Uusia tutkimuksia otsonoitujen öljyjen käytöstä haavanhoidossa

Päivitetty 9.2.2020

Otsonoituja öljyjä voi käyttää mm. haavanhoitoon, joissa ne ovat osoittautuneet hyvin käyttökelpoiseksi. Tällä hetkellä kliinisiä tutkimuksia otsonoitujen öljyjen käytöstä on ilmestynyt ainakin viisi kappaletta. Niistä kaksi koskee laskimovajaatoiminnasta aiheutuneita säärihaavoja, kaksi diabeettisia säärihaavoja ja viimeinen makuuhaavoja. Kaikkiin näihin haavatyyppeihin otsonoidut kasviöljyt, tai niihin perustuvat valmisteet, ovat olleet tehokkaita. Eläinkokeita on vielä sitäkin runsaammin, mutta niitä en tässä artikkelissa käy sen tarkemmin lävitse. Useimmat tutkimukset ovat ilmestyneet vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Ne ovat yhä varsin pienimuotoisia ja julkaistu pienissä julkaisuissa, ja yksi tutkimus vain yksityisellä internetsivustolla. Suomessa niitä ei juurikaan tunneta, joten tässä kirjoituksessa päätin esitellä ne lyhyesti.

Kuubalainen tutkimus laskimon vajaatoiminnan aiheuttamista säärihaavoista

Laajin avohaavoja käsittelevä kliininen tutkimus on tehty Kuubassa, Sikäläisen otsonitutkimuskeskuksen toinen perustaja Manuel Gómez Moralena esitti aikanaan tutkimukset englanniksi internetsivuillaan jo vuonna 2005, mutta jotka valitettavasti ovat nyt jo kadonneet. Olen kuitenkin tallettanut ne, joten voin tutkimuksesta kertoa enemmän.

Tutkimus käsitti 120 potilasta, joista lähes 90 %:lla esiintyi vakavaa laskimovajaatoimintaa ja loppuosan haavat olivat onnettomuuksien aiheuttamia. Potilaat jaettiin kahteen 60 henkilön ryhmään, jotka eivät haavojen vakavuuden perusteella poikenneet toisistaan. Hoitomuotona oli laskimon korjaus, vähäsuolainen ruokavalio, ja tarvittaessa suun kautta nautittuja kipulääkkeitä. Haavat pestiin päivittäin puhdistusaineella ja niihin siveltiin kotona ryhmästä riippuen joko otsonoitua auringonkukkaöljyä tai antibioottivoidetta.

Otsonoitua öljyä saanut ryhmä parani huomattavasti nopeammin. Useimmilla potilailla haavojen haju, kipu ja kutina katosivat ensimmäisen 24 tunnin aikana ja tulehdus kolmanteen päivään mennessä. 95 %:lla haavat paranivat 15 päivän kuluessa. Vertailun vuoksi mainittakoon, että antibiootteja saaneessa kontrolliryhmässä parani samassa ajassa vain 11,6 % potilaista, ja muutenkin heidän kehityksensä oli selvästi hitaampaa. Tulehdus ja kipu kestivät useilla potilailla yli 15 päivän ajan. 20 päivän kuluessa kaikki otsonoitua öljyä saaneet potilaat olivat parantuneet, kun taas antibioottiryhmässä 30 päivänkin kuluttua tutkimuksen päättyessä vielä kahdeksan potilasta (13 %) oli parantumatta. Tarkemmat tulokset on esitetty taulukossa 1.

Taulukko 1. Otsonoidulla öljyllä ja antibiooteilla hoidettujen potilaiden paraneminen. Huomaa, miten otsonoiduilla öljyillä haavat paranivat selvästi nopeammin ja varmemmin (Gomez Moralena 2005).

Egyptiläinen tutkimus diabeettisista säärihaavoista

Myös Aleksandrian yliopistossa Egyptissä on tehty kliininen tutkimus säärihaavojen hoidosta otsonoidulla öljyllä. Tutkimuksen (Aziza ym. 2011) potilaat olivat diabeetikkoja, joiden säärihaavoja hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta. Heidän säärihaavansa olivat vasta ensimmäisellä asteella, eli eivät vielä kovin vakavia, mutta laajenemassa koko ajan ilman asianmukaista hoitoa. Potilailla ei myöskään ollut muita diabetekseen yhdistettyjä sairauksia.

Potilaat jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Toista ryhmää hoidettiin siteiden vaihdon yhteydessä otsonoidulla oliiviöljyllä ja toista povidonijodilla. Jälkimmäinen on myös antimikrobinen yhdiste, mutta ei muuten omaa samoja ominaisuuksia otsonoidun öljyn kanssa. Se on yleinen haavojen, hiertymien ja palovammojen hoidossa käytettävä lääkeaine Suomessakin. Potilaita hoidettiin kaikkiaan neljän viikon ajan, ja heidät tutkittiin aina viikon lopulla.

Koska potilaiden haavat eivät olleet suuria ja hoito aloitettiin ajoissa, tulokset olivat molemmissa ryhmissä hyviä. Neljän viikon kuluttua 88% otsoniryhmän potilaista haava oli umpeutunut ja lopuillakin merkittävästi pienentynyt. Kontrolliryhmässä täysin umpeutuneita oli 80%, merkittävästi pienentyneitä 16% ja 4% haavoissa ei ollut muutosta. Ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä. Kuitenkin kahden viikon väliaikaseurannassa otsoniryhmäläisistä jo 68% oli umpeutunut ja 24% merkittävästi pienentynyt, kun kontrolliryhmässä vastaavat luvut olivat 40% ja 20%. Ero tässä vaiheessa oli tilastollisesti merkittävä otsonoidun oliiviöljyn hyväksi. Näin ollen otsonoitu öljy paransi haavat nopeammin, vaikka tutkimuksen lopussa myös kontrolliryhmässä parantuneita oli paljon, ja siksi tuolloin ero ei enää merkittävä ollutkaan. Tutkijat suosittelivatkin otsonoidun öljyn käyttöä ensimmäisen asteen diabeettisiin säärihaavoihin, ja he halusivat lisätä sairaanhoitajien tietoisuutta tästä vaihtoehdosta.   

Seuraavassa on kaksi kuvaa otsonoidun öljyn vaikutuksesta säärihaavaan. Lahjoitin muutama vuosi sitten eräälle tutulle otsonoitua öljyä, jolla hän hoiti alkavaa diabeettistä säärihaavaa. Kuvat eivät siis liity mainittuun tutkimukseen, mutta tapaus itse vastaa hyvin tutkimuksen potilaita. Ylempi kuva on ennen hoitoja ja alempi kuva on 24 päivää myöhemmin, kun jalkoja on hoidettu päivittäin otsonoidulla öljyllä. 

Kuva 1. Ennen otsonoidun öljyn käyttöä.

Kuva 2. 24 vuorokautta myöhemmin, kun öljyä on käytetty päivittäin.

Toinen egyptiläinen tutkimus diabeettisista säärihaavoista.

Samassa Aleksandrian yliopistossa on tehty myös toinen tutkimus, jossa diabeettisia säärihaavoja hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Yksikään raportin tutkijoista ei ollut sama kuin edellisessä tutkimuksessa, joten se lienee siitä täysin riippumaton ja koskee eri potilaita. Tämä tutkimus erosi edellisestä myös potilaiden ja hoitomenetelmien perusteella. Tässä tutkimuksessa oli nimittäin mukana kaiken tason diabeettisia säärihaavoja aina IV-asteelle asti. Toisin sanoen jo laajoja ja ainakin osin kuoliossa olevia ja amputointiuhan alla olevia haavoja.

Tutkimuksessa (Elshenawie ym. 2013) oli mukana kaikkiaan 30 potilasta. He kaikki olivat diabeetikkoja ja alle 60-vuotiaita. Heillä oli eri tasolla olevia diabeettisia säärihaavoja. Heidät jaettiin kahteen 15 henkilön ryhmään. Ensimmäisen ryhmän potilaiden haavoja hoidettiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Toisen, eli kontrolliryhmän, haavoja hoidettiin betadiini-nimisellä paikallisantiseptisellä liuoksella, jonka tehoaineena oli povidonijodi, kuten edellisenkin tutkimuksen kontrollipotilailla. Hoidot suositettiin erityisessä hoitohuoneessa siteiden vaihdon yhteydessä päivittäin viiden viikon ajan. Hoitojen alussa ryhmät eivät merkittävästi eronneet toisistaan haavojen koon, tuntoherkkyyden, jalkojen kylmyyden ja infektioiden suhteen. Potilaiden haavat tutkittiin aina viikon välein. Tarkastus sisälsi niin haavan mittaukset, mikrobiologiset tutkimukset kuin niiden kuvaamisenkin.

Otsonoitu oliiviöljy osoittautui merkittävästi paremmaksi. Viiden viikon hoitojen jälkeen peräti 60% haavoista oli umpeutunut, ja loput 40% oli nekin kohentuneet. Kontrolliryhmässä yksikään haava ei umpeutunut tuona aikana. Kohentuneita haavoja oli 66,7% ja kolmannes, eli 33,3% ei ollut olennaisesti muuttunut. Luonnollisesti parantumisprosessi oli otsonoidulla oliiviöljyllä myös nopeampaa. Ensimmäisen viikon aikana kummassakaan ryhmässä ei vielä merkittävää muutosta havaittu. Sen sijaan jo toisen viikon jälkeen 40% otsonoitua öljyä käyttäneillä haava oli jo merkittävästi pienentynyt, kun yhdelläkään verrokkiryhmän potilaalla ei vielä tuolloin muutosta havaittu. Huomattavaa on myös, että kontrolliryhmässä jopa 26,7%:lla haavan pinta-ala oli hoitojakson lopussa jopa laajempi kuin alussa. Otsonoitua oliiviöljyä käyttäneillä tätä ei havaittu kenelläkään. On myös todettava, että otsonoitu öljy auttoi kaiken tasoisiin diabeettisiin säärihaavoihin riippumatta siitä, oliko haava vasta alkuvaiheessa vai suuri, syvä ja laajalle levinnyt. Toki suuremmissa haavoissa paranemisaika on usein selvästi pidempi.

Artikkelin johtopäätöksessä sanotaankin, että otsonoitu öljy on osoittanut tehonsa ja turvallisuutensa kaiken tasoisten diabeettisten haavojen paranemisprosessissa, vaikka haavat olivat infektoituneita ja heikosti paranevia haavoja. Tutkijat antoivatkin suosituksen, että otsonoitua öljyä käytettäisiin päivittäin tällaisten haavojen hoidossa. He myös suosittelivat koulutuksen lisäämistä liittyen otsonoidun öljyn käyttöön.

Romanialais-italialainen tutkimus laskimovajaatoiminnan aiheuttaneista säärihaavoista

Seuraava haavanhoitotutkimus on romanialais-italialaisen tutkimusryhmän tekemä. Tässä tutkimuksessa (Solovastru ym. 2015) oli mukana 29 laskimoperäisestä säähaavasta kärsivää potilasta, joilla ei ollut merkittäviä oheisoireita, kuten huonosti kontrollissa olevaa diabetesta, munuaistauteja, vakavia keuhkosairauksia, immuniteettiä heikentäviä seikkoja jne. Heidän säärihaavansa olivat kuitenkin kroonisia, mutta alle kaksi vuotta vanhoja.

Potilaat jaettiin kahteen ryhmään. Tutkimusryhmäläisiä (15 kpl) hoidettiin päivittäin sprayvalmisteella, joka sisälsi 15% otsonoitua auringonkukkaöljyä, 1% α-bisabololia sekä 84% triglyserideja. Kontrolliryhmää (14 kpl) hoidettiin haavavoiteella, joka sisälsi mm. sinkkioksidia ja useita vitamiineja. Molempien ryhmien potilaat tutkittiin ja haavojen läpimitat ja koko mitattiin ennen hoitoja sekä 1,2 ja 4 viikon kuluttua hoitojen aloituksesta.

Otsonoitua öljyä sisältänyt sprayvalmiste oli selvästi parempaa. Sitä saaneilla potilailla haavat pienenivät tasaisesti alun 4,5cm²:sta aina alle 2 cm²:een. Prosentuaalisesti haavojen koko oli lopussa keskimäärin enää 27% alkuperäisestä. Kontrolliryhmässä muutos oli merkityksetöntä ja haavojen koko hoidon päättyessä oli vielä 87% alkuperäisestä. Tutkijoiden johtopäätös olikin, että otsonoitu valmiste oli selvästi parempaa ja se tarjoaa uuden vaihtoehdon tai tukihoidon laskimoperäisten säärihaavojen hoitoon.

Italialainen tutkimus maakuuhaavojen hoidosta otsonoidulla öljyllä

Uusin löytämäni tutkimus (Serio ym. 2018) käsittelee makuuhaavojen hoitoa geelimäisellä valmisteella, joka sisälsi 30% otsonoitua auringonkukkaöljyä. Tutkimus suoritettiin Salenton yliopistossa Leccessä Italiassa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 22 potilasta. Heistä puolet, eli 11 potilasta, hoiti haavojaan otsonoidulla geelillä. Toiset 11 potilasta muodosti verrokkiryhmän, jotka hoitivat haavojaan tavallisella ihonhoitogeelillä ilman vastaavaa tehoainetta. Potilaiden haavat olivat I tai II-asteella, eli vielä varsin alkuvaiheessa. Ne punoittivat ja olivat auki, mutta mitään suuria kudoksen menetystä ei ollut tapahtunut. Haavat kuvattiin ja puhdistettiin ennen hoitoja. Geeliä siveltiin kahdesti päivässä, ja hoitojakso kesti kaikkiaan kolme viikkoa. Potilaat tutkittiin ennen hoitoja ja viikon välein aina hoitojakson loppuun asti.

Kaikkiaan 22 potilaasta 19 kävi hoitojakson kokonaan läpi. Kaikki kolme keskeyttänyttä kuuluivat kontrolliryhmään, ja otsonoitua geeliä käyttäneillä ei keskeytyksiä ollut. Molemmat hoitokeinot olivat tehokkaita, sillä kolmen viikon kuluessa haavat olivat pääosin parantuneet molemmissa ryhmissä. Kuitenkin paranemisnopeus otsonoitua öljyä käyttäneillä oli huomattavasti suurempi. Suuri ero ryhmien välillä oli kahden viikon kuluttua aloituksesta, jolloin otsonoitua geeliä käyttäneillä haavat olivat umpeutuneet yli tuplasti nopeammin. Tutkijat totesivatkin, että otsonoitu öljy osoitti paljon suurempaa tehokkuutta kontrollituotteeseen verrattuna. He olettivat sen johtuvan otsonoidun öljyn antimikrobisista ja kudoksen korjausprosesseja edistävistä ominaisuuksista. Toki tutkijat ymmärsivät, että tämä oli vasta alustava tutkimus, ja suuremmat ja laajemmat tutkimukset ovat tarpeen. Artikkelin loppuun he kuitenkin kirjoittivat, että heidän tutkimus havainnollisti, kuinka otsonoitu öljy on tehokas makuuhaavojen hoidossa.

Lyhyesti eläinkokeista

Vaikka edellä saatoin esitellä vain viisi tutkimusta, on tutkimuksia otsonoitujen öljyjen käytöstä haavanhoidossa on paljon enemmän, jos mukana lasketaan vuosikymmenien aikana tehdyt eläinkokeet. Suotuisia tuloksia on saatu ympäri maailmaa niin Saksassa (Schulz 1981, Schulz ym. 1982), Kuubassa (Sánchez ym. 1998, Rosario ym. 2002), Italiassa (Carvalho ym. 2002, Valacchi ym. 2011, 2013), Brasiliassa (Rodrigues ym. 2004, Rodriguez Sanchez ym. 2011), Japanissa (Sakazaki ym 2007), Etelä-Koreassa (Kim ym. 2009), Intiassa (Pai ym. 2014) kuin Turkissakin (Krkl ym. 2016, Orhan & Manav 2018). Kaikkiaan siis sellaisia eläinkokeita, joissa otsonoidut öljyt ovat auttaneet haavojen paranemisessa, on ainakin 15 kappaletta ja pääosin ne on tehty toisistaan riippumatta ympäri maailmaa sijaitsevissa yliopistoissa ja muissa tutkimuskeskuksissa. Osassa näistä eläinkokeista on tutkittu erityisesti öljyjen vaikutusmekanismeja, ja haavojen nopeutunut paraneminen on tapahtunut siinä ohessa.

Huomautan myös, että vaikka tässäkin artikkelissa viittaan lukuisiin eläinkokeisiin, niillä ei ole mitään tekemistä omien White Swan -tuotenimellä myytävien tuotteiden kanssa. Seuraan toki alan tutkimusta, ja kun tutkimuksia ilmestyy, pyrin haalimaan ne itselleni – olivat ne sitten eläinkokeita tai jotain muita. Omilla tuotteillani ei eläinkokeita ole kuitenkaan tehty. Koska ne on rekisteröity kosmetiikaksi, ei niillä eläinkokeita edes saa tehdä, eikä sellaiseen ole mitään halua, tarvetta tai mahdollisuuttakaan. Tämä vain tiedoksi niille, jotka asiaa miettivät. Sitä kun on viime aikoina kysytty yllättävän paljon. Lääketieteessä eläinkokeita saa tehdä, ja usein niitä jopa vaaditaan, ennen kuin kliiniset tutkimukset ihmisillä voidaan aloittaa. Lisäksi eläinkokeissa voidaan selvittää monia vaikutusmekanismeja, joiden tekeminen ihmisillä voi olla hyvin vaikeaa. Otsonoitujen öljyjenkin kohdalla eläinkokeet ovat yleensä liittyneet juuri mekanismien, kuten antimikrobisten ominaisuuksien ja kudosta uusivien ominaisuuksien tutkimiseen. Osa eläinkokeista ei ole oikeastaan varsinaisia eläinkokeita, vaan eläinlääketieteellisiä toimenpiteitä, joissa on tutkittu otsonoitujen öljyjen tehoja jo syntyneisiin haavoihin tai leikkausavanteisiin.

Yhteenveto

Tässä artikkelissa käsittelin yhteensä viisi tutkimusta, joissa otsonoidut öljyt olivat olleet tehokkaita haavojen hoidossa. Lupaavista tuloksista huolimatta tutkimuksia on vielä vähän. Tähän on muutamia syitä. Varmasti yksi tärkeimmistä syistä on rahoitus. Otsonoituja öljyjä ei voi patentoida ja niitä on suhteellisen helppo tuottaa. Tämän vuoksi yksityisellä puolella ei ole mielenkiintoa rahoittaa tällaista tutkimusta. Julkisella puolella taas on paljon kilpailua niukoista tutkimusmäärärahoista. Tässäkin kirjoituksessa viittasin mm. Kuubalaisiin ja egyptiläisiin tutkimuksiin. Ne ovat esimerkkejä maista, joissa lääkevalmistajilla on vain vähäinen rooli terveydenhuollon kehitykseen, ja toisaalta mailla on mielenkiintoa löytää halpoja ja tehokkaita hoitokeinoja.

Toinen syy kliinisten tutkimusten vähäisyyteen on myös se, että otsonoitua öljyä käyttävät lääkärit ja hoitajat ovat yleensä tietoisia otsonin käytöstä laajemminkin. Siksi he hoitavat potilaitaan ensisijaisesti muilla otsoniterapiamenetelmillä ja pitävät otsonoitua öljyä lähinnä lisähoitomuotona. Tällaisesta yhdistelmähoidosta on ilmestynyt enemmän tutkimuksia (Esim. Díaz & Castellanos 2001, Di Paolo ym. 2002, Calderon ym. 2003, Martínez-Sánchez ym. 2005). Tulokset tällaisessa yhdistelmähoidossa ovat olleet vieläkin parempia, mutta koska pelkän otsonoidun öljyn vaikutusta on niissä mahdoton arvioida, jätän käsittelemättä niitä tarkemmin tässä yhteydessä.

Ovatko otsonoidut öljyt sitten tehokas hoitokeino haavoihin? Edellä mainittujen tutkimusten perusteella näin epäilemättä on. On kuitenkin huomioitava, että tutkimukset ovat pienimuotoisia, ne on osin julkaistu pienissä ja tuntemattomissa julkaisuissa, eikä esimerkiksi mainittuja egyptiläistutkimuksia ole indeksoitu tärkeimpiin tietokantoihin. Niinpä monet lääkärit ja lääkehoidoista päättävät viranomaiset ovat niistä tietämättömiä. Ja vaikka he niistä tietäisivätkin, on epäselvää, miten vakavasti he niihin suhtautuisivat.

Minä henkilökohtaisesti olen otsonoitujen öljyjen tehosta hyvin vakuuttunut. Se johtuu osin siitä, että olen hyvin perehtynyt ilmestyneeseen tutkimustietoon. Toisaalta olen jo vuodesta 2004 lähtien saanut myös kokemusta ja positiivista käyttäjäpalautetta näiden öljyjen käyttäjiltä. Myös mainitut yhteensä 15 eläinkoetutkimusta tukee vahvasti sitä, että öljyt auttaisivat myös ihmisiin. Lisäksi tutkimusnäyttö muiden otsonihoitomenetelmien kohdalla on paljon vakuuttavampaa. Jokin aika sitten ilmestyi systemaattinen katsaus aiheesta (Fitzpatrick ym. 2018). Siihen oli sisällytetty yhdeksän laadukkaksi määriteltyä tutkimusta käsittäen yhteensä 453 potilasta, joiden erilaisia haavoja oli hoidettu eri otsonihoitomenetelmin. Mukana oli myös yksi otsonoituja öljyjä käsittelevä tutkimus (Solovastru ym. 2015), joka käsitteli säärihaavojen hoitoa ja jota jo edellä tarkemmin käsittelin. Katsauksen johtopäätös oli, että tulokset yhtäpitävästi suosivat otsonin käyttöä kroonisten haavojen hoidossa. Siinä kuitenkin huomautettiin, että lisätutkimukset ovat tarpeellisia määrittämään, ovatko menetelmät parempia kuin yleisesti käytössä olevat hoidot.

Sitten vielä muutama huomautus ja omia suosituksia. Kliinisissä tutkimuksissa käytettiin otsonoituun oliivi- ja auringonkukkaöljyyn perustuvia valmisteita. Otsonoitu seesamiöljy on kuitenkin rakenteeltaan lähellä otsonoitua auringonkukkaöljyä, ja yhden eläinkoetutkimuksen (Valacchi ym. 2013) perusteella se näyttäisi kaikkein parhaalta. Olen myös aiemmin toisessa artikkelissa perustellut, miksi se on myös oma suosikkini. Edellä mainituissa tutkimuksissa ei juurikaan kerrottu öljyjen ominaisuuksista tarkemmin. Tämä johtuu siitä, että otsonoituja öljyjä ei osata analysoida kovinkaan monessa laboratoriossa, ja oma laboratorioni on yksi harvoista koko maailmassa. Esimerkiksi toisessa egyptiläistutkimuksessa (Elshenawie ym. 2013) mainittiin, että otsonoitu oliiviöljy valmistettiin johtamalla otsonia oliiviöljyyn niin kauan kunnes se kiinteytyi. Tämä viittaa vahvaan otsonoituun öljyyn, ja se on itse asiassa turhankin vahvaa parhaiden tulosten saamiseksi. Onneksi tutkijat kuitenkin käyttivät öljyn välittömästi ja säilyttivät sen kylmässä, joten siihen ei todennäköisesti muodostunut liikaa happoja, jotka olisivat vaimentaneet hoitavia ominaisuuksia ja mahdollisesti aiheuttaneet jopa haitallisia ihoreaktioita. Jos siis joku haluaa kokeilla haavojen hoitoa otsonoidulla öljyllä, on syytä pitää huoli, ettei öljy ole liian vahvaa eikä vanhentunutta. Öljyn laatu heikkenee varsin nopeasti myös huoneenlämmössä, vaikkei sitä olisi avattu, joten ostajan on syytä olla tarkkana, että sitä on liikkeessäkin säilytetty jääkaapissa. Suomessa kun otsonoituja öljyjä myydään ainoastaan kosmeettisina valmisteina. Kaikki niiden maahantuojat ja valmistajatkaan eivät näy tuntevan kunnolla niiden ominaisuuksia. Säilyvyydestä ja sivuvaikutuksista olenkin kirjoittanut enemmän toisessa artikkelissa.

Viitteet:

Aziza, E. S.; E. Nahad; A. B. Nabila & S. H. Wael, Comparative Study of Ozonated Olive Oil Ointment versus Conventional Dressing Methods on the Healing of Grade I Diabetic Foot Ulcers. Researcher 3(8): 16–30, 2011.

Calderon, Noam; Teddy Kaufman; Leonid Bryzgalin & Munir Awad, The intensive care of lower limb diabetic wounds: Our 5 years experience in 121 patients treated topically with ozone as an adjunctive agent. Teoksessa (CD-ROM): Ozone Seminar Congress, European Cooperation of the Medical Ozone Societies, May 23rd -May 25th, Munich 2003.

Carvalho, J. C. T.; C. C. Cardoso; S. B. Macedo ym., Azione dell’olio ozonizzato (Bioperoxoil) nelle lesione chirurgiche dei modelli pre-clinici. Farmaci Terapia XIX(1/2): 56-60, 2002.

Di Paolo, N.; V. Bocci; F. Cappelletti; G. Ptrini & E. Gaggiotti, Necrotizing fasciitis succesfully treated with extracorporeal blood oxygenation and ozonization (EBOO). International Journal of Artificial Organs 25: 1194-1198, 2002.

Diaz, Orestes & Roberto Castellanos, Ozonoterapia en úlceras flebostáticas. Revista Cubana de Cirugía 40: 123-129, 2001.

Elshenawie, Hend Abdelmonem, Wael Elsaed Ahmed Shalan, ja Aziza Elsaeed Abdelaziz. ”Effect of Ozone Olive Oil Ointment Dressing Technique on the Healing of Superficial and Deep Diabetic Foot Ulcers”. Journal of American Science 9(11): 235–50, 2013.

Fitzpatrick, Erin, Olivia J. Holland, ja Jessica J. Vanderlelie. ”Ozone Therapy for the Treatment of Chronic Wounds: A Systematic Review”. International Wound Journal 15(4): 633-644, 2018.

Gómez Moralena, Manuel, Lower limbs Ulcers: Ozone oil therapy. Haettu 13.4.2005 osoitteesta: <http://www.naturozone.com/ingles/clitesti.htm>.

Krkl, Cüneyt, Mehmet Volkan Yiğit, İbrahim Hanifi Özercan ym. The Effect of Ozonated Olive Oil on Neovascularizatıon in an Experimental Skin Flap Model. Advances in Skin & Wound Care 29(7): 322–327, 2016.

Martínez-Sánchez, Gregorio, Saied M Al-Dalain, Silvia Menéndez, Lamberto Re, Attilia Giuliani, Eduardo Candelario-Jalil, Hector Alvarez, José Ignacio Fernández-Montequín, ja Olga Sonia León. ”Therapeutic efficacy of ozone in patients with diabetic foot”. European Journal of Pharmacology 523(1-3): 151–61, 2005

Orhan, Berna, ja Gulay Manav. ”Effects of Ozone Oil on Wound Healing in Rats with Pressure Ulcer”. Oxidation Communications 41(2): 329–335, 2018.

Pai, S. A.; S. A. Gagangras; S. S. Kulkarni & A. S. Majumdar, Potential of Ozonated Sesame Oil to Augment Wound Healing in Rats. Indian Journal of Pharmaceutical Sciences 76(1): 87-92, 2014.

Rodrigues, Kamila Leite; Claudia Catellani Cardoso; Lucelia Regina Caputo; Jose Carlos Tavares Carvalho; Joao Evangelista Fiorini & Jose Mauricio Schneedorf, Cicatrizing and antimicrobial properties of an ozonized oil from sunflower seeds. Inflammopharmacology 12: 261-270, 2004.

Rodriguez Sanchez, M. D. P.; L. Corrêa; G. H. Franchim & M. C. Z. Deboni, Histomorfologic and Histomorphometric Study of Bone Healing in Dry Socket Condition Induced in Rats Treated with Ozonized Oil. International Journal of Oral and Maxillofacial Surgery 40(10): e23, 2011.

Sakazaki, F.; H. Kataoka; T. Okuno ym., Ozonated Olive Oil Enhances the Growth of Granulation Tissue in a Mouse Model of Pressure Ulcer. Ozone: Science & Engineering 29(6): 503-507, 2007.

Sánchez, Alejandro; Pedro Díaz; Gloria Rodríguez; Elizaberh Leyva; Elena Díaz & Luis Borrego, Acción del aceite ozonizado sobre la cicatrization de heridas de piel en animales de experimentación. Revista CENIC Ciencias Biológicas 29: 181-184, 1998.

Schulz, S., Ein neues tiermodell zur integralen messung von heilvorgängen bei kleinen labortieren am beispiel von ozonisiertem olivenöl. Deutsche Tierärztliche Wochenschrift 88: 60-64, 1981

Schulz, S.; H. Schmitt; R. Obermeyer & I. Oepen, Einige Ergebnisse und therapeutische Aspekte von ozonisiertem Olivenöl in der Veterinärdermatologie. Praktische Tierarzt 63(1): 18-33, 1982.

Serio, Francesca, Maria D’Alba, Giuseppe Cozzolino, Adele Idolo, Tiziana Grassi, Francesco Bagordo, ja Antonella De Donno. ”Efficacy of a Dermatological Gel Based on Ozonized Sunflower Seed Oil (Oz.Or.Oil 30) on Bedsores: A Pilot Study”. Clinical Dermatology Research Journal 2:2, 2018.

Solovăstru, Laura Gheucă, Alina Stîncanu, Alessia De Ascentii ym. Randomized, Controlled Study of Innovative Spray Formulation Containing Ozonated Oil and α-Bisabolol in the Topical Treatment of Chronic Venous Leg Ulcers. Advances in Skin & Wound Care 28(9): 406–409, 2015.

Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, ym., Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice. Wound Repair and Regeneration 19(1): 107–15, 2011. 

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim ym., Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice. International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.