maanantai 4. marraskuuta 2019

Otsonoidut öljyt psoriasiksen (psoriaasi) hoidossa – uusi tutkimus

Miika Sallinen 4.11.2019

Olen vuosien aikana saanut useita kyselyitä otsonoitujen öljyjen vaikutuksesta psoriasiksen hoitoon. Vaikka teoriassa olen niiden käyttöä kannattanut, minulla ei ole ollut mitään tutkimuksia oletukseni tueksi. Toki otsonoiduilla tuotteilla on yleisesti ottaen monia ihoa hoitavia vaikutuksia, kuten niiden kyky lisätä ihoa uusivien kasvutekijöiden tuotantoa (Valacchi et al. 2013, Kim et bal. 2009), antioksidanttien tuotantoa (Sachez et al. 2011) ja myös niiden antimikrobiset ominaisuudet ovat hyvin tunnettuja (esim. Rodrigues et al. 2004). Viimeksi mainittu ei ole psoriasiksen hoidossa tärkeää, sillä kyseessä ei ole infektiotauti. Siitä huolimatta otsonoiduille öljyille ja voiteille on ollut teoreettisia perusteita kokeilla myös psoriasikseen.

Tämä oletus on nyt saanut tukea uudesta kiinalaisesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa (Tan et al. 2018) tutkittiin niin sanottua tavallista psoriasista (psoriasis vulgaris), joka tekee paksuja hilseläiskiä etenkin kyynärpäihin, polviin, ristiselkään ja päänahkaan ja joskus ympäri kehoa. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 40 potilasta (22 miestä, 18 naista) iältään 19-68 vuotta. Heillä oli psoriasiksen peittämiä läiskiä vähintään 30%:lla kehosta. Heillä ei ollut mitään systeemistä hoitoa, infektioita, hoitoihin vaikuttavia allergioita, sydän- tai munuaissairauksia, psykologisia tai hormonaalisia sairauksia eikä raskautta.

Potilaat jaettiin kahteen toisiaan vastaavaan ryhmään, joissa tutkimusryhmää hoidettiin otsonoidulla öljyllä kahdesti päivässä ja kontrolliryhmää flumentasoni-voiteella (kortisoni) niin ikään kahdesti päivässä. Kaikki potilaat tutkittiin hoitojen alussa sekä kahden ja neljän viikon kuluttua hoitojen aloituksesta. Tutkittavina aiheina olivat psoriasiksen paksuus, hilseily, laajuus ja ihon punoitus. Tällä tavoin laskettiin psoriasiksen kokonaistilanne, eli niin sanottu PASI (Psoriasis Area and Severity Index). Mikäli oireet vähenivät kokonaisuudessaan vähintään 75%, hoito katsottiin tehokkaaksi. Lisäksi potilailta katsottiin mahdolliset sivuvaikutukset, mikäli niitä ilmeni.

Hoidot molemmissa ryhmissä olivat tehokkaita. Tulokset molemmissa ryhmissä olivat käytännössä idettiset, sillä otsonoidulla öljyillä hoidot olivat tehokkaita 69,84% potilaista, kun flumentasoli tehosi 70,25% potilaista kahdessa viikossa, ja neljän viikon kuluttua vastaavat osuudet olivat 70,88% ja 71,23%. Tilastollisesti ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa. Otsonoidun öljyn kanssa PASI-pisteet vähenivät 12 potilaalla vähintään 90%, 30 potilaalla vähintään 75% ja 37 potilaalla vähintään 50%. Tässäkin tilastossa tulokset molemmissa ryhmissä olivat lähes identtiset.

Oirehtiva alue pieneni, hilseily, ihon paksuus, tulehdukset ja punoitukset vähenivät tai katosivat kokonaan ja yleisesti ottaen iho oli hoitojen jälkeen huomattavasti parempi. Ohessa on esimerkkikuvat erään otsonoidulla öljyllä hoidetun potilaan otsasta ennen hoitoja ja neljän viikon hoitojen jälkeen.


Tulosten perusteella otsonoitu öljy olisi siis yhtä tehokas kuin kortisonivoide, mutta ilman siihen liittyviä haittoja. Lisäksi otsonoitu öljy on yleensä edullisempaakin, joskaan Suomessa sitä ei ole saatavilla rekisteröitynä lääkkeenä, eikä sen hankkimiseen siksi saa yhteiskunnan tukea.

Tutkimuksissa käytetty otsonoitu jäi minulle hieman mysteeriksi. Ainakin kääntäjän mukaan se oli ”Sea bream oil” eli mikäli oikein ymmärsin, niin hammasahvenista saatava öljy. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, sillä otsoni muodostaa otsonideja kaikkien tyydyttymättömien rasvahappojen kanssa, joten kalaöljy kelpaa otsonointiin siinä missä useimmat kasviöljytkin. Toisaalta artikkelinsa johdannossa tutkijat selvästi kirjoittivat otsonoidusta kasviöljystä. Syy siihen, miksi kiinalaiset mahdollisesti käyttivät tutkimuksessaan otsonoitua kalaöljyä otsonoitujen kasviöljyjen sijaa ei ole minulle selvä. Syy voi olla toki puhtaasti kaupallinenkin, sillä kyseiset kalat eivät ole kaikkialla yleisiä, ja siksi täysin vastaavaa öljyä ei useimpien kilpailijoiden ole helppo tuottaa. Joka tapauksessa otsonoituja kasviöljyjä (varsinkin auringonkukka-, seesami-, ja oliiviöljyjä) on tutkittu paljon enemmän, joten sen perusteella kalaöljyä ei voi väittää tehokkaammaksi vaihtoehdoksi. Kalaöljyjen tyydyttymättömyysaste on paljon suurempi, minkä vuoksi ne pilaantuvat ja niiden laatu heikkenee nopeammin. Lisäksi otsonoituja kasviöljyjä vertailtaessa heikoimmat ihoa uudistavat ominaisuudet on havaittu otsonoidulla pellavansiemenöljyllä (Ks. Valacchi et al. 2013). Se viittaa siihen, että hyvin monityydyttymättömistä öljyistä – joihin kalaöljytkin kuuluvat – ei saane hyvää otsonoitua öljyä kuin ennen kaikkea otsonoidusta seesamiöljystä.

Myös minä olen saanut jonkin verran palautetta koskien psoriasiksen hoitoa otsonoiduilla tuotteilla. Tänne kirjoitan ainoastaan sellaisesta palautteesta, jonka olen saanut kirjallisena esimerkiksi sähköpostiin tai muuta kautta, ja jonka voin tarvittaessa esittää epäilijöille. Kirjallista palautetta minulle tulee kuitenkin vain satunnaisesti, ja usein enemmän tai vähemmän sattumalta muun asian yhteydessä. Näin on psoriasiksenkin kanssa, josta eräs tuotteitani myyvä kauppa otti yhteyttä. Eräs psoriasiksesta kärsinyt mieshenkilö oli saanut White Swanin otsonoidusta seesamiöljystä apua psoriinsa, mutta kaipaili isompaa pulloa. Kauppias kysyikin:

Hei onko mahdollista saada isommassa pullossa ja suihke muodossa hankala levittää mutta määrällisesti tarve isompaan. Miehellä psoriasis pahana koko kropassa.”

Tähän joudun toteamaan, että isompaa pulloa en ole öljyille teettämässä. Jos jollain on tarve suuremmille määrille otsonoitua öljyä, kannattaa ottaa yhteyttä suoraan minuun. Suuremmista ostoksista olen toki valmis antamaan alennusta. Suurin osa käyttäjistä tarvitsee öljyä vain pienehköille ihoalueille. Koska öljy on myös erittäin riittoisaa ja sen säilyvyys hyvänä on rajallista, on parempi ostaa usein pieni pullo kuin kerralla suuri tai useita pieniä varastoon. Suuria määriä tarvitsevat laajalle levinneestä psoriasiksesta kärsivät ovat niin pieni poikkeus käyttäjien joukossa, etten pelkästään heidän vuokseen ole suurempia pulloja tekemässä. Öljy ei myöskään leviä suihkeena, vaan pumppupullo on paras vaihtoehto. Öljyistä seesamiöljy on juoksevampaa kuin vastaava oliiviöljy, ja siten leviää paremmin ja on käyttökelpoisempi suurien ihoalueiden hoitoon.

Sitten onkin syytä pohtia, kenen kannattaa otsonoitua öljyä kokeilla psoriasikseen? Tehokkuutta en voi varmuudella luvata kenellekään, sillä yksilöllisiä eroja varmasti on. Oheinen kiinalaistutkimus on lisäksi ainoa aiheesta tehty kliininen tutkimus. Lupaavista tuloksista huolimatta se ei vielä ole riittävä terveysväitteiden esittämiseen. Otsonoidut öljyt ovat myös rasvaisia ja niiden haju on epämiellyttävä. Nämä ikävähköt ominaisuudet voivat rajoittaa tai jopa estää niiden käyttöä erityisesti suurien ihoalueiden hoidossa. Mainitussa kiinalaistutkimuksessa psoriasiksen oireet olivat melko rajatuilla ihoalueilla, ja siksi otsonoidun öljyn käyttö ei ollut kovinkaan epämiellyttävää. Toisaalta psoriasiksen itsensä aiheuttama kutina on yleensä vielä epämiellyttävämpää. Niinpä otsonoidun öljyn tehokkuus ja käyttäjäystävällisyys selviävät vain kokeilemalla. Ihmiset kokevat öljyjen epämiellyttävyyden hyvin eri tavoin. Toisten mielestä öljy on suorastaan kuvottavan hajuista, kun taas toisista haju on korkeintaan hieman tavallisesta poikkeava.


Lisäksi hajuun vaikuttaa paljon, milloin öljy on valmistettu ja miten sitä on säilytetty. Otsonoituihin öljyihin syntyvät otsonidit ovat semistabiileja, eli ne hajoavat hitaasti, jolloin syntyy mm. erilaisia pitkäketjuisia aldehydejä ja karboksyylihappoja. Nämä aiheuttavat öljyjen epämiellytävää hajua, ja vanhetessa myös teho heikkenee. Toki tuoreissakin öljyissä on ominaishajunsa, mutta se ei ole niin voimakas kuin vanhemmissa. Ainoa keino vähentää otsonidien hajoamista, on säilyttää öljyt mahdollisimman kylmässä. Tätä ei kaikki valmistajat ja kauppiaat ole sisäistäneet, ja siksi mm. minun White Swanin öljyjäkin säilytetään monissa kaupoissa ohjeiden vastaisesti huoneenlämmössä. Tyypillisesti tätä esiintyy liikkeissä, joissa myydään myös muiden valmistajien otsonoituja tuotteita, jotka ovat antaneet väärää informaatiota säilyvyydestä. Eräänkin valmistajan tuotteissa on merkintä, että vasta korkin avaamiseen jälkeen sen laatu alkaa heiketä. Korkin avattua tuote altistuu kyllä mikrobeille ja ilman hapelle, mutta nämä tuotteet ovat hyvin antimikrobisia, eivätkä puhtaat rasvat muutenkaa tukisi mikrobikasvua. Otsoni on myös jo hapettanut öljyt tehokkaasti, joten ilmassa oleva happi ei niitä käytännössä enää hapeta. Niinpä korkin avaamisella ei ole käytännön vaikutusta otsonoitujen öljyjen säilyvyyteen, ja sellaisen väittäminen osoittaa vain asiantuntemattomuutta otsonoitujen tuotteiden kemiallisista ja biologisista ominaisuuksista.

Kirjoitin edellisen säilyvyystekstin erityisesti siksi, että myös paljon myös oman yritykseni White Swanin tuotteita säilytetään liikkeissä väärin. Vaikka väärinkin säilytetty tuote on useimmille toimiva ja hyödyllinen, sellaisen käyttö on selvästi epämiellyttävämpää tuoreeseen verrattuna. Koska psoriasiksessa hoidetaan yleensä suuria ihoalueita, on tärkeää, että tuotetta on edes kohtalaisen mukava käyttää. Siksi suosittelenkin hankkimaan tuotteen paikasta, jossa sitä säilytetään jääkaapissa, tai jossa vaihtuvuus on muuten suurta, jolloin tuote ei seiso huoneenlämmössä kuukausitolkulla. Varmin keino saada tuoretta öljyä on ostaa sitä suoraan valmistajalta, vaikkapa verkkokaupasta.


Viitteet

Kim, Hee Su, Sun Up Noh, Ye Won Han, Kyoung Moon Kim, Hoon Kang, Hyung Ok Kim, and Young Min Park. ‘Therapeutic Effects of Topical Application of Ozone on Acute Cutaneous Wound Healing’. Journal of Korean Medical Science 24(3): 368–74, 2009.

Rodrigues, Kamila Leite, Claudia Catellani Cardoso, Lucelia Regina Caputo, Jose Carlos Tavares Carvalho, Joao Evangelista Fiorini, and Jose Mauricio Schneedorf. ‘Cicatrizing and Antimicrobial Properties of an Ozonised Oil from Sunflower Seeds’. Inflammopharmacology 12(3): 261–70, 2004.

Sánchez, Yaima, Maritza F. Díaz Gómez, Hernández Frank, Dayana Gil, and Gastón García. ‘Antioxidant Effects of an Ozonized Theobroma Oil Formulation on Damaged-Inflammatory Rat Skin’. Grasas y Aceites 62(1): 105–10, 2011.

Tan, Lina, Jian Huang, Jing Lu, ja Jianyun Lu. ”[Clinical efficacy of ozonated oil in the treatment of psoriasis vulgaris]”. Zhong Nan Da Xue Xue Bao. Yi Xue Ban = Journal of Central South University. Medical Sciences 43(2): 173–78, 2018.

 Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. ‘Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice’. International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Kyselyä otsonoidusta oliiviöljystä ja sen ominaisuuksista



Sain jokin aika sitten sähköpostiini seuraavanlaisen kyselyn:

"Hei!

Ostin White Swanin otsonoitua oliiviöljyä (normaali vahvuus). Voiko sitä käyttää peräaukon haavaumiin/fistuloihin tai jos on pukamia? Voiko käyttää myös sisäisesti peräaukolle? Luin ulkomaisilta sivuilta että käytetyn öljyn pitäisi olla luomua, extra vergineä ja ilman hyönteismyrkkyjä. Ja käytetyn otsonin pitäisi kuulemma olla sellaista jossa ei ole typpioksidia, koska veden kanssa muodostaa typpihappoa. Ja kuulemma öljyn pitäisi myös olla täysotsonoitua (fully ozonated/ fully saturated with ozone). Täyttyykö nämä kriteerit?

Ystävällisin terveisin

NN"

Ja sitten vastaukseni: Normaalivahvuinen otsonoitu oliiviöljy ei ole täysin täysin otsonoitu, mutta White Swanin vahva öljy on sitä, ja siinä mainitut kriteerit täyttyvät. Kumpikaan tuote ei kuitenkaan ole suosikkini mainittuihin ja ongelmiin, ja selvitän sen tässä tarkemmin.

Olet löytänyt ”tietosi” ilmeisesti amerikkalaiselta nettisivulta. Vaikka Yhdysvallat onkin maailman johtava suurvalta monella tieteenalalla, otsonoitujen tuotteiden tutkimisessa tilanne on täysin päinvastainen. FDA on jopa vainonnut otsonia käyttäviä lääkäreitä ja niinpä monet maallikot ovat hankkineet itsehoitolaitteita ja opetelleet tekemään otsonoituja öljyjäkin itse. He sitten jakelevat tietojaan keskustelupalstoilla ja samat ”tiedot” eksyvät kaupallisille sivuillekin.

Väite, että öljyn pitäisi olla ”extra vergineä”, eli ekstraneitsytoliivöljyä on perätön. Kaikissa muissakin oliiviöljyissä on varsin sama rasvahappokoostumus, ja otsoni reagoi juuri oleiini- eli öljyhapon kaksoissidoksen kanssa muodostaen hyödyllisen otsonidin. Ekstarneitsytöljy antaa hyvin positiivisen mielikuvan, ja kosmetiikkaa markkinoidaan paljon juuri mielikuvilla. Se on yksi syy, miksi minäkin teen otsonoidun oliiviöljyn luomulaatuisesta ekstraneitsytoliiviöljystä. Silloin voin myös olla varma, että öljyssä ei ole myrkkyjä tai muita lisättyjä jäämiä. Silti pidän hyvin todennäköisenä, että heikkolaatuisemmastakin oliiviöljystä tehty otsonoitu öljy olisi ihon hoidossa yhtä tehokasta. Jos eroja kaikesta huolimatta olisi, ne olisivat epäilemättä hyvin vähäisiä.

Käytetyn otsonin pitäisi olla sellaista, jossa ei ole typpioksidia, sillä muutoin syntyisi typpihappoa. Pitääkin paikkansa, että typpioksidin muodostumista tulee välttää. Amerikkalaiset välttävät sen usein käyttämällä ns. kylmäplasmatekniikkaan perustuvia otsonigeneraattoreita, joissa typpioksidia muodostuu vain hyvin vähän. Minä vältän sen tekemällä otsonin lähes puhtaasta hapesta, jossa on typpeä merkityksettömän vähän, ja siksi myöskään typen oksideja ei muodostu. Niinpä oma menetelmäni typpihapon välttämiseksi on paljon varmempi kun yleinen amerikkalainen menetelmä.

Typen oksidien ja typpihapon välttäminen on kuitenkin turhaa, jos öljystä muuten tulee hapanta. Happamuuden aiheuttaa sivureaktioissa syntyvät karboksyylihapot. Kun öljyä otsonoidaan, reagoi otsoni ensisijaisesti rasvahappojen kaksoissidosten kanssa, jolloin syntyy hyödyllisiä otsonideja. Kun otsonointi jatkuu edelleen, alkaa otsoni reagoida muidenkin ryhmien kanssa muodostaen mm. mainittuja karboksyylihappoja. Tämän vuoksi ns. täysin otsonoitu, eli ”fully saturated” öljy on usein haitallisen hapanta. Mikäli otsonointi lopetetaan heti kun öljy on täysin otsonoitu, happamuus jää vielä kohtuullisen lieväksi ja tuote turvalliseksi. Jos valmistaja ei kuitenkaan ole tietoinen riskeistä, saattaa hän helposti yliotsonoida öljyn, jolloin siitä tulee haitallisempaa. Yliotsonointi voi myös helposti tapahtua vahingossa, minkä vuoksi tuotteen happoarvo on syytä varmuuden vuoksi määrittää valmiista tuotteesta. Tätä tuskin ainutkaan amerikkalaisvalmistaja tekee, ja tuskin edes osaa tehdä. Nämä haitat vaan kasvavat, kun happopitoisuus lisääntyy otsonidien spontaanissa hajoamisessa, kun tuote vanhenee. Pari vuotta sitten ilmestyikin raportti, jossa vahvasti otsonoitu öljy oli aiheuttavat punoittavan ja polttavan ihoreaktion sen käyttäjälle. Kun 20 vapaaehtoista kokeili öljyä myös, aiheutui reaktio kahdeksalle muullekin, eli yhteensä 40%:lle käyttäjistä. Öljy oli ”fully ozonated” otsonoitua oliiviöljyä, ja kuvan purkista päätellen vielä vanhentunutta, vaikkei sitä raportissa erikseen mainittu. Tämä on kuitenkin varoittava esimerkki siitä, että väärin valmistettu ja/tai säilytetty ”fully ozonated” otsonoitu oliiviöljy voi olla haitallista jopa terveelle iholle saati että sitä sitten käyttäisi haavoihin tai muihin ongelmakohtiin. Onneksi mainitussakin raportissa oireet katosivat pian käytön lopettamisen jälkeen. Toki vastaavaa tuotetta tulee silti välttää.

Vaikka täysin otsonoitu oliiviöljy valmistettaisiin oikein ja turvalliseksi, en suosittele sen käyttöä haavaimiin/fistuloihin siitäkään huolimatta. Syy on yksinkertainen: Normaalivahvuinen öljy on tehokkaampaa! Otsonoinnin edetessä otsonidien ja hydroperoksidien määrät öljyssä nousevat, jolloin siitä tulee antimikrobisempaa. Samalla kuitenkin myös ei-toivottujen aldehydien ja karboksyylihappojen määrä nousee, jotka vaimentavat öljyn kykyä synnyttää ihoa uudistavia kasvutekijöitä ja suojavia antioksidatteja. Niinpä juuri ihoa uudistavissa ominaisuuksissa vahvasti otsonoitu öljy on heikompaa, ja tämä on todettu ainakin Sienan yliopistossa Italiassa suoritetuissa tutkimuksissa.

Miksi amerikkalaiset sitten tekevät enimmäkseen täysotsonoitua öljyä? Syy siihen on epäilemättä asiantuntemattomuus ja ammattitaidottomuus. Täysotsonoitua öljyä kun on helppo valmistaa. Johtaa vain öljyyn otsonia niin kauan kunnes sitä alkaa tulla läpi, mikä on merkki siitä, ettei öljy ota enää merkittävästi otsonia vastaan. Vaikka tällainen tuote on usein hyvä, se ei silti ole paras mahdollinen, ja em. syistä johtuen se voi olla tai ainakin suhteellisen nopeasti muuttua haitalliseksi. Jos otsonoinnin haluaa keskeyttää aiemmin, on silloin syytä tarkemmin tietää, paljonko otsonia on öljyyn mennyt ja valmistettu öljy on myös syytä erikseen analysoida. Näitä analyyseja ovat mm. peroksidiarvon määritys, jolla mitataan öljyn kanssa reagoineen otsonin määrä, sekä happoarvon määritys, jolla mitataan öljyssä olevien ei-toivottujen happojen pitoisuus. Myös öljyn aldehydipitoisuutta on syytä mittailla ainakin pistokokein. En ole yhdeltäkään amerikkalaiselta sivulta löytänyt mainintaa näistä mittauksista. Tiedän ainakin kuubalaisen, italialaisen, ukrainalaisen ja venäläisen valmistajan, jotka mittaavat öljynsä säännöllisesti. Silti oma laboratorioni Jyväskylässä lienee ainoa, jossa jokaisesta erästä mitataan niin happamuus kuin peroksidiarvo ennen kuin tuotteet lähtevät eteenpäin. Myös otsonigeneraattoreiden tuotto mitataan aina valmistuksen yhteydessä. Nämä kaikki mittaukset vaativat laboratorion kalliine laitteineen ja kemikaaleineen, sekä tietotaitoa, jota amerikkalaisilla tuskin on.

Tällä tavalla saan tehtyä tuotteen, jossa on hyödyllisiä otsonideja optimimäärä ja samalla vain niukasti ei-toivottuja yhdisteitä. Minulla on reilusti yli 100 tutkimusartikkelia koskien otsonoitujen tuotteiden valmistusta ja niistä tehtyjä prekliinisiä ja kliinisiä tutkimuksia. Amerikkaisiakin on muutama, mutta uusin niistä on vuodelta 1951. Mitään akateemista tutkimusta aiheesta siellä tuskin tehdään, ja siksi yleisesti ottaen heidän tietotaitonsakin otsonoiduista tuotteista on varsin kehnoa.

Paljon laadukkaampaa tutkimusta on tehty mm. Italiassa ja Kuubassa. Varsinkin Sienan yliopistossa Italiassa on vertailtu eri vahvuisia ja eri kasviöljyistä valmistettuja öljyjä keskenään. Heidän tutkimuksissaan otsonoitu seesamiöljy normaalivahvuisena uusi ihoa kaikkein tehokkaimmin. Otsonoitu oliiviöljy normaalivahvuisena oli seuraavana, mutta silti merkittävästi seesamiöljyn perässä. Näiden öljyjen eroja olen aiemmin käsitellyt toisessa kirjoituksessa täällä.

Mainittakoon vielä, että olen löytänyt myös otsonoituja öljyjä, joiden otsonointiaste on lähestulkoon olematon. Näitä on epäilemättä tehty Amerikassakin, ja siksi on ymmärrettävää, että ne, jotka todella otsonoivat öljynsä kunnolla, haluavat painottaa sen olevan täysin otsonoitua. Minun öljyistäni ainoastaan vahva otsonoitu oliiviöljy on täysin otsonoitu, mutta ei sekään yliotsonoitu. Myös muissa öljyissä otsonointiaste on huomattavan suuri, eli liian laimeiksi niitä ei tule luulla. Tarkemmat pitoisuudet ja muut arvot pidän kuitenkin salaisuutena.

Kysyjälle siis vielä tiedoksi, että hänen kysymistään kriteereistä White Swanin normaalivahvuinen öljy täyttää kaikki muut, paitsi että se ei ole täysotsonoitua, kuten ei kyseisiin ongelmiin kuulukaan olla. Siksi sitä voi oikein hyvin käyttää, mutta ensi kerralla suosittelisin kokeilemaan otsonoitua seesamiöljyä, jota perustellusti pidän vielä parempana.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Otsonoitu seesamiöljy uusiutuvien haavaisten aftojen hoidossa


Aftat ovat suun limakalvon haavaumia, jotka ovat yleensä kivuliaita tai kutiavia. Aftat eivät ole tarttuvia. Noin puolet ihmisistä kärsii aftoista. Niitä voi ilmaantua jopa muutaman viikon välein. Yleensä aftat ilmestyvät ensi kerran lapsuusiässä. Suurimmalla osalla vaiva loppuu noin 30 ikävuoteen mennessä. Aftat paranevat yleensä itsestään noin 7–10 vuorokaudessa. Suurimpien aftojen paraneminen voi kuitenkin viedä jopa 6 viikkoa.

Intialaiset tutkijat (Dharmavaram ym. 2015) tekivät hiljattain tutkimuksen otsonoidun seesamiöljyn tehosta aftojen hoitoon. Tutkimus oli satunnaistettu ja sokkoutettu, ja siihen otti osa yhteensä 30 potilasta, joiden keski-ikä oli hieman alle 23 vuotta. heillä oli diagnosoitu suun haavaiset ja säännöllisesti uusiutuvat ja pitkäkestoiset aftat. Potilaat jaettiin kolmeen toisiaan vastaavaan ryhmään, joissa hoidettava aine vaihteli seuraavasti:
  •  Ryhmää 1. hoidettiin otsonoidulla öljyllä (Öljyn laatua ei mainittu, mutta valmistaja oli Ozone Forum India, joka tuohon aikaan valmisti juuri otsonoitua seesamiöljyä).
  • Ryhmää 2. hoidettiin otsonoimattomalla seesamiöljyllä.
  • Ryhmä 3. oli plaseboryhmä, jota hoidettiin ainoastaan tislatulla vedellä.
Kaikki hoidettavat aineet oli kuitenkin pakattu identtisiin pakkauksiin, eivätkä hoidettavat potilaat tienneet, mitä ainetta heidän aftoihinsa siveltiin. Potilaita neuvottiin olemaan syömättä ja juomatta tuntia ennen aineen annostelua. Annosteluja tehtiin viisi kertaa päivässä viiden päivän ajan, ja kullakin kerralla hoidettavaan aftaan siveltiin kaksi tippaa tutkittavaa ainetta. Potilailta tiedusteltiin mahdollista kivun vähenemistä ja haavojen kokoa tarkkailtiin ja mitattiin 2,4 ja 6 päivänä hoidon aloittamisesta.

Tulokset olivat lupaavia. VAS-asteikolla mitattu kipu väheni niin otsonoitua seesaiöljyä kuin pelkkää seesamiöljyäkin käyttäneillä kutakuinkin samaa tahtia. Aluksi se oli noin 8 ja Väheni merkittävästi jo 2. ja 4. päiviin mennessä. Kuudentena päivänä VAS-arvo 1,5 otsonoidulla öljyllä ja 1,8 otsonoimattomalla öljyllä hoidetuilla potilailla. Sen sijaan lumelääke ei vaikuttanut 2. ja 4. päivään mennessä juuri lainkaan, ja kuudentenakin päivänä sitä saaneiden kivut olivat selvästi suurempia kuin 1. ja 2. ryhmissä.

Haavojen paraneminen oli selvästi nopeinta juuri otsonoidulla öljyllä. Aftaisen havan paranemiseen käyettiin seuraavaa numeerista luonnehdintaa:

  • Taso 4. Aftainen haava ummessa
  • Taso 3. Huomattava haavan koheneminen (Haava lähes ongelmaton ja siinä on vain minimaalisesti tai ei lainkaan kipua, ja visuaalisesti se on huomattavasti pienentynyt).
  • Taso 2. Kohtalainen koheneminen (Haava on näkyvä, joskin punoitus, kipu ja haavan koko ovat jonkin verran vähentyneet).
  • Taso 1. Pientä kohenemista (haava on näkyvä, mutta sen koossa, punoituksessa ja kivussa on pientä vähenemistä).
  • Taso 0. Ei muutosta ensimmäisen päivän tilanteeseen, tai haava pahentunut, samoin kuin punoitus, kipu ja/tai koko.
Tällä asteikolla otsonoitua öljyä käyttäneet olivat jo 2. päivänä keskimäärin 2. tasolla, 4. päivänä 3,20 tasolla ja 6. päivänä 3,70 tasolla, eli paranemisprosessi alkoi välittömästi, ja haavat olivat pääosin parantuneita viimeisenä päivänä.

Myös pelkkä seesamiöljy auttoi. 2. päivänä haavat olivat keskimäärin 0,90 tasolla, 4. päivänä 2,40 tasolla ja 6. päivänä 3,10 tasolla, eli pääosin huomattavasti kohentuneet ja muutama jopa umpeutunut. Otsonoituun seesamiöljyyn nähden paranemisprosessi oli kuitenkin selvästi hitaampaa.

Plasebo, eli tislattu vesi ei juurikaan auttanut. 2. päivänä haavat olivat keskimäärin 0,20 tasolla, 4. päivänä 0,30 tasolla ja 6. päivänä 0,40 tasolla, eli minimaalista kohenemista ajan kanssa tapahtui, mutta tällä vauhdilla paranemiseen menisi useita viikkoja.

Otsonoitu seesamiöljy on otsonoiduista öljyistä ollut suosikkini jo usean vuoden ajan. Tämä tutkimus selittää osittain sen syyn. Pelkkä seesamiöljy näet on tämän(kin) tutkimuksen mukaan hyvin hoitavaa ja nopeuttaa merkittävästi haavan paranemista. Toki paraneminen oli silti selvästi hitaampaa kuin otsonoidulla seesamiöljyllä, mutta plaseboon nähden hyvinkin tehokasta. Lisäksi kipu pelkällä seesamiöljyllä väheni kutakuinkin yhtä tehokkaasti kuin otsonoidulla seesamiöljyllä. En tarkasti tiedä syitä, mikä tai mitkä yhdisteet seesamiöljyssä ihonhoidossa erityisesti auttavat. Sienan yliopistossa suoritetuissa vertailevissa eläinkoetutkimuksissa (Valacchi ym. 2013) otsonoitu seesamiöljy nopeutti ihoa uusivin kasvutekijöiden tuotantoa ja paransi koe-eläinten haavoja merkittävästi nopeammin kuin otsonoitu oliivi- tai pellavansiemenöljy. Nykytietämyksen perusteella se näyttäkin olevan otsonoiduista öljyistä kaikkein paras. 

Viitteet 

Dharmavaram, Ayesha Thabusum, R. Sudhakara Reddy, ja Rajesh Nallakunta. ”’Ozone’ - the New NEMESIS of Canker Sore”. Journal of Clinical and Diagnostic Research 9(3): ZC01-04, 2015.

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. “Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice.” International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.