sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

2165 potilaan laaja tutkimus otsonoidun auringonkukkaöljyn käytöstä jalkasienen hoidossa

Miika Sallinen 22.1.2010

Otsonoidun auringonkukkaöljyn tehosta jalkasienen hoitoon on ilmestynyt hyvin laaja tutkimus. Itse asiassa kyseinen tutkimus ilmestyi jo pari vuotta sitten International Journal of Ozone Therapy -lehdessä. Kyseisen lehden aiemmat numerot saa vapaasti lehden sivuilta, ja siksi en kyseistä julkaisua ole tullut tilanneeksi. Uudempien numeroiden kohdalla tilanne on toinen, ja siksi sainkin artikkelin käsiini vasta äskettäin.

Otsonoitua auringonkukkaöljyä on jo aiemmin tutkittu jalkasienen hoidossa, ja tulokset ovat olleet vastaavia kuin ketokonatsoli-sienilääkkeellä (Menéndez ym. 2002). Kyseessä tutkimuksessa potilasmäärä oli varsin rajoittunut käsittäen sata potilasta molemmissa hoitoryhmissä. Toki tuollakin potilasmäärälläkin saadaan tehtyä luotettava tutkimus, joten otsonoidun öljyn tehoja ei sovi kyseenalaistaa. Sen sijaan otos oli varsin pieni, jotta voitaisiin määritellä myös aineen mahdolliset haittavaikutukset. Tämän vuoksi osittain samat tutkijat päättivät tehdä huomattavasti laajemman uuden tutkimuksen.

Tutkimus (Menéndez ym. 2008) oli avoin IV-vaiheen tutkimus, joka kesti kolme vuotta. Sen tarkoituksena oli tutkia juuri otsonoidun auringonkukkaöljyn (kauppanimi Oleozon®) mahdollisia sivuvaikutuksia sekä sen tehokkuutta kliinisessä rutiinikäytössä. Tutkimus suoritettiin Kuubassa neljässä eri sairaalassa, ja sitä valvoivat tutkijat niin Kuuban otsonitutkimuskeskuksesta kuin Anconan yliopistosta Italiasta.

Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 2596 potilasta, mutta vain 2165 kävi hoidot säännöllisesti läpi loppuun asti kaikkine tarkastuksineen. Ennen hoitoja potilaan analysoitiin tarkasti. Heiltä tutkittiin oireet, kuten märkiminen, hilseily, halkeilu, punoitus, rakkulat ja/tai kihelmöinti siltä iho-alueelta, jossa jalkasientä oli. Potilaat olivat yli 15-vuotiaita. He eivät olleet saaneet lääkitystä tai ainakin ennen tutkimuksen alkua he eivät viiteen päivään olleet saaneet mitään paikallista tai systemaattista lääkitystä. Potilailla oli ollut jalkasientä keskimäärin 60 kuukautta ja uusiutumisia oli keskimäärin viidesti vuodessa. Useimmilla iho-oireet olivat sääressä, mutta lähes puolella potilaista myös jalkapohjissa.

Potilaiden jalkasientä hoidettiin Oleozonilla kahdesti päivässä kuuden viikon ajan. Sivuvaikutukset määriteltiin neljälle tasolle seuraavasti:
  • Lievä: Sivuvaikutus ei vaikuta potilaan normaaleihin rutiineihin, eikä mitään lääkitystä tarvita.
  • Kohtalainen: Sivuvaikutus haittasi potilaan normaalia elämää ja vaati erityishoitoa, mutta ei kuitenkaan muodostanut riskiä potilaan terveydelle.
  • Vakava: Sivuvaikutus haittasi merkittävästi normaaleja toimintoja, mutta ei ollut hengenvaarallinen. Sairaalahoito kuitenkin välttämätöntä.
  • Hyvin vakava, mikäli sivuvaikutus oli potentiaalisesti henkeä vaarantava tai myötävaikutti potilaan kuolemaan.
Lisäksi havaituista sivuvaikutuksista analysoitiin mahdollisuus, oliko se aiheutunut Oleozonista. Tämä oli niinikään neliportaisella asteikolla: Ehdottoman varmasti, todennäköisesti, mahdollisesti ja epätodennäköisesti.

Hoidon tehokkuutta analysoitiin eri jalkasienityypeistä erikseen. Kliiniseksi paranemiseksi katsottiin kaikkien ulkoisten iho-oireiden katoaminen, jonka vuoksi mykologista tarkastelua ei tehty. Mikäli potilas ei ollut kliinisesti parantunut kuuden viikon kuluttua tai hän yhä jatkoi hoitoja, tapaus luokiteltiin epäonnistuneeksi.

Potilaat tarkastettiin kahden viikon välein. Jos jotain sivuvaikutusta ilmeni, tuli potilaan informoida lääkäriä välittömästi, jotta voitaisiin luotettavasti määritellä sivuvaikutuksen vakavuusaste ja sen syy-seuraussuhteet. Hoitojakson päätyttyä kukin potilas tarkastettiin vielä kuuden viikon kuluttua mahdollisten uusiutumisten varalta.

Hoitotulokset olivat erittäin hyviä. 2165 potilaasta, jotka kävivät hoitojakson loppuun, kaikkiaan 2007 eli 92,7 % määriteltiin parantuneeksi. Loput 158 potilasta, eli 7,3 %, ei parantunut. Kokonaisuudessaan teho ei liene aivan näin hyvä, sillä tarkastelun ulkopuolelle jäin kaikkiaan 431 potilasta, jotka syystä tai toisesta eivät päässeet kaikkiin tarkastuksiin. Vaikka heidät kaikki laskettaisiin epäonnistuneiksi tapauksiksi, hoidon tehokkuus olisi joka tapauksessa 77,3 %, mitä voidaan sitäkin pitää erinomaisena tuloksena tämäntyyppiseen jalkasilsaan.

Sivuvaikutukset olivat äärimmäisen harvinaisia. Niitä esiintyi ainoastaan kuudella potilaalla. Neljä potilasta tunsi ihossaan poltetta. Yksi potilas tunsi ihossaan sekä poltetta että kihelmöintiä. Viimeinen sivuvaikutuksia kokeneista potilaista koki sekä poltetta että ihon punoitusta. Asteikolla lievästä hyvin vakavaan kaikki oireet luokiteltiin lieviksi. Ihon poltteet määriteltiin ehdottoman varmoiksi tapauksiksi ja punoitus- ja kihelmöintitapauksia pidettiin todennäköisesti Oleozonin aiheuttamina.

Oleozon tehosi eri jalkasienityyppeihin eri tavalla, joskin se oli kaikkiin tehokas. Hilseilevää jalkasientä sairasti 1085 potilasta, joista lähes kaikki (97,9 %) parani. Rakkulaista jalkasientä oli 130 potilaalla, joista 85 eli 65,4 % parani. Märkää jalkasientä oli 690 potilaalla, joista 655 eli 94,9 % parani. Sekatyyppistä jalkasientä sairasti loput 260 potilasta, joista 205 eli 78,8 % parani. Erityisen tehokasta Oleozon oli siis hilseileviin ja märkiin jalkasienityyppeihin. Teho ei ollut myöskään lyhytaikaista, sillä yhtään uusiutumista ei ollut tapahtunut kuuden viikon jälkeen suoritetuissa jälkitarkastuksissa.

Hoidetut potilaat olivat kroonikkoja, joilla saattoi jalassaan olla useitakin eri taudinaiheuttajia. Yleensä tällaisia potilaita hoidetaan paikallisten lääkeaineiden lisäksi myös sisäisillä lääkkeillä. Mikäli jalassa on tulehdus, tarvitaan joskus myös tulehduslääkkeitä. Nämä lääkkeet aiheuttavat usein monenlaisia sivuvaikutuksia, kuten rasittavat ruoansulatuskanavia, aiheuttavat päänsärkyä ja eriasteisia maksamyrkytyksiä monen muun ohella. Oleozon tehosi ulkoisesti kaikkiin taudinaiheuttajiin mukaan lukien bakteerit ja sienet sekä toimi samalla myös tulehdusta hoitavana lääkkeenä. Hinnaltaan se oli myös ylivertaisen edullista. Tämän vuoksi tutkijat itsekin luonnehtivat sitä parhaaksi vaihtoehdoksi jalkasienen hoitoon.

Kokonaisuudessaan hoitomuoto oli erittäin tehokas, edullinen ja lähes sivuvaikutukseton. Ihon poltteen tunne muutamilla potilailla johtui todennäköisesti Oleozonista syntyvistä aktiivisista aineenvaihduntatuotteista, kuten aldehydeistä, karboksyylihapoista, otsonideista ja hydroperoksideista. Suomessa Oleozonia ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi White Swanin  normaali otsonoitu seesamiöljy on vahvuudeltaan ja rasvahappokoostumukseltaan hyvin lähellä. Myös normaali otsonoitu oliiviöljy on ainakin antimikrobisilta ominaisuuksiltaan tutkitusti varsin vastaavaa Oleozonin kanssa (Ks. esim. Díaz ym. 2006). Omista otsonoiduista öljyistä normaalivahvuiset vastaavat Oleozonia, mutta jalkasieneen uskaltaa käyttää myös vahvaa otsonoitua oliiviöljyä. Vahvempien öljyjen kohdalla lievät sivuvaikutukset, kuten polte ja kihelmöinti ovat todennäköisempiä, joskin kokemusperäisesti voin todeta, etteivät ne silloinkaan ole tavallisia. Antimikrobisilta ominaisuuksiltaan vahva on kuitenkin tehokkaampaa, ja siksi ne tehoavat jalkasieneen todennäköisesti jopa Oleozonia paremmin.

Viitteet

Díaz, Maritza F; Rebeca Hernández; Goitybell Martínez; Genny Vidal; Magali Gómez; Harold Fernández & Rafael Garcés, Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006. Full text PDF

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008. Summary

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kynsisienen hoito otsonoidulla öljyllä hämmästyttävin tuloksin: uusi tutkimus

Miika Sallinen 24.7.2010

Kynsisieni on käsien ja erityisesti jalkojen kynsien sienisairaus. Sen aiheuttajia ovat enimmäkseen silsasienet, mutta joskus myös hiivat tai homeet. Kynsisieni ei tautina ole vaarallinen, joskin se voi joskus toimia infektioporttina muualle elimistöön. Vaivasta on toki kosmeettista haittaa, mutta se voi olla myös ärsyttävä tai kivulias ja jopa haitata normaalia työntekoa.

Kynsisienen hoito on myös ongelmallista. Useat sienet ovat vastustuskykyisiä lääkitykselle. Osa oireista ei parane kuukausien tai jopa vuosienkaan hoidon jälkeen. Silloinkin kun ne saadaan parannettua, uusiutumiset ovat tavallisia. Tyypillisesti paikallisesti annettavat hoidot ovat olleet melko heikkotehoisia. Sisäisesti nautitut antimykoottiset lääkkeet ovat lisänneet hoitojen tehoa, mutta vastaavasti niiden hinta on hyvin kallis. Vaikka monet potilaat saadaankin parannettua pitkäksi aikaa, jopa 25%:lla tauti pysyy ongelmallisena. Tavallisiin kynsisieniin käytettävissä lääkkeissä on ongelmia. Imidatsolin johdannaiset (Ketokonatsoli, Itrakonatsoli ja Flukonatsoli) ovat hyvin kalliita, kuten myös Terbinafiini. Griseovulvin on halvempi, mutta edes kohtalaisen tehon saavuttaminen vaatii hyvin pitkää – yli puolen vuoden kuuria. Lisäksi lääkitykseen liittyy usein sivuvaikutuksia ja kontraindikaatioita esimerkiksi raskaana oleville ja alkoholisteille.

Otsonoiduilla öljyillä on havaittu oleva vahvoja germisideja vaikutuksia. Jo vuonna 1934 japanilainen Taichi Harada havainnollisti otsonoidun oliiviöljyn tehon erilaisia sieniä vastaan. Sen jälkeen vastaavia tuloksia on tehty eri puolilla maailmaa niin otsonoidun oliiviöljyn (Geweely 2006) kuin otsonoidun auringonkukkaöljynkin osalta (Rodrigues ym. 2004). Ominaisuuksiltaan molemmat öljyt on todettu vastaaviksi (Díaz ym. 2006). Erityisesti jalkasienen hoidosta on jo saatu erinomaisia kliinisiä hoitotuloksia jo suurillakin potilasmäärillä ilman oleellisia sivuvaikutuksia (Menéndez ym. 2002, Menéndez ym. 2008). 

Myös kynsisieneen otsonoidut öljyt ovat tehonneet hyvin. Jo vuonna 1998 kuubalainen tutkimusryhmä (Falcón ym. 1998) raportoi muiden ihotautien ohella hoitaneensa kynsisientä menestyksellisesti otsonoidulla auringonkukkaöljyllä. Potilaat sivelivät ulkoisesti otsonoitua auringonkukkaöljyä kynteensä kahdesti päivässä kolmen kuukauden ajan. Hoitojakson jälkeen sadasta potilaasta 69 luokiteltiin parantuneeksi ja loput 31 merkittävästi kohentuneeksi. Tulos oli huomattavasti parempi kuin Tolnaftaatti-liuoksella hoidettu kontrolliryhmä, jossa sadasta potilaasta yksikään ei parantunut, ja ainoastaan 25 koheni.

Tuo tutkimus on kuitenkin julkaistu melko vähäpätöisessä espanjankielisessä kuubalaisjulkaisussa, eikä sen tulokset koskaan saavuttaneet kansainvälistä huomiota. Tilanne parani huomattavasti aivan äskettäin, kun osittain sama tutkimusryhmä teki huomattavasti laajemman ja perusteellisemman tutkimuksen, joka julkaistaan arvostetun Mycoses-lehden seuraavassa numerossa. Artikkelin verkkoversio on jo saatavilla, joten saatan käsitellä tutkimusta jo nyt.

Tutkimus (Menéndez ym. 2010) käsitti yhteensä 400 potilasta. Potilaiksi valittiin tavallisia kynsisienestä kärsiviä ihmisiä ikähaitariltaan 21-70 vuotta. Keski-ikä oli 35 vuotta, ja 80% oli miehiä. Mitään vakavia sairauksia, merkittäviä lääkityksiä tai raskautta ei saanut olla. Useimpia potilaista oli aiemmin hoidettu antimykoottisilla lääkkeillä ilman menestystä. Potilaat jaettiin kahteen 200 hengen ryhmään. Tutkimusryhmän potilaat hoitivat kynsiään paikallisesti sivelemällä yhden tipan otsonoitua auringonkukkaöljyä (Oleozon®) jokaiseen sairaaseen kynteen kahdesti päivässä. Kontrolliryhmän potilaat hoitivat itseään samalla tavoin 2% ketokonatsolivoiteella. Potilaita suositeltiin viilaamaan kynttä aina vaurioitumattomaan syvyyteen asti ja sen jälkeen lääkitsemään sitä pienen hieronnan kanssa.

Koska potilaat hoitivat itse itseään ja vertailussa oli tunnettu lääke, täydellinen kaksoissokkoutus oli mahdoton toteuttaa. Tutkimus oli kuitenkin sokkoutettu lääkärin osalta, sillä tulokset analysoineet lääkärit eivät tienneet, mitä hoitoa kukin potilas oli saanut. Potilas määriteltiin parantuneeksi, mikäli kynteen oli palannut normaali väri, paksuus ja kasvu sekä negatiivinen tulos mykologisesta tutkimuksesta (sekä viljely että mikroskooppitutkimus). Kohentuneen arvion saivat potilaat, joilla kynsissä havaittiin osittaista korjautumista sekä oireiden vähenemistä (syyhy, kipu, tulehdus tai punoitus), mutta mykologinen tulos säilyi positiivisena. Mikäli muutosta ei havaittu, tulos luokiteltiin samaksi, ja jos oireet pahenivat, tulos oli huonontunut. Tulokset arvioitiin kuukausittaisissa tarkastuksissa.

Tulokset olivat erittäin hyviä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen Oleozonilla parantuneita oli 32 potilasta (16%), toisen kuukauden jälkeen 44 potilasta lisää (22%) ja kolmannen kuukauden jälkeen 105 lisää (52,5)%. Kaikkiaan kolmen kuukauden kuluttua parantuneita oli siis 181 potilasta, joka on 90,5% koko joukosta. Loput 9,5% kohenivat hekin, ja epäonnistumisia ei havaittu yhdessäkään kynnessä.

Ketokonatsolia saaneilla tulokset olivat normaaleja. Ensimmäisen ja toisen kuukauden jälkeen yksikään ei ollut parantunut. Vasta kolmen kuukauden jälkeen 27 potilasta (13,5%) oli parantunut ja 55 potilasta (27,5%) oli kohentunut. Loput 118 potilasta (59%) pysyi ennallaan. Silti tässäkään ryhmässä yhdenkään potilaan tulos ei huonontunut. Tulokset molempien ryhmien osalta on havainnollistettu kaaviossa 1.
Eri lopputuloksen saaneiden prosenttiosuudet molemmissa ryhmissä kolmen kuukauden hoitojen jälkeen
Kaavio 1. Eri lopputuloksen saaneiden prosenttiosuudet molemmissa ryhmissä kolmen kuukauden hoitojen jälkeen (Menéndez ym. 2010)

Kolmen kuukauden hoitojen jälkeen sairaiden kynsien väri, kasvu ja paksuus normalisoitui paljon nopeammin Oleozonia saaneilla kuin kontrolliryhmällä ja ero oli tilastollisesti hyvin merkittävä (p < 0,00001). Oleozonia saaneet myös paranivat paljon nopeammin ja suuremmalla prosenttiosuudella ja tämäkin oli tilastollisesti hyvin merkittävää (p < 0,00001). Tilastotieteeseen perehtymättömille kerron, että noin alhainen p:n arvo tarkoittaa, että mahdollisuus tällaisen tuloksen ilmestymiseen sattumalta olisi yksi 10000:sta, eli mistään sattumasta ei voinut olla kysymys. Näin huomattavat tulokset ovat lääketieteen alalla erittäin harvinaisia. Nyt tutkittavaa lääkettä ei verrattu edes lumelääkkeeseen, vaan käypään ja tehokkaaksi osoitettuun hoitoon, mutta siitä huolimatta se mielettömän paljon parempi.

Eikä tässä vielä kaikki! Tutkimuksessa oli mukana vuoden kestävä jälkiseuranta. Vuoden päästä ainoastaan viidellä Oleozonilla parannetuista potilaista tauti oli uusiutunut, mikä vastaa 2,8 kaikista parantuneista. Ketokonatsolilla hoidetuista tauti uusiutui kymmenellä potilaalla, mikä on peräti 37% kaikista parantuneista. Uusiutumisriski näyttää otsonoidulla öljyllä hoidettaessa olevan jopa yli kymmenen kertaa pienempi kuin Ketokonatsolilla.

Näin hyvät tulokset olivat yllätys jopa minulle, joka kuitenkin törmään jatkuvasti monen ihmeellisiin paranemistapauksiin niin kotimaan klinikoilla kuin lukiessani kansainvälisiä tutkimuksia. Tulokset olivat selvästi parempia kuin edellisessä tutkimuksessa (Falcón ym. 1998), jossa 69% parani kolmessa kuukaudessa. Tässä tutkimuksessa potilaita oli kuitenkin neuvottu omatoimisesti viilaamaan kynsiä hoitojen ohella, joka todennäköisesti selittää parantuneet tulokset.

Yllättäviä nämä tulokset olivat myös siksi, että myönnän Suomessa saatujen kokemusten olevan kehnompia. Monet ihmiset ovat kehuneet minulle saaneensa apua kynsisieneen, mutta monet myös kertovat, ettei lopullista paranemista ole silti tullut. Epäilisin, että niissä tapauksissa hoito ei sittenkään ole ollut riittävä. Otsonoitua öljyä on syytä käyttää kahdesti päivässä tai jopa useammin. Kuurin on myös oltava riittävän pitkä. Tässäkään tutkimuksessa kuukaudessa ei parantunut kuin 16% potilaista ja valtaosa alkoi parantua vasta kahden kuukauden hoitojen jälkeen. Jos siis haluatte päästä kynsisienestä eroon otsonoidun öljyn avulla, varautukaa siis antamaan hoitoa vähintään kahdesti päivässä tuon kolmen kuukauden ajan, ja hoitakaa kynttä myös viilaamalla sitä säännöllisesti.

Otsonoitu öljy on varmasti kustannustehokas tapa hoitaa kynsisientä. 50 ml purkin hinta on noin 20 euroa, ja puhtaana rasvana se on hyvin riittoisaa. Hinta on naurettavan pieni, jos sitä vertaa esimerkiksi sisäisesti nautittaviin sienilääkkeisiin, joiden teho ei useissa tapauksissa ole läheskään vastaava.

Tähän blogikirjoitukseen liittyvä huomautus

Tutkimuksessa käytetty öljy oli Oleozon-kauppanimellä tunnettu otsonoitu auringonkukkaöljy, joka vahvuutensa puolesta on ollut esikuvana yritykseni normaalivahvuiselle oliivi- ja seesamiöljylle. Näistä seesamiöljy on rakenteensa puolesta hyvin lähellä auringonkukkaöljyä, joten siinä mielessä normaali otsonoitu seesamiöljy on lähinnä tutkimuksen tuotetta. Siitä huolimatta suosikini kynnen hoitoon suosikkini olisi vahvasti otsonoitu oliiviöljy, joka sieniä tappavien ominaisuuksien perusteella olisi parempaa, vaikkei yleiseen ihonhoitoon yhtä hyvä tavallisesti olekaan.

Viitteet

Díaz, Maritza F; Rebeca Hernández; Goitybell Martínez; Genny Vidal; Magali Gómez; Harold Fernández & Rafael Garcés, Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407, 2006. Full text PDF

Falcón, Leopoldina; Silvia Menéndez; Ramón Daniel; Enrique Garbayo; Sonia Moya & Marlene Abreu, Aceite ozonizado en Dermatología. Experiencia de 9 años. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 192-195, 1998. 

Geweely, Neveen S. I., Antifungal Activity of Ozonized Olive Oil (Oleozone). International Journal of Agriculture & Biology 8(5): 670-675, 2006. Full text PDF

Harada, Taichi, Olive oil ozonide and its fungicidal quality. Bulletin of the Chemical Society of Japan 9: 192-197, 1934. Full text PDF

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008. 

Menéndez, Silvia; Leopoldina Falcón & Yordana Maqueira, Therapeutic efficacy of topical OLEOZON® in patients suffering from onychomychosis. Mycoses [In Press 2010, E-pub ahead of print] Abstract

Rodrigues, Kamila Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf, Cicatrizing and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds. Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004. Abstract

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Kosmeettinen otsonivoide lisäsi ihon suojausta UV-säteilyä vastaan eläinkokeissa

Miika Sallinen 18.6.2011

Tätä artikkelia en varmaankaan olisi kirjoittanut ilman sen ajankohtaisuutta. Melko hiljattain nimittäin ilmestyi Grasas y Aceites -lehdessä artikkeli (Sánchez ym. 2011), jossa oli tutkittu otsonoidun kosmeettisen valmisteen suojausvaikutusta ennen kaikkea UV-säteilyä vastaan. Juuri tällä hetkellä ulkona on sen verran lämmintä ja aurinkoista, että se tekee aiheesta hyvin ajankohtaisen.

Tutkimus oli eläinkoe, jossa Tarkoituksena oli tutkia UVB-säteilyn vaikutuksia rottien ihoon ja ennen kaikkea sitä, suojaako kosmeettinen otsonivalmiste UVB-säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. UVB on sitä auringon ultraviolettisäteilyä, joka aiheuttaa auringonpolttamia. Sen aallonpituus on 290-315 nanometriä. Kyseinen säteilylaji liittyy otsoniin siinäkin mielessä, että yläilmakehän otsonikerros estää juuri tämän säteilyn pääsyä maanpinnalle.

UV-säteily aiheuttaa iholla niin sanottujen reaktiivisten happiyhdisteiden syntymistä. Nämä yhdisteet taas aiheuttavat monenlaisia vaurioita lähtien ihon vanhenemisesta aina esineoplastisiin ja neoplastisiin muutoksiin. Siis muutoksiin, jotka voivat johtaa tai jopa johtavat syövän syntyyn. Sinällään reaktiiviset happiyhdisteet eivät ole mitään kummajaisia. Ne ovat elimistölle välttämättömiä yhdisteitä, joita kehoa käyttää mm. tehdessään rasvaliukoisista vierasaineista vesiliukoisia ja täten virtsan mukana poistuvia. Samoin reaktiivisia happiyhdisteitä tarvitaan esimerkiksi tappamaan erilaisia taudinaiheuttajia. Onkin arvioitu, että normaalin terveen 70-kiloisen henkilön keho tuottaa pelkästään superoksidiradikaaleja jopa viisi grammaa vuorokaudessa.

Myös otsoni on reaktiivinen happiyhdiste. Teoriassa siis sekin on haitallinen. Käytännössä haitallisuus kuitenkin riippuu siitä, kykeneekö keho eliminoimaan reaktiivisten happiyhdisteiden haitat. Tähän eliminointiin keho käyttää antioksidantteja, joista osaa se tuottaa itse ja osa tulee ravinnon mukana. Reaktiivisten happiyhdisteiden eli oksidanttien kokonaismäärä ei siis itsessään vielä indikoi vaurioita. Paljon tärkeämpi tekijä on antioksidanttien ja oksidanttien keskinäinen suhde. Mikäli antioksidanttisuojaus on puutteellinen, riittää pienikin määrä oksidantteja aiheuttamaan vaurioita. Mikäli suojaus on kunnossa, suurikaan oksidanttimäärä ei aiheuta sanottavia muutoksia. Esimerkiksi otsoni ei suurinakaan pitoisuuksina vaurioita verta, jonka plasmassa on suuri määrä antioksidantteja. Sen sijaan pienikin otsonipitoisuus vaurioittaa keuhkoja, joiden hyvin ohuilla limakalvoilla antioksidanttisuojaus on vähäinen.

Otsoniterapioiden eräs tärkeimmistä vaikutusmekanismeista onkin sen kyky tehostaa antioksidanttisuojausta. Tärkein kehon tuottama entsymaattinen antioksidantti on superoksididismutaasi eli lyhyemmin SOD. Se muuttaa katalaasin kanssa vaaralliset superoksidiradikaalit tavalliseksi hapeksi, joka on elimistölle jopa välttämätöntä. Tämä mekanismi havaittiin ensi kertaa 1990-luvulla niin kliinisissä tutkimuksissa (Hernández ym. 1995, Bocci 1996) kun myös eläinkokeissa (esim. Barber ym. 1998). Parhaimmillaan vaikutus on ollut huikea, ja diabeetikoilla SOD:n määrä on veressä jopa kuusinkertaistunut kolmen viikon otsoniterapiakuurin aikana (Martínez-Sánchez m. 2005).

Vaikka kaasumaisen otsonin vaikutus on ollut tunnettu jo vuosikausia, otsonoitujen öljyjen kohdalla tilanne on ollut toinen. Olen satunnaisesti törmännyt viittauksiin, joissa kuubalaiset tutkijat ovat havainnollistaneet otsonoitujen öljyjen tehostavan antioksidanttisuojausta iholla. Valitettavasti näitä Kuubassa julkaistuja tutkimuksia en koskaan ole saanut käsiini. Muutama vuosi sitten niin ikään kuubalaiset tutkijat tosin julkaisivat eläinkokeita myös kansainvälisissä tiedejulkaisuissa, joissa suun kautta nautittu otsonoitu öljy lisäsi antioksidanttisuojausta mahalaukun vaurioituneilla limakalvoilla (Zamora ym. 2007, 2008). Tämä toki antaa ymmärtää, että vastaava vaikutus tapahtuisi myös iholla.

Nyt tässä käsiteltävässä tutkimuksessa asia on viimein korjaantunut, joskin kyseessä on edelleenkin vasta eläinkoe. Tutkittavana aineena ei myöskään ollut puhdas otsonoitu öljy, kuten tavallisesti, vaan kosmeettinen otsonoidusta kaakaovoista tehty valmiste. Kaakaovoita käyttämällä otsonoidun lopputuotteen tuoksu ei ole niin epämiellyttävä kuin monilla muilla öljyillä, joten se soveltuu niitä paremmin juuri kosmeettisiin sovellutuksiin. Toisaalta kaakaovoi sisältää tyydyttymättömiä otsonin kanssa reagoivia rasvahappoja ainoastaan alle puolet siitä mitä esimerkiksi oliivi- tai auringonkukkaöljyt. Niinpä tuotteesta ei saa niin vahvaa kuin edellä mainittuja öljyjä otsonoitaessa. Lisäksi otsonoitaessa kaakaovoi kovettuu hyvin kovaksi, joten se ei sellaisenaan sovellu käytettäväksi voiteena, vaan pitää formuloida edelleen sopivaksi tuotteeksi. Tässä tutkimuksessa käytetyssä tuotteessa otsonoitua kaakaovoita oli vain 10%, joten sen peroksidi-indeksi oli vain 5-6% verrattuna supervahvaan otsonoituun oliiviöljyyn. Niinpä tutkittava tuote oli enemmän kosmeettinen kuin lääkinnällinen, mutta toki sillä sellaisenaankin voi olla huomattavia terapeuttisia vaikutuksia.

Tutkimuksessa (Sánchez ym. 2011) oli mukana kaikkiaan 50 rottaa, jotka jaettiin viiteen 10 rotan ryhmään seuraavasti.
  • Negatiivinen kontrolliryhmä, jolle ei tehty mitään.
  • Negatiivinen kontrolliryhmä, jonka ajeltua ihoa hoidettiin kosmeettisella otsonivoiteella.
  • Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ajellulle iholle aiheutettiin punoittava palovaurio säteilyttämällä sitä UVB-säteilyllä 15 minuutin ajan 10 cm etäisyydeltä.
  • Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ihoa säteilytettiin 3. ryhmän tavoin UVB-säteilyllä ja jota hoidettiin otsonoimattomalla kosmeettisella voiteella.
  • Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ihoa säteilytettiin 3. ja 4. ryhmien tavoin UVB-säteilyllä ja jota hoidettiin otsonoidulla kosmeettisella valmisteella.
Hoidettavaa ainetta siveltiin säteilytetylle iho-alueelle päivittäin viiden päivän ajan. Vuorokausi viimeisen hoidon jälkeen eläimet nukutettiin, ja niistä otettiin ihonäytteet biokemiallisia analyysejä varten. Näissä analyyseissä tutkittiin ihon antioksidanttisuojausta ja antioksidanttien ja oksidanttien määriä ja keskinäisiä suhteita. niiden perusteella voitiin tehdä johtopäätöksiä käytettyjen voiteiden suojaavista vaikutuksista.

Ja sitten tuloksiin. Aloitan aluksi tärkeimmän antioksidantin eli SOD:n määrien muuttumisesta. Yleisesti ottaen UV-säteily romahdutti SOD:n määrän puoleen 1. ryhmään verrattuna. Otsonoimaton valmiste suojasi kuitenkin sen verran ettei tätä romahdusta tapahtunut. Otsonoitua valmistetta saaneilla 2. ja 4. ryhmän rotilla SOD:n määrä taas nousi 2,5-4 -kertaiseksi, mikä osoitti antioksidanttisuojauksen nousseen huomattavasti. Tulokset on paremmin havainnollistettu kaaviossa 1. Muista tutkituista antioksidanteista glutationi-peroksidaasin kohdalla muutokset olivat samansuuntaisia. Katalaasin määrä taas pysyi otsonia saaneilla ennallaan, mutta nousi säteilytetyillä 3. ja 4. ryhmän eläimillä. Otsonivoidetta saaneiden rottien alhaisemmat katalaasiarvot selittynevät suuremmalla katalaasin kuluksella, sillä suuri määrä SOD:a tuottaa enemmän vetyperoksidia, jota katalaasi hajottaa ja kuluu itsekin samalla.

 http://otsoniterapia.net/wp-content/uploads/2015/02/uv.htm1_.gif
 Kaavio 1. Tärkeimmän entsymaattisen antioksidantin (SOD:n) määrän muuttuminen viiden hoitokerran jälkeen eri ryhmissä. Otsonivoide lisäsi SOD:n määrää rottien iholla huomattavasti muihin ryhmiin verrattuna (Sánchez ym. 2011).

Kuten jo totesin, pelkkä antioksidanttimäärän lisääntyminen ei itsessään vielä takaa kohentunutta suojausta. Olennaista on myös oksidanttien, eli reaktiivisten happiyhdisteiden määrä antioksidantteihin nähden. Antioksidanttien ja oksidanttien keskinäistä suhdetta kuvaa niin sanottu redox-indeksi. Mitä suurempi redox-indeksi on, sitä enemmän antioksidantteja on suhteessa oksidantteihin ja sitä pienempiä vaurioita oksidantit aiheuttavat. Otsonoitu voide lisäsi redox-indeksiä huimasti muihin säteilytettyihin ryhmiin nähden ja täten ehkäisi ihovaurioita. Kaikkein suurin redox-indeksi oli 2. ryhmällä, jota ei säteilytetty, mutta hoidettiin otsonivoiteella. Myös 5. ryhmän (säteily + otsonivoide) redox-indeksi oli lähes sama kuin hoitamattoman kontrolliryhmän (ryhmä 1.), mikä tarkoittaa että oksidanttien aiheuttama rasitus ei käytännössä lisääntynyt juuri lainkaan suuresta UV-säteilyannoksesta huolimatta. Redox-indeksit hoidon jälkeen on esitetty havainnollistavasti kaaviossa 2.


http://otsoniterapia.net/wp-content/uploads/2015/02/uv.htm2_.gif
 Kaavio 2. Eri ryhmien redox-indeksit. Huomaa, että otsonivoiteella hoidetun 5. ryhmän indeksi on viisinkertainen 3. ryhmään verrattuna, joten otsonivoiteen suojaava vaikutus oli huomattava (Sánchez ym. 2011).


Tulokset olivat hämmästyttäviä, jopa minulle, sillä en uskonut näin laimealla voiteella saavutettavan näinkin merkittäviä tuloksia. Otsonilla ja otsonoiduilla öljyillä on toki ennenkin hoidettu palovammoja menestyksellisesti (esim. Luccioni ym. 1965, Garcia ym. 1989, Peretyagin ym. 2004, Shevelev ym. 2008), mutta silloin on kyseessä ollut joko paljon vahvemmin otsonoidut tuotteet tai kaasumainen otsoni. Toki nytkin kyseessä oli toki pelkkä eläinkoe, mutta otsonoitujen öljyjen kohdalla terapeuttisia vaikutuksia on havaittu kaikissa kliinisissä tutkimuksissa myös ihmisillä, ja siksi tämänkin tutkimuksen tuloksia voidaan olettaa tapahtuvan myös ihmisillä.

Oikeaoppinen suojautuminen auringon haittavaikutuksilta ei ole yksinkertainen juttu. Tietysti voi pysytellä varjossa tai sisätiloissa, jolloin haitoilta välttyy varmasti. Tällöin kuitenkin välttyy myös hyödyiltä, joista tärkein D-vitamiinin syntyminen UVB-säteilyn vaikutuksesta iholla. D-vitamiini toimii ennaltaehkäisevänä lääkkeenä useissa tavallisissakin syöpätyypeissä, joten lievästi lisääntyneestä ihosyöpäriskistä huolimatta, kokonaissyöpäriski kenties jopa vähenee sopivalla auringonsaannilla. Auringossa olemista ei siis pidä vältellä sen vuoksi että siitä olisi haittaa.

Ihosyöpiä on myös monenlaisia. Basaliooma on kaikista yleisin, mutta käytännössä sitä ei aina edes lasketa syöväksi, koska se on lähinnä vain luomentapainen kasvain iholla, joka ei lähetä etäpesäkkeitä eikä siten ole vaarallinenkaan. Se voidaan lähes poikkeuksetta parantaa leikkaamalla, jolloin myös kosmeettinen haitta katoaa. Okasolusyöpä on vaarallisempi, mutta sekin on lähinnä vanhusten tauti ja nuorilla hyvin harvinainen. Ainoa todella vaarallinen ihosyöpä on melanooma, jota esiintyy melko paljon myös nuoremmilla ihmisillä.

Melanooman syntyyn vaikuttaa kuitenkin monenlaiset UV-säteet ja jopa näkyvä valo. Ihoa polttava UVB-säteily altistaa toki myös melanoomalle, mutta sama juttu on suuremman aallonpituuden omaavalla ruskettavalla UVA-säteilyllä ja jopa näkyvällä valolla. Koska vain hyvin pieni osa maanpinnalle tulevasta UV-säteilystä on UVB-säteilyä, monet tutkijat ovat todenneet, että jopa valtaosa melanoomista aiheutuu UVA-säteilystä (Setlow ym. 1993, 1999, Westerdahl 2000a, Autier ym. 2011).

Entä miksi ihmiset sitten ottavat aurinkoa? Toiset altistuvat auringonvalolle tahtomattaankin työskennellessään ulkona. Useimmat auringonpalvojat haluavat kuitenkin kauniin rusketuksen. He suojaavat itsensä aurinkovoiteilla polttavaa UVB-säteilyä vastaan, mutta eivät suojaa itseään ruskettavalta ja melanoomaa aiheuttavalta UVA-säteilyltä. Onkin havaittu, että aurinkovoiteiden käyttäjillä on ollut jopa enemmän melanoomaa kuin niillä, jotka sitä eivät käytä (Westerdahl 2000b). Viime vuosina on ollut saatavilla myös UVA-säteilyltä suojaavia aurinkovoiteita, mutta kaikki eivät halua käyttää niitä, koska ne ehkäisevät myös ruskettumista.

Minun kauneusihanteissani ruskettunut iho ei ole mitenkään korkealla. Itse asiassa liian auringonoton aiheuttama ihon ennenaikainen vanheneminen on mielestäni paljon suurempi kosmeettinen haitta kuin iho, jossa rusketusta ei ole liikaa haettu. Ihon vanheneminen aiheutuu juuri UVA-säteilyn synnyttämistä reaktiivisista happiyhdisteistä (Krutmann 2000). Henkilökohtaisesti en pyri täysin välttämään aurinkoa, vaan pyrin olemaan auringossa sietokykyni mukaan. En siis polta ihoani turhaan ja aurinkovoiteita käytän ainoastaan silloin kun pakon edessä joudun olemaan auringonpaisteessa pitkiä aikoja.

Auringonotosta on siis hyötyä ja haittaa. Voidaanko hyötyjä (kaunista rusketusta ja D-vitamiinia) saada kuitenkaan eliminoimalla haittoja (ihon vanheneminen ja ihosyöpäriski)? Vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, joskin selkein varauksin. Otsonoidut öljyt tehostavat antioksidanttisuojausta, eli ne teoriassa estävät ihon vanhenemista ja vapaiden radikaalien syntyä. Vapaat radikaalit taas ovat vastuussa ainakin tietyistä auringon UV-säteilyn aiheuttamista syöpätapauksista. Vaikka otsonoiduissa öljyissä tai voiteissa ei olekaan vastaavaa suojakerrointa kun varsinaisissa aurinkovoiteissa, ihon lisääntynyt antioksidanttisuojaus estää sitä palamasta hyvin helposti. Mikäli iho kaikesta huolimatta palaa, otsonoidut öljyt nopeuttavat sen paranemista.

Otsonoidut öljyt ja voiteet eivät pysäytä UV-säteilyä aurinkovoiteiden tavoin, joten säteilyn hyödyllisiin vaikutuksiin sen käytöllä ei ole vaikutusta. Ihoa ruskettava UVA-säteily pääsee läpi, samoin kuin D-vitamiinia tuottava UVB-säteily. Jälkimmäinen hyöty on tosin rantakeleillä melko marginaalinen, sillä huomattavassa auringonpaisteessa D-vitamiinia syntyy kaikesta huolimatta riittävästi jo hyvin lyhyessä ajassa. D-vitamiinin yliannostuksen vaaraa ei kuitenkaan ole, sillä kun sitä on tarpeeksi, se muuttuu toiseen muotoon. Aurinkoa ottamalla ihminen saa nopeasti tarvitsemansa D-vitamiinin, mutta ei koskaan yliannostusta.

Itse uskon vakaasti, että otsonoidut voiteet voivat tietyissä tapauksissa toimia vaihtoehtoina aurinkovoiteille. Näkemystäni tulee tässä käsitelty eläinkoe sekä omakohtaiset kokemukset. Otsonoidut öljyt ja voiteet eivät kuitenkaan ole varsinaisia suojakerroinvoiteita, joten varsinkin kesän ensimmäisiin rantapäiviin suosittelen edelleen perinteistä aurinkovoidetta riittävällä suojakertoimella. Sen jälkeen otsonoituja öljyjä ja voiteita kannattaa käyttää ihon nuorekkuuden ja vastustuskyvyn edistämiseen sekä mahdollisten auringonpolttamien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Otsonoitujen öljyjen huonona puolena on se, että ne tosiaankin ovat öljyjä, jotka imeytyvät hitaasti ja jättävät ihon rasvaiseksi. Siksi kosmeettiset voiteiksi formuloidut otsonivalmisteet ovat miellyttävämpi vaihtoehto. Tällaista vaihtoehtoa on Suomessakin saatavilla, sillä  sekä otsonoituun sheavoihin että otsonoituun kaakaovoihin pohjautuvia kosmeettista White Swan – hoitavia kosteusvoiteita otsonivoidetta saa ostaa esimerkiksi White Swanin verkkokaupasta.

Viitteet

Autier, P.; J. F. Doré; A. M. Eggermont & J. W. Coebergh, Epidemiological evidence that UVA radiation is involved in the genesis of cutaneous melanoma. Current Opinion in Oncology 23(2): 189-196, 2011. Abstract

Barber, E.; S. Menéndez; O. S. León; M. O. Barber; N. Merino; J. L. Calunga; E. Cruz & V. Bocci, Prevention of renal injury after induction of ozone tolerance in rats submitted to warm ischaemia. Mediators of Inflammation 8: 37-41, 1999. Abstract

Bocci, V., Does Ozone Therapy Normalize the Cellular Redox Balance? Implications for the Therapy of Human Immunodeficiency Virus Infection and Several Other Diseases. Medical Hypotheses 46: 150-154, 1996. Abstract

García, R.; E.Ruiz; J. Ramos; M. Verdecia; L. A. Cuza; M. Vargas; G. Lezcano; M. A. Torres; S. Menéndez; M. Gómez & E. Enriquez, Estudio electrocardiografico en grandes quemados tratados por autohemoterapia con ozono. Valoracion de 20 pacientes y 37 sesiones. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3): 104-106, 1989.

Hernandez, Frank; Silvia Menéndez & Rolando Wong, Decrease of Blood Cholesterol and stimulation of antioxidative response in cardiopathy patients treated with endovenous ozone therapy. Free Radical Biology & Medicine 19: 115-119, 1995. Abstract

Krutmann, J., Ultraviolet A radiation-induced biological effects in human skin: relevance for photoaging and photodermatosis. Journal of Dermatological Sciences 23(Suppl. 1): S22-S26, 2000. Abstract

Luccioni, F.; M. Mosinger; M. Carcassonne & J.-P. Jouglard, Le traitement des brulures par la méthode des sacs occlusifs et des chambres individuelles sous oxygéne ou ozone. Marseille Chirurgical 13: 250-254, 1961. PubMed

Martínez-Sánchez, Gregorio; Saeid M. Al-Dalain; Silvia Menéndez; Lamberto Re; Attilia Giuliani; Eduardo Candelario-Jalil; Hector Álvarez; José Ignacio Fernández-Montequin & Olga Sonia León, Therapeutic efficacy of ozone in patients with diabetic foot. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151-161, 2005. Abstract, Full text PDF

Peretyagin, S. P.; S. A. Sokolov; S. I. Pylaeva; A. L. Struchkov; N. A. Kuvakina & V. V. Babushkin, Possibilities of ozonized oils (O´TRI) in the treatment of burns. Teoksessa: Proceedings of the 4th International Symposium on Ozone Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004.

Sánchez, Yaima; Maritza F. Díaz; Frank Hernández; Dayana Gil & Gastón García, Antioxidant effects of ozonized theobroma oil formulation on damaged-inflammatory rat skin. Grasas y Aceites 62(1): 105-110, 2011.Abstract

Setlow, Richard B.; Eleanor Grist; Keith Thompson & Avril D. Woodhead, Wavelengths effective in induction of malignant melanoma. Proceedings of the National Acadademy of Sciences of USA 90: 6666-6670, 1993.
 
Setlow, Richard B., Spectral Regions Contributing to Melanoma: A Personal View. Journal of Investigative Dermatology Symposium Proceedings 4: 46-49, 1999.

Shevelev, I. I.; P. I. Koshelev & I. V. Yushin, Post mortem features of prevention and treatment of postburn scars by ozonotherapy method. Revista de Ozonoterapia 1(1): 10-14, 2008. Full text PDF

Westerdahl, J; C. Ingvar, A. Måsbäck, N. Jonsson & H. Olsson, Risk of cutaneous malignant melanoma in relation to use of sunbeds: further evidence for UV-A carcinogenicity. British Journal of Cancer 82: 1593-1599, 2000a.

Westerdahl, Johan; Cristian Ingvar; Anna Måsbäck & Håkan Olsson, Sunscreen use and malignant melanoma. International Journal of Cancer 87: 145-150, 2000b.

Zamora, Zullyt B.; Ricardo González; Dailén Guanche; Nelson Merino; Frank Hernández; Silvia Menéndez; Yaima Alonso & Siegfried Schulz, Antioxidant Mechanism is Involved in the Gastroprotective Effects of Ozonized Sunflower Oil in Ethanol-Induced Ulcers in Rats. Mediators of Inflammation vol. 2007, Article ID 65873, 6 pages, 2007. Abstract, full text PDF

Zamora, Z.; R. González; D. Guanche; N. Merino; S. Menéndez; F. Hernández; Y. Alonso & S. Schulz, Ozonized sunflower oil reduces oxidative damage induced by indomethacin in rat gastric mucosa. Inflammation Research 57(1): 39-43, 2008. Abstract