Miika Sallinen
16.7.2012
Emättimen hiivatulehdus on varsin
tyypillinen aikuisten naisten vaiva. Hiivatulehduksen aiheuttaja on
lähes aina emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -niminen
hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdukselle altistavat
esimerkiksi raskaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö,
diabetes ja immuunivajaustilat. Myös tiukat vaatteet, hengittämättömät
siteet tai suojat voivat lisätä oireilua. Laukaisevaa tekijää ei aina
tunnisteta.
Hiivatulehduksen oireina ovat
tyypillisesti kihelmöinti, polte sekä runsas valkovuoto. Nämä oireet
eivät kuitenkaan ole varma merkki hiivatulehduksesta, sillä vastaavia
oireita voi ilmetä muutenkin. Bakteeriperäiset emätintulehdukset on
yleisesti ottaen hoidettavissa antibiooteilla, mutta ne eivät tehoa
sieniin. Sienilääkkeet taas eivät vastaavasti tehoa bakteereihin. Näin
ollen tulehduksen etiologia kannattaa varmistaa ennen hoidon
aloittamista.
Otsonia ja otsonoituja öljyjä on
menestyksellisesti käytetty erilaisten emätintulehdusten hoidossa.
Valitettavasti aiheesta on saatavilla erittäin niukasti julkaistuja
tutkimuksia. Chandra-D’Mello ym. (2001) hoitivat tulehdusperäistä
hedelmättömyyttä erilaisilla otsoniterapioilla mukaan lukien otsonoidut
öljyt. Myös Kuubassa on tehty ainakin yksi tutkimus sukuelinherpeksen
hoidosta otsonoidulla auringonkukkaöljyllä (Grillo ym. 1990), mutta
tähän tutkimukseen en ole itse päässyt tutustumaan. Eri kongresseissa on
esitetty esimerkkejä erilaisten emättimen infektioiden hoidoista (esim.
De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997), mutta niistä ei
ole ilmestynyt täysmittaisia artikkeleita ainakaan englanninkieliseen
kirjallisuuteen.
Kaivattu muutos tilanteeseen tuli viime
vuoden lopulla. Tuolloin Italian Salernossa suoritettu tutkimus (Mainini
ym. 2011) julkaistiin Clinical and Experimental Obstetrics &
Gynegology -lehdessä. Tämäkään tutkimus ei ollut täydellinen, mutta
ansaitsee silti tulla tunnetuksi myös suomalaiselle lukijakunnalle.
Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 100
potilasta. Heistä 50 muodosti tutkimusryhmän, jota hoidettiin
otsonoidulla öljyllä ja glysyrheettihapolla. En ole löytänyt
glysyrheettihaposta mainintaa suomen kielellä, joten sen nimi on oma
käännökseni. Kyseessä ei kuitenkaan ole glyrritsiinihappo, joka on
lakritsijuuresta eritetty makeutusaine. Glysyrheettihappo on kuitenkin
lakritsihapon johdannainen ja siinä mielessä luonnontuote sekin. Sillä
on myös havaittu olevan kipua lievittäviä, haavojen paranemista
tehostavia sekä antimikrobisia vaikutuksia niin sieniä kuin tiettyjä
bakteereitakin vastaan.
Tutkimusryhmää hoidettiin siis näistä
kahdesta aineesta valmistetulla voiteella. Tällainen voide on toki
teoriassa tehokasta, mutta tutkimukselliselta kannalta se on hieman
ongelmallista. Kahden aineen seoksesta kun on mahdoton selvittää
tarkasti, mikä osuus mahdollisista terapeuttista vaikutuksista on
minkäkin komponentin ansiota. Lisäksi tutkimuksessa ei mainittu
otsonoitujen tuotteiden vahvuutta tai glysyrheettihapon pitoisuutta.
Itse asiassa otsonoituja öljyjäkin kutsuttiin lipohydroperoksideiksi,
joskin myönnettiin kyllä, että ne on peräisin otsonoidusta öljystä.
Vaikka tarkempaa tietoa aineen koostumuksesta ei annettu, sen kauppanimi
ja toimittaja mainittiin, joten riippumattomat tutkijat voivat
tarvittaessa toistaa kokeen.
Tutkimuksen naisilla oli bakteeri- tai
sieniperäinen emätintulehdus. Kaikkiaan reilu kolmannes potilaista kärsi
bakteeritulehduksesta ja loput hiivatulehduksesta. Mukaan ei huolittu
henkilöitä, jotka olivat kahden viikon sisällä käyttäneet saippuoita,
parfyymeja, deororantteja, spermisideja tai liukuvoiteita. Tutkimusryhmä
hoidatti itseään kolmen päivän ajan glysyrheettihapon
ja otsonoidun öljyn seoksella. He asettivat päivittäin voidetta
sisältävän emätinpuikon sekä sivelsivät emättimeen ulkoisesti kolmesti
päivässä kyseisellä voiteella. Kontrolliryhmä hoidatti itseään joko
antibakteerisella metronidatsolilla (500 mg, antibiootti
bakteerituleduksiin) tai antimykoottisella ekonatsolilla (150 mg,
sienilääke hiivatulehduksiin). He hoitivat itseään asettamalla lääkettä
sisältävän emätinpuikon päivittäin sekä sivelemällä lääkevoidetta
ulkoisesti hoidettavalle alueelle kolmesti päivässä. Tätä tehtiin kuuden päivän ajan.
Heidän oireinaan oli valkovuotoa,
kihelmöintiä ja poltetta. Kutakin oiretta naiset arvioivat
neliportaisella asteikolla seuraavasti:
- 0 = ei oireita
- 1 = lievät oireet
- 2 = kohtalaiset oireet
- 3 = vakavat oireet
Lisäksi emättimestä otettiin
mikrobinäytteet, jotka analysoitiin sekä ennen hoitoja että niiden
jälkeen. Täydellinen vaste tarkoitti sitä, että mikrobiologiset tulokset
olivat puhtaat ja oireet kadonneet. Osittainen vaste tarkoitti sitä,
että mikrobitestit olivat puhtaat, ja oireita oli yhteensä korkeintaan
kolmen pisteen arvoisesti (eli keskimäärin piste/oire). “Ei vastetta”
-arvion saivat ne, joilla mikrobitestit olivat yhä positiiviset ja
joilla luonnollisesti esiintyi vielä oireita. Ensimmäinen tarkastus
suoritettiin 10 päivää hoitojen aloituksesta ja puolen vuoden kuluttua
suoritettiin vielä pitkän ajan jälkiseuranta. Ensimmäiseen
jälkiseurantaan saapui 46 tutkimusryhmästä ja 45 kontrolliryhmästä.
Puolen vuoden jälkiseurantaan saapui 41 tutkimusryhmän potilasta ja 39
kontrolliryhmän potilasta.
Tulokset olivat molemmissa ryhmissä
erinomaisia. Perinteistä lääkitystä saaneessa kontrolliryhmässä
täydellinen vaste saavutettiin 80% potilaista ja osittainen vaste 8,9%
potilaista. Näin ollen kokonaisvaste oli 89,9%. Otsonoitua öljyä ja
glysyrheettihappoa saaneilla täydellinen vaste saavutettiin 56,5%
potilaista ja osittainen 23,9% potilaista kokonaisvasteen ollessa 80,4%.
Tuloksia on paremmin havainnollistettu kaaviossa 1.
Kaavio 1. Potilaiden tulokset molemmissa ryhmissä. Täydellisen vasteen osalta ero oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei.
Täydellisen vasteen osalta ero ryhmien
välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta
kokonaisvasteen osalta ei (p > 0,05). Näin ollen perinteinen hoito
näytti olevan tehokkaampaa – vai oliko sittenkään?
On toki myönnettävä, että suurempi
joukko perinteistä lääkitystä saaneista naisista parani täysin
ensimmäiseen 10 päivän tarkastukseen mennessä. Kokonaisvasteen osalta
ero ei kuitenkaan ollut merkittävä. Käytännössä osittainenkin vaste
tarkoittaa täydellistä paranemista, sillä siinäkin arviossa
mikrobitestien oli oltava puhtaat. Vaikka osittaiseen vasteen
saavuttaneilla potilailla vielä esiintyi oireita, on täysi syy olettaa,
että heidän oireet olivat siitä huolimatta hyvää vauhtia katoamassa.
Infektiota kun ei enää ollut. Näin ollen ero parantuneiden välillä ei
ollut tilastollisesti merkittävä. Kuuden kuukauden kuluttua
jälkiseurannassa infektio oli uusiutunut 7,7% tutkimusryhmän potilaista
ja 5,6% kontrolliryhmän potilaista. Ero ryhmien välillä ei ollut
tilastollisesti merkittävä.
Otsonoitu öljy + glysyrheettihappo
vaikuttivat myös nopeammin. 83,8% potilaista polte ja syyhy lakkasivat
tai helpottivat jo ensimmäisen vuorokauden aikana ja valkovuotokin 2-3
päivän kuluessa. Tosin perinteisellä lääkityksellä vastaava saavutettiin
77,5% potilaista, joten ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä.
Lisäksi on huomioitava että perinteistä lääkitystä käyttäneet naiset hoitivat oireitaan kuuden päivän ajan. Otsonoitua öljyä ja glyserheettihappoa käyttäneet naiset hoitivat oireitaan ainoastaankolmen päivän ajan! Näin ollen tulokset ovat hämääviä. Todellisuudessa
otsonoitu öljy + glysyrheettihappo olivat käytännössä yhtä tehokkaita
kuin perinteinen lääkitys, vaikka niitä annettiin puolet lyhyempi aika.
Lisää tukea otsonoidun öljyn ja
glyserheettihapon käytölle antavat havaitut sivuvaikutukset. Tätä
yhdistelmää käyttäneet eivät kertoneet mistään sivuvaikutuksista puolen
vuoden seurannan aikana. Sen sijaan kontrolliryhmässä sivuvaikutuksia
sai 6,7% potilaista. Vaikka tuokaan määrä ei ollut suuri, ero ryhmien
välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05).
Vielä yksi huomionarvoisa seikka tukee
otsonoitujen öljyjen käyttöä perinteisten sienilääkkeiden sijaan.
Otsonoitujen öljyjen antimikrobinen vaikutus on paljon laaja-alaisempi.
Ne eivät tehoa pelkästään hiivasieniin, vaan myös bakteereihin mukaan
lukien sellaiset, jotka ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi useimmille
antibiooteille. Otsonoidulle öljyille ei teoriassakaan voi kehittyä
tällaista vastustuskykyä, sillä niiden vaikutus perustuu hapettumiseen.
Vastaavia hapettimia on luonnossa esiintynyt jo ennen kuin siellä oli
edes elämää. Koska anaerobiset mikrobit eivät ole kehittäneet
vastustuskykyä hapettimia vastaan vuosimiljoonien kuluessa, ne eivät
takuulla tee sitä muutamassa vuodessa tai edes vuosisadassa. Näin ollen
otsonoitujen öljyjen käyttö on paljon riskittömämpää kuin
sienilääkkeiden tai antibioottien, joista pahimmassa tapauksessa
aiheutuu hyötyjen sijasta pelkkää haittaa. Lisäksi otsonoidut öljyt
tehoavat myös viruksiin ja alkueläimiin. Näin ollen niiden käyttöä
voidaan perustella niissäkin tapauksissa, joissa oireiden aiheuttajasta
ei ole varmuutta.
Ja vielä huomautus. Otsonoidun öljyn ja
glysyrheettihapon yhdistelmävoidetta ei ole Suomessa saatavilla. Sen
sijaan otsonoitua öljyä on saatavilla otsonoidun oliiviöljyn muodossa
kolmena eri vahvuutena sekä normaaivahvuista otsonoitua seesamiöljyä. Emättimen tulehtuneille limakalvoille ei tule
käyttää vahvimpia tuotteita, vaan mieto öljy on mielestäni
kaikkein suositeltavinta, joskin normaalikin kelpaa. Sekin on vahvuudeltaan samaa luokkaa
kuubalaisen Oleozonin® (otsonoidun auringonkukkaöljyn kauppanimi), jolla
on saatu vastaavia erinomaisia tuloksia emätintulehdusten hoidossa (De
las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997).
Viitteet
Chandra-D’Mello, Rajani & Ronald
D´Mello, Ozone Therapy in Female Infertility. In: Proceedings of the
15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy
Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK,
2001.
De las Cagigas, T.; V. Bastard; S.
Menéndez; M. Gomez & L. Eng, El aceite ozonizado en infecciones de
la piel y su aplicación en el consultorio del médico de la familia.
Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3), 81-84, 1989.
Grillo, R; L. Falcón; S. Menéndez &
R. Daniel, Tratamiento del herpes simple genital con aceite ozonizado.
Estudio preliminar. Revista Cubana de Medicina Militar 4(1): 58-60,
1990.
Mainini, G.; M. Rotondi & C. Scaffa,
A new approach in the first-line treatment of bacterial and mycotic
vulvovaginitis with topical lipohydroperoxides and glycyrrhetic acid: a
comparative study. Clinical and Experimental Obstetrics & Gynecology
38(3): 243-246, 2011. Abstract
Morris, G. & S. Menendez, Oleozon in
gynecology. Teoksessa: Abstracts: 2nd International Symposium on Ozone
Applications. Havana, Cuba 24-26 March 1997. (Link)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti