keskiviikko 13. elokuuta 2014

Uusi tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla



Uusi kiinalainen tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta, jotka jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai otsoniterapiaa, jossa haavaista jalkaa kaavittiin ja sen jälkeen huuhdeltiin happi-otsoniseoksella suljetussa pussissa päivittäin 20 päivän ajan. Joka kerran jälkeen haavan sidottiin. Toinen ryhmä sai perinteisiä hoitoja, joissa potilaiden haavat kaavittiin ja sidottiin päivittäin sekä pidettiin huolta haavojen riittävästä kosteudesta. Potilailta tutkittiin haavojen paranemisnopeutta, ihon kollageenin määriä sekä useiden paranemista edistävien kasvutekijöiden erittymistä haava-alueella. tulokset suosivat selvästi otsonin käyttöä. Keskimäärin haavat pienenivät otsoniryhmässä 6,84 cm2 kun kontrolliryhmässä vain 3,19 cm2. Otsoniryhmän 25 potilaasta kuudella haavat umpeutuivat täysin, 12:sta ne pienenivät yli 50%, viidellä alle 50% ja kahteen hoito ei näyttänyt tehoavan. Kontrolliryhmässä haavat umpeutuivat kolmella potilaalla, seitsemällä ne pienenivät yli 50%, kuudella alle 50% ja yhdeksään hoito ei tehonnut. Kaikki nämä tulokset suosivat otsonia ja erot ryhmien välillä olivat tilastollisesti merkittäviä. Myös ihoa vahvistavia kollageenikuituja oli otsonia saaneilla enemmän. Samoin kaikkien tutkittujen paranemista edesauttavien kasvutekijöiden pitoisuudet nousivat otsoniryhmässä selvästi enemmän. Tämä on erittäin merkittävä havainto, sillä kasvutekijät ovat tunnetusti hyviä haavojen parantamisessa. Niiden annosteleminen ulkoisesti on kuitenkin vaikeaa, sillä ne hajoavat nopeasti, jolloin vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Otsonin avulla stimuloitiin sisäsyntyistä kasvutekijöiden tuotantoa, jolloin niiden vaikutus oli käytännössä jatkuvaa ja tutkijat itsekin olettivat sen olleen tärkein syy otsoniryhmässä havaittuihin selvästi parempiin tuloksiin. Valitettavasti liian monet yhä olettavat, että otsonin pääasiallinen vaikutusmekanismi on sen antimikrobinen ominaisuus. Yhtään vähättelemättä antimikrobisten ominaisuuksien vaikutusta tietyissä sovellutuksissa, olen silti eri mieltä. Otsoniterapialla kun on hoidettu menestyksellisesti lukuisia tauteja ja oireita, joihin ei liity mitään infektiota. Mielestäni tämän tutkimuksen heikkous oli sen lyhyt seuranta-aika. Kolmessa viikossa ehti toki tapahtua paljon, mutta olisi ollut mielenkiintoista seurata, mitä olisi tapahtunut, jos hoitoja olisi jatkettu jopa kolme kuukautta. Todennäköisesti umpeutuneita haavoja olisi ollut paljon enemmän.