksi omista tuotteistani olen jo säilyvyyden osoittamiseksi joutunut teettämään antimikrobiset testit ja vaikka tutkimustietoa otsonoitujen tuotteiden antimikrobisuudesta on yllin kyllin, kosmeettisina tuotteina niitä ei ole lupa markkinoida mihinkään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Siksi missään kaupallisessa materiaalissa en saa väittää tuotteiden olevan antimikrobisia, vaikka siitä olisi paljonkin todisteita. Mielipiteeni suosikkituotteista saanen silti sanoa. Suosikkini käsivoiteiksi ovat otsonoituun sheavoihin perustuvat voiteet. Niiden haju on miedohko ja vähäinenkin haju katoaa melko pian iholta. Jos voide vielä sisältää skvalaania (squalane), se imeytyy tehokkaasti, eikä jätä ihoa liian rasvaiseksi.

Otsonoidulla ihonhoitotuotteilla ei siis hoideta mitään koronavirukseen liittyvää sairautta, mutta hygienian ylläpitäjänä sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia sen ennaltaehkäisyssä. Samalla tulee hoidettua ihoa mahdollisia ihon ja/tai limakalvojen ongelmia. 


Otsonidien hengittäminen – olisiko hyötyä? 

Otsoni itsessään on erittäin reaktiivinen kaasu ja voimakas hapetin. Sillä on myös huono maine yhtenä kaupunkisaasteiden komponenttina. Siitä huolimatta sekään ei automaattisesti ole myrkyllinen. Kuten jo tässä artikkelissa olen kirjoittanut, otsonilla on jopa voimakkaita terapeuttisia vaikutuksia, kunhan sitä käytetään oikein ja oikeita annoksia. Useimmat kudokset sietävätkin otsonia varsin hyvin, ja usein otsonin käytöstä on jopa huomattavaa hyötyä. Tähän on olemassa yksi merkittävä poikkeus. Keuhkot ovat erittäin herkkiä otsonille! Keuhkoissa kaasunvaihdon pinta-ala on hyvin suuri ja keuhkojen limakalvoilla on vain vähän otsonin haitoilta suojaavia antioksidantteja. Otsoni on suurina pitoisuuksina hyvin pistävän hajuista, mutta pieninä pitoisuuksina suorastaan raikasta, ja sille saattaa vahingossa altistua pitkäänkin, jolloin kumuloituva annos kasvaa. On olemassa tutkimuksia, joissa toistettu lyhytaikainen otsonialtistus pienillä pitoisuuksilla on jopa parantanut keuhkojen suojausta (Horvath ym. 1981, Christian ym. 1998), mutta ne on tehty terveille koehenkilöille ja hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa. Jotta vahingoilta vältyttäisiin, kenenkään ei tule hengittää otsonia turhaan, eikä varsinkaan riskiryhmään kuuluvien keuhkosairauksista kärsivien henkilöiden!

Mutta vaikka otsoni onkin liian riskialtista hengitettäväksi, otsonin reaktiotuotteet, eli samat tai vastaavat otsonidit kuin mitä syntyy otsonoitujen öljyjen valmistuksessa, voivat olla jopa hyödyksi. Esimerkiksi maaliskuun lopulla sain sähköpostia, jossa mieshenkilö kysyi seuraavaa: 

”Moi, voikos teidän otsonoitua oliiviöljyä hengitellä ihan huoletta kun ei sisällä lainkaan otsonia, mutta oon kuullut että tekis hyvää hengitystiehyille?” 

Tässä kyselijä on kuullut ihan oikeasta asiasta, mutta ymmärtänyt jotain hieman väärin. Otsonoitu oliiviöljy on saanut eniten mainetta, ja se lienee syynä, miksi kyselijä juuri siitä kysyi. Silti useimmat muutkin kasviöljyt saavat aikaan vastaavia tuotteita, ja otsonoitu seesamiöljy on mielestäni perustellusti jopa parempaa. Mitä tahansa otsonoitua öljyä sitten käytetäänkään, pelkän öljyn haistelu ei paljoakaan auta. Täytyy pyrkiä hengittämään otsonideja, ja se onnistuu kuplittamalla happi-otsoniseosta otsonoidun öljyn läpi. Sen vaikutuksista on vaikea löytää tutkimustietoa. Silti monestakin paikasta olen lukenut, että kun happi-otsoniseosta kuplittaa kasviöljyn läpi, läpitulevalla kaasulla olisi hengitettynä terapeuttisia vaikutuksia erilaisiin hengityselinten sairauksiin. Esimerkiksi terveyskirjailija Nathaniel Altman kirjoittaa kirjassaan ”Oxygen Healing Therapies” (1998) seuraavaa: 

”Kuplittamalla otsonia oliiviöljyn läpi, muodostuu erilaista kaasua (C10H10O3) jota voidaan turvallisesti hengittää sieraimien kautta. Vaihtoehtoiset parantajat ovat huomanneet, että tämän kaasun hengittäminen maskin kautta on sekä turvallista että tehokas hoitamaan astmaa ja muita hengityselinsairauksia.” 

Nämä terapeuttiset aineet ovat mitä ilmeisimmin otsonideja ja erilaisia peroksideja, joita kulkeutuu jonkin verran hapen mukana, kun öljyä otsonoidaan. Tämä ei epäilemättä toimi, jos öljyn otsonointi on aivan alkuvaiheessa, sillä silloin mukaan liukenevia otsonideja on liian vähän. Toisaalta, jos öljy on liian vahvasti otsonoitua, kaikki otsoni ei enää reagoi jäljellä olevien rasvahappojen kanssa. Silloin on vaara, että itse otsonia pääsee läpi, mikä voi olla hengityselimille vaarallista. Joka tapauksessa, happi-otsoniseoksen kuplittaminen sopivasti otsonoidun öljyn läpi voi olla hyödyllistä.

Vaikka mainintoja otsonidien hengityksestä olenkin löytänyt paljon, mitään kliinistä tutkimusta aiheesta en ole nähnyt. Niitä lienee silti tehty. Olen usein vieraillut Bozon-tuotemerkillä myytävien otsonilaitteiden tehtaalla Ukrainan Odessassa. Siellä olen luonnollisesti tutustunut tehtaan valikoimaan. Heillä on tuotannossa Bozon-Inga -nimellä myytävä laite, joka hajottaa otsonideja ultraäänellä ja niitä voi sitten johtaa höyrystyneenä hengitykseen. Laitteen käytöstä on kuulemma tehty ainakin yksi väitöskirja Ukrainassa, mutta minä en siihen ole tutustunut, enkä siten tiedä, minkälaisille potilaille hoitoja oli annettu. Joka tapauksessa, ainakin laitetta valmistavan tehtaan omistaja, professori Eugeny Nazarov on optimistinen sen tehosta. Hiljattain hän postitti facebookissa seuraavaa:



Suomennettuna: ”Tämä laite, Bozon-Inga on tarkoitettu vesi-otsonidi-ultraäänisumutteen hengittämiseen. Me aloitimme sen tuotannon vuonna 2003. Rasvahappojen triglyseridien otsonidit ovat heikompia hapettimia kuin otsoni, ja otsonidi-sumutteen hengittäminen on täysin hyväksyttävää. Otsonidien hiukkaskoko on vain noin viisi mikronia, ja siksi hiukkaset tunkeutuvat kaikkiin keuhkorakkuloihin. Lisäksi, otsonidihiukkaset muodostavan nenän epiteelille ohuen filmin ja tehostavat epiteelin paikallista immuniteettia. Tämä menetelmä on ideaalinen suojaamaan suurelta määrältä virusperäisiä hengityelinsairauksia, mukaan lukien influenssa tai koronavirus.” 

Toki Nazarovin kirjoituksiin täytyy suhtautua tietyllä varauksella, sillä hänellä on luonnollisesti kaupallisia intressejä markkinoida kyseistä laitetta. Koska olen kuitenkin tuntenut Nazarovin jo 10 vuoden ajan, tavannut häntä kymmeniä kertoja ja välittänyt hänen laitteittaan useille suomalaisillekin klinikoille, olen oppinut luottamaan hänen arvostelukyynsä. Hän tekee toki bisnestä, mutta on myös ehdottomasti myös tiedemies. Siksi pidän tätä menetelmää ehdottomasti lisätutkimusten arvoisena. Suomalaisille siitä ei liene paljoakaan hyötyä, sillä kyseisiä Bozon-Inga laitteita ei täällä ole, eikä niitä liene edes helposti saatavilla aikoina, jolloin kysyntää varmasti on paljon. Toki tavallisella lääkinnällisellä otsonigeneraattorilla voi kuplittaa happi-otsoniseosta otsonoidun öljyn läpi ja hengittää sitä kaasua. Silti tällaisiakin laitteita on Suomessa harvassa. Niihin ei myöskään ole maskeja olemassa, joskin sellaisen tekeminen onnistunee kohtuullisella vaivalla. Myös otsonia antavat klinikat ovat nykyisenä kriisiaikana pääosin suljettuja, ja vaikka ne olisivat avoinnakin, ovat laitteet todennäköisesti pääosin muussa käytössä. 


Lopuksi 

Tämä artikkeli poikkesi blogin viimeaikaisista artikkeleista paljonkin, sillä otsonoituja ihonhoitotuotteita siinä käsiteltiin melko vähän. Koska nykyinen tilanne on poikkeuksellinen, olen saanut viime aikoina kyselyitä liittyen otsoniterapiaan ja koronavirukseen. Niinpä ajattelin kirjoittaa artikkelin, johon kasaan sen tiedon, mitä tällä hetkellä on. Tietoa kasatessa sitä löytyi koko ajan lisää, joten tämä artikkeli vanhenee nopeasti. Pyrin kuitenkin päivittämään tätä artikkelia sitä mukaa, kun uutta merkittävää tietoa tulee.

Tämä tieto silti tuskin hyödyttää useimpia lukijoita paljoakaan. Toki otsonoituja öljyjä ja voiteita voivat kaikki kokeilla, mutta muut otsoniterapiamuodot ovatkin sitten paljon hankalampi juttu. Suomessa hoitopaikkoja on hyvin vähän, eivätkä nekään välttämättä toimi kriisin aikana. Pienet klinikat tai hoitolat eivät myöskään ole sairaaloita, joissa olisi asianmukaisia suojavarusteita ja osastoja tällaisten potilaiden hoitoon. Niinpä suonensisäisen tai edes peräsuolen kautta annostellun otsonin saanti voi COVID-19 -potilaalle olla mahdotonta. Otsonidien hengittäminenkin tarvitsee sopivat laitteet, joita ei Suomessa ole, eikä niitä kotitekoisestikaan ihan helposti tehdä.

Otsoniterapia ei myöskään ole Suomessa yleisesti hyväksytty hoitomuoto COVID-19 -tautiin. Niinpä yhteiskunta ei ainakaan toistaiseksi tue näitä hoitoja, eikä ole oletettavaa, että hoitoja saisi julkisissa sairaaloissa lähitulevaisuudessa. Aina olisi tarvetta tehokkaille hoidoille, vaikkei Suomen tilanne vielä ole kriittinen. Ainakin toistaiseksi Suomi on selvinnyt tilanteesta hyvin, ja tähän mennessä kuolonuhreja on moniin maihin verrattuna vähän, ja hekin pääosin iäkkäitä ja monisairaita henkilöitä jo valmiiksi. Käytännössä otsoniterapialle tulisi suurin tarve vasta sitten, jos terveydenhuollon kapasiteetti alkaa ylittyä, ja tarvitaan lisää tehokkaita keinoja yhä suurempien potilasjoukkojen hoitamiseen. Lääkinnällisiä sairaalakäyttöön soveltuvia otsonilaitteita on Suomessa melko vähän, mutta niiden hoitokapasiteetti on silti suuri. Esimerkiksi otsoni-autohemoterapiaan tarvitaan 100-200ml happi-otsoniseosta hoitoa kohden, ja laite saa annosteltua niitä jopa minuutin välein. Jos pitoisuuksia ja annoksia potilaiden välillä pitää muuttaa, tämä aika voi venyä 2-3 minuuttiin. Potilasta kohden hoitoja annetaan maksimissaan kerran päivässä, joten yhdellä laitteella hoitaa tarvittaessa vaikka satoja potilaita päivässä, jos vain henkilökuntaa on tarpeeksi.

Jos tänne asti olet lukenut, olet kenties miettinyt, miksi tällainen hoitomuoto ei ole yleisesti levinnyt. Itse asiassa se on paljon yleisempää kuin ehkä luulet, mutta suuressa osassa maailmaa sitä on pyritty vaientamaan. Otsoni on toki väärin käytettynä myrkyllinen kaasu, ja sen käyttö voi jo luonnostaan herättää epäluuloja. Suurin ongelma on kuitenkin se, että sitä ei voi patentoida. Mainitsin juuri, että tehokkaalla käytöllä yhden ainoan otsonigeneraattorin avulla voidaan hoitaa jopa satoja potilaita päivässä – siis koko se määrä, joka Suomessa on tällä hetkellä koronaviruksen vuoksi sairaalahoidossa. Tämä tietysti edellyttäen, että potilaat olisivat yhdessä sairaalassa. Tällaisella menetelmällä ei ole kaupallista arvoa varsinkaan lääkeyhtiöille. Siksi erityisesti maissa, jossa lääkeyhtiöillä on suuri rooli hoitomenetelmien kehittämisessä ja joissa muutenkin suhtaudutaan vaihtoehtoisiin hoitoihin nuivasti, otsoniterapia on levinnyt heikosti. Nykyään sitä tutkitaan eniten Italiassa, Kiinassa, Turkissa, Venäjällä ja Kuubassa, ja käytetään hyvin paljon myös Saksassa. Myös monista muista maista tulee säännöllisesti tutkimuksia, ja vielä useammassa maassa annetaan hoitoja eri muodoissa. Pohjoismaat ja Pohjois-Amerikka ovat tässä suhteessa olleet valitettavan taantumuksellisia.

Minulla itselläni ei ole lääkinnällisiä otsonigeneraattoreita. En ole lääkäri, eikä minulla ole mitään muutakaan hoitoalan koulutusta, joten hoitoja en itse ole koskaan antanut. Olen kuitenkin maahantuonut ja välittänyt laitteita eri klinikoille ja hoitoloihin Suomessa, ja monin paikoin nämä laitteet ovat vähällä käytöllä. Tiedän monen laitteen sijainnin ja tunnen niiden omistajia. Mikäli millä tahansa julkisella sairaalalla on kiinnostusta lähteä kokeilemaan otsoniterapiaa COVID-19:n hoidossa, lupaan parhaani mukaan toimia välittäjänä ja järjestämään sairaalaan niin laitteet kuin koulutuksen niiden käyttöön. Sen sijaan toivon, että yksityiset ihmiset eivät ottaisi minuun yhteyttä järjestääkseen itseään tai omaisiaan hoitoon. Minä kun en hoitoja tarjoa, enkä voi luvata minkään hoitolan puolesta, että he hoitaisivat COVID-19 -potilaita nykytilanteessa.

Miika Sallinen
info@white-swan.fi
www.white-swan.fi  

Viitteet: 

Akioka, K, R Shiratori, Y Kaneko, ja S Ogawa. ”Mechanisms of Action of Ozone in Maintaining Energy Metabolism in Hemorrhagic Shock.” Nihon University Journal of Medicine 44(4): 123–33, 2002.

Altman, Nathaniel. Oxygen Healing Therapies: For Optimum Health & Vitality. Rochester, Vermont, USA: Healing Arts Press.

Christian DL, Chen LL Scannell CH ym., ”Ozone-induced Inflammation Is Attenuated with Multiday Exposure”. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 158: 532-537, 1998.

Clavo, Bernardino, Luis Catala, Juan Pérez ym. ”Ozone Therapy on Celebral Blood Flow: A Preliminary Report.” Evidence Based Complementary and Alternative Medicine 1(3): 315–19, 2004.

Falcón, Leopoldina, Silvia Menéndez, Ramón Daniel ym. ”Aceite ozonizado en Dermatología. Experiencia de 9 años”. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29(3): 192–95, 1998.

Giunta, R, A Coppola, C Luongo, ym.. ”Ozonized Autohemotransfusion Improves Hemorheological Parameters and Oxygen Delivery to Tissue in Patients with Peripheral Occlusive Arterial Disease”. Annals of Hematology 80(12): 745–48, 2001.

Goldstein, L S. ”The treatment of acute herpetic gingivostomatitis with ozonide of olive oil”. New York State Journal of Medicine 50(10): 1252, 1950.

Hernández, A., P. J. Papadakos, A. Torres ym. ”Dos terapias conocidas podrían ser efectivas como adyuvantes en el paciente crítico infectado por COVID-19”. Revista Española de Anestesiología y Reanimación, (Painossa,14. huhtikuuta 2020).

Horvath SM, Gliner JA & Folinsbee LJ, ”Adaptation to Ozone: Duration of Effect”. American Reviews of Respiratory Diseases 123: 496-499, 1981.

Hudson, James B., Manju Sharma, ja Selvarani Vimalanathan. ”Development of a Practical Method for Using Ozone Gas as a Virus Decontaminating Agent”. Ozone: Science & Engineering 31(3): 216–23, 2009.

Lopez Diaz, Zoila del S., ”Resultados clínicos con la ozonoterapia en gingivoestomatitis herpetica aguda”. Revista de Odontologia da Universidade de São Paulo 24(2): 377-384, 1995.

Martínez-Sánchez, Gregorio, Saied M Al-Dalain, Silvia Menéndez ym.. ”Therapeutic efficacy of ozone in patients with diabetic foot”. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151–61, 2005.

Martínez-Sánchez, Gregorio, Adriana Schwartz, ja Vincenzo Di Donna. ”Potential Cytoprotective Activity of Ozone Therapy in SARS-CoV-2/COVID-19”. Antioxidants 9(5): 389, 2020.

Ricevuti, Giovanni, Marianno Franzini, ja Luigi Valdenassi. ”Oxygen-Ozone Immunoceutical Therapy in COVID-19 Outbreak: Facts and Figures”. Ozone Therapy 5(1), 2020.

Rowen, Robert Jay, Howard Robins, Kojo Carew ym. ”Rapid Resolution of Hemorrhagic Fever (Ebola) in Sierra Leone with Ozone Therapy”. African Journal of Infectious Diseases (AJID) 10(1): 49–54, 2016.

Rowen, Robert Jay, ja Howard Robins. ”A Plausible Penny Costing Effective Treatment for Corona Virus - Ozone Therapy”. Journal of Infectious Diseases and Epidemiology 6(2): 11, 2020.

Sagai, Masaru, ja Velio Bocci. ”Mechanisms of Action Involved in Ozone Therapy: Is healing induced via a mild oxidative stress?” Medical Gas Research 1: 29, 2011.

Shimizu, N, ja R Shiratori. ”Effects of Ozone Administration on Cerebral and Hepatic Tissue Metabolism in Hemorrhagic Shock.” Nihon University Journal of Medicine 41(6): 325–38, 1999.

Valdenassi, L., M. Franzini, G. Ricevuti ym. ”Potential Mechanisms by Which the Oxygen-Ozone (O2-O3) Therapy Could Contribute to the Treatment against the Coronavirus COVID-19”. European Review for Medical and Pharmacological Sciences 24(8): 4059–61, 2020.


Viebahn, R., Metabolic activation under ozone-therapy at low doses. Acta Toxicologica et Therapeutica 17(2/3): 87-100, 1996.   

Wu, Junping, Cherie Tan, Hongzhi Yu, ym. ”Case Report: Recovery of One ICU-Acquired COVID-19 Patient Via Ozonated Autohemotherapy”. SSRN Scholarly Paper. Rochester, NY: Social Science Research Network, 26. maaliskuuta 2020. https://doi.org/10.2139/ssrn.3561379.