Otsonoitu seesamiöljy uusiutuvien haavaisten aftojen hoidossa

Aftat ovat suun limakalvon haavaumia, jotka ovat yleensä kivuliaita tai kutiavia. Aftat eivät ole tarttuvia. Noin puolet ihmisistä kärsii aftoista. Niitä voi ilmaantua jopa muutaman viikon välein. Yleensä aftat ilmestyvät ensi kerran lapsuusiässä. Suurimmalla osalla vaiva loppuu noin 30 ikävuoteen mennessä. Aftat paranevat yleensä itsestään noin 7–10 vuorokaudessa. Suurimpien aftojen paraneminen voi kuitenkin viedä jopa 6 viikkoa.

Intialaiset tutkijat (Dharmavaram ym. 2015) tekivät hiljattain tutkimuksen otsonoidun seesamiöljyn tehosta aftojen hoitoon. Tutkimus oli satunnaistettu ja sokkoutettu, ja siihen otti osa yhteensä 30 potilasta, joiden keski-ikä oli hieman alle 23 vuotta. heillä oli diagnosoitu suun haavaiset ja säännöllisesti uusiutuvat ja pitkäkestoiset aftat. Potilaat jaettiin kolmeen toisiaan vastaavaan ryhmään, joissa hoidettava aine vaihteli seuraavasti:

•  Ryhmää 1. hoidettiin otsonoidulla öljyllä (Öljyn laatua ei mainittu, mutta valmistaja oli Ozone Forum India, joka tuohon aikaan valmisti juuri otsonoitua seesamiöljyä).
• Ryhmää 2. hoidettiin otsonoimattomalla seesamiöljyllä.
• Ryhmä 3. oli plaseboryhmä, jota hoidettiin ainoastaan tislatulla vedellä.

Kaikki hoidettavat aineet oli kuitenkin pakattu identtisiin pakkauksiin, eivätkä hoidettavat potilaat tienneet, mitä ainetta heidän aftoihinsa siveltiin. Potilaita neuvottiin olemaan syömättä ja juomatta tuntia ennen aineen annostelua. Annosteluja tehtiin viisi kertaa päivässä viiden päivän ajan, ja kullakin kerralla hoidettavaan aftaan siveltiin kaksi tippaa tutkittavaa ainetta. Potilailta tiedusteltiin mahdollista kivun vähenemistä ja haavojen kokoa tarkkailtiin ja mitattiin 2,4 ja 6 päivänä hoidon aloittamisesta.

Tulokset olivat lupaavia. VAS-asteikolla mitattu kipu väheni niin otsonoitua seesaiöljyä kuin pelkkää seesamiöljyäkin käyttäneillä kutakuinkin samaa tahtia. Aluksi se oli noin 8 ja Väheni merkittävästi jo 2. ja 4. päiviin mennessä. Kuudentena päivänä VAS-arvo 1,5 otsonoidulla öljyllä ja 1,8 otsonoimattomalla öljyllä hoidetuilla potilailla. Sen sijaan lumelääke ei vaikuttanut 2. ja 4. päivään mennessä juuri lainkaan, ja kuudentenakin päivänä sitä saaneiden kivut olivat selvästi suurempia kuin 1. ja 2. ryhmissä.

Haavojen paraneminen oli selvästi nopeinta juuri otsonoidulla öljyllä. Aftaisen havan paranemiseen käyettiin seuraavaa numeerista luonnehdintaa:

• Taso 4. Aftainen haava ummessa
• Taso 3. Huomattava haavan koheneminen (Haava lähes ongelmaton ja siinä on vain minimaalisesti tai ei lainkaan kipua, ja visuaalisesti se on huomattavasti pienentynyt).
• Taso 2. Kohtalainen koheneminen (Haava on näkyvä, joskin punoitus, kipu ja haavan koko ovat jonkin verran vähentyneet).
• Taso 1. Pientä kohenemista (haava on näkyvä, mutta sen koossa, punoituksessa ja kivussa on pientä vähenemistä).
• Taso 0. Ei muutosta ensimmäisen päivän tilanteeseen, tai haava pahentunut, samoin kuin punoitus, kipu ja/tai koko.

Tällä asteikolla otsonoitua öljyä käyttäneet olivat jo 2. päivänä keskimäärin 2. tasolla, 4. päivänä 3,20 tasolla ja 6. päivänä 3,70 tasolla, eli paranemisprosessi alkoi välittömästi, ja haavat olivat pääosin parantuneita viimeisenä päivänä.

Myös pelkkä seesamiöljy auttoi. 2. päivänä haavat olivat keskimäärin 0,90 tasolla, 4. päivänä 2,40 tasolla ja 6. päivänä 3,10 tasolla, eli pääosin huomattavasti kohentuneet ja muutama jopa umpeutunut. Otsonoituun seesamiöljyyn nähden paranemisprosessi oli kuitenkin selvästi hitaampaa.

Plasebo, eli tislattu vesi ei juurikaan auttanut. 2. päivänä haavat olivat keskimäärin 0,20 tasolla, 4. päivänä 0,30 tasolla ja 6. päivänä 0,40 tasolla, eli minimaalista kohenemista ajan kanssa tapahtui, mutta tällä vauhdilla paranemiseen menisi useita viikkoja.

Otsonoitu seesamiöljy on otsonoiduista öljyistä ollut suosikkini jo usean vuoden ajan. Tämä tutkimus selittää osittain sen syyn. Pelkkä seesamiöljy näet on tämän(kin) tutkimuksen mukaan hyvin hoitavaa ja nopeuttaa merkittävästi haavan paranemista. Toki paraneminen oli silti selvästi hitaampaa kuin otsonoidulla seesamiöljyllä, mutta plaseboon nähden hyvinkin tehokasta. Lisäksi kipu pelkällä seesamiöljyllä väheni kutakuinkin yhtä tehokkaasti kuin otsonoidulla seesamiöljyllä. En tarkasti tiedä syitä, mikä tai mitkä yhdisteet seesamiöljyssä ihonhoidossa erityisesti auttavat. Sienan yliopistossa suoritetuissa vertailevissa eläinkoetutkimuksissa (Valacchi ym. 2013) otsonoitu seesamiöljy nopeutti ihoa uusivin kasvutekijöiden tuotantoa ja paransi koe-eläinten haavoja merkittävästi nopeammin kuin otsonoitu oliivi- tai pellavansiemenöljy. Nykytietämyksen perusteella se näyttäkin olevan otsonoiduista öljyistä kaikkein paras. 

Viitteet 

Dharmavaram, Ayesha Thabusum, R. Sudhakara Reddy, ja Rajesh Nallakunta. ”’Ozone’ - the New NEMESIS of Canker Sore”. Journal of Clinical and Diagnostic Research 9(3): ZC01-04, 2015.

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. “Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice.” International Journal of Pharmaceutics 458(1): 65–73, 2013.

Tapauskertomus leukaluuntulehduksen hoidosta otsonilla

Uusi kroatialainen tapauskertomus 68-vuotiaasta naispotilaasta, jonka leukaluuntulehdus hoidettiin menestyksellisesti otsonilla. Tulehduksen oli aiheuttanut syöpälääkkeenä käytetyt bisfosfonaatit, jotka vaikuttavat mm. luun uusiutumiseen. Kivulias tulehdus saatiin nopeasti aisoihin jo yhden 40 sekunnin otsonikäsittelyn jälkeen, joskin se uusiutui kuukautta myöhemmin. Tämän jälkeen potilas sai otsonikäsittelyn joka toinen päivä, sekä Aquacell-hopeavalmistetta ja antibiootteja kuukauden ajan. Kipu katosi nopeasti ja haava umpeutui. Potilas pystyi käyttämään suutaan normaalisti, mutta syövästään hän ei toipunut ja kuoli reilua vuotta myöhemmin. Otsoniterapialla oli silti merkittävä rooli hänen elämänlaatuunsa viimeisenä elinvuotenaan. 

Ttkimusartikkeli aukeaa tuolta:
http://hrcak.srce.hr/index.php…

Otsonoitu vesi periodontiitin hoidossa

Uusi intialainen tutkimus periodontiitin eli hampaan juurikalvontulehduksen hoidosta otsonoidulla vedellä. Periodontittia aiheuttaa ikenenalaisessa plakissa elävät bakteerit. Sitä on hoidettu erilaisilla antimikrobisilla liuoksilla, mutta tulokset ovat olleet vaihtelevia ja sivuvaikutukset yleisiä. Mukana oli 30 potilasta, joiden tulehtunut ientasku oli vähintään 5 mm paksu. Nämä potilaat jaettiin kahteen ryhmään, joissa ientaskuja huuhdeltiin erityisellä laitteella. Ensimmäisessä ryhmässä huuhteluun käytettiin otsonoitua vettä (pitoisuus 2,4 mg/l) ja toisessa ryhmässä fysiologista suolaliuosta. Huuhtelut tehtiin kolmesti viikossa kahden viikon ajan ja ne kestivät 40 sekuntia kerrallaan. Potilaat tarkastettiin ennen hoitoja, sekä 15 ja 30 päivänä hoitojen aloituksesta. 30 päivään mennessä plakin muodostuminen oli selvästi vähentynyt otsonilla huuhdeltujen ikenien alla. Myös tulehtuneet ientaskut pienenivät otsonia saaneilla merkittävästi enemmän. 

Tutkimusartikkeli aukeaa tuolta:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3845289/

Uusi turkkilainen tutkimus kivuliaan leukanivelen hoidosta otsonilla

Tutkimuksessa oli mukana 63 potilasta. Otsoniterapia annettiin saksalaisella OzonyTron-laitteella. Siinä on lasinen koetin, joka joutuessaan kosketuksiin kudoksen kanssa, aiheuttaa purkauksen, jossa syntyy yksiatomista, kaksiatomista ja kolmiatomista happea eli otsonia. Laitteen korkeataajuinen stimulointi vaikuttaa stimulanttina myös syvemmällä kudoksessa. Tällaista otsoniterapiaa annettiin 33 potilaalle kolmesti viikossa 10 minuutin ajan. Hoito ei ollut kivulias, mutta potilaat kertoivat sen lievästi lämmittävän hoidettavaa aluetta. Loput 30 potilasta saivat kolmen eri särkylääkkeen yhdistelmää päivittäin niin ikään viikon ajan. Tulokset otsoniryhmässä olivat parempia. Otsonia saaneiden suut aukenivat merkittävästi enemmän ja parhaat tulokset havaittiin vain otsoniryhmän potilailla. Kipu VAS-asteikolla väheni otsoniryhmässä keskimäärin 6,3:sta 3,0:aan kuin lääkeryhmässä vähennystä oli 6,9:sta 5,0:aan. Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä. Myös niiden potilaiden suhteellinen osuus, joilla kipu putosi merkittävästi, oli otsoniryhmässä suurempi. Otsoniryhmässä kolmella potilaalla kipu katosi täysin, kun lääkeryhmässä vastaavia tapauksia ei hoitoviikon aikana tullut. Yhteenvedossaan tutkijat pitivät otsoniterapiaa tehokkaana hoitona kivuliaan leukanivelen hoitoon, ja se osoittautui paremmaksi kuin perinteinen lääkitys.

Linkki tutkimukseen: http://www.karger.com/Article/FullText/365355

Otsoni klooriheksidiinin kanssa osoittautui erittäin tehokkaaksi yhdistelmäksi suun desinfioinnissa

Otsonin käytöstä desinfiointiaineena hammaslääketieteessä, ilmestyy jatkuvasti uusia tutkimuksia. Aivan viime kuukausina niitä on ilmestynyt useitakin, enkä niistä kaikista viitsi raportoida edes täällä blogissa. Pääasiallisia syitä siihen on kaksi. Ensinnäkin otsonin antimikrobiset ominaisuudet ovat jo valmiiksi erittäin tutkittu ja tunnettu asia, joten uusi tutkimus alalta ei sinällään ole mikään suuri uutinen. Toisekseen otsonin antimikrobiset ominaisuudet eivät yleisesti ottaen ole otsonin tärkein terapeuttinen vaikutusmekanismi, vaikka joistakin (varsinkin amerikkalaisten maallikoiden) kirjoittamista artikkeleista voisi toisin päätellä.  Suuhygieniassa otsonin suorat antimikrobiset vaikutukset ovat toki merkittäviä, joten sillä alalla tällaiset tutkimukset ovat toki perustellumpia.

Uudessa portugalilaistutkimuksessa verrattiin otsonin, klooriheksidiinin ja natriumhypokloriitin vaikutusta kahteen hampaissa esiintyvään mikro-organismiin: Candida albicans -hiivasieneen ja Enterococcus faecalis –bakteeriin. Tutkimuksessa käytetyt pitoisuudet olivat sen verran suuria, että täydellinen mikro-organismien kuolema saavutettiin kaikilla tutkituilla aineilla viimeistään kolmessa minuutissa. Vaikka otsoni itsessään ei ollutkaan tehokkainta, kaikkein tehokkain oli klooriheksidiinin ja otsonin yhdistelmä, jossa kaikki mikro-organismit kuolivat 24 sekunnissa. Koska klooriheksidiinin ja otsonin vaikutusmekanismit poikkeavat toisistaan, on ymmärrettävää, että niiden yhteiskäyttö on tehokkaampaa kuin kummankaan yksin. Näin tutkijat suosittelivatkin tällaista kombinaatiota käytettäväksi tulevissa hammaslääketieteen sovellutuksissa, missä kaivataan nopeaa ja tehokasta desinfiointia.

Linkki artikkeliin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4058271/

Uusi virheellisesti suoritettu tutkimus otsonoidun veden käytöstä periodontiitin hoidossa

Ensimmäistä kertaa löysin jordanialaisen otsoniterapiatutkimuksen. Sikäläiset tutkijat olivat tutkineet hampaan juurikalvontulehdusta eli periodontiittia ja hoitaneet sitä otsonoidulla vedellä. Periodontiitin aiheuttajia ovat ikenenalaisessa taskussa elävät bakteerit, ja perinteisesti sitä hoidetaan huuhtomalla käyttäen vettä tai antimikrobisia liuoksia. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 41 potilasta, joita hoidettiin ikenenalaisella puhdistuksella ja hampaan pinnan mekaanisella raaputuksella. Tämän jälkeen 20 potilaan ikeniä huuhdeltiin otsonoidulla vedellä ja 21:n tavallisella tislatulla vedellä. Kolmen kuukauden jälkeen potilaat tarkastettiin, ja heiltä tutkittiin niin ikenien kunto kuin hammaskiven eli plakin määrä. Myös ientaskujen syvyys ja ikenien palautuminen tarkastettiin. Tulehdustilaa tarkasteltiin mittaamalla C-reaktiivisen proteiinien määriä. Molemmissa ryhmissä kaikki parametrit kohenivat merkittävästi. Sen sijaan ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä. Toisin sanoen huuhtelu otsonoidulla vedellä ei ollut tehokas lisä toimenpiteiden jälkeen. Tähän on yksi selkeä syy. Huuhtelu tehtiin heti toimenpiteen jälkeen ja vain kerran. Edes otsonilta on kohtuutonta odottaa merkittäviä tuloksia yhdellä ainoalla hoidolla. Toisaalta on epäselvää, oliko tässäkään kyseessä otsonihoito, sillä otsonoitu vesi oli valmistettu edellisenä päivänä tai jopa kaksi päivää huuhtelua ennen. Vaikka se oli valmistettu tehokkaalla generaattorilla ja säilytetty pimeässä, lämpötila hajottaa otsonin nopeasti ja jopa astian materiaali saattaa kiihdyttää sitä. Näin ollen tällaisesta ”otsonoidusta vedestä” tuskin oli enää terapeuttiseksi aineeksi, vaikka tutkijat niin kuvittelivatkin. Veden otsonipitoisuutta ei mitattu ennen käyttöä. Oli toki positiivista, että periodontiittit kohenivat, mutta muuten tutkimuksesta ei pidä tehdä johtopäätöstä, että otsoni olisi tehotonta. Esimerkiksi hiljattain ilmestyneessä intialaistutkimuksessa tulokset olivat selkeitä, kun oikeasti otsonoitua vettä käytettiin kolmesti viikossa kahden viikon ajan. Onnittelut jordanialaisille siitä, että edes lähtivät tutkimaan otsonia. Seuraavalla kerralla tutkimus on kuitenkin syytä suunnitella paremmin.

Linkki tutkimukseen: http://onlinelibrary.wiley.com/enhanced/doi/10.1111/jre.12177/

Otsonoitu öljy hampaan juurihoidon yhteydessä - uusi tutkimus

Otsonoitua öljyä on käytetty menestyksellisesti myös lasten hampaiden juurihoidon yhteydessä. Hiljattain julkaistussa intialaistutkimuksessa oli mukana 60 alaleuan infektoitunutta poskihammasta, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä juurihoidon jälkeen hampaan juurikanava täytettiin sinkkioksidin ja eugenolin yhdistelmällä, kun toisessa ryhmässä eugenolin sijasta sinkkioksidin kanssa käytettiin otsonoitua öljyä. Lapsia tarkkailtiin säännöllisesti ja heidän lopputarkastuksensa oli 12 kuukauden päästä juurihoidosta. Sinkkioksidi-otsonoitu öljy oli yhdistelmänä parempi, ja sitä saaneissa onnistumisprosentti oli 93,3. Sinkkioksidi-eugenoliyhdistelmällä onnistumisprosentti oli vain 63,3. Tutkijat totesivatkin, että otsonoidun öljyn ja sinkkioksidin yhdistelmää voidaan pitää hyvänä vaihtoehtona täytemateriaaliksi infektoituneisiin hampaisiin.

Linkki PubMed-tietokantaan: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24197970