Uusi kiinalainen tutkimus diabeettisten säärihaavojen
hoidosta otsonilla. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta, jotka
jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai
otsoniterapiaa, jossa haavaista jalkaa kaavittiin ja sen jälkeen huuhdeltiin
happi-otsoniseoksella suljetussa pussissa päivittäin 20 päivän ajan. Joka
kerran jälkeen haavan sidottiin. Toinen ryhmä sai perinteisiä hoitoja, joissa
potilaiden haavat kaavittiin ja sidottiin päivittäin sekä pidettiin huolta
haavojen riittävästä kosteudesta. Potilailta tutkittiin haavojen
paranemisnopeutta, ihon kollageenin määriä sekä useiden paranemista edistävien
kasvutekijöiden erittymistä haava-alueella. tulokset suosivat selvästi otsonin
käyttöä. Keskimäärin haavat pienenivät otsoniryhmässä 6,84 cm2 kun kontrolliryhmässä
vain 3,19 cm2. Otsoniryhmän 25 potilaasta kuudella haavat umpeutuivat täysin,
12:sta ne pienenivät yli 50%, viidellä alle 50% ja kahteen hoito ei näyttänyt
tehoavan. Kontrolliryhmässä haavat umpeutuivat kolmella potilaalla, seitsemällä
ne pienenivät yli 50%, kuudella alle 50% ja yhdeksään hoito ei tehonnut. Kaikki
nämä tulokset suosivat otsonia ja erot ryhmien välillä olivat tilastollisesti
merkittäviä. Myös ihoa vahvistavia kollageenikuituja oli otsonia saaneilla
enemmän. Samoin kaikkien tutkittujen paranemista edesauttavien kasvutekijöiden
pitoisuudet nousivat otsoniryhmässä selvästi enemmän. Tämä on erittäin
merkittävä havainto, sillä kasvutekijät ovat tunnetusti hyviä haavojen
parantamisessa. Niiden annosteleminen ulkoisesti on kuitenkin vaikeaa, sillä ne
hajoavat nopeasti, jolloin vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Otsonin avulla
stimuloitiin sisäsyntyistä kasvutekijöiden tuotantoa, jolloin niiden vaikutus
oli käytännössä jatkuvaa ja tutkijat itsekin olettivat sen olleen tärkein syy
otsoniryhmässä havaittuihin selvästi parempiin tuloksiin. Valitettavasti liian
monet yhä olettavat, että otsonin pääasiallinen vaikutusmekanismi on sen
antimikrobinen ominaisuus. Yhtään vähättelemättä antimikrobisten ominaisuuksien
vaikutusta tietyissä sovellutuksissa, olen silti eri mieltä. Otsoniterapialla kun
on hoidettu menestyksellisesti lukuisia tauteja ja oireita, joihin ei liity
mitään infektiota. Mielestäni tämän tutkimuksen heikkous oli sen lyhyt
seuranta-aika. Kolmessa viikossa ehti toki tapahtua paljon, mutta olisi ollut
mielenkiintoista seurata, mitä olisi tapahtunut, jos hoitoja olisi jatkettu
jopa kolme kuukautta. Todennäköisesti umpeutuneita haavoja olisi ollut paljon
enemmän.
Linkki tutkimukseen: http://www.hindawi.com/journals/omcl/2014/273475/
