Miika Sallinen 18.6.2011
Tätä artikkelia en varmaankaan olisi
kirjoittanut ilman sen ajankohtaisuutta. Melko hiljattain nimittäin
ilmestyi Grasas y Aceites -lehdessä artikkeli (Sánchez ym. 2011), jossa
oli tutkittu otsonoidun kosmeettisen valmisteen suojausvaikutusta ennen
kaikkea UV-säteilyä vastaan. Juuri tällä hetkellä ulkona on sen verran
lämmintä ja aurinkoista, että se tekee aiheesta hyvin ajankohtaisen.
Tutkimus oli eläinkoe, jossa
Tarkoituksena oli tutkia UVB-säteilyn vaikutuksia rottien ihoon ja ennen
kaikkea sitä, suojaako kosmeettinen otsonivalmiste UVB-säteilyn
aiheuttamilta vaurioilta. UVB on sitä auringon ultraviolettisäteilyä,
joka aiheuttaa auringonpolttamia. Sen aallonpituus on 290-315
nanometriä. Kyseinen säteilylaji liittyy otsoniin siinäkin mielessä,
että yläilmakehän otsonikerros estää juuri tämän säteilyn pääsyä
maanpinnalle.
UV-säteily aiheuttaa iholla niin
sanottujen reaktiivisten happiyhdisteiden syntymistä. Nämä yhdisteet
taas aiheuttavat monenlaisia vaurioita lähtien ihon vanhenemisesta aina
esineoplastisiin ja neoplastisiin muutoksiin. Siis muutoksiin, jotka
voivat johtaa tai jopa johtavat syövän syntyyn. Sinällään reaktiiviset
happiyhdisteet eivät ole mitään kummajaisia. Ne ovat elimistölle
välttämättömiä yhdisteitä, joita kehoa käyttää mm. tehdessään
rasvaliukoisista vierasaineista vesiliukoisia ja täten virtsan mukana
poistuvia. Samoin reaktiivisia happiyhdisteitä tarvitaan esimerkiksi
tappamaan erilaisia taudinaiheuttajia. Onkin arvioitu, että normaalin
terveen 70-kiloisen henkilön keho tuottaa pelkästään
superoksidiradikaaleja jopa viisi grammaa vuorokaudessa.
Myös otsoni on reaktiivinen
happiyhdiste. Teoriassa siis sekin on haitallinen. Käytännössä
haitallisuus kuitenkin riippuu siitä, kykeneekö keho eliminoimaan
reaktiivisten happiyhdisteiden haitat. Tähän eliminointiin keho käyttää
antioksidantteja, joista osaa se tuottaa itse ja osa tulee ravinnon
mukana. Reaktiivisten happiyhdisteiden eli oksidanttien kokonaismäärä ei
siis itsessään vielä indikoi vaurioita. Paljon tärkeämpi tekijä on
antioksidanttien ja oksidanttien keskinäinen suhde. Mikäli
antioksidanttisuojaus on puutteellinen, riittää pienikin määrä
oksidantteja aiheuttamaan vaurioita. Mikäli suojaus on kunnossa,
suurikaan oksidanttimäärä ei aiheuta sanottavia muutoksia. Esimerkiksi
otsoni ei suurinakaan pitoisuuksina vaurioita verta, jonka plasmassa on
suuri määrä antioksidantteja. Sen sijaan pienikin otsonipitoisuus
vaurioittaa keuhkoja, joiden hyvin ohuilla limakalvoilla
antioksidanttisuojaus on vähäinen.
Otsoniterapioiden eräs tärkeimmistä
vaikutusmekanismeista onkin sen kyky tehostaa antioksidanttisuojausta.
Tärkein kehon tuottama entsymaattinen antioksidantti on
superoksididismutaasi eli lyhyemmin SOD. Se muuttaa katalaasin kanssa
vaaralliset superoksidiradikaalit tavalliseksi hapeksi, joka on
elimistölle jopa välttämätöntä. Tämä mekanismi havaittiin ensi kertaa
1990-luvulla niin kliinisissä tutkimuksissa (Hernández ym. 1995, Bocci
1996) kun myös eläinkokeissa (esim. Barber ym. 1998). Parhaimmillaan
vaikutus on ollut huikea, ja diabeetikoilla SOD:n määrä on veressä jopa
kuusinkertaistunut kolmen viikon otsoniterapiakuurin aikana
(Martínez-Sánchez m. 2005).
Vaikka kaasumaisen otsonin vaikutus on
ollut tunnettu jo vuosikausia, otsonoitujen öljyjen kohdalla tilanne on
ollut toinen. Olen satunnaisesti törmännyt viittauksiin, joissa
kuubalaiset tutkijat ovat havainnollistaneet otsonoitujen öljyjen
tehostavan antioksidanttisuojausta iholla. Valitettavasti näitä Kuubassa
julkaistuja tutkimuksia en koskaan ole saanut käsiini. Muutama vuosi
sitten niin ikään kuubalaiset tutkijat tosin julkaisivat eläinkokeita
myös kansainvälisissä tiedejulkaisuissa, joissa suun kautta nautittu
otsonoitu öljy lisäsi antioksidanttisuojausta mahalaukun vaurioituneilla
limakalvoilla (Zamora ym. 2007, 2008). Tämä toki antaa ymmärtää, että
vastaava vaikutus tapahtuisi myös iholla.
Nyt tässä käsiteltävässä tutkimuksessa
asia on viimein korjaantunut, joskin kyseessä on edelleenkin vasta
eläinkoe. Tutkittavana aineena ei myöskään ollut puhdas otsonoitu öljy,
kuten tavallisesti, vaan kosmeettinen otsonoidusta kaakaovoista tehty
valmiste. Kaakaovoita käyttämällä otsonoidun lopputuotteen tuoksu ei ole
niin epämiellyttävä kuin monilla muilla öljyillä, joten se soveltuu
niitä paremmin juuri kosmeettisiin sovellutuksiin. Toisaalta kaakaovoi
sisältää tyydyttymättömiä otsonin kanssa reagoivia rasvahappoja
ainoastaan alle puolet siitä mitä esimerkiksi oliivi- tai
auringonkukkaöljyt. Niinpä tuotteesta ei saa niin vahvaa kuin edellä
mainittuja öljyjä otsonoitaessa. Lisäksi otsonoitaessa kaakaovoi
kovettuu hyvin kovaksi, joten se ei sellaisenaan sovellu käytettäväksi
voiteena, vaan pitää formuloida edelleen sopivaksi tuotteeksi. Tässä
tutkimuksessa käytetyssä tuotteessa otsonoitua kaakaovoita oli vain 10%,
joten sen peroksidi-indeksi oli vain 5-6% verrattuna supervahvaan
otsonoituun oliiviöljyyn. Niinpä tutkittava tuote oli enemmän
kosmeettinen kuin lääkinnällinen, mutta toki sillä sellaisenaankin voi
olla huomattavia terapeuttisia vaikutuksia.
Tutkimuksessa (Sánchez ym. 2011) oli mukana kaikkiaan 50 rottaa, jotka jaettiin viiteen 10 rotan ryhmään seuraavasti.
- Negatiivinen kontrolliryhmä, jolle ei tehty mitään.
- Negatiivinen kontrolliryhmä, jonka ajeltua ihoa hoidettiin kosmeettisella otsonivoiteella.
- Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ajellulle iholle aiheutettiin punoittava palovaurio säteilyttämällä sitä UVB-säteilyllä 15 minuutin ajan 10 cm etäisyydeltä.
- Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ihoa säteilytettiin 3. ryhmän tavoin UVB-säteilyllä ja jota hoidettiin otsonoimattomalla kosmeettisella voiteella.
- Positiivinen kontrolliryhmä, jonka ihoa säteilytettiin 3. ja 4. ryhmien tavoin UVB-säteilyllä ja jota hoidettiin otsonoidulla kosmeettisella valmisteella.
Hoidettavaa ainetta siveltiin
säteilytetylle iho-alueelle päivittäin viiden päivän ajan. Vuorokausi
viimeisen hoidon jälkeen eläimet nukutettiin, ja niistä otettiin
ihonäytteet biokemiallisia analyysejä varten. Näissä analyyseissä
tutkittiin ihon antioksidanttisuojausta ja antioksidanttien ja
oksidanttien määriä ja keskinäisiä suhteita. niiden perusteella voitiin
tehdä johtopäätöksiä käytettyjen voiteiden suojaavista vaikutuksista.
Ja sitten tuloksiin. Aloitan aluksi
tärkeimmän antioksidantin eli SOD:n määrien muuttumisesta. Yleisesti
ottaen UV-säteily romahdutti SOD:n määrän puoleen 1. ryhmään verrattuna.
Otsonoimaton valmiste suojasi kuitenkin sen verran ettei tätä
romahdusta tapahtunut. Otsonoitua valmistetta saaneilla 2. ja 4. ryhmän
rotilla SOD:n määrä taas nousi 2,5-4 -kertaiseksi, mikä osoitti
antioksidanttisuojauksen nousseen huomattavasti. Tulokset on paremmin
havainnollistettu kaaviossa 1. Muista tutkituista antioksidanteista
glutationi-peroksidaasin kohdalla muutokset olivat samansuuntaisia.
Katalaasin määrä taas pysyi otsonia saaneilla ennallaan, mutta nousi
säteilytetyillä 3. ja 4. ryhmän eläimillä. Otsonivoidetta saaneiden
rottien alhaisemmat katalaasiarvot selittynevät suuremmalla katalaasin
kuluksella, sillä suuri määrä SOD:a tuottaa enemmän vetyperoksidia, jota
katalaasi hajottaa ja kuluu itsekin samalla.
Kaavio 1. Tärkeimmän entsymaattisen antioksidantin (SOD:n) määrän
muuttuminen viiden hoitokerran jälkeen eri ryhmissä. Otsonivoide lisäsi
SOD:n määrää rottien iholla huomattavasti muihin ryhmiin verrattuna
(Sánchez ym. 2011).
Kuten jo totesin, pelkkä antioksidanttimäärän lisääntyminen ei itsessään
vielä takaa kohentunutta suojausta. Olennaista on myös oksidanttien,
eli reaktiivisten happiyhdisteiden määrä antioksidantteihin nähden.
Antioksidanttien ja oksidanttien keskinäistä suhdetta kuvaa niin sanottu
redox-indeksi. Mitä suurempi redox-indeksi on, sitä enemmän
antioksidantteja on suhteessa oksidantteihin ja sitä pienempiä vaurioita
oksidantit aiheuttavat. Otsonoitu voide lisäsi redox-indeksiä huimasti
muihin säteilytettyihin ryhmiin nähden ja täten ehkäisi ihovaurioita.
Kaikkein suurin redox-indeksi oli 2. ryhmällä, jota ei säteilytetty,
mutta hoidettiin otsonivoiteella. Myös 5. ryhmän (säteily + otsonivoide)
redox-indeksi oli lähes sama kuin hoitamattoman kontrolliryhmän (ryhmä
1.), mikä tarkoittaa että oksidanttien aiheuttama rasitus ei käytännössä
lisääntynyt juuri lainkaan suuresta UV-säteilyannoksesta huolimatta.
Redox-indeksit hoidon jälkeen on esitetty havainnollistavasti kaaviossa
2.
Kaavio 2. Eri ryhmien redox-indeksit. Huomaa, että otsonivoiteella
hoidetun 5. ryhmän indeksi on viisinkertainen 3. ryhmään verrattuna,
joten otsonivoiteen suojaava vaikutus oli huomattava (Sánchez ym. 2011).
Tulokset olivat hämmästyttäviä, jopa
minulle, sillä en uskonut näin laimealla voiteella saavutettavan näinkin
merkittäviä tuloksia. Otsonilla ja otsonoiduilla öljyillä on toki
ennenkin hoidettu palovammoja menestyksellisesti (esim. Luccioni ym.
1965, Garcia ym. 1989, Peretyagin ym. 2004, Shevelev ym. 2008), mutta
silloin on kyseessä ollut joko paljon vahvemmin otsonoidut tuotteet tai
kaasumainen otsoni. Toki nytkin kyseessä oli toki pelkkä eläinkoe, mutta
otsonoitujen öljyjen kohdalla terapeuttisia vaikutuksia on havaittu
kaikissa kliinisissä tutkimuksissa myös ihmisillä, ja siksi tämänkin
tutkimuksen tuloksia voidaan olettaa tapahtuvan myös ihmisillä.
Oikeaoppinen suojautuminen auringon
haittavaikutuksilta ei ole yksinkertainen juttu. Tietysti voi pysytellä
varjossa tai sisätiloissa, jolloin haitoilta välttyy varmasti. Tällöin
kuitenkin välttyy myös hyödyiltä, joista tärkein D-vitamiinin syntyminen
UVB-säteilyn vaikutuksesta iholla. D-vitamiini toimii
ennaltaehkäisevänä lääkkeenä useissa tavallisissakin syöpätyypeissä,
joten lievästi lisääntyneestä ihosyöpäriskistä huolimatta,
kokonaissyöpäriski kenties jopa vähenee sopivalla auringonsaannilla.
Auringossa olemista ei siis pidä vältellä sen vuoksi että siitä olisi
haittaa.
Ihosyöpiä on myös monenlaisia.
Basaliooma on kaikista yleisin, mutta käytännössä sitä ei aina edes
lasketa syöväksi, koska se on lähinnä vain luomentapainen kasvain
iholla, joka ei lähetä etäpesäkkeitä eikä siten ole vaarallinenkaan. Se
voidaan lähes poikkeuksetta parantaa leikkaamalla, jolloin myös
kosmeettinen haitta katoaa. Okasolusyöpä on vaarallisempi, mutta sekin
on lähinnä vanhusten tauti ja nuorilla hyvin harvinainen. Ainoa todella
vaarallinen ihosyöpä on melanooma, jota esiintyy melko paljon myös
nuoremmilla ihmisillä.
Melanooman syntyyn vaikuttaa kuitenkin
monenlaiset UV-säteet ja jopa näkyvä valo. Ihoa polttava UVB-säteily
altistaa toki myös melanoomalle, mutta sama juttu on suuremman
aallonpituuden omaavalla ruskettavalla UVA-säteilyllä ja jopa näkyvällä
valolla. Koska vain hyvin pieni osa maanpinnalle tulevasta UV-säteilystä
on UVB-säteilyä, monet tutkijat ovat todenneet, että jopa valtaosa
melanoomista aiheutuu UVA-säteilystä (Setlow ym. 1993, 1999, Westerdahl
2000a, Autier ym. 2011).
Entä miksi ihmiset sitten ottavat
aurinkoa? Toiset altistuvat auringonvalolle tahtomattaankin
työskennellessään ulkona. Useimmat auringonpalvojat haluavat kuitenkin
kauniin rusketuksen. He suojaavat itsensä aurinkovoiteilla polttavaa
UVB-säteilyä vastaan, mutta eivät suojaa itseään ruskettavalta ja
melanoomaa aiheuttavalta UVA-säteilyltä. Onkin havaittu, että
aurinkovoiteiden käyttäjillä on ollut jopa enemmän melanoomaa kuin
niillä, jotka sitä eivät käytä (Westerdahl 2000b). Viime vuosina on
ollut saatavilla myös UVA-säteilyltä suojaavia aurinkovoiteita, mutta
kaikki eivät halua käyttää niitä, koska ne ehkäisevät myös
ruskettumista.
Minun kauneusihanteissani ruskettunut
iho ei ole mitenkään korkealla. Itse asiassa liian auringonoton
aiheuttama ihon ennenaikainen vanheneminen on mielestäni paljon suurempi
kosmeettinen haitta kuin iho, jossa rusketusta ei ole liikaa haettu.
Ihon vanheneminen aiheutuu juuri UVA-säteilyn synnyttämistä
reaktiivisista happiyhdisteistä (Krutmann 2000). Henkilökohtaisesti en
pyri täysin välttämään aurinkoa, vaan pyrin olemaan auringossa
sietokykyni mukaan. En siis polta ihoani turhaan ja aurinkovoiteita
käytän ainoastaan silloin kun pakon edessä joudun olemaan
auringonpaisteessa pitkiä aikoja.
Auringonotosta on siis hyötyä ja
haittaa. Voidaanko hyötyjä (kaunista rusketusta ja D-vitamiinia) saada
kuitenkaan eliminoimalla haittoja (ihon vanheneminen ja ihosyöpäriski)?
Vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, joskin selkein varauksin.
Otsonoidut öljyt tehostavat antioksidanttisuojausta, eli ne teoriassa
estävät ihon vanhenemista ja vapaiden radikaalien syntyä. Vapaat
radikaalit taas ovat vastuussa ainakin tietyistä auringon UV-säteilyn
aiheuttamista syöpätapauksista. Vaikka otsonoiduissa öljyissä tai
voiteissa ei olekaan vastaavaa suojakerrointa kun varsinaisissa
aurinkovoiteissa, ihon lisääntynyt antioksidanttisuojaus estää sitä
palamasta hyvin helposti. Mikäli iho kaikesta huolimatta palaa,
otsonoidut öljyt nopeuttavat sen paranemista.
Otsonoidut öljyt ja voiteet eivät
pysäytä UV-säteilyä aurinkovoiteiden tavoin, joten säteilyn hyödyllisiin
vaikutuksiin sen käytöllä ei ole vaikutusta. Ihoa ruskettava
UVA-säteily pääsee läpi, samoin kuin D-vitamiinia tuottava UVB-säteily.
Jälkimmäinen hyöty on tosin rantakeleillä melko marginaalinen, sillä
huomattavassa auringonpaisteessa D-vitamiinia syntyy kaikesta huolimatta
riittävästi jo hyvin lyhyessä ajassa. D-vitamiinin yliannostuksen
vaaraa ei kuitenkaan ole, sillä kun sitä on tarpeeksi, se muuttuu
toiseen muotoon. Aurinkoa ottamalla ihminen saa nopeasti tarvitsemansa
D-vitamiinin, mutta ei koskaan yliannostusta.
Itse uskon vakaasti, että otsonoidut
voiteet voivat tietyissä tapauksissa toimia vaihtoehtoina
aurinkovoiteille. Näkemystäni tulee tässä käsitelty eläinkoe sekä
omakohtaiset kokemukset. Otsonoidut öljyt ja voiteet eivät kuitenkaan
ole varsinaisia suojakerroinvoiteita, joten varsinkin kesän ensimmäisiin
rantapäiviin suosittelen edelleen perinteistä aurinkovoidetta
riittävällä suojakertoimella. Sen jälkeen otsonoituja öljyjä ja voiteita
kannattaa käyttää ihon nuorekkuuden ja vastustuskyvyn edistämiseen sekä
mahdollisten auringonpolttamien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.
Otsonoitujen öljyjen huonona puolena on
se, että ne tosiaankin ovat öljyjä, jotka imeytyvät hitaasti ja jättävät
ihon rasvaiseksi. Siksi kosmeettiset voiteiksi formuloidut
otsonivalmisteet ovat miellyttävämpi vaihtoehto. Tällaista vaihtoehtoa
on Suomessakin saatavilla, sillä sekä otsonoituun sheavoihin että
otsonoituun kaakaovoihin pohjautuvia kosmeettista White Swan – hoitavia
kosteusvoiteita otsonivoidetta saa ostaa esimerkiksi White Swanin verkkokaupasta.
Viitteet
Autier, P.; J. F. Doré; A. M. Eggermont
& J. W. Coebergh, Epidemiological evidence that UVA radiation is
involved in the genesis of cutaneous melanoma. Current Opinion in
Oncology 23(2): 189-196, 2011. Abstract
Barber, E.; S. Menéndez; O. S. León; M.
O. Barber; N. Merino; J. L. Calunga; E. Cruz & V. Bocci, Prevention
of renal injury after induction of ozone tolerance in rats submitted to
warm ischaemia. Mediators of Inflammation 8: 37-41, 1999. Abstract
Bocci, V., Does Ozone Therapy Normalize
the Cellular Redox Balance? Implications for the Therapy of Human
Immunodeficiency Virus Infection and Several Other Diseases. Medical
Hypotheses 46: 150-154, 1996. Abstract
García, R.; E.Ruiz; J. Ramos; M.
Verdecia; L. A. Cuza; M. Vargas; G. Lezcano; M. A. Torres; S. Menéndez;
M. Gómez & E. Enriquez, Estudio electrocardiografico en grandes
quemados tratados por autohemoterapia con ozono. Valoracion de 20
pacientes y 37 sesiones. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3):
104-106, 1989.
Hernandez, Frank; Silvia Menéndez &
Rolando Wong, Decrease of Blood Cholesterol and stimulation of
antioxidative response in cardiopathy patients treated with endovenous
ozone therapy. Free Radical Biology & Medicine 19: 115-119, 1995. Abstract
Krutmann, J., Ultraviolet A
radiation-induced biological effects in human skin: relevance for
photoaging and photodermatosis. Journal of Dermatological Sciences
23(Suppl. 1): S22-S26, 2000. Abstract
Luccioni, F.; M. Mosinger; M.
Carcassonne & J.-P. Jouglard, Le traitement des brulures par la
méthode des sacs occlusifs et des chambres individuelles sous oxygéne ou
ozone. Marseille Chirurgical 13: 250-254, 1961. PubMed
Martínez-Sánchez, Gregorio; Saeid M.
Al-Dalain; Silvia Menéndez; Lamberto Re; Attilia Giuliani; Eduardo
Candelario-Jalil; Hector Álvarez; José Ignacio Fernández-Montequin &
Olga Sonia León, Therapeutic efficacy of ozone in patients with
diabetic foot. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151-161, 2005.
Abstract, Full text PDF
Peretyagin, S. P.; S. A. Sokolov; S. I.
Pylaeva; A. L. Struchkov; N. A. Kuvakina & V. V. Babushkin,
Possibilities of ozonized oils (O´TRI) in the treatment of burns.
Teoksessa: Proceedings of the 4th International Symposium on Ozone
Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004.
Sánchez, Yaima; Maritza F. Díaz; Frank
Hernández; Dayana Gil & Gastón García, Antioxidant effects of
ozonized theobroma oil formulation on damaged-inflammatory rat skin.
Grasas y Aceites 62(1): 105-110, 2011.Abstract
Setlow, Richard B.; Eleanor Grist; Keith
Thompson & Avril D. Woodhead, Wavelengths effective in induction of
malignant melanoma. Proceedings of the National Acadademy of Sciences
of USA 90: 6666-6670, 1993.
Setlow, Richard B., Spectral Regions
Contributing to Melanoma: A Personal View. Journal of Investigative
Dermatology Symposium Proceedings 4: 46-49, 1999.
Shevelev, I. I.; P. I. Koshelev & I.
V. Yushin, Post mortem features of prevention and treatment of postburn
scars by ozonotherapy method. Revista de Ozonoterapia 1(1): 10-14,
2008. Full text PDF
Westerdahl, J; C. Ingvar, A. Måsbäck, N.
Jonsson & H. Olsson, Risk of cutaneous malignant melanoma in
relation to use of sunbeds: further evidence for UV-A carcinogenicity.
British Journal of Cancer 82: 1593-1599, 2000a.
Westerdahl, Johan; Cristian Ingvar; Anna
Måsbäck & Håkan Olsson, Sunscreen use and malignant melanoma.
International Journal of Cancer 87: 145-150, 2000b.
Zamora, Zullyt B.; Ricardo González;
Dailén Guanche; Nelson Merino; Frank Hernández; Silvia Menéndez; Yaima
Alonso & Siegfried Schulz, Antioxidant Mechanism is Involved in the
Gastroprotective Effects of Ozonized Sunflower Oil in Ethanol-Induced
Ulcers in Rats. Mediators of Inflammation vol. 2007, Article ID 65873, 6
pages, 2007. Abstract, full text PDF
Zamora, Z.; R. González; D. Guanche; N.
Merino; S. Menéndez; F. Hernández; Y. Alonso & S. Schulz, Ozonized
sunflower oil reduces oxidative damage induced by indomethacin in rat
gastric mucosa. Inflammation Research 57(1): 39-43, 2008. Abstract
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti