Otsonoitu öljy sisäisesti ja hengitystiesuihkeena esti koronavirusinfektiot erittäin tehokkaasti: Uusi italialainen tutkimus

 

Miika Sallinen 22.10.2021

Huomautus: Tässä artikkelissa kirjoitan otsonoidun öljyn sisäisestä käytöstä. Suomessa myytäviä otsonoituja öljyjä ei ole tarkoitettu sisäiseen käyttöön. Niitä ei ole rekisteröity lääkkeiksi eikä elintarvikkeiksi. Kirjoittajana en ota vastuuta, jos joku, esimerkiksi tämän artikkelin innoittamana, käyttää otsonoituja tuotteita ohjeiden vastaisesti!

Jo keväällä ilmestyi Journal of Personalized Medicine -tiedelehdessä mielenkiintoinen tutkimus. Siinä monikansallinen tutkimusryhmä (Izzotti ym. 2021), joka koostui pääasiassa italialaisen Genoan yliopiston tutkijoista, teki mielenkiintoisia kokeita otsonoidulla öljyllä. Tavallisen otsonoidun öljyn lisäksi he käyttivät myös eräänlaista sprayta, joka sisälsi, vettä, lesitiiniä, polysorbaattia ja otsonoitua maapähkinäöljyä. Täten he saivat tuotteesta vesiliukoista, ja he kutsuivatkin tätä valmistetta vesiliukoiseksi otsonoiduksi öljyksi. Maapähkinäöljy sisältää noin 50% öljyhappoa (oleiinihappo) ja 30% linoleiinihappoa. Siten se muistuttaa rasvahappokoostumukseltaan paljon otsonoitua seesamiöljyä, joissa molempien osuus on noin 40%.

 

COVID-19 on maailmanlaajuinen ongelma, ja aina kun näkyy valoa tunnelin päässä, tulee jostain uusi aalto uuden variantin kanssa. Rokotteetkaan eivät tätä kirjoittaessa ole saaneet tautia kuriin. Niinpä uusia ennaltaehkäiseviä menetelmiä kaivataan pikaisesti, ja tämän tutkimuksen aiheena oli kokeilla, voisiko infektioita estää otsonoituun öljyyn perustuvilla menetelmillä. Syitä siihen, miksi tutkijat valitsivat kohteeksi otsonoidun öljyt, oli lukuisia. Niistä tärkeimmät on listattu seuraavassa:

• Otsoni on tehokas desinfiointiaine erityisesti RNA-viruksia vastaan.
• Otsonin käyttö eri muodoissa on alustavissa tutkimuksissa toiminut lupaavasti COVID-19 potilaisiin. En tässä kirjoita otsonikaasun lääkinnällisestä käytöstä sen enempää, mutta jo pandemian alkuvaiheessa kirjoitin pitkähkön artikkelin alustavista tuloksista ja tutkimuksista. Halukkaat voivat tutustua siihen tuolla.
• Otsonilla ja otsonoiduilla öljyillä on lukuisia tulehdusta estäviä vaikutuksia.
• Molemmat myös tehostavat solujen hapensaantia estäen hapenpuutteesta aiheutuvia elinten vaurioita.
• Itse otsoni annostellaan enemmän tai vähemmän invasiivisin menetelmin yleensä suonensisäisesti. Se on reaktiivinen kaasu, joka katoaa kudoksissa nopeasti, eivätkä antiviraaliset vaikutukset kestä kuin hetken. Otsonoiduissa öljyissä ei ole itse otsonia, vaan se on reagoinut ns. otsonideiksi. Ne ovat stabiilimpia ja helppo annostella ulkoisesti tai suun kautta.
  

COVID-19 -infektio tapahtuu ensisijaisesti ylempien hengityselinten pintasoluissa ja nenän limakalvoilla. Jos näille alueille saadaan tehtyä antimikrobinen pinta, voidaan ainakin teoriassa infektioita estää tehokkaasti.

 

Kokeilut laboratoriossa

Tutkimus oli kaksiosainen. Ensimmäinen osuus oli puhdas laboratoriokoe, jossa COVID-19-infektiolle alttiita soluja kasvatettiin SARS-CoV-2 -koronavirusta sisältävissä infektoituneiden ihmisten nielunesteiden kanssa. Solujen infektoitumista seurattiin PCR-testillä. Tyypillisesti tällaiset solut infektoituvat nopeasti noissa olosuhteissa. Tutkijat kuitenkin lisäsivät soluviljelmiin erilaisia antimikrobisia aineita tai säteilyä, jotka olivat kapseloitu otsonoitu öljy, vesiliukoinen otsonoitu öljy (mainittu spray), näiden otsonoitujen öljyjen sekoitus, UV-säteily ja vetyperoksidi. Kontrollinäytteitä altistettiin joko otsonoimattomalle öljylle (auringonkukkaöljy) tai jätettiin kokonaan käsittelemättä.

Tulokset olivat selkeitä. Jokainen antimikrobinen aine esti virusten lisääntymistä soluissa. Tämä testattiin PCR-testillä, jossa eritettyä viruksen perimää monistetaan ns. monistussykleissä. Jokaisen syksin aikana perimäaines, eli tässä tapauksessa RNA, jakaantuu, eli sen määrä tuplaantuu. Mitä vähemmän monistussyklejä vaaditaan positiivisen tuloksen havaitsemiseksi, sitä enemmän viruksen perimää ja viruksia näytteessä on ollut. Perimää ei havaita positiivisestakaan näytteestä ilman monistuksia, vaan siihenkin tarvitaan kymmeniä monistuskertoja – tässä tapauksessa 22 kertaa. Tutkimuksissa eri soluviljelmille saatiin seuraavat monistussyklit:

• Positiivinen kontrolli, eli soluviljelmä, joka oli infektoitu SARS-CoV-2 -viruksella: 22 monistussykliä.
• Vetyperoksidilla käsitelty viljelmä: 30 monistussykliä.
• UV-säteilyllä käsitelty viljelmä: 31 monistussykliä.
• Otsonoidulla maapähkinäöljyllä käsitelty viljelmä: 33 monistussykliä.
• Vesiliukoinen otsonoitu maapähkinäöljyvalmiste: 33 monistussykliä
• Näiden otsonoitujen öljyjen sekoitus: 40 monistussykliä.
• Negatiivinen kontrolli, eli soluviljelmä, jossa ei ollut SARS-CoV-2 -viruksia: 40 monistussykliä.

-   Tulokset tarkoittavat, kaikkein antiviraalisin aine oli tavallisen ja vesiliukoisen otsonoitujen öljyjen sekoitus, jolla viruksen perimää ja siten viruksia oli lähes mahdoton havaita, ja sitä pidettiin ainoana protokollana, jolla voitiin täysin neutraloida COVID-19. Sillä tarvittiinkin yhtä monta monistussykliä, kuin soluviljelynäytteellä, jossa ei alun alkaenkaan ollut virusta. Myös muut otsonoidut öljyt inaktivoivat viruksia tehokkaasti. Vetyperoksidi ja UV-säteily olivat jonkin verran heikompia.

Tämän jälkeen laboratoriossa kokeiltiin otsonoitujen öljyjen tulehdusta estävää vaikutusta. Elimistöllä on monia keinoja taistella taudinaiheuttajia vastaan. Yksi näistä on niin sanotut syöjäsolut eli makrofagit. Ne tunnistavat vieraita mikrobeja ja syövät niitä. Tulehtuneet makrofagit ovat yleensä muodoltaan prismamaisia. Kun ne oli käsitelty otsonoidulla öljyllä, niiden muoto pysyi terveen pyöreänä sitä huolimatta, että joukossa oli paljon tulehdusta synnyttävää Lps-aktivaattoria. Tämän perusteella otsonoitu öljy näyttikin suojaavan makrofageja tehokkaasti tulehdukselta.

Kolmannessa laboratoriokokeessa tutkittiin vielä vesiliukoisen otsonoidun öljyn kykyä imeytyä soluihin. Sitä varten öljy värjättiin, ja mikroskoopilla tarkasteltiin, kuinka värjäytynyt öljy pääsi soluihin. Tulosten perusteella tällä valmisteella läpäisevyys oli hyvä, ja öljy pääsi soluihin.

Toisin sanoen, laboratoriokokeissa havainnollistettiin, että otsonoiduilla öljyillä on tehokkaita antiviraalisia vaikutuksia SARS-CoV-2 -virusta vastaan ja että se pääsee myös imeytymään soluihin. Öljy myös näyttäisi vähentävän tulehdusta ja siten ainakin teoriassa estää COVID-19 -taudin syttymistä ja oireita.

 

Kliiniset kokeet ihmisillä – ennaltaehkäisevä vaikutus

Kun laboratoriossa oli saatu lupaavia tuloksia, haluttiin luonnollisesti testata tuotteiden tehoa vapaaehtoisiin koehenkilöihin. Kaksi tervettä koehenkilöä (56- ja 57-vuotiaita) nautti viikon ajan kapseloitua otsonoitua öljyä sisäisesti kolme kapselia kahdesti päivässä. Viikon päästä heidän maksimaalinen hapensaantinsa oli kohentunut 3% ja 4% koehenkilöstä riippuen. Myös aerobisen kynnyksen hapensaanti kasvoi jonkin verran, mutta tilastollisesti merkittävästi. Sisäisesti nautittu öljy ei aiheuttanut sivuvaikutuksia.

Koska alustavat tulokset olivat lupaavia, päättivät tutkijat testata otsonoidun öljyn ennaltaehkäiseviä vaikutuksia suurempaan joukkoon koehenkilöitä. Mukana oli yhteensä 77 koehenkilöä, jotka edustivat kolmea eri pääryhmää seuraavasti:

• Seurantaryhmä 1: Tämä ryhmä sisälsi 52 syöpäpotilasta, joille otsonoitua öljyä annettiin tukemaan syöpähoitoja, mutta samalla seurattiin myös mahdollista ennaltaehkäisevää vaikutusta COVID-19 -tautia vastaan. Vakavasti sairaita potilaita ei ollut mukana, ja kaikkien oletettiin olevan hengissä puolen vuoden kuluttua.
• Seurantaryhmä 2: Tämä ryhmä sisälsi 21 tervettä vapaaehtoista, joiden ainoana syynä ottaa otsonoitua öljyä oli testata sen ennaltaehkäisevää vaikutusta COVID-19 -infektiota vastaan. Tässä ryhmässä oli eri ikäisiä perusterveitä ihmisiä, eikä esimerkiksi liikalihavuutta, kroonisia sairauksia, raskautta yms. seikkaa saanut olla.
• Hoitoryhmä: Tämä ryhmä sisälsi neljä potilasta, jotka olivat sairastuneet COVID-19 -tautiin, mutta joilla se ei vielä ollut vakavan keuhkokuumeen asteella. Nämä henkilöt oli myös testattu PCR-testillä SARS-CoV-2-positiivisiksi.

Kaikkia edellä mainittuja potilaita hoidettiin yhteensä kolmen kuukauden ajan otsonoidulla öljyllä seuraavasti: Suun kautta kolmesti päivässä otsonoitua maapähkinäöljyä sisältävä kapseli. Sen lisäksi joka neljäs tunti vesiliukoista otsonoitua öljyä sisältävää valmistetta nenäsuihkeena kaksi painallusta (100mcl = 0,1ml) sierainta kohden.

Tulokset olivat erittäin lupaavia. Ensiksi on mainittava, että tuotteen käyttö oli täysin turvallista. Maksaentsyymejä ja veriarvoja seurattiin säännöllisesti, eikä mitään poikkeavaa havaittu. Ainoa pieni haitta oli meterorismi, eli ilmavaivat neljällä potilaalla ensimmäisen kahden päivän aikana.

Ennen hoitoja yleistä tulehdustilaa kuvaava C-reaktiivinen proteiini (CRP) oli keskimäärin koholla 0,9±0,5 mg/100ml), kun hoitojakson lopussa se oli pudonnut normaalin viitearvon alapuolelle arvoon 0,3±0,2 mg/100ml (normaaliarvon raja on 0,5mg/100ml). Sama juttu oli punasolujen sedimentaatiossa tunnun jälkeen. Se putosi arvosta 21,8mm arvoon 12mm, kun normaalin yläraja on 16mm. Nämä havaitut seikat antavat ymmärtää, että otsonoidulla öljyllä oli tulehduksia estävää vaikutusta tutkituissa henkilöissä.

Hoidot estivät myös tehokkaasti sairastumista COVID-19 -tautiin. Seurantaryhmä 1:n 52 syöpäpotilasta seurattiin kaikkiaan kuusi kuukautta, eikä sinä aikana yhdelläkään havaittu koronavirusinfektiota. Juuri tämänkaltaiset syöpäpotilaat olivat tuolloin italiassa riskiryhmää, ja vastaavista henkilöistä tuona aikana noin 20% sairastui COVID-19 -tautiin. 0% vs. 20% yhteensä 52 henkilöllä on tilastollisesti merkittävä ero (p<0,01). Mahdollisuus, että kaikki nuo 52 syöpäpotilasta olisi välttänyt taudin sattumalta, oli siis alle 1%.

Seurantaryhmä 2. koostui 21:sta terveestä koehenkilöstä, jotka elivät normaalia elämää. Näistä henkilöistä yksikään ei sairastunut COVID-19:aan, eikä saanut edes siihen liittyviä oireita. Tämä varmistettiin myös antigeenitestein. Tyypillisesti vastaavista henkilöistä 15% sairastui COVID-19:aan tuona aikana samalla alueella. 0% vs. 15% yhteensä 21 henkilöllä on tilastollisesti merkittävä ero (p<0,05). Vaikka tutkittujen ryhmä ei kovin suuri ollutkaan, mahdollisuus, että nuo 21 tervettä koehenkilöä olisivat kaikki välttäneet taudin sattumalta, oli vain alle 5%.

Näiden terveiden koehenkilöiden joukossa oli kaikenikäisiä. Yksi heistä oli 93-vuotias vanhus, joka asui hoitokodissa, jonne koronavirus levisi. Yksi hänen huonetovereistaan kuoli, ja kolme muuta sai vakavan keuhkotulehduksen. Huolimatta huomattavasta altistumisesta koronavirukselle, tälle hauraalle vanhukselle ei tullut mitään oireita, ja hänen viikoittaiset PCR-testinsä pysyivät myös negatiivisina. Tutkimus antaakin selkeästi ymmärtää, että otsonoitu öljy sisäisesti ja vesiliukoisena nenäsuihkeena ennaltaehkäisee COVID-19-tartuntoja tehokkaasti.

 

Tapauksia COVID-19 -taudin hoidosta otsonoidulla öljyllä

Vaan miten se toimii henkilöillä, jotka ovat jo saaneet tartunnan? Tutkimuksessa oli mukana neljä tällaista henkilöä, ja heillä tulokset olivat seuraavia:

Ensimmäinen potilas oli 22-vuotias nainen, jolla havaittiin koronavirusinfektio 15. elokuuta 2020. Hänen kliinisiä oireitaan olivat kuume (39^oC), kova yskä sekä yskimiseen liittyviä rintakipuja, sekä haju- ja makuaistin katoaminen. Jo lyhyt 25 monistussyklin PCR-testi osoitti hänen saaneen SARS-CoV-2-infektion. Hän otti neljä kapselia otsonoitua öljyä kahdesti päivässä. Viiden päivän jälkeen kaikki oireet olivat kadonneet. Rintakehän röntgenkuva kertoi, ettei keuhkoissa ollut mitään komplikaatioita. Erityisen poikkeuksellista oli maku- ja hajuaistin nopea palautuminen, sillä yleensä nämä oireet kestävät jopa kuukausia. Seuraava nenänielusta otettu PCR-koronatesti tehtiin 14 päivää hoitojen aloittamisesta, ja se oli negatiivinen.

Seuraava potilas oli 55-vuotias mies, jolla oli krooniseen keuhkoahtaumatautiin liittyviä hengitysongelmia, ylipainoa ja vakavia sydän- ja verisuonisairauksia. Hän sai COVID-19-infektion, johon liittyi keuhkotulehdus, yskä ja kuume (38,7 ^oC), sekä veren happisaturaatio oli enää 84%. Otettuaan neljä päivää otsonoitua öljyä, hänen uupumus ja kuume katosivat ja maku- ja hajuaisti palautuivat. Veren happisaturaatio oli noussut 98%:iin. PCR-testit tehtiin 7 ja 14 päivää hoitojen aloituksesta, ja ne olivat molemmat negatiivisia.

Kolmas potilas oli 54-vuotias nainen, joka oli edellisen potilaan vaimo, ja siten voimakkaasti altistunut SARS-CoV-2 -virukselle. Hänen kohdallaan hoito otsonoidulla öljyllä aloitettiin kaksi päivää siitä, kun hänen miehellään oli diagnosoitu infektio. Vaikkei hänellä tuolloin ollut kliinisiä oireita, rinnan alueen röntgenkuvaus paljasti oireettoman keuhkotulehduksen, jossa oli COVID-19 -tautiin liittyviä piirteitä. Kuurin jälkeen tehty molekulaarinen COVID-19-testi oli negatiivinen, eikä mitään oireita tutkimuksen aikana ilmennyt. Näin ollen, on oletettavaa, että hänen kohdallaan hoito mahdollisesti esti COVID-19:n ilmestymisen.

Neljäs potilas oli 52-vuotias nainen. Hän työskenteli samassa hoitokodissa, jossa myös edellä mainittu 93-vuotias nainen asui, ja jossa tapahtui COVID-19:n leviäminen. Hänellä oli kohtalaisia COVID-19:n oireita, ja infektio varmistettiin PCR-testillä, joka oli positiivinen. Hoito otsonoidulla öljyllä aloitettiin välittömästi, ja viiden päivän kuluessa kaikki oireet olivat kadonneet. Kymmenen päivän kuluttua hoitojen aloituksesta suoritettu PCR-testi oli negatiivinen.

 

Yhteenvetoa tutkimuksesta

Tutkimuksen perusteella otsonoitu öljy suun kautta ja vesiliukoisena valmisteena nenäsuihkeena, ehkäisee COVID-19 -taudin syntyä tehokkaasti. Toki tämä oli vasta ensimmäinen aiheesta tehty tutkimus. Potilasmäärältään se ei ollut kovinkaan suuri, mutta kohtalainen joka tapauksessa. Vaikka verrokkiryhmiä ei ollut, voitiin tuloksia verrata saman alueen ja saman sairaalan vastaavassa tilanteessa oleviin henkilöihin. Heihin verrattuna, useankin tutkimuksessa olleen henkilön olisi tilastollisesti pitänyt saada COVID-19 -infektio. Koska näin ei tapahtunut yhdelläkään, olivat tulokset tilastollisesti merkittäviä. Mahdollisuus, että tämä olisi tapahtunut sattumalta kaikille näille koehenkilöille, olisi vain alle promilleluokkaa.

Myös COVID-19 -taudin hoitoon suun kautta nautittu otsonoitu öljy vaikutti hyvin tehokkaalta. Tästä ei silti voi vetää kovinkaan selkeitä johtopäätöksiä, sillä hoitoa kokeiltiin ainoastaan neljään henkilöön. Heistäkin yksi oli vahvasti altistunut, mutta varmuudella häntä ei alussa testattu PCR-testillä positiiviseksi. Näin ollen tuota kliinistä osuutta voi toki pitää lupaavana ja mielenkiintoisena havaintona, mutta laajempia tutkimuksia tarvitaan ehdottomasti, jotta asiaan saataisiin varmuus.

Sinänsä tulos ei ole hurjan yllättävä. Itse otsonia on menestyksellisesti käytetty COVID-19:n hoitoon. Tällöin puhutaan otsoniterapiasta, joka on jonkin verran harhaanjohtava nimitys. Vaikuttava aine kun ei ole itse otsoni vaan sen reaktiotuotteet. Tehokkaimmin otsoni reagoi kaksoissidosten kanssa, muodostaen erityisesti otsonideja, jotka epäilemättä ovat merkittäviä vaikuttavia yhdisteitä. Myös otsonoiduissa öljyissä olevat otsonidit muistuttavat niitä. Niinpä onkin jopa luonnollista, että otsonoiduilla öljyillä sisäisesti havaitaan vastaavanlainen hoitovaste kuin itse otsonilla. Toki tämänkin varmistus vaatii vielä lisätutkimuksia.

 

Otsonoidun öljyn sisäinen nauttiminen

Tämä on ensimmäinen löytämäni länsimainen tutkimus, jossa otsonoidun öljyn sisäistä käyttöä on tutkittu ja joka on myös julkaistu varteenotettavassa englanninkielisessä tiedelehdessä. Kuitenkin niin Kuubassa kuin Venäjälläkin on tutkittu sisäisesti nautitun otsonoidun öljyn tehoa mm. mahahaavan, pohjukkaissuolihaavan ja giardiaasin hoidossa hyvin tuloksin. Näistä tutkimuksista tietoisena, jo noin vuosikymmen takaperin ehdotin suun kautta annetun otsonoidun öljyn kokeilua hevoseen, jolla oli diagnosoitu mahahaava. Öljy selkeästi auttoikin, sillä hevonen koheni varsin nopeasti terveen oloiseksi. Kuitenkaan meillä ei ollut keinoja kuvantaa tai muuten varmistaa, että mahahaava oli parantunut.

Tapauksesta innostuneena kirjoitinkin kyselyn elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA:lle, ja kysyin, voisiko otsonoitua öljyä käyttää hevosiin laajemmin? Jonkin ajan päästä EVIRA:n eläinlääkäri soittikin minulle, ja asiallisesti selvitti asiaa. Otsonoitu öljy on otsonoinnin yhteydessä muuttunut niin, ettei sitä voisi pitää tavallisena kasviöljynä. Näin ollen se olisi uudenlainen tuote, joka vaatisi riittävän laajat tutkimukset turvallisuuden takaamiseksi, että sitä saisi mainostaa elintarvikkeena ihmisille tai tuotantoeläimille (joksi hevonenkin lasketaan). Jos taas tuotetta markkinoisi lääkinnällisin väittämin, se vaatisi laajat kliiniset tutkimukset. Niiden jälkeen tuote tulisi hyväksyttää lääkkeeksi, ja se tulisi valmistaa valtuutetussa lääketehtaassa. Tällaista lääkettä saisi sitten myydäkin ainoastaan apteekissa.

Luonnollisesti minulla ei tuolloin ollut resursseja tuon byrokratian läpikäymiseen, enkä pelkästään hevosten mahahaavojen vuoksi olisi siihen ryhtynytkään. Joka tapauksessa tiedän, että samasta syystä en voi markkinoida otsonoituja tuotteita sisäiseen käyttöön. En elintarvikkeena enkä lääkkeenä. Omille tuotteilleni olen toki tehnyt kosmetiikassa vaadittavat turvallisuusselvitykset, ja niiden perusteella tuotteita voi käyttää suuhygienisiin toimenpiteisiin. Se ei kuitenkaan tarkoita tuotteen varsinaista nielemistä, vaikka toki tällöin pieni määrä voi nieluun päästäkin. Joka tapauksessa kaikki Suomessa myytävä otsonoidut öljyt ovat kosmetiikkaa – ja ainakin omat tuotteeni ovat sellaiseksi myös rekisteröity. Siksi niiden sisäinen käyttö on tuotteiden väärinkäyttöä, enkä esimerkiksi minä ota minkäänlaista vastuuta, jos joku lähtee sellaista kokeilemaan.

 

…Entä jos kuitenkin kokeilet – tutkimuksissa käytetyt annokset ja niiden turvallisuus

Vuosien kuluessa olen silti saanut kyselyitä ja palutettakin otsonoitujen öljyjen sisäisestä käytöstä. Tiedän, että Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat sitä käyttäneet. Onpa joku myös vuosia sitten pitänyt oikein kurssiakin, miten veden otsonaattorilla valmistaisi öljyä sisäiseen käyttöön. Todellisuudessa tuollainen öljy olisi niin laimeaa, ettei sillä ollut lumevaikutusta enempää tehoa. Toisaalta varsinkin Amerikassa otsonoidaan öljyjä niin sanotusti tappiin asti, eli otsonointia jatketaan niin pitkään, kun öljy ei ota sitä enää vastaan. Tällainen öljy on helposti liian hapan ja aldehydipitoinen, ja siksi sen käyttö voi olla turhankin riskialtista. Riskiä lisää, jos öljy on päässyt vanhentumaan joko liian pitkän ja/tai vääränlaisen säilytyksen vuoksi. Öljyjen säilyvyydestä ja sivuvaikutuksista olen kirjoittanut erillisen artikkelin tuonne.

Hoidon mahdolliseen tehoon ja turvallisuuteen vaikuttaa paitsi öljyn vahvuus, myös sen määrä. Hyvin laimeakin tuote voi olla liikaa nautittuna vaarallinen, ja vahva tehoton, jos sitä ottaa liian vähän. Tiedän henkilön, joka sai vakavia oireita otettuaan ruokalusikalla otsonoitua öljyä suuhunsa. Muistelen hänen puhuneen kahdesta ruokalusikallisesta normaalivahvuista öljyä, mutta varma öljyn laadusta ja määrästä en ole. Ruokalusikasta kuitenkin oli kysymys. Koska joku ymmärrettävistä syistä voi haluta kokeilla otsonoitua öljyä sisäisesti, ajattelin antaa siihen jotain pohjatietoa. Tämä ei tarkoita, että suosittelisin kokeilemaan.

Varsinkin Venäjällä on käytetty varsin laimeiksi otsonoituja öljyjä mm. mahahaavan hoidossa, ja sellaisia öljynä on nautittukin jopa ruokalusikalla. Nämä öljyt ovat kuitenkin paljon laimeampia kuin esimerkiksi oman yritykseni laimeinkin tuote. Sen sijaan Kuubassa on maha- ja pohjukkaissuolihaavaa sekä giardiaasia hoidettu Oleozon-nimisellä otsonoidulla auringonkukkaöljyllä. Tämä öljy vastaa niin otsonoinnin vahvuudeltaan kuin myös rasvahappokoostumukseltaan paljon oman yritykseni normaalia otsonoitua seesamiöljyä.

Oleozonia on eri tutkimuksissa annosteltu sekä kapseleina että sellaisenaan. Amoroto ym. (2002) hoitivat giardiaasia 112 potilaalla hyvin tuloksin. He annostelivat Oleozonia 20 tippaa kahdesti päivässä. Vaikka tippa tai pisara on yksikkönä hieman epämääräinen, farmakologinen pipettitippa on melko tarkasti 0,05ml. 20 tippaa vastaa siis yhtä millilitraa. Se taas vastaa kutakuinkin kahta 500mg kapselia, eli annostus vastasi melko hyvin italialaisten COVID-19 -tutkimusta, jossa siis annosteltiin 1-3 kapselia kolmasti päivässä. Kuubalaisten kuuri tosin kesti vain kymmenen päivää, kun italialainen tutkimus kesti kolme kuukautta. Oleellisia sivuvaikutuksia kuubalaistutkimuksessa ei tapahtunut, mutta 2,7% potilaista koki pahoinvointia, joka ilmeisesti johtui tavallista suuremmasta herkkyydestä otsonoidun öljyn epämiellyttävälle hajulle.

Uudemmassa kuubalaistutkimuksessa (González Gámez 2015) annostus oli täysin samanlainen, eli 20 tippaa (n. 1 ml) kahdesti päivässä 10 päivän ajan. Tässäkin tutkimuksessa hoidettiin giardiaasia erinomaisin tuloksia. Potilaita oli yhteensä 108, joista puolet sai otsonoitua auringonkukkaöljyä, ja puolet metronidatsolia. Sivuvaikutuksista ei raportissa mainittu mitään, joten ainakaan merkittäviä sivuvaikutuksia tuskin havaittiin.

Seuraavassa kuubalaistutkimuksessa (Herrero Aguirre ym. 2018) hoidettiin niin ikään giardiaasia suun kautta nautitulla otsonoidulla auringonkukkaöljyllä (Oleozon). Edellisistä tutkimuksista poiketen, tämä tutkimus tehtiin lapsille, joiden ikä oli 1-18 vuotta. Mukana oli yhteensä 116 lasta, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai alkuun 10 päivän kuurin metronidatsolia, jonka jälkeen hoitoja jatkettiin toiset kymmenen päivää otsonoidulla öljyllä. Toinen ryhmä sai koko ajan pelkkää metronidatsolia. Otsonoitua öljyä annettaessa annostus oli seuraava: Yli 12 vuotiaille 20 tippaa (n. 1 ml kahdesti päivässä). 6-11 -vuotiaille annos oli 15 tippaa kerrallaan, 3-5 -vuotiaille 10 tippaa kerrallaan ja 8kk-2 -vuotiaille se oli viisi tippaa kerrallaan. Yhdelle potilaalle otsonoitu öljy aiheutti haitallisen reaktion, ja hän jätti tutkimuksen kesken. Muilla ei havaittu sivuvaikutuksia. Mainittakoon vielä, että hoitotulokset otsonoidun öljyn kanssa olivat huimasti paremmat kuin pelkällä metronidatsolilla, ja jokainen lapsi lukuun ottamatta tuota hoidot kesken jättänyttä tapausta, testattiin negatiiviseksi giardian suhteen.

Angolassa toimivat kuubalaislääkärit (Martin Serrano ym. 2016) hoitivat helikobakteeria ja sen aiheuttamaa gastriittia ja mahahaavaa otsonoidusta auringonkukkaöljystä tehdyillä kapseleilla. Näistä kapseleista annettiin jopa tietoa niiden vahvuudesta, joskaan ei tarkemmin selitetty, millä tavoin se oli määritelty, mikä otsonoitujen öljyjen kohdalla oli olennaista. Joka tapauksessa tietojen perusteella oletan öljyn olleen vahvuudeltaan reilu puolet siitä, mitä esimerkiksi oman yritykseni normaalivahvuiset otsonoidut öljyt, tai mitä edellä mainittu Oleozon on. Tätä öljyä annosteltiin kolmesti päivässä 30 päivän ajan yksi kapseli kerrallaan. Kapselin koko oli 1,2 grammaa, eli 1200mg. Mukana oli 48 potilasta, joiden tulokset olivat hyviä. Raportissa myös mainittiin, ettei haittavaikutuksia havaittu.

Muitakin tutkimuksia aiheesta on tehty, mutta niissä otsonoitua öljyä on joko annosteltu eri tavoin tai sitten muiden hoitojen yhteydessä, ja siksi niiden perusteella on vaikea arvioida otsonoitujen öljyjen turvallisuutta sisäisesti nautittuna. Italialaisen COVID-19 -tutkimuksen lisäksi esittelin neljä kuubalaistutkimusta, joissa kaikkiaan 293 potilasta oli nauttinut otsonoitua öljyä vähintään kahdesti päivässä ja vähintään kymmenen päivän ajan. Niiden perusteella ihonhoitoon suunniteltua normaalivahvuista otsonoitua öljyä näyttäisi olevan turvallista nauttia noin gramma tai reilu 1 millilitra kerrallaan 1-3 kertaa päivässä, kun kyseessä on aikuinen ihminen tai yli 12-vuotias lapsi. Tällöin ei edellä mainittujen tutkimusten perusteella pitäisi tapahtua sivuvaikutuksia. Pieni mahdollisuus on, että alkuun voi olla ilmavaivoja tai että aineen epämiellyttävä haju voi aiheuttaa jollekin yökötystä. Yksittäisen lapsipotilaan vetäytyminen tutkimuksesta haittareaktion vuoksi ei kokonaiskuvaa turvallisuudesta juuri muuta. Sen perusteella olisi silti kokeilla alkuun pienellä ja varovaisella annoksella. Jos mitään sivureaktiota ei tule, näyttäisi kuurin jatkamisen olevan turvallista.

Esimerkiksi Venäjällä on mahahaavaan annettu jopa 25-30ml otsonoitua oliiviöljyä kerrallaan (Esim. Kulyoshina ym. 2004). Tämä venäläisten käyttämä öljy on kuitenkin ollut kymmeniä kertoja laimeampaa kuin laimeatkin ihonhoitoon suunnitellut öljyt. Jos siis internetistä löytää tietoa, että otsonoitua öljyä voisi nauttia suuriakin määriä, täytyy ymmärtää, että öljyissä on suuria eroja. Sellainen öljy ei ole sama kuin ihonhoitoon myytävät öljyt, joiden nauttiminen samoissa määrin voi olla vaarallista! Edellä mainittujen tutkimusten perusteella normaalivahvuista öljyä voisi siis nauttia noin gramman kerrallaan ongelmitta, mutta öljyn laatuun ja turvallisuuteen vaikuttaa myös sen ikä ja säilytysolosuhteet. Vasta valmistettu ja kylmässä säilytetty öljy on aina turvallisin, kuten olen toisessa artikkelissa aiemmin perustellut. Tämä neuvo ei edelleenkään tarkoita, että ottaisin vastuuta kenenkään kokeiluista tai että suosittelisin kokeilemaan. Jokainen päättäköön itse, mitä tekee. Jaoinkin tietoa käytetyistä annoksista lähinnä siksi, ettei kukaan vahingossa ota ainakaan ylisuuria annoksia.

Italialaisessa tutkimuksessa käytettiin otsonoitua maapähkinäöljyä ja kuubalaisissa tutkimuksissa otsonoitua auringonkukkaöljyä. Esimerkiksi oma suosikkini on jo vuosia ollut otsonoitu seesamiöljy, joka rasvahappokoostumuksensa ja ominaisuuksiensa perusteella on lähellä näitä molempia öljyjä. Olen aiemmin perustellut, miksi otsonoitu seesamiöljy on tehokkaampaa kuin otsonoitu oliiviöljy, joka valitettavasti tunnetaan Suomessa paremmin. Italialaiset tutkijat perustelivat otsonoidun maapähkinäöljyn käyttöä sillä, että se imeytyi soluun paremmin kuin muut öljyt. Tästä he eivät kuitenkaan antaneet lisätietoa, että mihin öljyyn tai öljyihin tuota otsonoitua maapähkinäöljyä verrattiin. Lähes varmuudella otsonoidulla seesamiöljyllä tulokset olisivat olleet vastaavia. Se voi olla yksi lisäsyy sille, miksi otsonoitu seesamiöljy toimii iholla otsonoitua oliiviöljyä paremmin. Näin lienee myös sisäisessä käytössä.

Itse henkilökohtaisesti en ole käyttänyt otsonoituja öljyjä sisäisesti lukuun ottamatta syyhygieniaan liittyvää käyttöä, jonka yhteydessä pieni määrä pääsee vääjäämättä nieluunkin. Sen sijaan toinen sieraimeni oli vuosikymmeniä hyvin helposti verta vuotava. Sen vuoksi olenkin usein sivellyt sinne normaalivahvuista otsonoitua seesamiöljyä, ja verenvuototaipumus lakkasi kokonaan noin viikossa. Sen jälkeen olen öljyä nenääni satunnaisesti käyttänyt, eikä verenvuototaipumusta ole sittemmin ollut. Tästä kokemuksesta ajattelin kirjoittaa, kun se tuli mieleen siitä, miten italialaiset olivat käyttäneet otsonoitua öljyä sisältäviä nenäsuihkeita COVID-19:n leviämisen estämiseen. Muistutettakoon silti, että otsonoitujen öljyjen haju ei ole mitenkään miellyttävä, joten nenäänkin sitä kannattaa kokeilla varovaisesti.

 

 

Vielä lopuksi muistutus kaukaa 1800-luvulta

Vanhin löytämäni lääketieteellinen artikkeli, jossa kirjoitettiin otsonoitujen öljyjen käytöstä, on Lääkäri Theophilus Thompsonin kirjoitus Medico-Chirurgical Transactions -lehteen vuodelta 1859. Hänellä oli enimmäkseen tuberkuloosipotilaita, joka on bakteerin aiheuttama tartuntatauti, joka vaikuttaa enimmäkseen keuhkoissa. Monilla potilailla olikin hengenahdistusta ja kohonnut syke, mikä on tyypillistä myös kohtalaisesti edenneessä COVID-19-taudissa. Tohtori Thompson antoi yhteensä 14 potilaalle otsonoitua öljyä suun kautta kahdesti päivässä, ja havaitsi merkittävää sykkeen laskua 12 potilaalla vain muutamassa päivässä. Näistä potilaista Thompson kirjoitti tapauskertomukset artikkeliinsa, jotka kiinnostuneet voivat käydä lukemassa täältä.

 

Tri Thompson käytti kolmea eri öljyä, eli otsonoitua auringonkukkaöljyä, otsonoitua turskanmaksaöljyä ja otsonoitua coco-oleiinia, josta en ole aivan varma, mitä se oli. Kenties kookosöljystä (coconut oil) tai kaakaovoista (cocoa butter) eristettya oleiinihappoa (mm. oliiviöljyn yleisin rasvahappo), joka oli otsonoitu. Nämä öljyt valmisti hänelle kemisti nimeltä Dugald Campbell, joka johti öljyihin happea, ja altisti ne auringon säteilylle. Tuo toimenpide tuskin synnytti juurikaan otsonia, mutta muita reaktiivisia happiyhdisteitä kylläkin, jotka muodostivat öljyyn erilaisia peroksideja. Samoja peroksideja syntyy varsinaisen otsonoinninkin yhteydessä, ja ne ovat otsonoitujen öljyjen eräitä biologisesti aktiivisia aineita otsonidien ohella (Esim. Díaz ym. 2001). Thompson mainitsee, että näitä tuotteita tutkittiin reaktioilla kaliumjodidin ja tärkkelyksen kanssa. Täsmälleen samojen aineiden avulla myös minä määrittelen omien otsonoitujen öljyjeni peroksidiarvot omassa laboratoriossani. Näiden tietojen perusteella en voi sanoa, että Thompsonin käyttämä öljy olisi otsonoitua öljyä sanan nykyisessä merkityksessä, mutta siinä oli samoja biologisesti aktiivisia aineita, joita on myös nykyaikaisin laittein tehdyissä otsonoiduissa öljyissä.

Tyypillisin annos, jota Thompson öljyä potilailleen kerrallaan annosteli, oli kaksi drachmaa (dram) otsonoitua öljyä kerrallaan. Se vastaa noin seitsemää millilitraa, joka on noin seitsemän kertaa enemmän kuin uudemmissa tutkimuksissa, joissa otsonoitua öljyä on käytetty sisäisesti. On kuitenkin selvää, ettei Thompsonin öljy ollut yhtä vahvaa kuin nykyiset öljyt. Vaikkei sen tarkkaa vahvuutta tiedetäkään, pidän täysin mahdollisena, että annos oli sopivaa terapeuttisten vaikutusten saamiseksi. Sattumalta Thompson käytti otsonoitua auringonkukkaöljyä, jonka myös kuubalaiset käyttivät myöhemmin omissa tutkimuksissaan ja jota myös italialaisten käyttämä otsonoitu maapähkinäöljy muistuttaa paljon rasvahappokoostumukseltaan. Nykytiedon valossa voidaankin todeta, että Thompson sattumalta valitsi oikeita öljyjä ja annostelukin lienee ollut lähellä oikeaa. Raportissaan hän myös kertoo kokeilleensa otsonoimatonta auringonkukkaöljyä, mutta sillä ei näyttänyt olevan vaikutusta.

Näistä seikoista huolimatta tällaisella historiallisella artikkelilla ei ole juurikaan tieteellistä arvoa. Varsinaisia verrokkiryhmiä ei ollut, hoidettujen potilaiden määrä oli vähäinen, käytetystä aineesta kerrottiin liian summittaisesti, diagnoosit olivat tuohon aikaan hyvin puutteellisia, oireiden tutkimus samoin, vaikka pulssia toki voitiin luotettavasti mitata. Vaikkei artikkelin pohjalta voi mitään varmaa sanoakaan, on kiehtovaa pohtia, että keksikö tri Thompson jo vuonna 1859 tehokkaan hoidon myös tautiin, joka 160 vuotta myöhemmin sai koko maailman sekaisin?

 

Viitteet:

Amoroto, Mayté; Miriela Fernández; Yoima Rodríguez ym., Eficacia del aceite ozonizado (Oleozón) en el tratamiento de la giardiasis. Ensayo clínico fase III, aleatorizado, abierto y controlado. Revista Cubana de Farmacia 36(Suppl. Especial 2): 173-175, 2002.

Díaz, Maritza, Irene Lezcano, Jesús Molerio, ja Frank Hernández. ”Spectroscopic Characterization Of Ozonides With Biological Activity”. Ozone: Science & Engineering 23(1): 35-40, 2001.

González Gámez S. Efectividad del Oleozon^® por vía oral en pacientes con giardiasis. Medisan 19(8):958-964, 2015.

Herrero Aguirre H de la C, Ramos Hernández L, Vega Sam S ym.. Efectividad del Oleozón® en el tratamiento de niños y adolescentes con giardiasis. Medisan. 22(3):279-286, 2018

Izzotti A, Fracchia E, Au W, et al. Prevention of Covid-19 Infection and Related Complications by Ozonized Oils. Journal of Personalized Medicine 11(3):226, 2021.

Kulyoshina, N. V.; S. V. Kiselyova; R. R. Fatichov ym., Ozone therapy of a duodenum ulcerous disease. Teoksessa: Proceedings of the 4th International Symposium on Ozone Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004.

Martin Serrano Y, Cespedes Suarez JC, Hernández Ramos I. Ozolife Softgels®, nueva alternativa en el tratamiento del Helicobacter pylori. Revista Española de Ozonoterapia 6(1):79-88, 2016

Thompson T. Observation on the Medical Administration of Ozonized Oils. Medico-Chirurgical Transactions 42:349-360, 1859.