torstai 2. huhtikuuta 2020

Otsoni ja otsonoidut tuotteet koronaviruksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä


Johdanto 

Viime viikkoina olen saanut paljon kyselyitä koskien otsonin ja otsonoitujen tuotteiden käyttöä koronaviruksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Koronavirukseen kun ei ole tällä hetkellä mitään lääkettä, jonka teho olisi sitovasti todistettu. Rokotteita kehitellään ja monista tuotteista, kuten vaikkapa C-vitamiinista kerrotaan olevan apua. Eri lääkkeiden ja lääkeyhdistelmien tehosta tihkuu alustavia tietoja. Todennäköisesti paljonkin tehokkaita keinoja on saatavilla, mutta mistään niistä ei löydy vielä sitovaksi luokiteltavaa tieteellistä todistusaineistoa. SARS-CoV-2-koronavirus on sen verran uusi, ettei riittävän laajoja ja riippumattomasti toistettuja kliinisiä tutkimuksia yksinkertaisesti ole ehditty tekemään. Se taas on lääketieteen vaatimus, jotta jostain aineesta voisi sanoa olevan terveyshyötyä ja että siitä saisi esittää terveysväitteitä. Tässä kirjoituksessakaan ei väitetä mitään varmaksi. Sen sijaan esittelen valistuneita hypoteeseja ja alustavia tuloksia, joita ennen kaikkea otsoniterapialla on saatu.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi, miten otsonilla ja otsonoiduilla tuotteilla voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä koronavirusinfektioita monin tavoin. Pisin osio käsittelee suonensisäisen otsoniterapian käyttöä COVID-19 -potilaiden hoidossa. Aiheesta on jo ilmestynyt tieteellinen katsausartikkeli, ja varsinaisia kliinisiä tutkimuksia on käynnissä monissa maissa – mukaan lukien Rooman maineikkaassa La Sapienza -yliopistossa. Ensimmäisistä tuloksista on jo annettu tietoa julkisuuteen, ja niiden perusteella otsoniterapia on ollut erittäin tehokasta COVID-19:n hoidossa. Myös eri otsonilääkärit ovat jo kertoneet joistakin tapauksista, joista myös kerron esimerkkejä. Käyn tässä artikkelissa läpi myös otsonin ja otsonoitujen tuotteiden antiviraalisia ominaisuuksia, ja mahdollisuuksia käyttää niin eri tilojen kuin ihmisen ihon desinfioinnissa. Sivuan myös otsonidien (ei otsonin!) mahdollisia terapeuttisia vaikutuksia hengitettynä.

Koronaviruksia on useita erilaisia. Kun tässä artikkelissa kirjoitan koronaviruksesta, tarkoitan juuri nykyisessä epidemiassa esiintyvää COVID-19-tautia aiheuttavaa koronavirusta, ellen toisin mainitse. Viralliselta nimeltään se on SARS-CoV-2, eli ”Severe acute respiratory syndrome coronavirus 2”. COVID-19 taas tulee sanoista Coronavirus Disease 19, jossa numero tarkoittaa vuotta, jolloin kyseinen virus havaittiin. Termien suhteen en silti ole ylitarkka, ja pyrin selittämään asiat kansantajuisesti. Esimerkkinä tästä ovat virukset itsessään. Ne – koronavirukset mukaan lukien – kun eivät itse ole lisääntymiskykyisiä, vaan isäntäsolu huolehtii niiden perimän monistamisesta ja lisääntymisestä. Niinpä viruksia ei oikeastaan voi pitää elävinä eliöinä, eikä niitä siten voi kirjaimellisesti tappaakaan. Oikea termi viruksen tuhoamisessa olisikin inaktivointi. Tätä termiä ei välttämättä ymmärretä oikein, joten kansantajuisuuden vuoksi kirjoitan tässäkin artikkelissa virusten tappamisesta, vaikka tiedän käyttäväni väärää termiä.


Otsoniterapia COVID-19 -taudin hoidossa

Otsoniterapia on yleisnimitys hoitomuodoille, jossa lääkeaineena käytetään otsonikaasua. Otsonilla voidaan hoitaa myös jo puhjennutta koronavirusinfektiota. Heti alkuun haluan painottaa, että otsoniterapioissa otsonia ei hengitetä! Keuhkot ovat herkkiä otsonilla. Vaikka joissakin tutkimuksissa vähäinen toistettu otsonialtistus on jopa lisännyt keuhkojen antioksidanttisuojausta ja vähentänyt tulehduksia, on tällaisten kokeilujen tekeminen keuhkosairaille COVID-19-potilaille vähintäänkin arveluttavaa. Siksi, älä hengitä otsonia, vaikka sinulla otsonilaite olisikin. Lähes varmuudella saat suurempaa haittaa kuin hyötyä!

Toinen yleinen väärinkäsitys on, että otsoni toimisi jonain kehon desinfiointiaineena, ja tappaisi mikrobit – koronavirus mukaan lukien – samoin kuin se tappaa mikrobit vaikkapa uimahallien uima-altaista tai nyttemmin epidemia-alueilla Italian ambulansseista, kuten artikkelin lopulla kerron. Ihmiskehossa näin ei silti missään tapauksessa tapahdu! Otsoni on erittäin reaktiivinen aine, joka reagoi veren tai muiden kudosnesteiden kanssa välittömästi. Näin ollen esimerkiksi suonensisäisin menetelmin annosteltu otsoni ei koskaan edes tavoita kehossa olevia useimpia mikrobeja. Ainoastaan silloin, kun mikrobit elävät alueella, jonne otsonia tai otsonoituja öljyjä voidaan annostella ulkoisesti, on suorista antimikrobisista vaikutuksista hyötyä. Se ei silti tarkoita, etteikö esimerkiksi suonensisäisin menetelmin annetusta otsonista voisi olla hyötyä virusinfektioiden tai monien muiden tautien hoidossa, mutta hyöty perustuu muihin kuin otsonin antimikrobisiin ominaisuuksiin. Listaan seuraavassa mekanismeja, joita on havaittu potilailla, joita on hoidettu systeemisellä otsoniterapialla (suonensisäinen tai peräsuolihuuhteluna annettu otsonihoito).

  • Antioksidanttijärjestelmä tehostuu. Ennen kaikkea superoksididismutaasin määrä kasvaa (Esim. Martínez-Sánchez ym. 2005)
  • 2,3-DPG:n määrä lisääntyy. Tämä entsyymi tehostaa hapen vapautumista hemoglobiinista kudoksille ja myös hapen sitoutumista keuhkoissa hemoglobiiniin. Tällöin kudosten hapensaanti paranee (Esim. Viebahn 1996).
  • Myös verenkierto tehostuu erityisesti hapenpuutteesta kärsiviin kudoksiin (Esim. Giunta ym. 2001, Clavo ym. 2004). Tämä luonnollisesti lisää myös kudosten hapensaantia.
  • Kun solujen hapensaanti paranee, myös soluhengitys tehostuu. Tällöin solut tuottavat enemmän energiaa ATP:n muodossa (Esim. Shimazu & Shiratori 1999, Akioka ym. 2002, Viebahn 1996).
  • Lisääntyneen energian ansiosta, solut kykenevät tuottamaan enemmän tarvittavia yhdisteitä ja säätelemään toimintojaan paremmin. Tämän seurauksena mm. immuniteetti tehostuu monin tavoin ja tulehdukset lievenevät tai katoavat (Esim. Sagai & Bocci 2011).

Otsoniterapia ei pelkästään hoida itse tautia, vaan myös ennaltaehkäisee niiden aiheuttamia vaurioita. Esimerkiksi COVID-19-potilailla riittävä hapensaanti on hoidon aikana kriittistä. Hapenpuute voi aiheuttaa erilaisia vaurioita ympäri kehoa. Otsoniterapian vaikutusta hapenpuutteen vaikutuksiin on tutkittu erityisesti kymmenissä eläinkokeissa. Tyypillisesti jokin suuri verisuoni on sidottu umpeen, jolloin verenkierto ja hapenkuljetus jollekin tietylle alueelle on estetty enemmän tai vähemmän pitkäksi ajaksi. Tällaista hapenpuutteen aiheuttamaa vauriota kutsutaan iskemia-reperfuusiovaurioksi. Kun eläimille on ennen suonen/suonien tukkimista annettu otsoniterapiaa, hapenpuutteesta aiheutuneet vauriot jäivät selvästi vähäisemmiksi kuin ilman otsonia jääneillä kontrollieläimillä. Jos otsoniterapiaa annettiin vasta hapenpuutteen jälkeen, sen avulla voitiin korjata siitä aiheutuneita vaurioita. En viittaa jokaiseen tällaiseen tutkimukseen, mutta pistämällä esimerkiksi PubMed-tietokantaan hakusanoiksi ”Ischemic reperfusion injury and ozone” tulee tällä hetkellä tulokset kaikkiaan 63 tutkimuksesta, joista valtaosa koskee tämän kaltaisia kokeita, ja poikkeuksetta otsoniterapiasta on ollut hyötyä. Niistä kaksi uusinta on tämän vuoden puolelta. Ihmisillä ei tietenkään voida tehdä tällaisia epäeettisiä kokeita, mutta kliiniset tutkimukset ihmisillä eri tautien hoidossa kyllä osoittavat otsoniterapiasta olevan hyötyä myös ihmisille. Varsinkin COVID-19-potilaiden pitäisi teoriassakin hyötyä selvästi. Tämä ei tarkoita pelkästään taudin nujertamista, vaan myös sitä, että siitä jää olemattomat tai ainakin mahdollisimman pienet vauriot.

Entä miten otsonia sitten annostellaan? On olemassa erilaisia otsonihoitomuotoja, ja useiden niin kroonisten kuin akuuttienkin oireiden hoidossa otsoni-autohemoterapia on yleensä ollut yksi tehokkaimmista. Tätä hoitomuotoa on alettu antaa useissa maissa koronaviruspotilaiden hoitoon, joista pian kerron enemmän. Hoitomuodossa potilaalta otetaan 100-250ml verta ja käsitellään se hyytymistä estävällä antikoagulantilla sekä samalla tilavuudella happi-otsoniseosta, jonka pitoisuus on yleensä 20-50mg otsonikaasua litrassa happea. Tämä otsonilla käsitelty veri sitten infusoidaan takaisin potilaan laskimoon. Otsoni reagoi välittömästi veressä erityisesti plasman albumiinin kanssa. Niinpä otsoni hajoaa, eikä sillä ole suoria antiviraalisia vaikutuksia kehossa. Kuitenkin otsoniterapia tehostaa kehossa veren hapenkuljetuskykyä, soluhengitystä, antioksidanttien tuotantoa ja stimuloi immuniteettiä monin mekanismein. Niinpä tästä hoitomuodosta oletetaan olevan huomattavaa hyötyä koronaviruspotilaiden toipumisen edistäjänä. Tämä on kaikkein yleisin koronaviruksen hoidossa käytetty otsoniterapiamuoto. Lisäksi otsonia voidaan annostella otsonoidun fysiologisen suolaliuoksen infuusiona tai jopa suorana suonensisäisenä happi-otsonikaasun injektiona hyvin hitaasti laskimoon. Viimeisin on riskialis ja väärin suoritettuna hengenvaarallinen, joten muutamista lääkäreistä poiketen, en suosittele sen suorittamista.

Tässä yhteydessä en viitannut yksityiskohtaisesti kaikkiin tutkimuksiin, joissa otsoniterapian eri mekanismeja on selvitetty. Tutkimuksia eri mekanismeista kun on ilmestynyt jo useita satoja. Niitä, joita asia kiinnostaa enemmän, voivat tutustua vaikkapa Sagain ja Boccin (2011) katsaukseen. Myös ylläpitämälläni otsoniterapia.net -sivustolla on paljon tietoa suomeksi, joskaan en ole kyseistä sivustoa viime vuosina päivitellyt, joten uusinta tietoa sieltä ei löydä.

Koska tutkimukset ja kokeet koronavirusta koskien ovat monissa maissa ovat vasta alkaneet, ei sitovaa todistusaineistoa tehosta vielä ole. Yhtä ja toista on silti viimeisen päivien ja viikkojen aikana ilmestynyt. Yksi aktiivisimmista otsoniterapian puolestapuhujista COVID-19 -taudin hoidossa on ollut amerikkalainen lääkäri Robert J. Rowen. Hän on mm. menestyksellisesti hoitanut Ebolaviruksen sairastuttamia potilaita suonensisäisellä otsoniterapialla Sierra Leonen Ebolaepidemian aikana, ja myös julkaissut raportin (Rowen ym. 2016) kokemuksistaan. Kaikki hoidetut viisi potilasta paranivat nopeasti erittäin suuren kuolleisuuden omaavasta taudista. Niinpä ei olekaan ihme, että tri Rowen on hyvin luottavainen myös otsoniterapian mahdollisuudesta COVID-19 potilaisiin. Hän kirjoittikin vastikään raportin, joka julkaistiin Journal of Infectious Diseases and Epidemiology -lehdessä. Tässä artikkelissa Dr. Rowen käy läpi otsoniterapian teoreettisia perusteita hoitaa COVID-19 -potilaita. Kaikesta en ole hänen kanssaan samaa mieltä. Hän mielestäni liikaa painottaa artikkelissaan otsonin ja otsonidien antiviraalisia ominaisuuksia. Niitä toki on, jos virus pääsee kosketuksiin otsonin tai otsonidien kanssa. Veressä otsonin elinikä on hyvin lyhyt, ja syntyneet otsonidit ovat heikompia ja nekin laimenevat liikaa ollakseen merkittävästi antiviraalisia kehossa. Silti Rowen mainitsee myös muista mekanismeista, joita minäkin edellä jo listasin ja joilla epäilemättä voidaan perustella otsoniterapian olevan hyödyksi COVID-19 -potilaille.

Rowen on niitä harvoja otsonilääkäreitä, joka suosii otsonikaasun suoraa suonensisäistä injektiota. Tällainen menetelmä on mahdollinen, sillä lääkinnällinen otsoni tehdään puhtaasta hapesta, joka liukenee vereen nopeasti, jolloin sinne ei synny hengenvaarallisia kaasukuplia. Suora suonensäinen injektio on kuitenkin riskialtis esimerkiksi otsoni-autohemoterapiaan verrattuna, ja aiheuttaa enemmän pelkoa ja epäluuloja niissä lääkäreissä, jotka otsoniterapiaa eivät tunne. Siksi minäkin suosisin juuri otsoni-autohemoterapian käyttöä. Suorien otsoni-injektioiden etuna on yksinkertaisemmat ja halvemmat välineet, joten siksi kehitysmaissa, joissa resurssit ovat lähes olemattoman vähäisiä, niiden käyttö voi olla perustellumpaa. Rowen kutsuukin artikkelissaan hoitoa ”pennejä maksavaksi” mikä pitääkin paikkansa, jos hoitohenkilökunnan kuluja ei lasketa. Autohemoterapiassa yksittäinen hoito välineineen maksaa muutamia dollareita tai euroja, joten siinäkään kustannukset eivät ole ongelma ainakaan länsimaissa. Puutteistaan huolimatta suosittelen kaikkia kiinnostuneita tutustumaan Rowenin ja Robinsin artikkeliin, jos vain ymmärtää lääketieteellistä englantia. Artikkelin löydät täältä:



Tutkimusprojektit tällä hetkellä

Tällä hetkellä otsoniterapiaa eri muodoissa COVID-19 -potilaille annetaan useissa eri maissa. Kiinalaisten hoidoista ovat eri alan lääkärit jakaneet informaatiota mm. facebookissa, josta minäkin olen niihin törmännyt. Esimerkiksi tästä linkistä aukeaa koreankielinen artikkeli, jossa eräs korealaislääkäri kertoo COVID-19-potilaiden hoidoista otsoni-autohemoterapialla. tekstiä tuskin kovin moni suomalainen ymmärtää, mutta mukana on useita kuvia sairaalasta.

Italiassa otsoniterapiaa on käytetty ja tutkittu jopa vieläkin enemmän. Niinpä ei olekaan ihme, että sielläkin sitä on jo varhaisessa vaiheessa testattu myös COVID-19 -potilaisiin. Tällä hetkellä otsoniterapialla hoidetaan useita potilaita eri sairaaloissa Italiassa, ja hoidot on myös viranomaisten taholta hyväksytty toimivaksi protokollaksi tämän taudin hoitoon. Tästä on enemmän kirjoitettu Italiaksi tästä linkistä aukeavassa artikkelissa. Lainaan artikkelin lopusta kohdan, jonka olen kääntänyt Suomeksi:

”SIOOT:n (Italian happi-otsoniterapiayhdistys) lääkärit ovat hoitaneet useita keuhkokuumeesta kärsiviä potilaita happi-otsoniterapialla. Tulokset otsoniterapialla ovat olleet erinomaisia. Taudin kesto on vähentynyt ja pikainen palautuminen hapenpuutteesta kun myös radiologiset kuvantamiset ovat osoittaneet kohenemista potilaissa. Lisäksi, SIOOT:n ehdottaman happi-otsoniterapian käyttö ei ole yhteensopimaton muiden lääkehoitojen kanssa.

SIOOT on ilmoittanut, että tähän mennessä [25.3.2020] ainakin kymmenen sairaalakeskusta käyttää happi-otsoniterapiaa COVID-19 -positiivisten potilaiden hoidossa. Nämä sairaalat sijaitsevat Piedmontin, Lombardian, Emilia-Romagnan, Veneton ja Lazion alueilla.

SIOOT on alkanut keräämään tietoja ensimmäisistä kliinisistä tuloksista sairaaloista, jotka ovat käyttäneet happi-otsoniterapiaa 40 päivää Istituto Superiore di Sanità -sairaalassa.”

Hoidot eivät ole käynnissä pelkästään Italiassa, vaan monessa muissakin maissa, ja tutkimuksia on käynnissä tai suunnitteilla paljon. Aivan äskettäin maailman otsoniterapiajärjestö WFOT ilmoitti sivuillaan seuraavaa: 

”Kolme muuta tutkimusta on käynnissä Tinjian Huanjun sairaalassa. Meillä on vasta alustavat raportit kahdesta ensimmäisestä tapauksesta. Seuraava tutkimus on odottamassa hyväksymistä Italiassa ja kaksi muuta on valmisteilla Portugalissa ja Brasiliassa – kaikki kolme WFOT:n avustuksella. Toivomme, että viimeisimmät tutkimukset hyväksytään ja että saamme pian riittävää tietoa potilaidemme auttamiseksi. WFOT ei julkaise alustavia protokollia tai tietoja ilma tutkimusten koordinaattorin lupaa, ellei terveysviranomaiset sitä vaadi. Sillä aikaa meidän täytyy tiukasti noudattaa näiden viranomaisten vaatimuksia.”

Tähän tuli 27.3. tervetullut lisäpäivitys:

”Nuova FIO:N [Toinen italialainen otsoniterapiajärjestö] avustama Italian tutkimus on virallisesti hyväksytty Sapienzan yliopiston eettisen komitean puolesta. Pian me voimme nähdä kehitystä Clinical trials -sivustolla.

Muut tutkimukset on hyväksytty sairaaloissa Romaniassa ja Turkissa, ja ne ovat odottamassa eettisen komitean lopullista hyväksyntää.”

Huomautan tähän, että Roomassa sijaitseva La Sapienza -yliopisto on Euroopan suurin yliopisto ja monena vuonna se on rankattu koko Italian parhaaksi yliopistoksi.

Samalle sivulle tuli seuraava lisäpäivitys tuli 28.3.2020:

”Toinen Nuova FIO:n tukema tutkimus on jo alkanut Poliambulanza Institute Hospital Foundation -sairaalassa Bresciassa sen jälkeen, kun eettinen komitea sen hyväksyi. Se on myös odottamassa rekisteröintiä Clinical Trials -sivustolle.”

Lisätietoja tulee siis nopeaan tahtiin, ja mahdollisesti monissa muissakin paikoissa on tällä hetkellä käynnissä otsonihoitoja ja/tai tutkimuksia koskien koronaviruspotilaita. Minä tunnen vain pienen osan alan tutkijoista. Toki tärkeimmät uutiset leviävät sosiaalisessa mediassa varsin hyvin, mutta eivät kaikki. Otsoniterapiaa kun tutkitaan pääasiassa ei-englanninkielisissä maissa, joten postaukset esimerkiksi facebookissa ovat usein eri kielillä. Toki automaattiset kääntäjät osavat ne ymmärrettävästi kääntää, mutta niin helposti niitä ei jaeta kuin englanninkielisiä uutisia. Esimerkiksi yksi tuttavani ja Facebook-kaverini, turkkilainen lääkäri Ruhi Cakir, julkaisi hiljattain kuvia facebookissa. Kuvissa hänen oppilaansa antoivat otsoni-autohemoterapiaa koronaviruspotilaille New Yorkissa. Potilaat olivat olleet hänellä hoidossa Istanbulissa, mutta matkustusrajoituksien vuoksi he eivät enää sinne päässeet, joten otsonilaitteet lähetettiin Amerikkaan, ja hoidot jatkuvat siellä. Kun luin kommentteja, siellä selvisi, että Tri. Cakir oli organisoimassa tutkimuksia Turkissa. Tähän eräs panamalainen lääkäri vastasi tehneensä aloitteen kliinisten tutkimusten aloittamisesta myös Panamassa. Vastaavia keskusteluja käydään varmasti facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa enemmänkin. Voitaneen siis sanoa, että otsoniterapiaa käytetään ja tutkitaan koronaviruksen hoidossa jo hyvin monissa maissa. 


Alustavia erittäin lupaavia tuloksia sairaalahoidossa olevien COVID-19-potilaiden hoidosta otsonilla 

Tyypillisesti tutkimuksen aloittamisesta sen lopulliseen julkaisuun menee jopa vuosia. Nyt on kuitenkin akuutti tauti, jossa yksittäisen potilaan hoitokuuri ei pitkään kestä. Potilaita on paljon saatavilla, ja poikkeustilanteen vuoksi asiassa luonnollisesti kiirehditään. Mitään tutkimusraportteja ei vielä ole ilmestynyt, mutta orbisphera.org -sivustolla on haastateltu tutkimuksissa mukana olevia professoreita, Marianno Franzinia ja Luigi Valdenassia, jotka kertovat jo alustavista tuloksista. Artikkeli on julkaistu 1. huhtikuuta, mutta kyseessä ei ole aprillipila! Käännän artikkelin kokonaisuudessaan: 

”Meillä on ensimmäistä tietoa happi-otsoniterapian käytöstä potilaisiin, joilla on COVID-19 -virustauti.

Ensimmäisessä raportissa, yhdestä kaikkiaan 17 sairaalasta, missä otsoniterapiaa annetaan SIOOT:n (Italian happi-otsoniterapiayhdistys) protokollan mukaisesti, on mukana 10 potilasta, joiden tila on ollut vakava tai hyvin vakava. Heidän kohenemisensa on ollut nopeaa ja lopullista.

Vain viiden hoidon jälkeen viidestä intuboidusta potilaasta, yksi on kohentunut niin että hänet on voitu poistaa hengityskoneesta, ja muut ovat kohenemassa merkittävästi.

Vähemmän vakavissa potilastapauksissa, muutaman happi-otsoniterapian jälkeen, potilaat ovat palautuneet ja palanneet koteihinsa.

Ryhmän ainoa menehtynyt potilas oli jo pitkälle heikentyneessä tilassa, ja otsoniterapiaa yritettiin äärimmäisenä keinona, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Teknisessä raportissa lääkärit kirjoittivat, että viiden SIOOT:n protokollan mukan annetun happi-otsonihoidon jälkeen, kaikki potilaat voivat paljon paremmin.

Käytettyään otsoniterpiaa, lääkärit löysivät seuraavia todisteita:

-Kliinisen tilan yleinen koheneminen.
-Ruumiinlämmön normalisoituminen
-C-reaktiivisen proteiinin väheneminen [Merkitsee kehon yleisen tulehdustilan vähenemistä, kääntäjän huom.]
-Sydämen sykkeen normalisoituminen
-Veren happisaturaation koheneminen ja kudosten hapensaannin tehostuminen.
-Munuaisten toiminnan normalisoituminen (kreatiiniarvot)

Ymmärtääksemme paremmin tätä tietoa, me haastattelimme professori SIOOT:n presidenttiä ja hoitoprotokollan eteenpäin viemisestä vastaavaa Marianno Franzinia sekä professori Luigi Valdenassia.

Franzinin mukaan merkittävintä tietoa on se, että koheneminen ei ole pelkästään merkittävää, vaan että se tapahtui vain viiden hoitopäivän aikana.

Tarkempaa käsittelyä varten, Franzini kysyi mielipiteitä viideltä kolleegaltaan, jotka ovat itse olleet hoitamassa COVID-19 -potilaita. Jokainen heistä vakuutti, että nämä ovat hyvin tärkeitä tuloksia, sillä kenelläkään COVID-19 -potilaalla ei ole ollut niin nopeaa ja vakaata kohenemista kuin mitä on koettu niiden potilaiden kanssa, joita on hoidettu happi-otsoniterapialla.

Franzini jatkoi, että Lääkäri, joka hoitaa COVID-19 -potilaita, paljasti minulle, ettei mikään hoitoprotokolla anna samoja tuloksia kuin otsoniterapia.

Kun kysyin syytä, miksi happi-otsoniterapia on niin tehokasta, Franzini selitti, että COVID-19:aan kuolleiden ruumiinavauksissa on havaittu, että virus välittömästi hyökkää mikroverenkiertoon aiheuttaen levinneitä trombooseja. Ja juuri se, verrattuna happi-otsonin antiviraalisiin vaikutuksiin, on jopa määräävämpi, sillä se [siis otsoniterapia] uudelleen aktivoi ja voimistaa mikroverenkiertoa.

Franzini alleviivasi, että ottaen huomioon ensi tietojen hyvyyden, olisi hyvin tärkeää varmistaa, että otsoniterapiaa annettaisiin jo heti alussa kun testi on positiivinen. Näin potilasta voidaan hoitaa jo ennen kuin heidän tilansa pahenee, ja täten toimimalla voidaan välttää sairaalahoitoja."

Sama artikkeli on nyt ilmestynyt myös SIOOT:n sivuille. Siellä on myös kuva posterista, jossa tulokset on esitetty. Kyseinen kuva on lisätty tuohon alle. 





Yksittäisistä potilaista tihkuu tietoja muistakin lähteistä. Esimerkiksi jo mainittu amerikkalainen lääkäri Robert J. Rowen Kirjoitti 26. maaliskuuta Facebook-seinälleen seuraavaa:



En käännä tätä suomeksi, koska Tri. Rowen on itsekin käyttänyt sen tekemiseen googlen kääntäjää kääntäessään osan siitä espanjasta englanniksi. Koska tämä käännös on osin epäselvä, sitä ei kannata kääntää enää suomeksi. Lyhyesti silti kerron, mistä siinä kerrotaan:

Rowen kertoo kahdesta tapauksesta, jotka molemmat ovat otsonia käyttäviä lääkäreitä. Kumpikin heistä on käyttänyt otsoniterapiaa hoitaakseen oletettua, mutta ei varmistettua COVID-19-tautia. Ensimmäinen on Cojo Carew. Sierra Leonelainen lääkäri, joka on heidän ebolajulkaisunsa kolmas kirjoittaja. Hän oli äskettäin Saksassa, tuli positiiviseksi ja sairaaksi. Hän sai otsonia siellä ja hänen tilansa koheni välittömästi. Hän tunsi olonsa normaaliksi 4 tunnissa. Hän on sittemmin palannut Sierra Leoneen ollen siellä karanteenissa.

Toinen on lääkäri Juan Carlos Perez Olmedo Espanjasta. Hän oli vieraillut Madridissa, joka on pahimpia koronaviruksen keskuksia maailmassa. Pian sen jälkeen hän oli saanut koronavirusinfektiolle tyypillisiä oireita. Häntä hoidettiin suonensisäisillä otsoni-injektioilla ja otsonisuolihuuhteluilla (huuhtelut tehdään happi-otsonikaasulla, ei nesteellä!). Lisäksi hän käytti suuria määriä C- ja D-vitamiinejä. Alussa hänen kuumeensa nousi 40 asteeseen, veren happisaturaatio oli 92-94%, kurkku kipeä, voimakas yskä ja lihaskipuja. Seuraavana päivänä kuume oli kadonnut ja päivä päivältä tilanne koheni. Kirjoittaessaan Rowenille, Tri Pérez Olmedolla oli enää jäännösyskää ainoana oireena. Pérez Olmedo uskoi, että hänellä oli koronavirusinfektio, mutta ei ollut siitä varma. Hän lupasi kuitenkin postittaa verikoetuloksensa Facebook-seinälleen myöhemmin. Kävin tarkistamassa tilanteen, ja tulokset oli postitettu 28.3.2020. Siellä ei kuitenkaan ollut koronavirustestiä, johon hän ei pyynnöistään huolimatta päässyt. Muuten veriarvot olivat normaalit lukuun ottamatta CRP-arvoa, joka oli koholla indikoiden kehon olevan yhä jonkinasteisessa tulehdustilassa. Itse hän silti koki olevansa terve.

Näiden lisäksi olen tömännyt muutamaan muuhunkin kirjoitukseen, jossa kirjoittaja kertoo selättäneensä koronaviruksen otsonin avulla. Ongelmana on se, ettei näiden henkilöiden tietoja ole voitu varmistaa mistää, ja he eivät itsekään ole aina varmoja, onko heillä todellakin ollut koronavirus. Sama ongelma oli myös noissa Rowenin mainitsemissa lääkäreissä, mutta heistä päätin kirjoittaa, koska kyseessä on kuitenkin tunnetut lääkärit, joilla ei ole varaa riskeerata mainettaan. Tällä hetkellä otsoniterapiaa käytetään yhä enemmän ja yhä useammassa sairaalassa. Niinpä onkin oletettavaa, että lisätietoa tulee vähän kerrassaan, ja päivitän niitä tähän artikkeliin säännöllisesti. 


Otsoni ja otsonoidut öljyt ovat antimikrobisia ja tehoavat myös koronaviruksiin 

Kirjoitin jo edellä, miten otsoniterapioissa otsonin antimikrobiset ominaisuudet ovat pääosin merkityksettömiä, eikä niitä tule kiittää otsonin terapeuttisista ominaisuuksista esimerkiksi koronavirusinfektion hoidossa. Silti näitä antimikrobisia ominaisuuksia ei tule jättää huomioimatta. Vaikka niillä on olematon merkitys hoidossa, niiden merkitys infektioiden ennaltaehkäisyssä voi olla paljon suurempi.

Sekä otsonin että otsonoitujen öljyjen antimikrobisista vaikutuksista on tehty satoja tutkimuksia. Niiden perusteella otsoni tappaa tehokkaasti niin bakteerit, sienet, monet alkueläimet ja erityisesti virukset. Esimerkiksi Hudson ym. (2009) tutkivat kaikkiaan 12 eri viruksen herkkyyttä otsoniin. Virukset isäntäsoluineen altistettiin 45 minuutiksi kammioon, jonka otsonipitoisuus nostettiin hiljalleen 25ppm:aan ja pudotettiin sen jälkeen takaisin 1 ppm:aan. Tuona aikana 99,9% viruksista kuoli. Joukossa oli hyvin erityyppisiä viruksia, kuten herpesviruksia, rinoviruksia, adenoviruksia, influenssviruksia ja myös hiiren koronaviruksia. Kaikilla viruksilla tulokset olivat samansuuntaisia. Lasipinnoilta virukset kuolivat nopeimmin, mutta myös muovi- ja teräspinnoilla se oli nopeaa. Kosteuden lisääminen tehosti myös virusten kuolemista.

Otsonin käytöstä voisikin olla hyötyä desinfiointiaineena estämään epidemian leviämistä. Kaasumaisena aineena otsoni tunkeutuu käytännössä kaikkialle pinnoille – myös erittäin ahtaisiin paikkoihin. Koska otsoni on myrkyllistä hengityselimille, sitä ei voi käyttää samanaikaisesti, kun tiloissa oleskellaan. Sen vuoksi sen käyttö esimerkiksi sairaaloissa voi olla mahdoton toteuttaa. Käyttökohteita voi silti olla runsaasti. Esimerkiksi äskettäin italialaisessa Corriere Della Sera -lehdessä oli artikkeli, jossa kirjoitettiin ambulanssien desinfioinnista otsonilla taistelussa koronavirusta vastaan. Samoin otsonointeja tarjoavat firmat ovat otsonoineet autoja epidemia-alueilla. Otsonoinnin hyödyt erityisesti ambulanssien ja julkisten kulkuvälineiden desinfioinnissa ovatkin ilmeiset. Tämä siitäkin huolimatta, että viime aikoina Suomenkin mediassa on kerrottu tapauksesta, joissa otsonointi oli aiheuttanut kahdelle henkilölle oireita. Kuitenkin Suomessa on vuosikymmeniä toiminut otsonointipalveluja tarjoavia yrityksiä, ja haittoja aiheuttaneista tapauksista ole minä kuullut vain kolmesta, vaikka olen alaa seurannut vuodesta 1999 lähtien. Lisäksi oireet ovat aiheutuneet toimenpiteistä, joissa tehokkaalla otsonilla on poistettu hajuja jopa päiväkausia. Tällöin otsoni on saattanut reagoida joidenkin aineiden kanssa muodostaen yhdisteitä, joille jotkut harvat epäonnekkaat ovat yliherkistyneet. Koronavirusten desinfioinissa riittää kuitenkin muutaman kymmenen minuutin otsonointi noin 20 ppm pitoisuudella, jolloin mahdollisia herkistäviä yhdisteitä syntyy mitättömän vähän. Itse otsonihan tuuletetaan aina toimenpiteen jälkeen pois desinfioidusta tilasta.

Otsonoitujen öljyjen antiviraalisia ominaisuuksia ei tietääkseni laboratoriossa tutkittu. Tähän on syynä epäilemättä se, että virukset vaativat kasvaakseen isäntäsoluja, joten niiden viljelykokeet ovat paljon vaikeampia, kuin esimerkiksi bakteerien ja sienten viljelyt. Otsonoidut öljyt ovat myös ennen kaikkea suunnattu ihonhoitoon, ja virusinfektiot ovat vain harvoissa ihotaudeissa syyllisiä. Niinpä antiviraalisesten ominaisuuksien tarkka selvittäminen ei ole ollut etusijalla otsonoituja öljyjä tutkittaessa. Kuitenkin perusbiologisen tietämyksen perusteella, samat mikrobit, jotka ovat herkkiä otsonikaasulle, ovat herkkiä myös otsonoiduille öljyille. Täten niiden voidaan lähtökohtaisesti olettaa tappavan viruksiakin tehokkaasti. Kliiniset tutkimukset otsonoitujen öljyjen käytöstä erityisesti herpes- ja papilloomavirusinfektioiden hoidossa, osoittavat myös niiden olevan antiviraalisia (esim. Falcon ym. 1998, Lopez Díaz 1995, Goldstein 1950). Näin ollen myös otsonoitujen öljyjen ja voiteiden antimikrobisia sovellutuksia voisi jossain sovellutuksissa käyttää koronavirusten tappamiseen ja infektioiden ennaltaehkäisyyn. 


Mitä apua otsonoiduista öljyistä ja voiteista voisi olla? 

COVID-19 on ennen kaikkea keuhkokuumetta ja keuhkojen tulehdusta aiheuttava sairaus. Keuhkoihin ei tietenkään voi levittää mitään otsonoitua öljyä tai muutakaan tuotetta. Ja vaikka voisikin, sillä saataisiin vain vahinkoa aikaiseksi. Otsonoiduista tuotteista voi kuitenkin olla iloa infektion ennaltaehkäisyssä. Hyvä ystäväni, ukrainalainen professori Eugeny Nazarov ehdotti muutama viikko sitten facebook-seinällään, että otsonoituja tuotteita voisi sivellä erityisesti sieraimiin. Tällöin virukset tarttuvat öljyyn ja kuolevat siihen. Tietenkään tällainen sieraimissa oleva ”virusansa” ei ole mikään varma, ja suuri osa viruksista voi hyvinkin päästä läpi. Kuitenkin se saattaa ennaltaehkäistä tautia joissakin tapauksissa, varsinkin, jos nenää on kosketeltu saastuneilla sormilla. Jos otsonoitua öljyä haluaa sieraimiin pistää, suositukseni siihen on mieto otsonoitu oliiviöljy. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin limakalvot voivat olla herkkiä vahvoille tuotteille, ja koska mietokin on riittävän antimikrobista, ei vahvempaa ole syytä käyttää. Toisekseen: Otsonoiduilla öljyillä on epämiellyttävä ominaishajunsa. Mieto öljy on myös hajultaan miedompi kuin normaalit ja vahvat öljyt. Haju on toki makuasia. Useimmat eivät pidä sitä kohtuuttoman epämiellyttävänä, kun taas varsinkin hyvin hajusteherkät saattavat kokea sen suorastaan kuvottavana. Myös mieto öljy voi olla hajultaan voimakas ja tavallistakin epämiellyttävämpi, jos se on päässyt vanhenemaan tai sitä on säilytetty väärin. Säilytyksestä ja säilyvyydestä olen kirjoittanut erillisen artikkelin tuonne. Se kannattaa lukea, jos et ole varma, mitä tuotetta ja mistä sen aiot tuotetta ostaa. Pidä huoli, että tuotetta on liikkeessäkin säilytetty jääkaapissa!

Olen saanut palautetta, että jopa krooninen poskiontelontulehdus olisi parantunut sieraimen kautta annostellulla otsonoidulla öljyllä. Siitä sain sitten idean kokeilla sitä itsekin, sillä varsinkin toinen sieraimeni vuoti helposti verta. Se verenvuototaipumus loppui muutamassa viikossa, kun olin öljyä alkanut käyttää. Toisin sanoen, niin ulkopuolisten suosittelijoiden, saamani palautteen kuin omien kokemuksienkin vuoksi, otsonoitu öljy sieraimissa voisi olla hyvä idea. Se voi auttaa koronavirusinfektion ennaltaehkäisyssä ja siitä voi olla muutakin apua. Painotan kuitenkin, että tiettävästi kaikki Suomessa myytävät otsonoidut tuotteet – oman yritykseni tuotteet mukaan lukien – on rekisteröity kosmetiikaksi ulkoiseen ihonhoitoon. Vaikka pidänkin miedon ja tuoreen otsonoidun oliiviöljyn sivelyä sieraimiin turvallisena, en ota vastuuta muiden ihmisten kokeista. Otsonoitua tuotteita on monenlaisia ja käyttäjiä vielä enemmän, joten vahinkojakin voi tapahtua. Allergiareaktiot ovat hyvin harvinaisia, mutta eivät mahdottomia. Iholta tuotteet saa aina pestyä pois, jos jotain sivuvaikutuksia sattuu, mutta hengityselimet ovat jo vaikeampi juttu. Jos siis ainetta sieraimiin käytät, teet sen omalla vastuullasi. Jos sieraimiin öljyä laita, neuvon kokeilemaan pienellä määrällä. Enimmilläänkin muutama tippa riittää hyvin.

Toinen paikka, joissa otsonoiduista tuotteista olisi hyötyä, ovat kädet. Nykyisen epidemian aikana on syystäkin neuvottu pesemään käsiä usein. Kun tämän yhdistää lisääntyneeseen käsidesien käyttöön, ovat monilla kädet kuivuneet pahasti. Tällöin otsonoitu kosteusvoide voisi olla ihanteellinen käsivoide, joka samalla hoitaisi ja desinfioisi käsiä. Vaikka esimerkiksi omista tuotteistani olen jo säilyvyyden osoittamiseksi joutunut teettämään antimikrobiset testit ja vaikka tutkimustietoa otsonoitujen tuotteiden antimikrobisuudesta on yllin kyllin, kosmeettisina tuotteina niitä ei ole lupa markkinoida mihinkään lääkinnällisiin tarkoituksiin. Siksi missään kaupallisessa materiaalissa en saa väittää tuotteiden olevan antimikrobisia, vaikka siitä olisi paljonkin todisteita. Mielipiteeni suosikkituotteista saanen silti sanoa. Suosikkini käsivoiteiksi ovat otsonoituun sheavoihin perustuvat voiteet. Niiden haju on miedohko ja vähäinenkin haju katoaa melko pian iholta. Jos voide vielä sisältää skvalaania (squalane), se imeytyy tehokkaasti, eikä jätä ihoa liian rasvaiseksi.

Otsonoidulla ihonhoitotuotteilla ei siis hoideta mitään koronavirukseen liittyvää sairautta, mutta hygienian ylläpitäjänä sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia sen ennaltaehkäisyssä. Samalla tulee hoidettua ihoa mahdollisia ihon ja/tai limakalvojen ongelmia. 


Otsonidien hengittäminen – olisiko hyötyä? 

Otsoni itsessään on erittäin reaktiivinen kaasu ja voimakas hapetin. Sillä on myös huono maine yhtenä kaupunkisaasteiden komponenttina. Siitä huolimatta sekään ei automaattisesti ole myrkyllinen. Kuten jo tässä artikkelissa olen kirjoittanut, otsonilla on jopa voimakkaita terapeuttisia vaikutuksia, kunhan sitä käytetään oikein ja oikeita annoksia. Useimmat kudokset sietävätkin otsonia varsin hyvin, ja usein otsonin käytöstä on jopa huomattavaa hyötyä. Tähän on olemassa yksi merkittävä poikkeus. Keuhkot ovat erittäin herkkiä otsonille! Keuhkoissa kaasunvaihdon pinta-ala on hyvin suuri ja keuhkojen limakalvoilla on vain vähän otsonin haitoilta suojaavia antioksidantteja. Otsoni on suurina pitoisuuksina hyvin pistävän hajuista, mutta pieninä pitoisuuksina suorastaan raikasta, ja sille saattaa vahingossa altistua pitkäänkin, jolloin kumuloituva annos kasvaa. On olemassa tutkimuksia, joissa toistettu lyhytaikainen otsonialtistus pienillä pitoisuuksilla on jopa parantanut keuhkojen suojausta (Horvath ym. 1981, Christian ym. 1998), mutta ne on tehty terveille koehenkilöille ja hyvin kontrolloiduissa olosuhteissa. Jotta vahingoilta vältyttäisiin, kenenkään ei tule hengittää otsonia turhaan, eikä varsinkaan riskiryhmään kuuluvien keuhkosairauksista kärsivien henkilöiden!

Mutta vaikka otsoni onkin liian riskialtista hengitettäväksi, otsonin reaktiotuotteet, eli samat tai vastaavat otsonidit kuin mitä syntyy otsonoitujen öljyjen valmistuksessa, voivat olla jopa hyödyksi. Esimerkiksi noin viikko sitten sain sähköpostia, jossa mieshenkilö kysyi seuraavaa: 

”Moi, voikos teidän otsonoitua oliiviöljyä hengitellä ihan huoletta kun ei sisällä lainkaan otsonia, mutta oon kuullut että tekis hyvää hengitystiehyille?” 

Tässä kyselijä on kuullut ihan oikeasta asiasta, mutta ymmärtänyt jotain hieman väärin. Otsonoitu oliiviöljy on saanut eniten mainetta, ja se lienee syynä, miksi kyselijä juuri siitä kysyi. Silti useimmat muutkin kasviöljyt saavat aikaan vastaavia tuotteita, ja otsonoitu seesamiöljy on mielestäni perustellusti jopa parempaa. Mitä tahansa otsonoitua öljyä sitten käytetäänkään, pelkän öljyn haistelu ei paljoakaan auta. Täytyy pyrkiä hengittämään otsonideja, ja se onnistuu kuplittamalla happi-otsoniseosta otsonoidun öljyn läpi. Sen vaikutuksista on vaikea löytää tutkimustietoa. Silti monestakin paikasta olen lukenut, että kun happi-otsoniseosta kuplittaa kasviöljyn läpi, läpitulevalla kaasulla olisi hengitettynä terapeuttisia vaikutuksia erilaisiin hengityselinten sairauksiin. Esimerkiksi terveyskirjailija Nathaniel Altman kirjoittaa kirjassaan ”Oxygen Healing Therapies” (1998) seuraavaa: 

”Kuplittamalla otsonia oliiviöljyn läpi, muodostuu erilaista kaasua (C10H10O3) jota voidaan turvallisesti hengittää sieraimien kautta. Vaihtoehtoiset parantajat ovat huomanneet, että tämän kaasun hengittäminen maskin kautta on sekä turvallista että tehokas hoitamaan astmaa ja muita hengityselinsairauksia.” 

Nämä terapeuttiset aineet ovat mitä ilmeisimmin otsonideja ja erilaisia peroksideja, joita kulkeutuu jonkin verran hapen mukana, kun öljyä otsonoidaan. Tämä ei epäilemättä toimi, jos öljyn otsonointi on aivan alkuvaiheessa, sillä silloin mukaan liukenevia otsonideja on liian vähän. Toisaalta, jos öljy on liian vahvasti otsonoitua, kaikki otsoni ei enää reagoi jäljellä olevien rasvahappojen kanssa. Silloin on vaara, että itse otsonia pääsee läpi, mikä voi olla hengityselimille vaarallista. Joka tapauksessa, happi-otsoniseoksen kuplittaminen sopivasti otsonoidun öljyn läpi voi olla hyödyllistä.

Vaikka mainintoja otsonidien hengityksestä olenkin löytänyt paljon, mitään kliinistä tutkimusta aiheesta en ole nähnyt. Niitä lienee silti tehty. Olen usein vieraillut Bozon-tuotemerkillä myytävien otsonilaitteiden tehtaalla Ukrainan Odessassa. Siellä olen luonnollisesti tutustunut tehtaan valikoimaan. Heillä on tuotannossa Bozon-Inga -nimellä myytävä laite, joka hajottaa otsonideja ultraäänellä ja niitä voi sitten johtaa höyrystyneenä hengitykseen. Laitteen käytöstä on kuulemma tehty ainakin yksi väitöskirja Ukrainassa, mutta minä en siihen ole tutustunut, enkä siten tiedä, minkälaisille potilaille hoitoja oli annettu. Joka tapauksessa, ainakin laitetta valmistavan tehtaan omistaja, professori Eugeny Nazarov on optimistinen sen tehosta. Hiljattain hän postitti facebookissa seuraavaa:



Suomennettuna: ”Tämä laite, Bozon-Inga on tarkoitettu vesi-otsonidi-ultraäänisumutteen hengittämiseen. Me aloitimme sen tuotannon vuonna 2003. Rasvahappojen triglyseridien otsonidit ovat heikompia hapettimia kuin otsoni, ja otsonidi-sumutteen hengittäminen on täysin hyväksyttävää. Otsonidien hiukkaskoko on vain noin viisi mikronia, ja siksi hiukkaset tunkeutuvat kaikkiin keuhkorakkuloihin. Lisäksi, otsonidihiukkaset muodostavan nenän epiteelille ohuen filmin ja tehostavat epiteelin paikallista immuniteettia. Tämä menetelmä on ideaalinen suojaamaan suurelta määrältä virusperäisiä hengityelinsairauksia, mukaan lukien influenssa tai koronavirus.” 

Toki Nazarovin kirjoituksiin täytyy suhtautua tietyllä varauksella, sillä hänellä on luonnollisesti kaupallisia intressejä markkinoida kyseistä laitetta. Koska olen kuitenkin tuntenut Nazarovin jo 10 vuoden ajan, tavannut häntä kymmeniä kertoja ja välittänyt hänen laitteittaan useille suomalaisillekin klinikoille, olen oppinut luottamaan hänen arvostelukyynsä. Hän tekee toki bisnestä, mutta on myös ehdottomasti myös tiedemies. Siksi pidän tätä menetelmää ehdottomasti lisätutkimusten arvoisena. Suomalaisille siitä ei liene paljoakaan hyötyä, sillä kyseisiä Bozon-Inga laitteita ei täällä ole, eikä niitä liene edes helposti saatavilla aikoina, jolloin kysyntää varmasti on paljon. Toki tavallisella lääkinnällisellä otsonigeneraattorilla voi kuplittaa happi-otsoniseosta otsonoidun öljyn läpi ja hengittää sitä kaasua. Silti tällaisiakin laitteita on Suomessa harvassa. Niihin ei myöskään ole maskeja olemassa, joskin sellaisen tekeminen onnistunee kohtuullisella vaivalla. Myös otsonia antavat klinikat ovat nykyisenä kriisiaikana pääosin suljettuja, ja vaikka ne olisivat avoinnakin, ovat laitteet todennäköisesti pääosin muussa käytössä. 


Lopuksi 

Tämä artikkeli poikkesi blogin viimeaikaisista artikkeleista paljonkin, sillä otsonoituja ihonhoitotuotteita siinä käsiteltiin melko vähän. Koska nykyinen tilanne on poikkeuksellinen, olen saanut viime aikoina kyselyitä liittyen otsoniterapiaan ja koronavirukseen. Niinpä ajattelin kirjoittaa artikkelin, johon kasaan sen tiedon, mitä tällä hetkellä on. Tietoa kasatessa sitä löytyi koko ajan lisää, joten tämä artikkeli vanhenee nopeasti. Pyrin kuitenkin päivittämään tätä artikkelia sitä mukaa, kun uutta merkittävää tietoa tulee.

Tämä tieto silti tuskin hyödyttää useimpia lukijoita paljoakaan. Toki otsonoituja öljyjä ja voiteita voivat kaikki kokeilla, mutta muut otsoniterapiamuodot ovatkin sitten paljon hankalampi juttu. Suomessa hoitopaikkoja on hyvin vähän, eivätkä nekään välttämättä toimi kriisin aikana. Pienet klinikat tai hoitolat eivät myöskään ole sairaaloita, joissa olisi asianmukaisia suojavarusteita ja osastoja tällaisten potilaiden hoitoon. Niinpä suonensisäisen tai edes peräsuolen kautta annostellun otsonin saanti voi COVID-19 -potilaalle olla mahdotonta. Otsonidien hengittäminenkin tarvitsee sopivat laitteet, joita ei Suomessa ole, eikä niitä kotitekoisestikaan ihan helposti tehdä.

Otsoniterapia ei myöskään ole Suomessa yleisesti hyväksytty hoitomuoto COVID-19 -tautiin. Niinpä yhteiskunta ei ainakaan toistaiseksi tue näitä hoitoja, eikä ole oletettavaa, että hoitoja saisi julkisissa sairaaloissa lähitulevaisuudessa. Tarvekaan ei tällä hetkellä ole suurta. Ainakin toistaiseksi Suomi on selvinnyt tilanteesta hyvin, ja tähän mennessä (2.4.2020) kuolonuhreja on vasta vähän, ja hekin pääosin iäkkäitä ja monisairaita henkilöitä jo valmiiksi. Käytännössä otsoniterapialle tulisi suurin tarve vasta sitten, jos terveydenhuollon kapasiteetti alkaa ylittyä, ja tarvitaan lisää tehokkaita keinoja yhä suurempien potilasjoukkojen hoitamiseen. Lääkinnällisiä sairaalakäyttöön soveltuvia otsonilaitteita on Suomessa melko vähän, mutta niiden hoitokapasiteetti on silti suuri. Esimerkiksi otsoni-autohemoterapiaan tarvitaan noin 200ml happi-otsoniseosta hoitoa kohden, ja laite saa annosteltua niitä vaikka minuutin välein. Potilasta kohden hoitoja annetaan maksimissaan kerran päivässä, joten yhdellä laitteella hoitaa tarvittaessa vaikka satoja potilaita päivässä, jos vain henkilökuntaa on tarpeeksi.

Jos tänne asti olet lukenut, olet kenties miettinyt, miksi tällainen hoitomuoto ei ole yleisesti levinnyt. Itse asiassa se on paljon yleisempää kuin ehkä luulet, mutta suuressa osassa maailmaa sitä on pyritty vaientamaan. Otsoni on toki väärin käytettynä myrkyllinen kaasu, ja sen käyttö voi jo luonnostaan herättää epäluuloja. Suurin ongelma on kuitenkin se, että sitä ei voi patentoida. Mainitsin juuri, että tehokkaalla käytöllä yhden ainoan otsonigeneraattorin avulla voidaan hoitaa jopa satoja potilaita päivässä – siis koko se määrä, joka Suomessa on tällä hetkellä koronaviruksen vuoksi sairaalahoidossa. Tämä tietysti edellyttäen, että potilaat olisivat yhdessä sairaalassa. Tällaisella menetelmällä ei ole kaupallista arvoa varsinkaan lääkeyhtiöille. Siksi erityisesti maissa, jossa lääkeyhtiöillä on suuri rooli hoitomenetelmien kehittämisessä ja joissa muutenkin suhtaudutaan vaihtoehtoisiin hoitoihin nuivasti, otsoniterapia on levinnyt heikosti. Nykyään sitä tutkitaan eniten Italiassa, Kiinassa, Turkissa, Venäjällä ja Kuubassa, ja käytetään hyvin paljon myös Saksassa. Myös monista muista maista tulee säännöllisesti tutkimuksia, ja vielä useammassa maassa annetaan hoitoja eri muodoissa. Pohjoismaat ja Pohjois-Amerikka ovat tässä suhteessa olleet valitettavan taantumuksellisia.

Minulla itselläni ei ole lääkinnällisiä otsonigeneraattoreita. En ole lääkäri, eikä minulla ole mitään muutakaan hoitoalan koulutusta, joten hoitoja en itse ole koskaan antanut. Olen kuitenkin maahantuonut ja välittänyt laitteita eri klinikoille ja hoitoloihin Suomessa, ja monin paikoin nämä laitteet ovat vähällä käytöllä. Tiedän monen laitteen sijainnin ja tunnen niiden omistajia. Mikäli millä tahansa julkisella sairaalalla on kiinnostusta lähteä kokeilemaan otsoniterapiaa COVID-19:n hoidossa, lupaan parhaani mukaan toimia välittäjänä ja järjestämään sairaalaan niin laitteet kuin koulutuksen niiden käyttöön. Sen sijaan toivon, että yksityiset ihmiset eivät ottaisi minuun yhteyttä järjestääkseen itseään tai omaisiaan hoitoon. Minä kun en hoitoja tarjoa, enkä voi luvata minkään hoitolan puolesta, että he hoitaisivat COVID-19 -potilaita nykytilanteessa.

Miika Sallinen
info@white-swan.fi
www.white-swan.fi 


Viitteet: 

Akioka, K, R Shiratori, Y Kaneko, ja S Ogawa. ”Mechanisms of Action of Ozone in Maintaining Energy Metabolism in Hemorrhagic Shock.” Nihon University Journal of Medicine 44(4): 123–33, 2002.

Altman, Nathaniel. Oxygen Healing Therapies: For Optimum Health & Vitality. Rochester, Vermont, USA: Healing Arts Press, 1998.

Christian DL, Chen LL Scannell CH ym., ”Ozone-induced Inflammation Is Attenuated with Multiday Exposure”. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 158: 532-537, 1998.

Clavo, Bernardino, Luis Catala, Juan Pérez ym. ”Ozone Therapy on Celebral Blood Flow: A Preliminary Report.” Evidence Based Complementary and Alternative Medicine 1(3): 315–19, 2004.

Falcón, Leopoldina, Silvia Menéndez, Ramón Daniel ym. ”Aceite ozonizado en Dermatología. Experiencia de 9 años”. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29(3): 192–95, 1998.

Giunta, R, A Coppola, C Luongo, ym.. ”Ozonized Autohemotransfusion Improves Hemorheological Parameters and Oxygen Delivery to Tissue in Patients with Peripheral Occlusive Arterial Disease”. Annals of Hematology 80(12): 745–48, 2001

Goldstein, L S. ”The treatment of acute herpetic gingivostomatitis with ozonide of olive oil”. New York State Journal of Medicine 50(10): 1252, 1950.

Horvath SM, Gliner JA & Folinsbee LJ, ”Adaptation to Ozone: Duration of Effect”. American Reviews of Respiratory Diseases 123: 496-499, 1981.

Hudson, James B., Manju Sharma, ja Selvarani Vimalanathan. ”Development of a Practical Method for Using Ozone Gas as a Virus Decontaminating Agent”. Ozone: Science & Engineering 31(3): 216–23, 2009.

Lopez Diaz, Zoila del S., ”Resultados clínicos con la ozonoterapia en gingivoestomatitis herpetica aguda”. Revista de Odontologia da Universidade de São Paulo 24(2): 377-384, 1995.

Martínez-Sánchez, Gregorio, Saied M Al-Dalain, Silvia Menéndez ym.. ”Therapeutic efficacy of ozone in patients with diabetic foot”. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151–61, 2005.

Rowen, Robert Jay, Howard Robins, Kojo Carew ym. ”Rapid Resolution of Hemorrhagic Fever (Ebola) in Sierra Leone with Ozone Therapy”. African Journal of Infectious Diseases (AJID) 10(1): 49–54, 2016.

Rowen, Robert Jay, ja Howard Robins. ”A Plausible Penny Costing Effective Treatment for Corona Virus - Ozone Therapy”. Journal of Infectious Diseases and Epidemiology 6(2): 11, 2020.

Sagai, Masaru, ja Velio Bocci. ”Mechanisms of Action Involved in Ozone Therapy: Is healing induced via a mild oxidative stress?” Medical Gas Research 1: 29, 2011.

Shimizu, N, ja R Shiratori. ”Effects of Ozone Administration on Cerebral and Hepatic Tissue Metabolism in Hemorrhagic Shock.” Nihon University Journal of Medicine 41(6): 325–38, 1999.

Viebahn, R., Metabolic activation under ozone-therapy at low doses. Acta Toxicologica et Therapeutica 17(2/3): 87-100, 1996.