"Hei!
Ostin White Swanin otsonoitua
oliiviöljyä (normaali vahvuus). Voiko sitä käyttää peräaukon
haavaumiin/fistuloihin tai jos on pukamia? Voiko käyttää myös sisäisesti
peräaukolle? Luin ulkomaisilta sivuilta että käytetyn öljyn pitäisi olla
luomua, extra vergineä ja ilman hyönteismyrkkyjä. Ja käytetyn otsonin pitäisi
kuulemma olla sellaista jossa ei ole typpioksidia, koska veden kanssa muodostaa
typpihappoa. Ja kuulemma öljyn pitäisi myös olla täysotsonoitua (fully
ozonated/ fully saturated with ozone). Täyttyykö nämä kriteerit?
Ystävällisin terveisin
NN"
Ja sitten vastaukseni: Normaalivahvuinen
otsonoitu oliiviöljy ei ole täysin täysin otsonoitu, mutta White Swanin vahva
öljy on sitä, ja siinä mainitut kriteerit täyttyvät. Kumpikaan tuote ei
kuitenkaan ole suosikkini mainittuihin ja ongelmiin, ja selvitän sen tässä
tarkemmin.
Olet löytänyt ”tietosi” ilmeisesti
amerikkalaiselta nettisivulta. Vaikka Yhdysvallat onkin maailman johtava
suurvalta monella tieteenalalla, otsonoitujen tuotteiden tutkimisessa tilanne
on täysin päinvastainen. FDA on jopa vainonnut otsonia käyttäviä lääkäreitä ja
niinpä monet maallikot ovat hankkineet itsehoitolaitteita ja opetelleet
tekemään otsonoituja öljyjäkin itse. He sitten jakelevat tietojaan
keskustelupalstoilla ja samat ”tiedot” eksyvät kaupallisille sivuillekin.
Väite, että öljyn pitäisi olla ”extra
vergineä”, eli ekstraneitsytoliivöljyä on perätön. Kaikissa muissakin
oliiviöljyissä on varsin sama rasvahappokoostumus, ja otsoni reagoi juuri oleiini-
eli öljyhapon kaksoissidoksen kanssa muodostaen hyödyllisen otsonidin. Ekstarneitsytöljy
antaa hyvin positiivisen mielikuvan, ja kosmetiikkaa markkinoidaan paljon juuri
mielikuvilla. Se on yksi syy, miksi minäkin teen otsonoidun oliiviöljyn
luomulaatuisesta ekstraneitsytoliiviöljystä. Silloin voin myös olla varma, että
öljyssä ei ole myrkkyjä tai muita lisättyjä jäämiä. Silti pidän hyvin
todennäköisenä, että heikkolaatuisemmastakin oliiviöljystä tehty otsonoitu öljy
olisi ihon hoidossa yhtä tehokasta. Jos eroja kaikesta huolimatta olisi, ne
olisivat epäilemättä hyvin vähäisiä.
Käytetyn otsonin pitäisi olla sellaista,
jossa ei ole typpioksidia, sillä muutoin syntyisi typpihappoa. Pitääkin
paikkansa, että typpioksidin muodostumista tulee välttää. Amerikkalaiset
välttävät sen usein käyttämällä ns. kylmäplasmatekniikkaan perustuvia
otsonigeneraattoreita, joissa typpioksidia muodostuu vain hyvin vähän. Minä
vältän sen tekemällä otsonin lähes puhtaasta hapesta, jossa on typpeä
merkityksettömän vähän, ja siksi myöskään typen oksideja ei muodostu. Niinpä
oma menetelmäni typpihapon välttämiseksi on paljon varmempi kun yleinen
amerikkalainen menetelmä.
Typen oksidien ja typpihapon välttäminen
on kuitenkin turhaa, jos öljystä muuten tulee hapanta. Happamuuden aiheuttaa
sivureaktioissa syntyvät karboksyylihapot. Kun öljyä otsonoidaan, reagoi otsoni
ensisijaisesti rasvahappojen kaksoissidosten kanssa, jolloin syntyy hyödyllisiä
otsonideja. Kun otsonointi jatkuu edelleen, alkaa otsoni reagoida muidenkin ryhmien
kanssa muodostaen mm. mainittuja karboksyylihappoja. Tämän vuoksi ns. täysin
otsonoitu, eli ”fully saturated” öljy on usein haitallisen hapanta. Mikäli
otsonointi lopetetaan heti kun öljy on täysin otsonoitu, happamuus jää vielä
kohtuullisen lieväksi ja tuote turvalliseksi. Jos valmistaja ei kuitenkaan ole
tietoinen riskeistä, saattaa hän helposti yliotsonoida öljyn, jolloin siitä
tulee haitallisempaa. Yliotsonointi voi myös helposti tapahtua vahingossa,
minkä vuoksi tuotteen happoarvo on syytä varmuuden vuoksi määrittää valmiista
tuotteesta. Tätä tuskin ainutkaan amerikkalaisvalmistaja tekee, ja tuskin edes
osaa tehdä. Nämä haitat vaan kasvavat, kun happopitoisuus lisääntyy otsonidien
spontaanissa hajoamisessa, kun tuote vanhenee. Pari vuotta sitten ilmestyikin
raportti, jossa vahvasti otsonoitu öljy oli aiheuttavat punoittavan ja
polttavan ihoreaktion sen käyttäjälle. Kun 20 vapaaehtoista kokeili öljyä myös,
aiheutui reaktio kahdeksalle muullekin, eli yhteensä 40%:lle käyttäjistä. Öljy
oli ”fully ozonated” otsonoitua oliiviöljyä, ja kuvan purkista päätellen vielä
vanhentunutta, vaikkei sitä raportissa erikseen mainittu. Tämä on kuitenkin varoittava
esimerkki siitä, että väärin valmistettu ja/tai säilytetty ”fully ozonated”
otsonoitu oliiviöljy voi olla haitallista jopa terveelle iholle saati että sitä
sitten käyttäisi haavoihin tai muihin ongelmakohtiin. Onneksi mainitussakin raportissa oireet katosivat pian käytön lopettamisen jälkeen. Toki vastaavaa tuotetta tulee silti välttää.
Vaikka täysin otsonoitu oliiviöljy
valmistettaisiin oikein ja turvalliseksi, en suosittele sen käyttöä haavaimiin/fistuloihin
siitäkään huolimatta. Syy on yksinkertainen: Normaalivahvuinen öljy on
tehokkaampaa! Otsonoinnin edetessä otsonidien ja hydroperoksidien määrät
öljyssä nousevat, jolloin siitä tulee antimikrobisempaa. Samalla kuitenkin myös
ei-toivottujen aldehydien ja karboksyylihappojen määrä nousee, jotka
vaimentavat öljyn kykyä synnyttää ihoa uudistavia kasvutekijöitä ja suojavia
antioksidatteja. Niinpä juuri ihoa uudistavissa ominaisuuksissa vahvasti
otsonoitu öljy on heikompaa, ja tämä on todettu ainakin Sienan yliopistossa
Italiassa suoritetuissa tutkimuksissa.
Miksi amerikkalaiset sitten tekevät enimmäkseen
täysotsonoitua öljyä? Syy siihen on epäilemättä asiantuntemattomuus ja
ammattitaidottomuus. Täysotsonoitua öljyä kun on helppo valmistaa. Johtaa vain
öljyyn otsonia niin kauan kunnes sitä alkaa tulla läpi, mikä on merkki siitä,
ettei öljy ota enää merkittävästi otsonia vastaan. Vaikka tällainen tuote on
usein hyvä, se ei silti ole paras mahdollinen, ja em. syistä johtuen se voi
olla tai ainakin suhteellisen nopeasti muuttua haitalliseksi. Jos otsonoinnin
haluaa keskeyttää aiemmin, on silloin syytä tarkemmin tietää, paljonko otsonia
on öljyyn mennyt ja valmistettu öljy on myös syytä erikseen analysoida. Näitä
analyyseja ovat mm. peroksidiarvon määritys, jolla mitataan öljyn kanssa
reagoineen otsonin määrä, sekä happoarvon määritys, jolla mitataan öljyssä
olevien ei-toivottujen happojen pitoisuus. Myös öljyn aldehydipitoisuutta on
syytä mittailla ainakin pistokokein. En ole yhdeltäkään amerikkalaiselta
sivulta löytänyt mainintaa näistä mittauksista. Tiedän ainakin kuubalaisen,
italialaisen, ukrainalaisen ja venäläisen valmistajan, jotka mittaavat öljynsä
säännöllisesti. Silti oma laboratorioni Jyväskylässä lienee ainoa, jossa
jokaisesta erästä mitataan niin happamuus kuin peroksidiarvo ennen kuin tuotteet
lähtevät eteenpäin. Myös otsonigeneraattoreiden tuotto mitataan aina
valmistuksen yhteydessä. Nämä kaikki mittaukset vaativat laboratorion kalliine
laitteineen ja kemikaaleineen, sekä tietotaitoa, jota amerikkalaisilla tuskin
on.
Tällä tavalla saan tehtyä tuotteen, jossa on hyödyllisiä otsonideja optimimäärä ja samalla vain niukasti ei-toivottuja yhdisteitä. Minulla on reilusti yli 100
tutkimusartikkelia koskien otsonoitujen tuotteiden valmistusta ja niistä
tehtyjä prekliinisiä ja kliinisiä tutkimuksia. Amerikkaisiakin on muutama,
mutta uusin niistä on vuodelta 1951. Mitään akateemista tutkimusta aiheesta siellä
tuskin tehdään, ja siksi yleisesti ottaen heidän tietotaitonsakin otsonoiduista
tuotteista on varsin kehnoa.
Paljon laadukkaampaa tutkimusta on tehty
mm. Italiassa ja Kuubassa. Varsinkin Sienan yliopistossa Italiassa on vertailtu
eri vahvuisia ja eri kasviöljyistä valmistettuja öljyjä keskenään. Heidän
tutkimuksissaan otsonoitu seesamiöljy normaalivahvuisena uusi ihoa kaikkein
tehokkaimmin. Otsonoitu oliiviöljy normaalivahvuisena oli seuraavana, mutta
silti merkittävästi seesamiöljyn perässä. Näiden öljyjen eroja olen aiemmin
käsitellyt toisessa kirjoituksessa täällä.
Mainittakoon vielä, että olen löytänyt myös otsonoituja öljyjä, joiden otsonointiaste on lähestulkoon olematon. Näitä on epäilemättä tehty Amerikassakin, ja siksi on ymmärrettävää, että ne, jotka todella otsonoivat öljynsä kunnolla, haluavat painottaa sen olevan täysin otsonoitua. Minun öljyistäni ainoastaan vahva otsonoitu oliiviöljy on täysin otsonoitu, mutta ei sekään yliotsonoitu. Myös muissa öljyissä otsonointiaste on huomattavan suuri, eli liian laimeiksi niitä ei tule luulla. Tarkemmat pitoisuudet ja muut arvot pidän kuitenkin salaisuutena.
Mainittakoon vielä, että olen löytänyt myös otsonoituja öljyjä, joiden otsonointiaste on lähestulkoon olematon. Näitä on epäilemättä tehty Amerikassakin, ja siksi on ymmärrettävää, että ne, jotka todella otsonoivat öljynsä kunnolla, haluavat painottaa sen olevan täysin otsonoitua. Minun öljyistäni ainoastaan vahva otsonoitu oliiviöljy on täysin otsonoitu, mutta ei sekään yliotsonoitu. Myös muissa öljyissä otsonointiaste on huomattavan suuri, eli liian laimeiksi niitä ei tule luulla. Tarkemmat pitoisuudet ja muut arvot pidän kuitenkin salaisuutena.
Kysyjälle siis vielä tiedoksi, että hänen
kysymistään kriteereistä White Swanin normaalivahvuinen öljy täyttää kaikki
muut, paitsi että se ei ole täysotsonoitua, kuten ei kyseisiin ongelmiin kuulukaan
olla. Siksi sitä voi oikein hyvin käyttää, mutta ensi kerralla suosittelisin
kokeilemaan otsonoitua seesamiöljyä, jota perustellusti pidän vielä parempana.