Uusi japanilainen eläinkoe keinotekoisen peritoniitin eli vatsakalvontulehduksen hoidosta otsonilla

Hiirien tulehdus aiheutettiin lipopolysakkarideilla ja sen jälkeen niitä hoidettiin injektoimalla otsonoitua vettä vatsakalvonsisäisesti. Tämän seurauksena tulehdusta kuvaavan tuumorinekroositekijä alfan pitoisuudet putosivat ja vastaavasti tärkeimmän suojaavan antioksidantin eli superoksididismutaasin aktiivisuus nousi. Tutkijoiden mukaan otsonoidulla vedellä on tulehdusta estäviä ominaisuuksia ja se on potentiaalinen terapeuttinen vaihtoehto akuuttiin tulehdukseen.

Tutkimustulos ei sinällään ollut yllätys, sillä vastaavia tuloksia on havaittu lukuisissa muissa ympäri maailmaa tehdyissä eläinkokeissa. Tämä lienee ensimmäinen, jossa vatsakalvonsisäinen otsonihuuhtelu tehtiin otsonoidulla vedellä, kun yleensä se tehdään happi-otsonikaasuseoksella. Vielä yleisempää vastaavissa eläinkokeissa on ollut peräsuolihuuhtelu otsonikaasulla, joka on pienillä koe-eläimillä epäilemättä helpoiten suoritettavissa.

Linkki PubMed-tietokantaan. Kyseistä lehteä en saanut käsiini, joten tietoni artikkelista ovat peräisin oheisesta tiivistelmästä.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25054009

Uusi venäläistutkimus atooppisen ihottuman hoidosta otsonilla

Näitä tulee varsin tiheästi, enkä läheskään kaikista jaksa kirjoitella tänne - nimittäin venäläisiä otsoniterapiatutkimuksia. Tämä uusi tutkimus koskee lasten (5-10 v.) keskivakavaa atooppista ihottumaa. Siinä 67 lapsen joukko jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäistä hoidettiin perinteisillä menetelmillä ja toista niiden lisäksi otsoniterapialla. Potilailla tutkittiin ennen kaikkea ihon mikrobistossa tapahtuvia muutoksia, sillä tietyt bakteerit ja sienet ylläpitävät ja pahentavat tällaisia ihottumia. Samoin potilailta tutkittiin immuniteettiin liittyviä parametreja. Molemmissa ryhmissä tulokset olivat hyviä, mutta otsonia saaneilla tulokset tulivat nopeammin ja ne myös kestivät kauemmin. Ihon mikrobisto väheni ja immuniteetti koheni, jonka vuoksi iho normalisoitu ja tämä normalisoituminen kesti huomattavan pitkään. Tietoni tutkimuksesta perustuvat oheiseen tiivistelmään, sillä kyseistä artikkelia ei Suomen kirjastoista löydy, enkä periaatteesta nykytilanteessa maksa kopeekkaakaan venäläisille kustantamoille, jotta saisin artikkelin käyttööni. Näin ollen en tiedä tutkimuksesta paljoakaan, kuten käytettyjä menetelmiä tai yksityiskohtaisemmin esitettyjä tuloksia. Siitä huolimatta päätin mainita tutkimuksesta, sillä lasten atooppiset ihottumat ovat yleisiä myös Suomessa, ja kaikki niiden hoitoon liittyvä tieto on varmasti tervetullutta.

Linkki: http://www.lechprof.ru/magazine/archive/journal/12/article/147

Uusi kiinalaistutkimus alaselän kipujen hoidosta otsonilla

Uusi kiinalainen 192 potilaan tutkimus lantiorangan välilevynpullistumasta johtuvien alaselän kipujen hoidossa. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään, joista A-ryhmää hoidettiin TT-kuvauksen avulla suoritetuilla happi-otsoni-injektiolla sekä kollagenaasi-injektiolla. B-ryhmä sai samat hoidot, mutta ennen otsoni- ja kollagnenaasi-injektioita, heille suoritettiin Psoas compartment block –toimenpide, jossa perifeerisellä hermostimulaattorilla (sähköstimulaattori) aiheutettiin lantionalueen hermosolmuihin stimulaatio, joka vähentää kipua. Ehkäpä kyseiselle toimenpiteelle löytyy jo suomalainekin nimi, mutta en lähtenyt arvailemaan enkä kuluttamaan energiaa sen etsimiseen.

Tulokset olivat molemmissa ryhmissä hyviä. B-ryhmässä ensimmäisen viikon tulos oli parempi (86,5% onnistumisaste) kuin A-ryhmässä (64,2% onnistuminen). Näin ollen Psoas compartment block –toimenpide selvästi nopeutti otsoni- ja kollagenaasi-injektioiden tehoa. Kuitenkin 1, 3 ja 6 kuukauden jälkiseurannoissa erot eivät enää olleet tilastollisesti merkittäviä ja esimerkiksi puolen vuoden jälkiseurannassa onnistumisprosentit olivat 86,3 % (A-ryhmä) ja 91,7% (B-ryhmä).

TT-kuvauksen avulla suoritettu happi-otsoni-injektio on tutkitusti tehokas menetelmä, ja sadoissa tutkimuksissa sen onnistumisprosentti on ollut 70-90 riippuen potilasjoukosta ja ongelman vakavuudesta ja hoidon suoritusmenetelmästä. Tässä tutkimuksessa päästiin onnistumisprosenttien yläpäähän tai jopa hieman yli. Hoito katsotaan onnistuneeksi silloin kun kivut joko katoavat täysin tai ainakin lievenevät niin paljon, etteivät haittaa päivittäisiä askareita. Tässä uudessa tutkimuksessa otsoniterapia oli yhdistetty kollagenaasiin, mistä siitäkin on jo aiemmin tullut muutamia tutkimuksia. Täysin uutta sen sijaan oli otsonin yhdistäminen Psoas compartment block –toimenpiteeseen, joka selvästi nopeutti vaikutusta ja mahdollisesti lisäsi onnistumisen todennäköisyyttä myös pitkällä aikavälillä. Tuolloin erot kuitenkin olivat niin pieniä, ettei tämä tutkimus selkeästi osoittanut toimenpiteen lisäarvoa pelkkään otsoni+ kollagenaasi-injektioihin tai jopa pelkkään otsoniin (jota ei tässä tutkimuksessa tutkittu). Joka tapauksessa tämäkin tutkimus tarjosi lisätodisteita otsonin hämmästyttävästä tehosta selkäkipujen hoidossa, ja tiettyjen lisätoimenpiteiden avulla tätäkin tehoa voidaan vielä lisätä ja/tai nopeuttaa.

Linkki PubMed-tietokantaan: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25041326

Uusi kiinalaistutkimus koskien polven nivelkierukkavamman hoitoa otsonilla

Tutkimuksessa verrattiin otsoni-injektioiden tehoa triamsinoloni asetonidi-injektioihin polven nivelkierukkavamman hoidossa. Tutkimuksen 119 potilasta jaettiin kolmeen ryhmään. Näistä A-ryhmää hoidettiin triamsinoloni asetonidi-injektioilla, B-ryhmää otsoni-injektioilla ja C-ryhmää molemmilla. Injektiokertoja oli neljä kappaletta viikon välein. Kaikki hoidot olivat tehokkaita, mutta otsoni oli perinteistä triamsinoloni asetonidia tehokkaampaa, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Yhdistelmähoito oli kuitenkin kaikista tehokkainta. Tutkijoiden mielestä molemmat hoidot olivat tehokkaita lievään nivelkierukkavammaan ja niiden avulla voidaan lieventää ja nopeuttaa nivelen toiminnan korjautumista.

Tämä oli toinen tuntemani otsoniterapiatutkimus, jossa käsiteltiin polven nivelkierukkavammaa. Edellinen oli italialainen tutkimus vuodelta 1988, jossa nivelkierukkavammaa käsiteltiin suppeasti nivelrikon ohessa, ja myös siitä tulokset olivat hyvin lupaavia. Siinä mielessä oli jo aikakin tehdä uusi tutkimus. Valitettavasti tämä tutkimus on julkaistu kiinalaisjulkaisussa kiinaksi, joten älkää kyselkö lisätietoja. En tiedä siitä sen enempää kuin mitä oheinen PubMed-tietokannan englanninkielinen tiivistelmä kertoo.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25029836

Uusi tutkimus alaselän kipujen hoidosta otsonilla

Uusi italialainen tutkimus koskien välilevyn pullistumasta aiheutuneiden alaselän kipujen hoitoa otsonilla. Tutkimus suoritettiin seurantatutkimuksena useassa sairaalassa. Siinä oli mukana kaikkiaan 923 potilasta, joista 546 tavoitettiin kaikkiin jälkitarkastuksiin ja joka myös vastasivat seurantakyseluihin. Hoitojen perusteella potilaat jaettiin kolmeen ryhmään. 109 potilasta sai otsoniterapiaa, jossa heihin injektoitiin otsonia nikamien viereen lihaksiin ensin kahdesti viikossa kuuden viikon ajan ja sen jälkeen vielä 10 lisähoitoa seuraavien kuukausien aikana. Toista ryhmää hoidettiin manuaalisella terapialla, jonka tarkoituksena oli venyttää selkälihaksia ja avata nikamavälilevyn alueella olevia puristustiloja. Hoidon nimi on englanniksi ”Global postural re-education”, enkä tiedä sille tarkkaa suomenkielistä vastinetta. Joka tapauksessa kyseessä on tutkittu ja hyväksi havaittu manuaalinen terapia tällaisten selkäkipujen hoitoon. Tätä hoitoa annettiin kutakuinkin samalla tiheydellä otsoniterapian kanssa, ja se tehtiin fysioterapeuttiryhmän johdolla. Tätä hoitoa sai kaikkiaan 54 tutkitusta potilaasta. Loput 383 potilasta saivat molempia hoitoja.

Tulokset jokaisessa ryhmässä olivat hyviä ja potilaiden kipu putosi VAS-asteikolla selvästi. Kaikkein eniten kipu putosi pelkkää otsonia saaneilla, joilla jo alkutilannekin oli kaikkein vaikein. Heillä kipu putosi keskimäärin noin yhdeksästä (sietämätön kipu) reiluun kahteen (häiritsevä, joskaan ei epämukava kipu). Vuosien jälkiseurannassa (tarkka aika vaihteli potilaskohtaisesti), yhdistelmähoito näytti olevan hieman tehokkaampi, joskin silloinkaan ero ei ollut tilastollisesti merkittävä pelkkää otsoniterapiaa saaneisiin. Kaikkein kehnointa oli pelkkä manuaalinen terapia, joskin se myös auttoi merkittävästi.

Alaselän kipujen hoito otsonilla on kaikkein tutkituin otsoniterapian osa-alue. Tästä tutkimuksesta tekee merkittävän se, että otsonia annosteltiin lihaksensisäisinä injektioina ilman kuvauslaitteita. Käytännön syistä tällainen hoito on usein ainoa mahdollisuus useimmilla otsoniklinikoilla, sillä magneetti/TT-kuvauslaitteita tai ammattitaitoisia ortopedejä ei niillä tavallisesti ole. Tällaisia epäsuoria ei-välilevynsisäisiä otsoni-injektioita on tutkittu vasta varsin vähän ja tämä oli vasta neljäs löytämäni tutkimus ja potilasmäärältään niistä kaikkein laajin. Siksi tutkimusta voidaan pitää hyvin merkittävänä, vaikka aiheesta on aiemmin ilmestynyt runsaasti muitakin tutkimuksia.

Linkki tutkimukseen: http://www.functionalneurology.com/index.php?PAGE=articolo_dett&id_article=6557&ID_ISSUE=764

Otsoni klooriheksidiinin kanssa osoittautui erittäin tehokkaaksi yhdistelmäksi suun desinfioinnissa

Otsonin käytöstä desinfiointiaineena hammaslääketieteessä, ilmestyy jatkuvasti uusia tutkimuksia. Aivan viime kuukausina niitä on ilmestynyt useitakin, enkä niistä kaikista viitsi raportoida edes täällä blogissa. Pääasiallisia syitä siihen on kaksi. Ensinnäkin otsonin antimikrobiset ominaisuudet ovat jo valmiiksi erittäin tutkittu ja tunnettu asia, joten uusi tutkimus alalta ei sinällään ole mikään suuri uutinen. Toisekseen otsonin antimikrobiset ominaisuudet eivät yleisesti ottaen ole otsonin tärkein terapeuttinen vaikutusmekanismi, vaikka joistakin (varsinkin amerikkalaisten maallikoiden) kirjoittamista artikkeleista voisi toisin päätellä.  Suuhygieniassa otsonin suorat antimikrobiset vaikutukset ovat toki merkittäviä, joten sillä alalla tällaiset tutkimukset ovat toki perustellumpia.

Uudessa portugalilaistutkimuksessa verrattiin otsonin, klooriheksidiinin ja natriumhypokloriitin vaikutusta kahteen hampaissa esiintyvään mikro-organismiin: Candida albicans -hiivasieneen ja Enterococcus faecalis –bakteeriin. Tutkimuksessa käytetyt pitoisuudet olivat sen verran suuria, että täydellinen mikro-organismien kuolema saavutettiin kaikilla tutkituilla aineilla viimeistään kolmessa minuutissa. Vaikka otsoni itsessään ei ollutkaan tehokkainta, kaikkein tehokkain oli klooriheksidiinin ja otsonin yhdistelmä, jossa kaikki mikro-organismit kuolivat 24 sekunnissa. Koska klooriheksidiinin ja otsonin vaikutusmekanismit poikkeavat toisistaan, on ymmärrettävää, että niiden yhteiskäyttö on tehokkaampaa kuin kummankaan yksin. Näin tutkijat suosittelivatkin tällaista kombinaatiota käytettäväksi tulevissa hammaslääketieteen sovellutuksissa, missä kaivataan nopeaa ja tehokasta desinfiointia.

Linkki artikkeliin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4058271/