Päivitetty 9.2.2020
Otsonoituja öljyjä voi
käyttää mm. haavanhoitoon, joissa ne ovat osoittautuneet hyvin
käyttökelpoiseksi. Tällä hetkellä kliinisiä tutkimuksia otsonoitujen öljyjen
käytöstä on ilmestynyt ainakin viisi kappaletta. Niistä kaksi koskee
laskimovajaatoiminnasta aiheutuneita säärihaavoja, kaksi diabeettisia
säärihaavoja ja viimeinen makuuhaavoja. Kaikkiin näihin haavatyyppeihin
otsonoidut kasviöljyt, tai niihin perustuvat valmisteet, ovat olleet
tehokkaita. Eläinkokeita on vielä sitäkin runsaammin, mutta niitä en tässä
artikkelissa käy sen tarkemmin lävitse. Useimmat tutkimukset ovat ilmestyneet
vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Ne ovat yhä varsin pienimuotoisia ja
julkaistu pienissä julkaisuissa, ja yksi tutkimus vain yksityisellä internetsivustolla.
Suomessa niitä ei juurikaan tunneta, joten tässä kirjoituksessa päätin esitellä
ne lyhyesti.
Kuubalainen tutkimus
laskimon vajaatoiminnan aiheuttamista säärihaavoista
Laajin avohaavoja
käsittelevä kliininen tutkimus on tehty Kuubassa, Sikäläisen
otsonitutkimuskeskuksen toinen perustaja Manuel Gómez Moralena esitti aikanaan
tutkimukset englanniksi internetsivuillaan jo vuonna 2005, mutta jotka
valitettavasti ovat nyt jo kadonneet. Olen kuitenkin tallettanut ne, joten voin
tutkimuksesta kertoa enemmän.
Tutkimus käsitti 120
potilasta, joista lähes 90 %:lla esiintyi vakavaa laskimovajaatoimintaa ja
loppuosan haavat olivat onnettomuuksien aiheuttamia. Potilaat jaettiin kahteen
60 henkilön ryhmään, jotka eivät haavojen vakavuuden perusteella poikenneet
toisistaan. Hoitomuotona oli laskimon korjaus, vähäsuolainen ruokavalio, ja
tarvittaessa suun kautta nautittuja kipulääkkeitä. Haavat pestiin päivittäin
puhdistusaineella ja niihin siveltiin kotona ryhmästä riippuen joko otsonoitua
auringonkukkaöljyä tai antibioottivoidetta.
Otsonoitua öljyä saanut
ryhmä parani huomattavasti nopeammin. Useimmilla potilailla haavojen haju, kipu
ja kutina katosivat ensimmäisen 24 tunnin aikana ja tulehdus kolmanteen päivään
mennessä. 95 %:lla haavat paranivat 15 päivän kuluessa. Vertailun vuoksi
mainittakoon, että antibiootteja saaneessa kontrolliryhmässä parani samassa
ajassa vain 11,6 % potilaista, ja muutenkin heidän kehityksensä oli selvästi
hitaampaa. Tulehdus ja kipu kestivät useilla potilailla yli 15 päivän ajan. 20
päivän kuluessa kaikki otsonoitua öljyä saaneet potilaat olivat parantuneet,
kun taas antibioottiryhmässä 30 päivänkin kuluttua tutkimuksen päättyessä vielä
kahdeksan potilasta (13 %) oli parantumatta. Tarkemmat tulokset on esitetty
taulukossa 1.
Taulukko
1. Otsonoidulla öljyllä ja antibiooteilla hoidettujen potilaiden paraneminen.
Huomaa, miten otsonoiduilla öljyillä haavat paranivat selvästi nopeammin ja
varmemmin (Gomez Moralena 2005).
Egyptiläinen tutkimus
diabeettisista säärihaavoista
Myös Aleksandrian
yliopistossa Egyptissä on tehty kliininen tutkimus säärihaavojen hoidosta
otsonoidulla öljyllä. Tutkimuksen (Aziza ym. 2011) potilaat olivat
diabeetikkoja, joiden säärihaavoja hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä.
Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta. Heidän säärihaavansa olivat
vasta ensimmäisellä asteella, eli eivät vielä kovin vakavia, mutta laajenemassa
koko ajan ilman asianmukaista hoitoa. Potilailla ei myöskään ollut muita
diabetekseen yhdistettyjä sairauksia.
Potilaat jaettiin
hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Toista ryhmää hoidettiin siteiden vaihdon
yhteydessä otsonoidulla oliiviöljyllä ja toista povidonijodilla. Jälkimmäinen
on myös antimikrobinen yhdiste, mutta ei muuten omaa samoja ominaisuuksia
otsonoidun öljyn kanssa. Se on yleinen haavojen, hiertymien ja palovammojen
hoidossa käytettävä lääkeaine Suomessakin. Potilaita hoidettiin kaikkiaan
neljän viikon ajan, ja heidät tutkittiin aina viikon lopulla.
Koska potilaiden haavat
eivät olleet suuria ja hoito aloitettiin ajoissa, tulokset olivat molemmissa
ryhmissä hyviä. Neljän viikon kuluttua 88% otsoniryhmän potilaista haava oli
umpeutunut ja lopuillakin merkittävästi pienentynyt. Kontrolliryhmässä täysin
umpeutuneita oli 80%, merkittävästi pienentyneitä 16% ja 4% haavoissa ei ollut
muutosta. Ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä. Kuitenkin kahden viikon
väliaikaseurannassa otsoniryhmäläisistä jo 68% oli umpeutunut ja 24%
merkittävästi pienentynyt, kun kontrolliryhmässä vastaavat luvut olivat 40% ja
20%. Ero tässä vaiheessa oli tilastollisesti merkittävä otsonoidun oliiviöljyn
hyväksi. Näin ollen otsonoitu öljy paransi haavat nopeammin, vaikka tutkimuksen
lopussa myös kontrolliryhmässä parantuneita oli paljon, ja siksi tuolloin ero
ei enää merkittävä ollutkaan. Tutkijat suosittelivatkin otsonoidun öljyn
käyttöä ensimmäisen asteen diabeettisiin säärihaavoihin, ja he halusivat lisätä
sairaanhoitajien tietoisuutta tästä vaihtoehdosta.
Seuraavassa
on kaksi kuvaa otsonoidun öljyn vaikutuksesta säärihaavaan. Lahjoitin muutama
vuosi sitten eräälle tutulle otsonoitua öljyä, jolla hän hoiti alkavaa
diabeettistä säärihaavaa. Kuvat eivät siis liity mainittuun tutkimukseen, mutta
tapaus itse vastaa hyvin tutkimuksen potilaita. Ylempi kuva on ennen hoitoja ja
alempi kuva on 24 päivää myöhemmin, kun jalkoja on hoidettu päivittäin
otsonoidulla öljyllä.
Kuva 1.
Ennen otsonoidun öljyn käyttöä.
Kuva 2. 24
vuorokautta myöhemmin, kun öljyä on käytetty päivittäin.
Toinen egyptiläinen tutkimus diabeettisista säärihaavoista.
Samassa Aleksandrian
yliopistossa on tehty myös toinen tutkimus, jossa diabeettisia säärihaavoja
hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Yksikään raportin tutkijoista ei ollut
sama kuin edellisessä tutkimuksessa, joten se lienee siitä täysin riippumaton
ja koskee eri potilaita. Tämä tutkimus erosi edellisestä myös potilaiden ja
hoitomenetelmien perusteella. Tässä tutkimuksessa oli nimittäin mukana kaiken
tason diabeettisia säärihaavoja aina IV-asteelle asti. Toisin sanoen jo laajoja
ja ainakin osin kuoliossa olevia ja amputointiuhan alla olevia haavoja.
Tutkimuksessa (Elshenawie
ym. 2013) oli mukana kaikkiaan 30 potilasta. He kaikki olivat diabeetikkoja ja
alle 60-vuotiaita. Heillä oli eri tasolla olevia diabeettisia säärihaavoja. Heidät
jaettiin kahteen 15 henkilön ryhmään. Ensimmäisen ryhmän potilaiden haavoja
hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Toisen, eli kontrolliryhmän, haavoja
hoidettiin betadiini-nimisellä paikallisantiseptisellä liuoksella, jonka
tehoaineena oli povidonijodi, kuten edellisenkin tutkimuksen
kontrollipotilailla. Hoidot suositettiin erityisessä hoitohuoneessa siteiden
vaihdon yhteydessä päivittäin viiden viikon ajan. Hoitojen alussa ryhmät eivät
merkittävästi eronneet toisistaan haavojen koon, tuntoherkkyyden, jalkojen
kylmyyden ja infektioiden suhteen. Potilaiden haavat tutkittiin aina viikon
välein. Tarkastus sisälsi niin haavan mittaukset, mikrobiologiset tutkimukset
kuin niiden kuvaamisenkin.
Otsonoitu oliiviöljy
osoittautui merkittävästi paremmaksi. Viiden viikon hoitojen jälkeen peräti 60%
haavoista oli umpeutunut, ja loput 40% oli nekin kohentuneet. Kontrolliryhmässä
yksikään haava ei umpeutunut tuona aikana. Kohentuneita haavoja oli 66,7% ja
kolmannes, eli 33,3% ei ollut olennaisesti muuttunut. Luonnollisesti parantumisprosessi
oli otsonoidulla oliiviöljyllä myös nopeampaa. Ensimmäisen viikon aikana
kummassakaan ryhmässä ei vielä merkittävää muutosta havaittu. Sen sijaan jo
toisen viikon jälkeen 40% otsonoitua öljyä käyttäneillä haava oli jo
merkittävästi pienentynyt, kun yhdelläkään verrokkiryhmän potilaalla ei vielä
tuolloin muutosta havaittu. Huomattavaa on myös, että kontrolliryhmässä jopa
26,7%:lla haavan pinta-ala oli hoitojakson lopussa jopa laajempi kuin alussa.
Otsonoitua oliiviöljyä käyttäneillä tätä ei havaittu kenelläkään. On myös
todettava, että otsonoitu öljy auttoi kaiken tasoisiin diabeettisiin
säärihaavoihin riippumatta siitä, oliko haava vasta alkuvaiheessa vai suuri,
syvä ja laajalle levinnyt. Toki suuremmissa haavoissa paranemisaika on usein
selvästi pidempi.
Artikkelin johtopäätöksessä
sanotaankin, että otsonoitu öljy on osoittanut tehonsa ja turvallisuutensa
kaiken tasoisten diabeettisten haavojen paranemisprosessissa, vaikka haavat
olivat infektoituneita ja heikosti paranevia haavoja. Tutkijat antoivatkin
suosituksen, että otsonoitua öljyä käytettäisiin päivittäin tällaisten haavojen
hoidossa. He myös suosittelivat koulutuksen lisäämistä liittyen otsonoidun öljyn
käyttöön.
Romanialais-italialainen
tutkimus laskimovajaatoiminnan aiheuttaneista säärihaavoista
Seuraava
haavanhoitotutkimus on romanialais-italialaisen tutkimusryhmän tekemä. Tässä
tutkimuksessa (Solovastru ym. 2015) oli mukana 29
laskimoperäisestä säähaavasta kärsivää potilasta, joilla ei ollut merkittäviä
oheisoireita, kuten huonosti kontrollissa olevaa diabetesta, munuaistauteja,
vakavia keuhkosairauksia, immuniteettiä heikentäviä seikkoja jne. Heidän
säärihaavansa olivat kuitenkin kroonisia, mutta alle kaksi vuotta vanhoja.
Potilaat jaettiin
kahteen ryhmään. Tutkimusryhmäläisiä (15 kpl) hoidettiin päivittäin
sprayvalmisteella, joka sisälsi 15% otsonoitua auringonkukkaöljyä, 1%
α-bisabololia sekä 84% triglyserideja. Kontrolliryhmää (14 kpl) hoidettiin
haavavoiteella, joka sisälsi mm. sinkkioksidia ja useita vitamiineja. Molempien
ryhmien potilaat tutkittiin ja haavojen läpimitat ja koko mitattiin ennen hoitoja
sekä 1,2 ja 4 viikon kuluttua hoitojen aloituksesta.
Otsonoitua öljyä
sisältänyt sprayvalmiste oli selvästi parempaa. Sitä saaneilla potilailla
haavat pienenivät tasaisesti alun 4,5cm2:sta aina alle 2 cm2:een.
Prosentuaalisesti haavojen koko oli lopussa keskimäärin enää 27%
alkuperäisestä. Kontrolliryhmässä muutos oli merkityksetöntä ja haavojen koko
hoidon päättyessä oli vielä 87% alkuperäisestä. Tutkijoiden johtopäätös olikin,
että otsonoitu valmiste oli selvästi parempaa ja se tarjoaa uuden vaihtoehdon
tai tukihoidon laskimoperäisten säärihaavojen hoitoon.
Italialainen tutkimus
maakuuhaavojen hoidosta otsonoidulla öljyllä
Uusin löytämäni
tutkimus (Serio ym. 2018) käsittelee makuuhaavojen hoitoa geelimäisellä
valmisteella, joka sisälsi 30% otsonoitua auringonkukkaöljyä. Tutkimus
suoritettiin Salenton yliopistossa Leccessä Italiassa. Tutkimuksessa oli mukana
yhteensä 22 potilasta. Heistä puolet, eli 11 potilasta, hoiti haavojaan
otsonoidulla geelillä. Toiset 11 potilasta muodosti verrokkiryhmän, jotka hoitivat
haavojaan tavallisella ihonhoitogeelillä ilman vastaavaa tehoainetta.
Potilaiden haavat olivat I tai II-asteella, eli vielä varsin alkuvaiheessa. Ne
punoittivat ja olivat auki, mutta mitään suuria kudoksen menetystä ei ollut
tapahtunut. Haavat kuvattiin ja puhdistettiin ennen hoitoja. Geeliä siveltiin
kahdesti päivässä, ja hoitojakso kesti kaikkiaan kolme viikkoa. Potilaat
tutkittiin ennen hoitoja ja viikon välein aina hoitojakson loppuun asti.
Kaikkiaan 22 potilaasta
19 kävi hoitojakson kokonaan läpi. Kaikki kolme keskeyttänyttä kuuluivat
kontrolliryhmään, ja otsonoitua geeliä käyttäneillä ei keskeytyksiä ollut.
Molemmat hoitokeinot olivat tehokkaita, sillä kolmen viikon kuluessa haavat
olivat pääosin parantuneet molemmissa ryhmissä. Kuitenkin paranemisnopeus
otsonoitua öljyä käyttäneillä oli huomattavasti suurempi. Suuri ero ryhmien
välillä oli kahden viikon kuluttua aloituksesta, jolloin otsonoitua geeliä
käyttäneillä haavat olivat umpeutuneet yli tuplasti nopeammin. Tutkijat
totesivatkin, että otsonoitu öljy osoitti paljon suurempaa tehokkuutta
kontrollituotteeseen verrattuna. He olettivat sen johtuvan otsonoidun öljyn
antimikrobisista ja kudoksen korjausprosesseja edistävistä ominaisuuksista.
Toki tutkijat ymmärsivät, että tämä oli vasta alustava tutkimus, ja suuremmat
ja laajemmat tutkimukset ovat tarpeen. Artikkelin loppuun he kuitenkin
kirjoittivat, että heidän tutkimus havainnollisti, kuinka otsonoitu öljy on
tehokas makuuhaavojen hoidossa.
Lyhyesti eläinkokeista
Vaikka edellä saatoin
esitellä vain viisi tutkimusta, on tutkimuksia otsonoitujen öljyjen käytöstä
haavanhoidossa on paljon enemmän, jos mukana lasketaan vuosikymmenien aikana
tehdyt eläinkokeet. Suotuisia tuloksia on saatu ympäri maailmaa niin Saksassa (Schulz 1981, Schulz ym. 1982), Kuubassa (Sánchez ym.
1998, Rosario ym. 2002), Italiassa (Carvalho ym. 2002, Valacchi ym. 2011,
2013), Brasiliassa (Rodrigues ym. 2004, Rodriguez Sanchez ym. 2011), Japanissa
(Sakazaki ym 2007), Etelä-Koreassa (Kim ym. 2009), Intiassa (Pai ym. 2014) kuin
Turkissakin (Krkl ym. 2016, Orhan & Manav 2018). Kaikkiaan siis sellaisia
eläinkokeita, joissa otsonoidut öljyt ovat auttaneet haavojen paranemisessa, on
ainakin 15 kappaletta ja pääosin ne on tehty toisistaan riippumatta ympäri
maailmaa sijaitsevissa yliopistoissa ja muissa tutkimuskeskuksissa. Osassa
näistä eläinkokeista on tutkittu erityisesti öljyjen vaikutusmekanismeja, ja
haavojen nopeutunut paraneminen on tapahtunut siinä ohessa.
Huomautan myös, että
vaikka tässäkin artikkelissa viittaan lukuisiin eläinkokeisiin, niillä ei ole
mitään tekemistä omien White Swan -tuotenimellä myytävien tuotteiden kanssa.
Seuraan toki alan tutkimusta, ja kun tutkimuksia ilmestyy, pyrin haalimaan ne
itselleni – olivat ne sitten eläinkokeita tai jotain muita. Omilla tuotteillani
ei eläinkokeita ole kuitenkaan tehty. Koska ne on rekisteröity kosmetiikaksi,
ei niillä eläinkokeita edes saa tehdä, eikä sellaiseen ole mitään halua,
tarvetta tai mahdollisuuttakaan. Tämä vain tiedoksi niille, jotka asiaa
miettivät. Sitä kun on viime aikoina kysytty yllättävän paljon. Lääketieteessä
eläinkokeita saa tehdä, ja usein niitä jopa vaaditaan, ennen kuin kliiniset
tutkimukset ihmisillä voidaan aloittaa. Lisäksi eläinkokeissa voidaan selvittää
monia vaikutusmekanismeja, joiden tekeminen ihmisillä voi olla hyvin vaikeaa.
Otsonoitujen öljyjenkin kohdalla eläinkokeet ovat yleensä liittyneet juuri
mekanismien, kuten antimikrobisten ominaisuuksien ja kudosta uusivien
ominaisuuksien tutkimiseen. Osa eläinkokeista ei ole oikeastaan varsinaisia
eläinkokeita, vaan eläinlääketieteellisiä toimenpiteitä, joissa on tutkittu
otsonoitujen öljyjen tehoja jo syntyneisiin haavoihin tai leikkausavanteisiin.
Yhteenveto
Tässä artikkelissa
käsittelin yhteensä viisi tutkimusta, joissa otsonoidut öljyt olivat olleet
tehokkaita haavojen hoidossa. Lupaavista tuloksista huolimatta tutkimuksia on
vielä vähän. Tähän on muutamia syitä. Varmasti yksi tärkeimmistä syistä on
rahoitus. Otsonoituja öljyjä ei voi patentoida ja niitä on suhteellisen helppo
tuottaa. Tämän vuoksi yksityisellä puolella ei ole mielenkiintoa rahoittaa
tällaista tutkimusta. Julkisella puolella taas on paljon kilpailua niukoista
tutkimusmäärärahoista. Tässäkin kirjoituksessa viittasin mm. Kuubalaisiin ja egyptiläisiin
tutkimuksiin. Ne ovat esimerkkejä maista, joissa lääkevalmistajilla on vain
vähäinen rooli terveydenhuollon kehitykseen, ja toisaalta mailla on
mielenkiintoa löytää halpoja ja tehokkaita hoitokeinoja.
Toinen syy kliinisten
tutkimusten vähäisyyteen on myös se, että otsonoitua öljyä käyttävät lääkärit
ja hoitajat ovat yleensä tietoisia otsonin käytöstä laajemminkin. Siksi he
hoitavat potilaitaan ensisijaisesti muilla otsoniterapiamenetelmillä ja pitävät
otsonoitua öljyä lähinnä lisähoitomuotona. Tällaisesta yhdistelmähoidosta on
ilmestynyt enemmän tutkimuksia (Esim. Díaz & Castellanos 2001, Di Paolo ym.
2002, Calderon ym. 2003, Martínez-Sánchez ym. 2005). Tulokset tällaisessa
yhdistelmähoidossa ovat olleet vieläkin parempia, mutta koska pelkän otsonoidun
öljyn vaikutusta on niissä mahdoton arvioida, jätän käsittelemättä niitä
tarkemmin tässä yhteydessä.
Ovatko otsonoidut öljyt
sitten tehokas hoitokeino haavoihin? Edellä mainittujen tutkimusten perusteella
näin epäilemättä on. On kuitenkin huomioitava, että tutkimukset ovat
pienimuotoisia, ne on osin julkaistu pienissä ja tuntemattomissa julkaisuissa,
eikä esimerkiksi mainittuja egyptiläistutkimuksia ole indeksoitu tärkeimpiin
tietokantoihin. Niinpä monet lääkärit ja lääkehoidoista päättävät viranomaiset
ovat niistä tietämättömiä. Ja vaikka he niistä tietäisivätkin, on epäselvää,
miten vakavasti he niihin suhtautuisivat.
Minä henkilökohtaisesti
olen otsonoitujen öljyjen tehosta hyvin vakuuttunut. Se johtuu osin siitä, että
olen hyvin perehtynyt ilmestyneeseen tutkimustietoon. Toisaalta olen jo
vuodesta 2004 lähtien saanut myös kokemusta ja positiivista käyttäjäpalautetta
näiden öljyjen käyttäjiltä. Myös mainitut yhteensä 15 eläinkoetutkimusta tukee
vahvasti sitä, että öljyt auttaisivat myös ihmisiin. Lisäksi tutkimusnäyttö muiden
otsonihoitomenetelmien kohdalla on paljon vakuuttavampaa. Jokin aika sitten ilmestyi
systemaattinen katsaus aiheesta (Fitzpatrick ym. 2018). Siihen oli sisällytetty yhdeksän laadukkaksi
määriteltyä tutkimusta käsittäen yhteensä 453 potilasta, joiden erilaisia
haavoja oli hoidettu eri otsonihoitomenetelmin. Mukana oli myös yksi
otsonoituja öljyjä käsittelevä tutkimus (Solovastru ym. 2015), joka käsitteli säärihaavojen
hoitoa ja jota jo edellä tarkemmin käsittelin. Katsauksen johtopäätös oli, että
tulokset yhtäpitävästi suosivat otsonin käyttöä kroonisten haavojen hoidossa. Siinä
kuitenkin huomautettiin, että lisätutkimukset ovat tarpeellisia määrittämään, ovatko
menetelmät parempia kuin yleisesti käytössä olevat hoidot.
Sitten vielä muutama
huomautus ja omia suosituksia. Kliinisissä tutkimuksissa käytettiin otsonoituun
oliivi- ja auringonkukkaöljyyn perustuvia valmisteita. Otsonoitu seesamiöljy on
kuitenkin rakenteeltaan lähellä otsonoitua auringonkukkaöljyä, ja yhden
eläinkoetutkimuksen (Valacchi ym. 2013) perusteella se näyttäisi kaikkein
parhaalta. Olen myös aiemmin toisessa artikkelissa perustellut, miksi se on
myös oma suosikkini. Edellä mainituissa tutkimuksissa ei juurikaan kerrottu
öljyjen ominaisuuksista tarkemmin. Tämä johtuu siitä, että otsonoituja öljyjä
ei osata analysoida kovinkaan monessa laboratoriossa, ja oma laboratorioni on
yksi harvoista koko maailmassa. Esimerkiksi toisessa egyptiläistutkimuksessa
(Elshenawie ym. 2013) mainittiin, että otsonoitu oliiviöljy valmistettiin johtamalla
otsonia oliiviöljyyn niin kauan kunnes se kiinteytyi. Tämä viittaa vahvaan
otsonoituun öljyyn, ja se on itse asiassa turhankin vahvaa parhaiden tulosten
saamiseksi. Onneksi tutkijat kuitenkin käyttivät öljyn välittömästi ja
säilyttivät sen kylmässä, joten siihen ei todennäköisesti muodostunut liikaa
happoja, jotka olisivat vaimentaneet hoitavia ominaisuuksia ja mahdollisesti
aiheuttaneet jopa haitallisia ihoreaktioita. Jos siis joku haluaa kokeilla haavojen
hoitoa otsonoidulla öljyllä, on syytä pitää huoli, ettei öljy ole liian vahvaa
eikä vanhentunutta. Öljyn laatu heikkenee varsin nopeasti myös huoneenlämmössä,
vaikkei sitä olisi avattu, joten ostajan on syytä olla tarkkana, että sitä on
liikkeessäkin säilytetty jääkaapissa. Suomessa kun otsonoituja öljyjä myydään
ainoastaan kosmeettisina valmisteina. Kaikki niiden maahantuojat ja
valmistajatkaan eivät näy tuntevan kunnolla niiden ominaisuuksia. Säilyvyydestä
ja sivuvaikutuksista olenkin kirjoittanut enemmän toisessa artikkelissa.
Viitteet:
Aziza, E. S.; E. Nahad;
A. B. Nabila & S. H. Wael, Comparative Study of Ozonated Olive Oil Ointment
versus Conventional Dressing Methods on the Healing of Grade I Diabetic Foot
Ulcers. Researcher 3(8): 16–30, 2011.
Calderon, Noam; Teddy
Kaufman; Leonid Bryzgalin & Munir Awad, The intensive care of lower limb
diabetic wounds: Our 5 years experience in 121 patients treated topically with
ozone as an adjunctive agent. Teoksessa (CD-ROM): Ozone Seminar Congress,
European Cooperation of the Medical Ozone Societies, May 23rd -May 25th, Munich
2003.
Carvalho, J. C. T.; C.
C. Cardoso; S. B. Macedo ym., Azione dell’olio ozonizzato (Bioperoxoil) nelle
lesione chirurgiche dei modelli pre-clinici. Farmaci Terapia XIX(1/2): 56-60,
2002.
Di Paolo, N.; V. Bocci;
F. Cappelletti; G. Ptrini & E. Gaggiotti, Necrotizing fasciitis succesfully
treated with extracorporeal blood oxygenation and ozonization (EBOO). International
Journal of Artificial Organs 25: 1194-1198, 2002.
Diaz,
Orestes & Roberto Castellanos, Ozonoterapia en úlceras flebostáticas. Revista
Cubana de Cirugía 40: 123-129, 2001.
Elshenawie, Hend Abdelmonem, Wael Elsaed Ahmed
Shalan, ja Aziza Elsaeed Abdelaziz. ”Effect of Ozone Olive Oil Ointment
Dressing Technique on the Healing of Superficial and Deep Diabetic Foot
Ulcers”. Journal of American Science 9(11): 235–50, 2013.
Fitzpatrick, Erin, Olivia J. Holland, ja
Jessica J. Vanderlelie. ”Ozone Therapy for the Treatment of Chronic Wounds: A
Systematic Review”. International Wound Journal 15(4): 633-644, 2018.
Gómez
Moralena, Manuel, Lower limbs Ulcers: Ozone oil therapy. Haettu 13.4.2005
osoitteesta: <http://www.naturozone.com/ingles/clitesti.htm>.
Krkl, Cüneyt, Mehmet
Volkan Yiğit, İbrahim Hanifi Özercan ym. The Effect of Ozonated Olive Oil on
Neovascularizatıon in an Experimental Skin Flap Model. Advances in Skin &
Wound Care 29(7): 322–327, 2016.
Martínez-Sánchez,
Gregorio, Saied M Al-Dalain, Silvia Menéndez, Lamberto Re, Attilia Giuliani,
Eduardo Candelario-Jalil, Hector Alvarez, José Ignacio Fernández-Montequín, ja
Olga Sonia León. ”Therapeutic efficacy of ozone in patients with diabetic
foot”. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151–61, 2005
Orhan, Berna, ja Gulay
Manav. ”Effects of Ozone Oil on Wound Healing in Rats with Pressure Ulcer”.
Oxidation Communications 41(2): 329–335, 2018.
Pai, S. A.; S. A.
Gagangras; S. S. Kulkarni & A. S. Majumdar, Potential of Ozonated Sesame
Oil to Augment Wound Healing in Rats. Indian Journal of Pharmaceutical Sciences
76(1): 87-92, 2014.
Rodrigues, Kamila
Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares
Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf, Cicatrizing
and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds.
Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004.
Rodriguez Sanchez, M.
D. P.; L. Corrêa; G. H. Franchim & M. C. Z. Deboni, Histomorfologic and
Histomorphometric Study of Bone Healing in Dry Socket Condition Induced in Rats
Treated with Ozonized Oil. International Journal of Oral and Maxillofacial
Surgery 40(10): e23, 2011.
Sakazaki, F.; H. Kataoka;
T. Okuno ym., Ozonated Olive Oil Enhances the Growth of Granulation Tissue in a
Mouse Model of Pressure Ulcer. Ozone: Science & Engineering 29(6): 503-507,
2007.
Sánchez, Alejandro;
Pedro Díaz; Gloria Rodríguez; Elizaberh Leyva; Elena Díaz & Luis Borrego,
Acción del aceite ozonizado sobre la cicatrization de heridas de piel en
animales de experimentación. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 181-184,
1998.
Schulz, S., Ein neues
tiermodell zur integralen messung von heilvorgängen bei kleinen labortieren am
beispiel von ozonisiertem olivenöl. Deutsche Tierärztliche Wochenschrift 88:
60-64, 1981
Schulz, S.; H. Schmitt;
R. Obermeyer & I. Oepen, Einige Ergebnisse und therapeutische Aspekte von
ozonisiertem Olivenöl in der Veterinärdermatologie. Praktische Tierarzt 63(1):
18-33, 1982.
Serio, Francesca, Maria
D’Alba, Giuseppe Cozzolino, Adele Idolo, Tiziana Grassi, Francesco Bagordo, ja
Antonella De Donno. ”Efficacy of a Dermatological Gel Based on Ozonized
Sunflower Seed Oil (Oz.Or.Oil 30) on Bedsores: A Pilot Study”. Clinical
Dermatology Research Journal 2:2, 2018.
Solovăstru, Laura
Gheucă, Alina Stîncanu, Alessia De Ascentii ym. Randomized, Controlled Study of
Innovative Spray Formulation Containing Ozonated Oil and α-Bisabolol in the Topical
Treatment of Chronic Venous Leg Ulcers. Advances in Skin & Wound Care
28(9): 406–409, 2015.
Valacchi, Giuseppe,
Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, ym., Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous
Wound Healing in SKH1 Mice. Wound Repair and Regeneration 19(1): 107–15,
2011.
Valacchi, G., I.
Zanardi, Y. Lim ym., Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices:
Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice. International Journal of
Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.