sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kyselyä otsonoidusta oliiviöljystä ja sen ominaisuuksista



Sain jokin aika sitten sähköpostiini seuraavanlaisen kyselyn:

"Hei!

Ostin White Swanin otsonoitua oliiviöljyä (normaali vahvuus). Voiko sitä käyttää peräaukon haavaumiin/fistuloihin tai jos on pukamia? Voiko käyttää myös sisäisesti peräaukolle? Luin ulkomaisilta sivuilta että käytetyn öljyn pitäisi olla luomua, extra vergineä ja ilman hyönteismyrkkyjä. Ja käytetyn otsonin pitäisi kuulemma olla sellaista jossa ei ole typpioksidia, koska veden kanssa muodostaa typpihappoa. Ja kuulemma öljyn pitäisi myös olla täysotsonoitua (fully ozonated/ fully saturated with ozone). Täyttyykö nämä kriteerit?

Ystävällisin terveisin

NN"

Ja sitten vastaukseni: Normaalivahvuinen otsonoitu oliiviöljy ei ole täysin täysin otsonoitu, mutta White Swanin vahva öljy on sitä, ja siinä mainitut kriteerit täyttyvät. Kumpikaan tuote ei kuitenkaan ole suosikkini mainittuihin ja ongelmiin, ja selvitän sen tässä tarkemmin.

Olet löytänyt ”tietosi” ilmeisesti amerikkalaiselta nettisivulta. Vaikka Yhdysvallat onkin maailman johtava suurvalta monella tieteenalalla, otsonoitujen tuotteiden tutkimisessa tilanne on täysin päinvastainen. FDA on jopa vainonnut otsonia käyttäviä lääkäreitä ja niinpä monet maallikot ovat hankkineet itsehoitolaitteita ja opetelleet tekemään otsonoituja öljyjäkin itse. He sitten jakelevat tietojaan keskustelupalstoilla ja samat ”tiedot” eksyvät kaupallisille sivuillekin.

Väite, että öljyn pitäisi olla ”extra vergineä”, eli ekstraneitsytoliivöljyä on perätön. Kaikissa muissakin oliiviöljyissä on varsin sama rasvahappokoostumus, ja otsoni reagoi juuri oleiini- eli öljyhapon kaksoissidoksen kanssa muodostaen hyödyllisen otsonidin. Ekstarneitsytöljy antaa hyvin positiivisen mielikuvan, ja kosmetiikkaa markkinoidaan paljon juuri mielikuvilla. Se on yksi syy, miksi minäkin teen otsonoidun oliiviöljyn luomulaatuisesta ekstraneitsytoliiviöljystä. Silloin voin myös olla varma, että öljyssä ei ole myrkkyjä tai muita lisättyjä jäämiä. Silti pidän hyvin todennäköisenä, että heikkolaatuisemmastakin oliiviöljystä tehty otsonoitu öljy olisi ihon hoidossa yhtä tehokasta. Jos eroja kaikesta huolimatta olisi, ne olisivat epäilemättä hyvin vähäisiä.

Käytetyn otsonin pitäisi olla sellaista, jossa ei ole typpioksidia, sillä muutoin syntyisi typpihappoa. Pitääkin paikkansa, että typpioksidin muodostumista tulee välttää. Amerikkalaiset välttävät sen usein käyttämällä ns. kylmäplasmatekniikkaan perustuvia otsonigeneraattoreita, joissa typpioksidia muodostuu vain hyvin vähän. Minä vältän sen tekemällä otsonin lähes puhtaasta hapesta, jossa on typpeä merkityksettömän vähän, ja siksi myöskään typen oksideja ei muodostu. Niinpä oma menetelmäni typpihapon välttämiseksi on paljon varmempi kun yleinen amerikkalainen menetelmä.

Typen oksidien ja typpihapon välttäminen on kuitenkin turhaa, jos öljystä muuten tulee hapanta. Happamuuden aiheuttaa sivureaktioissa syntyvät karboksyylihapot. Kun öljyä otsonoidaan, reagoi otsoni ensisijaisesti rasvahappojen kaksoissidosten kanssa, jolloin syntyy hyödyllisiä otsonideja. Kun otsonointi jatkuu edelleen, alkaa otsoni reagoida muidenkin ryhmien kanssa muodostaen mm. mainittuja karboksyylihappoja. Tämän vuoksi ns. täysin otsonoitu, eli ”fully saturated” öljy on usein haitallisen hapanta. Mikäli otsonointi lopetetaan heti kun öljy on täysin otsonoitu, happamuus jää vielä kohtuullisen lieväksi ja tuote turvalliseksi. Jos valmistaja ei kuitenkaan ole tietoinen riskeistä, saattaa hän helposti yliotsonoida öljyn, jolloin siitä tulee haitallisempaa. Yliotsonointi voi myös helposti tapahtua vahingossa, minkä vuoksi tuotteen happoarvo on syytä varmuuden vuoksi määrittää valmiista tuotteesta. Tätä tuskin ainutkaan amerikkalaisvalmistaja tekee, ja tuskin edes osaa tehdä. Nämä haitat vaan kasvavat, kun happopitoisuus lisääntyy otsonidien spontaanissa hajoamisessa, kun tuote vanhenee. Pari vuotta sitten ilmestyikin raportti, jossa vahvasti otsonoitu öljy oli aiheuttavat punoittavan ja polttavan ihoreaktion sen käyttäjälle. Kun 20 vapaaehtoista kokeili öljyä myös, aiheutui reaktio kahdeksalle muullekin, eli yhteensä 40%:lle käyttäjistä. Öljy oli ”fully ozonated” otsonoitua oliiviöljyä, ja kuvan purkista päätellen vielä vanhentunutta, vaikkei sitä raportissa erikseen mainittu. Tämä on kuitenkin varoittava esimerkki siitä, että väärin valmistettu ja/tai säilytetty ”fully ozonated” otsonoitu oliiviöljy voi olla haitallista jopa terveelle iholle saati että sitä sitten käyttäisi haavoihin tai muihin ongelmakohtiin. Onneksi mainitussakin raportissa oireet katosivat pian käytön lopettamisen jälkeen. Toki vastaavaa tuotetta tulee silti välttää.

Vaikka täysin otsonoitu oliiviöljy valmistettaisiin oikein ja turvalliseksi, en suosittele sen käyttöä haavaimiin/fistuloihin siitäkään huolimatta. Syy on yksinkertainen: Normaalivahvuinen öljy on tehokkaampaa! Otsonoinnin edetessä otsonidien ja hydroperoksidien määrät öljyssä nousevat, jolloin siitä tulee antimikrobisempaa. Samalla kuitenkin myös ei-toivottujen aldehydien ja karboksyylihappojen määrä nousee, jotka vaimentavat öljyn kykyä synnyttää ihoa uudistavia kasvutekijöitä ja suojavia antioksidatteja. Niinpä juuri ihoa uudistavissa ominaisuuksissa vahvasti otsonoitu öljy on heikompaa, ja tämä on todettu ainakin Sienan yliopistossa Italiassa suoritetuissa tutkimuksissa.

Miksi amerikkalaiset sitten tekevät enimmäkseen täysotsonoitua öljyä? Syy siihen on epäilemättä asiantuntemattomuus ja ammattitaidottomuus. Täysotsonoitua öljyä kun on helppo valmistaa. Johtaa vain öljyyn otsonia niin kauan kunnes sitä alkaa tulla läpi, mikä on merkki siitä, ettei öljy ota enää merkittävästi otsonia vastaan. Vaikka tällainen tuote on usein hyvä, se ei silti ole paras mahdollinen, ja em. syistä johtuen se voi olla tai ainakin suhteellisen nopeasti muuttua haitalliseksi. Jos otsonoinnin haluaa keskeyttää aiemmin, on silloin syytä tarkemmin tietää, paljonko otsonia on öljyyn mennyt ja valmistettu öljy on myös syytä erikseen analysoida. Näitä analyyseja ovat mm. peroksidiarvon määritys, jolla mitataan öljyn kanssa reagoineen otsonin määrä, sekä happoarvon määritys, jolla mitataan öljyssä olevien ei-toivottujen happojen pitoisuus. Myös öljyn aldehydipitoisuutta on syytä mittailla ainakin pistokokein. En ole yhdeltäkään amerikkalaiselta sivulta löytänyt mainintaa näistä mittauksista. Tiedän ainakin kuubalaisen, italialaisen, ukrainalaisen ja venäläisen valmistajan, jotka mittaavat öljynsä säännöllisesti. Silti oma laboratorioni Jyväskylässä lienee ainoa, jossa jokaisesta erästä mitataan niin happamuus kuin peroksidiarvo ennen kuin tuotteet lähtevät eteenpäin. Myös otsonigeneraattoreiden tuotto mitataan aina valmistuksen yhteydessä. Nämä kaikki mittaukset vaativat laboratorion kalliine laitteineen ja kemikaaleineen, sekä tietotaitoa, jota amerikkalaisilla tuskin on.

Tällä tavalla saan tehtyä tuotteen, jossa on hyödyllisiä otsonideja optimimäärä ja samalla vain niukasti ei-toivottuja yhdisteitä. Minulla on reilusti yli 100 tutkimusartikkelia koskien otsonoitujen tuotteiden valmistusta ja niistä tehtyjä prekliinisiä ja kliinisiä tutkimuksia. Amerikkaisiakin on muutama, mutta uusin niistä on vuodelta 1951. Mitään akateemista tutkimusta aiheesta siellä tuskin tehdään, ja siksi yleisesti ottaen heidän tietotaitonsakin otsonoiduista tuotteista on varsin kehnoa.

Paljon laadukkaampaa tutkimusta on tehty mm. Italiassa ja Kuubassa. Varsinkin Sienan yliopistossa Italiassa on vertailtu eri vahvuisia ja eri kasviöljyistä valmistettuja öljyjä keskenään. Heidän tutkimuksissaan otsonoitu seesamiöljy normaalivahvuisena uusi ihoa kaikkein tehokkaimmin. Otsonoitu oliiviöljy normaalivahvuisena oli seuraavana, mutta silti merkittävästi seesamiöljyn perässä. Näiden öljyjen eroja olen aiemmin käsitellyt toisessa kirjoituksessa täällä.

Mainittakoon vielä, että olen löytänyt myös otsonoituja öljyjä, joiden otsonointiaste on lähestulkoon olematon. Näitä on epäilemättä tehty Amerikassakin, ja siksi on ymmärrettävää, että ne, jotka todella otsonoivat öljynsä kunnolla, haluavat painottaa sen olevan täysin otsonoitua. Minun öljyistäni ainoastaan vahva otsonoitu oliiviöljy on täysin otsonoitu, mutta ei sekään yliotsonoitu. Myös muissa öljyissä otsonointiaste on huomattavan suuri, eli liian laimeiksi niitä ei tule luulla. Tarkemmat pitoisuudet ja muut arvot pidän kuitenkin salaisuutena.

Kysyjälle siis vielä tiedoksi, että hänen kysymistään kriteereistä White Swanin normaalivahvuinen öljy täyttää kaikki muut, paitsi että se ei ole täysotsonoitua, kuten ei kyseisiin ongelmiin kuulukaan olla. Siksi sitä voi oikein hyvin käyttää, mutta ensi kerralla suosittelisin kokeilemaan otsonoitua seesamiöljyä, jota perustellusti pidän vielä parempana.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Otsonoitu seesamiöljy uusiutuvien haavaisten aftojen hoidossa


Aftat ovat suun limakalvon haavaumia, jotka ovat yleensä kivuliaita tai kutiavia. Aftat eivät ole tarttuvia. Noin puolet ihmisistä kärsii aftoista. Niitä voi ilmaantua jopa muutaman viikon välein. Yleensä aftat ilmestyvät ensi kerran lapsuusiässä. Suurimmalla osalla vaiva loppuu noin 30 ikävuoteen mennessä. Aftat paranevat yleensä itsestään noin 7–10 vuorokaudessa. Suurimpien aftojen paraneminen voi kuitenkin viedä jopa 6 viikkoa.

Intialaiset tutkijat (Dharmavaram ym. 2015) tekivät hiljattain tutkimuksen otsonoidun seesamiöljyn tehosta aftojen hoitoon. Tutkimus oli satunnaistettu ja sokkoutettu, ja siihen otti osa yhteensä 30 potilasta, joiden keski-ikä oli hieman alle 23 vuotta. heillä oli diagnosoitu suun haavaiset ja säännöllisesti uusiutuvat ja pitkäkestoiset aftat. Potilaat jaettiin kolmeen toisiaan vastaavaan ryhmään, joissa hoidettava aine vaihteli seuraavasti:
  •  Ryhmää 1. hoidettiin otsonoidulla öljyllä (Öljyn laatua ei mainittu, mutta valmistaja oli Ozone Forum India, joka tuohon aikaan valmisti juuri otsonoitua seesamiöljyä).
  • Ryhmää 2. hoidettiin otsonoimattomalla seesamiöljyllä.
  • Ryhmä 3. oli plaseboryhmä, jota hoidettiin ainoastaan tislatulla vedellä.
Kaikki hoidettavat aineet oli kuitenkin pakattu identtisiin pakkauksiin, eivätkä hoidettavat potilaat tienneet, mitä ainetta heidän aftoihinsa siveltiin. Potilaita neuvottiin olemaan syömättä ja juomatta tuntia ennen aineen annostelua. Annosteluja tehtiin viisi kertaa päivässä viiden päivän ajan, ja kullakin kerralla hoidettavaan aftaan siveltiin kaksi tippaa tutkittavaa ainetta. Potilailta tiedusteltiin mahdollista kivun vähenemistä ja haavojen kokoa tarkkailtiin ja mitattiin 2,4 ja 6 päivänä hoidon aloittamisesta.

Tulokset olivat lupaavia. VAS-asteikolla mitattu kipu väheni niin otsonoitua seesaiöljyä kuin pelkkää seesamiöljyäkin käyttäneillä kutakuinkin samaa tahtia. Aluksi se oli noin 8 ja Väheni merkittävästi jo 2. ja 4. päiviin mennessä. Kuudentena päivänä VAS-arvo 1,5 otsonoidulla öljyllä ja 1,8 otsonoimattomalla öljyllä hoidetuilla potilailla. Sen sijaan lumelääke ei vaikuttanut 2. ja 4. päivään mennessä juuri lainkaan, ja kuudentenakin päivänä sitä saaneiden kivut olivat selvästi suurempia kuin 1. ja 2. ryhmissä.

Haavojen paraneminen oli selvästi nopeinta juuri otsonoidulla öljyllä. Aftaisen havan paranemiseen käyettiin seuraavaa numeerista luonnehdintaa:

  • Taso 4. Aftainen haava ummessa
  • Taso 3. Huomattava haavan koheneminen (Haava lähes ongelmaton ja siinä on vain minimaalisesti tai ei lainkaan kipua, ja visuaalisesti se on huomattavasti pienentynyt).
  • Taso 2. Kohtalainen koheneminen (Haava on näkyvä, joskin punoitus, kipu ja haavan koko ovat jonkin verran vähentyneet).
  • Taso 1. Pientä kohenemista (haava on näkyvä, mutta sen koossa, punoituksessa ja kivussa on pientä vähenemistä).
  • Taso 0. Ei muutosta ensimmäisen päivän tilanteeseen, tai haava pahentunut, samoin kuin punoitus, kipu ja/tai koko.
Tällä asteikolla otsonoitua öljyä käyttäneet olivat jo 2. päivänä keskimäärin 2. tasolla, 4. päivänä 3,20 tasolla ja 6. päivänä 3,70 tasolla, eli paranemisprosessi alkoi välittömästi, ja haavat olivat pääosin parantuneita viimeisenä päivänä.

Myös pelkkä seesamiöljy auttoi. 2. päivänä haavat olivat keskimäärin 0,90 tasolla, 4. päivänä 2,40 tasolla ja 6. päivänä 3,10 tasolla, eli pääosin huomattavasti kohentuneet ja muutama jopa umpeutunut. Otsonoituun seesamiöljyyn nähden paranemisprosessi oli kuitenkin selvästi hitaampaa.

Plasebo, eli tislattu vesi ei juurikaan auttanut. 2. päivänä haavat olivat keskimäärin 0,20 tasolla, 4. päivänä 0,30 tasolla ja 6. päivänä 0,40 tasolla, eli minimaalista kohenemista ajan kanssa tapahtui, mutta tällä vauhdilla paranemiseen menisi useita viikkoja.

Otsonoitu seesamiöljy on otsonoiduista öljyistä ollut suosikkini jo usean vuoden ajan. Tämä tutkimus selittää osittain sen syyn. Pelkkä seesamiöljy näet on tämän(kin) tutkimuksen mukaan hyvin hoitavaa ja nopeuttaa merkittävästi haavan paranemista. Toki paraneminen oli silti selvästi hitaampaa kuin otsonoidulla seesamiöljyllä, mutta plaseboon nähden hyvinkin tehokasta. Lisäksi kipu pelkällä seesamiöljyllä väheni kutakuinkin yhtä tehokkaasti kuin otsonoidulla seesamiöljyllä. En tarkasti tiedä syitä, mikä tai mitkä yhdisteet seesamiöljyssä ihonhoidossa erityisesti auttavat. Sienan yliopistossa suoritetuissa vertailevissa eläinkoetutkimuksissa (Valacchi ym. 2013) otsonoitu seesamiöljy nopeutti ihoa uusivin kasvutekijöiden tuotantoa ja paransi koe-eläinten haavoja merkittävästi nopeammin kuin otsonoitu oliivi- tai pellavansiemenöljy. Nykytietämyksen perusteella se näyttäkin olevan otsonoiduista öljyistä kaikkein paras. 

Viitteet 

Dharmavaram, Ayesha Thabusum, R. Sudhakara Reddy, ja Rajesh Nallakunta. ”’Ozone’ - the New NEMESIS of Canker Sore”. Journal of Clinical and Diagnostic Research 9(3): ZC01-04, 2015.

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. “Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice.” International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Uusia tutkimuksia otsonoitujen öljyjen käytöstä haavanhoidossa



Otsonoituja öljyjä ostetaan paljon mm. haavanhoitoon, joissa ne  ovat osoittautuneet hyvin käyttökelpoiseksi. Tutkimuksia otsonoitujen öljyjen käytöstä haavanhoidossa on paljon, jos mukana lasketaan vuosikymmenien aikana tehdyt eläinkokeet. Suotuisia tuloksia on saatu ympäri maailmaa niin Saksassa (Schulz 1981, Schulz ym. 1982), Kuubassa (Sánchez ym. 1998, Rosario ym. 2002), Italiassa (Carvalho ym. 2002, Valacchi ym. 2011, 2013), Brasiliassa (Rodrigues ym. 2004, Rodriguez Sanchez ym. 2011), Japanissa (Sakazaki ym 2007), Etelä-Koreassa (Kim ym. 2009), Intiassa (Pai ym. 2014) kuin Turkissakin (Krkl ym. 2016). Osassa näistä eläinkokeista on tutkittu erityisesti öljyjen  vaikutusmekanismeja, ja haavojen nopeutunut paraneminen on tapahtunut siinä ohessa.

Mutta vaikka eläinkokeita onkin tehty paljon, ihmisillä suoritetut kliiniset tutkimukset ovat paljon harvinaisempia. Niitä on kuitenkin muutamia ilmestynyt, ja käsittelen niitä seuraavassa enemmän. Laajin avohaavoja käsittelevä kliininen tutkimus on tehty Kuubassa, Sikäläisen otsonitutkimuskeskuksen toinen perustaja Manuel Gómez Moralena esitti aikanaan tutkimukset englanniksi internetsivuillaan jo vuonna 2005, mutta jotka valitettavasti ovat nyt jo kadonneet. Olen kuitenkin tallettanut ne, joten voin tutkimuksesta kertoa enemmän.

Tutkimus käsitti 120 potilasta, joista lähes 90 %:lla esiintyi vakavaa laskimovajaatoimintaa ja loppuosan haavat olivat onnettomuuksien aiheuttamia. Potilaat jaettiin kahteen 60 henkilön ryhmään, jotka eivät haavojen vakavuuden perusteella poikenneet toisistaan. Hoitomuotona oli laskimon korjaus, vähäsuolainen ruokavalio, ja tarvittaessa suun kautta nautittuja kipulääkkeitä. Haavat pestiin päivittäin puhdistusaineella ja niihin siveltiin kotona ryhmästä riippuen joko otsonoitua auringonkukkaöljyä tai antibioottivoidetta.

Otsonoitua öljyä saanut ryhmä parani huomattavasti nopeammin. Useimmilla potilailla haavojen haju, kipu ja kutina katosivat ensimmäisen 24 tunnin aikana ja tulehdus kolmanteen päivään mennessä. 95 %:lla haavat paranivat 15 päivän kuluessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että antibiootteja saaneessa kontrolliryhmässä parani samassa ajassa vain 11,6 % potilaista, ja muutenkin heidän kehityksensä oli selvästi hitaampaa. Tulehdus ja kipu kestivät useilla potilailla yli 15 päivän ajan. 20 päivän kuluessa kaikki otsonoitua öljyä saaneet potilaat olivat parantuneet, kun taas antibioottiryhmässä 30 päivänkin kuluttua tutkimuksen päättyessä vielä kahdeksan potilasta (13 %) oli parantumatta. Tarkemmat tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Otsonoidulla öljyllä ja antibiooteilla hoidettujen potilaiden paraneminen. Huomaa, miten otsonoiduilla öljyillä haavat paranivat selvästi nopeammin ja varmemmin (Gomez Moralena 2005).
 


Myös Egyptissä on tehty kliininen tutkimus säärihaavojen hoidosta otsonoidulla öljyllä. Tutkimuksen (Aziza ym. 2011) potilaat olivat diabeetikkoja, joiden säärihaavoja hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta. Heidän säärihaavansa olivat vasta ensimmäisellä asteella, eli eivät vielä kovin vakavia, mutta laajenemassa koko ajan ilman asianmukaista hoitoa. Potilailla ei myöskään ollut muita diabetekseen yhdistettyjä sairauksia.

Potilaat jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Toista ryhmää hoidettiin siteiden vaihdon yhteydessä otsonoidulla oliiviöljyllä ja toista povidonijodidilla. Jälkimmäinen on myös antimikrobinen yhdiste, mutta ei muuten omaa samoja ominaisuuksia otsonoidun öljyn kanssa. Potilaita hoidettiin kaikkiaan neljän viikon ajan, ja heidät tutkittiin aina viikon lopulla.

Koska potilaiden haavat eivät olleet suuria ja hoito aloitettiin ajoissa, tulokset olivat molemmissa ryhmissä hyviä. Neljän viikon kuluttua 88% otsoniryhmän potilaista haava oli umpeutunut ja lopuillakin merkittävästi pienentynyt. Kontrolliryhmässä täysin umpeutuneita oli 80%, merkittävästi pienentyneitä 16% ja 4% haavoissa ei ollut muutosta. Ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä. Kuitenkin kahden viikon väliaikaseurannassa otsoniryhmäläisistä jo 68% oli umpeutunut ja 24% merkittävästi pienentynyt, kun kontrolliryhmässä vastaavat luvut olivat 40% ja 20%. Ero tässä vaiheessa oli tilastollisesti merkittävä otsonoidun oliiviöljyn hyväksi. Näin ollen otsonoitu öljy paransi haavat nopeammin, vaikka tutkimuksen lopussa myös kontrolliryhmässä parantuneita oli paljon, ja siksi tuolloin ero ei enää merkittävä ollutkaan. Tutkijat suosittelivatkin otsonoidun öljyn käyttöä ensimmäisen asteen diabeettisiin säärihaavoihin, ja he halusivat lisätä sairaanhoitajien tietoisuutta tästä vaihtoehdosta.  

Uusin haavanhoitotutkimus on romanialais-italialaisen tutkimusryhmän tekemä. Tässä tutkimuksessa (Solovastru ym. 2015) oli mukana 29 laskimoperäisestä säähaavasta kärsivää potilasta, joilla ei ollut merkittäviä oheisoireita, kuten huonosti kontrollissa olevaa diabetesta, munuaistauteja, vakavia keuhkosairauksia, immuniteettiä heikentäviä seikkoja jne. Heidän säärihaavansa olivat kuitenkin kroonisia, mutta alle kaksi vuotta vanhoja.

Potilaat jaettiin kahteen ryhmään. Tutkimusryhmäläisiä (15 kpl) hoidettiin päivittäin sprayvalmisteella, joka sisälsi 15% otsonoitua auringonkukkaöljyä, 1% α-bisabololia sekä 84% triglerideja. Kontrolliryhmää (14 kpl) hoidettiin haavavoiteella, joka sisälsi mm. sinkkioksidia ja useita vitamiineja. Molempien ryhmien potilaat tutkittiin ja haavojen läpimitat ja koko mitattiin ennen hoitoja sekä 1,2 ja 4 viikon kuluttua hoitojen aloituksesta.

Otsonoitua öljyä sisältänyt sprayvalmiste oli selvästi parempaa. Sitä saaneilla potilailla haavat pienenivät tasaisesti alun 4,5cm2:sta aina alle 2 m2:een. Prosentuaalisesti haavojen koko oli lopussa keskimäärin enää 27% alkuperäisestä. Kontrolliryhmässä muutos oli merkityksetöntä ja haavojen koko hoidon päättyessä oli vielä 87% alkuperäisestä. Tutkijoiden johtopäätös olikin, että otsonoitu valmiste oli selvästi parempaa ja se tarjoaa uuden vaihtoehdon tai lisäyksen laskimoperäisten säärihaavojen hoitoon.

Enempää tutkimuksia haavanhoidosta otsonoidulla öljyllä en ole löytänyt. Yksi syy tähän on, että otsonoitua öljyä käyttävät lääkärit ja hoitajat ovat yleensä tietoisia otsonin käytöstä laajemminkin. Siksi he hoitavat potilaitaan ensisijaisesti muilla otsoniterapiamenetelmillä ja pitävät otsonoitua öljyä lähinnä lisähoitomuotona. Tällaisesta yhdistelmähoidosta on ilmestynyt enemmän tutkimuksia (Esim. Díaz & Castellanos 2001, Di Paolo ym. 2002, Calderon ym. 2003, Martínez-Sánchez ym. 2005). Tulokset tällaisessa yhdistelmähoidossa ovat olleet vieläkin parempia, mutta koska pelkän otsonoidun öljyn vaikutusta on niissä mahdoton arvioida, jätän käsittelemättä niitä tarkemmin tässä yhteydessä.

Sitten vielä muutama huomautus. Kliinisissä tutkimuksissa käytettiin otsonoituun oliivi- ja auringonkukkaöljyyn perustuvia valmisteita. Otsonoitu seesamiöljy on kuitenkin rakenteeltaan lähellä otsonoitua auringonkukkaöljyä, ja yhden eläinkoetutkimuksen (Valacchi ym. 2013) perusteella se näyttäisi kaikkein parhaalta, ja on myös oma suosikkini. Huomautan myös, että vaikka tässäkin artikkelissa viittaan lukuisiin eläinkokeisiin, niillä ei ole mitään tekemistä omien White Swan -tuotenimellä myytävien tuotteiden kanssa. Seuraan toki alan tutkimusta, ja kun tutkimuksia ilmestyy, pyrin haalimaan ne itselleni – olivat ne sitten eläinkokeita tai jotain muita. Omilla tuotteillani ei eläinkokeita ole kuitenkaan tehty. Koska ne on rekisteröity kosmetiikaksi, ei niillä eläinkokeita edes saa tehdä, eikä sellaiseen ole mitään halua, tarvetta tai mahdollisuuttakaan. Tämä vain tiedoksi niille, jotka asiaa miettivät. Sitä kun on viime aikoina kysytty yllättävän paljon.

Viitteet:

Aziza, E. S.; E. Nahad; A. B. Nabila & S. H. Wael, Comparative Study of Ozonated Olive Oil Ointment versus Conventional Dressing Methods on the Healing of Grade I Diabetic Foot Ulcers. Researcher 3(8): 16–30, 2011.


Calderon, Noam; Teddy Kaufman; Leonid Bryzgalin & Munir Awad, The intensive care of lower limb diabetic wounds: Our 5 years experience in 121 patients treated topically with ozone as an adjunctive agent. Teoksessa (CD-ROM): Ozone Seminar Congress, European Cooperation of the Medical Ozone Societies, May 23rd -May 25th, Munich 2003.


Carvalho, J. C. T.; C. C. Cardoso; S. B. Macedo ym., Azione dell’olio ozonizzato (Bioperoxoil) nelle lesione chirurgiche dei modelli pre-clinici. Farmaci Terapia XIX(1/2): 56-60, 2002.


Di Paolo, N.; V. Bocci; F. Cappelletti; G. Ptrini & E. Gaggiotti, Necrotizing fasciitis succesfully treated with extracorporeal blood oxygenation and ozonization (EBOO). International Journal of Artificial Organs 25: 1194-1198, 2002.


Diaz, Orestes & Roberto Castellanos, Ozonoterapia en úlceras flebostáticas. Revista Cubana de Cirugía 40: 123-129, 2001.


Gómez Moralena, Manuel, Lower limbs Ulcers: Ozone oil therapy. Haettu 13.4.2005 osoitteesta: <http://www.naturozone.com/ingles/clitesti.htm>.


Krkl, Cüneyt, Mehmet Volkan Yiğit, İbrahim Hanifi Özercan ym. The Effect of Ozonated Olive Oil on Neovascularizatıon in an Experimental Skin Flap Model. Advances in Skin & Wound Care 29(7): 322–327, 2016.


Pai, S. A.; S. A. Gagangras; S. S. Kulkarni & A. S. Majumdar, Potential of Ozonated Sesame Oil to Augment Wound Healing in Rats. Indian Journal of Pharmaceutical Sciences 76(1): 87-92, 2014.


Rodrigues, Kamila Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf, Cicatrizing and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds. Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004.


Rodriguez Sanchez, M. D. P.; L. Corrêa; G. H. Franchim & M. C. Z. Deboni, Histomorfologic and Histomorphometric Study of Bone Healing in Dry Socket Condition Induced in Rats Treated with Ozonized Oil. International Journal of Oral and Maxillofacial Surgery 40(10): e23, 2011.


Sakazaki, F.; H. Kataoka; T. Okuno ym., Ozonated Olive Oil Enhances the Growth of Granulation Tissue in a Mouse Model of Pressure Ulcer. Ozone: Science & Engineering 29(6): 503-507, 2007.


Sánchez, Alejandro; Pedro Díaz; Gloria Rodríguez; Elizaberh Leyva; Elena Díaz & Luis Borrego, Acción del aceite ozonizado sobre la cicatrization de heridas de piel en animales de experimentación. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 181-184, 1998.


Schulz, S., Ein neues tiermodell zur integralen messung von heilvorgängen bei kleinen labortieren am beispiel von ozonisiertem olivenöl. Deutsche Tierärztliche Wochenschrift 88: 60-64, 1981


Schulz, S.; H. Schmitt; R. Obermeyer & I. Oepen, Einige Ergebnisse und therapeutische Aspekte von ozonisiertem Olivenöl in der Veterinärdermatologie. Praktische Tierarzt 63(1): 18-33, 1982.


Solovăstru, Laura Gheucă, Alina Stîncanu, Alessia De Ascentii ym. Randomized, Controlled Study of Innovative Spray Formulation Containing Ozonated Oil and α-Bisabolol in the Topical Treatment of Chronic Venous Leg Ulcers. Advances in Skin & Wound Care 28(9): 406–409, 2015.


Stevens, Franklin A., The Bactericidal and Photochemical Properties of Irradiated Cod Liver Oil and an Ozonide of Olive Oil. Journal of Bacteriology 32: 47-56, 1936.


Streichsbier, F.; H. Rainbauer; J. Washüttl; G. Kroyer; I. Steiner & N. Winker, Mikrobiologische Untersuchungen an ozonisiertem Olivenöl. Fette Seifen Anstrichmittel 84: 304-308, 1982.


Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, ym., Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice. Wound Repair and Regeneration 19(1): 107–15, 2011. 


Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim ym., Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice. International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.