Uusi italialainen tutkimus otsonoitujen öljyjen antimikrobisista vaikutuksista

Uudessa tutkimuksessa otsonoidun öljyn antimikrobisia ominaisuuksia verrattiin klooriheksidiiniin ja povidoni-jodidiin, jotka ovat yleisiä varsinkin hammaslääketieteessä käytettyjä antimikrobisia aineita. Näitä aineita tutkittiin Staphylococcus aureus ja Porphyromonas gingivalis -bakteereihin. Otsonoitu öljy osoittautui antimikrobisilta ominaisuuksiltaan parhaaksi, mutta 100% valmisteissa erot eivät vielä olleet suuria. Kun aineita laimennettiin, otsonoitu öljy alkoi erota edukseen ennen kaikkea klooriheksidiiniin verrattuna. Vielä 1/128 laimennoksissakin otsonoidulla öljyllä sen alueen halkaisija, jolla bakteerien kasvu hidastui, oli lähes 2/3 verrattuna 100% tuotteeseen. Tässä tutkimuksessa aineiden annettiin bakteerista riippuen vaikuttaa yhdestä kahteen vuorokautta. Pitkän altistusajan vuoksi laimeillakin tuotteilla alkoi näkyä selkeitä vaikutuksia, mutta epäilemättä laimeiden ja vahvojen tuotteiden erot olisivat olleet selväsi suurempia, mikäli altistusaika olisi ollut lyhyempi. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin ainoastaan bakteerikasvun hidastumista, mutta ei varsinaista bakteerin kuolemaa, joka vaatii joko suuremman pitoisuuden tai ainakin pitemmän altistusajan. Joka tapauksessa näinkin laimeiden otsonoitujen öljyjen hyvät antimikrobiset ominaisuudet olivat yllätys jopa minulle. Tässä tapauksessa tutkittu öljy oli vahvuudeltaan jopa puolet laimeampaa kuin Suomen otsoniterapian normaaliöljy, ja silti se oli näin tehokasta jopa alle 1% laimennoksena. Tämän perusteella ei siis ole mikään ihme, että ihmiset kokevat saavansa selkeää apua esimerkiksi otsonoitua öljyä sisältävistä voiteista, vaikka voideominaisuuksien vuoksi niihin voidaankin sekoittaa vain rajallinen määrä otsonoitua öljyä.

Artikkelin tiedot PubMed-tietokannassa: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23912871

Otsoniterapia lihasjännitysten aiheuttamien selkäkipujen hoidossa - uudehko tutkimus

Selkäkipujen hoito otsonilla on kaikkein tutkituin otsoniterapian osa-alue. Tämä koskee kuitenkin vain välilevyperäisiä selkäkipuja. Kroonisten lihasjännitysten aiheuttamat selkäkivut ovat jopa yleisempiä, mutta toisaalta usein muutamassa päivässä tai viimeistään viikossa ohimenevä. Joskus tämäntyyppiset spasmiset kivut kroonistuvat, jolloin nekin vaativat intensiivistä hoitoa. Löysin äskettäin tämäntyyppisiä selkäkipuja koskevan tutkimuksen, joka on tehty Saudi-Arabiassa ja julkaistu jo vuonna 2011. Tutkimus on siinäkin mielessä merkittävä, että siinä hoitomuotona oli niin sanottu otsonisauna- tai kammio. Se on itsehoitomuotona yleistynyt varsinkin Pohjois-Amerikassa, mutta kliinisiä tutkimuksia sen käytöstä on ollut niukasti saatavilla.

Tutkimuksessa oli mukana 35-45 -vuotiaita naispotilaita. Heidät jaettiin kahteen 16 potilaan ryhmään, joista ensimmäinen sai perinteisiä hoitoja sisältäen fysikaalista hoitoa, infrapunahoitoa, hierontaa ja terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan. Toisessa ryhmässä potilaat olivat otsonikammiossa (pää tietysti ulkopuolella, otsonia ei hengitetä!) kahdesti viikossa neljän viikon ajan 20 minuuttia kerrallaan. Lisäksi he tekivät ensimmäisen ryhmän tavoin terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan.

Molemmissa ryhmissä tulokset olivat hyviä, mutta otsoniryhmässä jopa parempia. Erot tosin olivat pieniä, eikä niitä voi sanoa tilastollisesti merkittäviksi. Ei silti liene sattumaa, että jokaisen tutkitun osa-alueen kohdalla otsoniryhmäläiset saivat parempia tuloksia. Näitä osa-alueita olivat kipu, sekä selän liikeradan lisääntyminen eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle. Tutkijat suosittelivatkin laajempia tutkimuksia otsonin käytöstä lihaskramppien, mutta myös nivel- ja luustokipujen hoitoon.

Linkki tutkimukseen: http://www.idosi.org/wasj/wasj15%289%2911/6.pdf

Sonjan tarina

Hymy-lehden terveysliitteessä oli alkuvuonna otsoniterapiaa saaneen Sonjan tarina. Nyt sama artikkeli löytyy myös netistä: http://terveyshymy.fi/artikkelit/otsoniterapialla-haavat-umpeen

Uusi virheellisesti suoritettu tutkimus otsonoidun veden käytöstä periodontiitin hoidossa

Ensimmäistä kertaa löysin jordanialaisen otsoniterapiatutkimuksen. Sikäläiset tutkijat olivat tutkineet hampaan juurikalvontulehdusta eli periodontiittia ja hoitaneet sitä otsonoidulla vedellä. Periodontiitin aiheuttajia ovat ikenenalaisessa taskussa elävät bakteerit, ja perinteisesti sitä hoidetaan huuhtomalla käyttäen vettä tai antimikrobisia liuoksia. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 41 potilasta, joita hoidettiin ikenenalaisella puhdistuksella ja hampaan pinnan mekaanisella raaputuksella. Tämän jälkeen 20 potilaan ikeniä huuhdeltiin otsonoidulla vedellä ja 21:n tavallisella tislatulla vedellä. Kolmen kuukauden jälkeen potilaat tarkastettiin, ja heiltä tutkittiin niin ikenien kunto kuin hammaskiven eli plakin määrä. Myös ientaskujen syvyys ja ikenien palautuminen tarkastettiin. Tulehdustilaa tarkasteltiin mittaamalla C-reaktiivisen proteiinien määriä. Molemmissa ryhmissä kaikki parametrit kohenivat merkittävästi. Sen sijaan ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä. Toisin sanoen huuhtelu otsonoidulla vedellä ei ollut tehokas lisä toimenpiteiden jälkeen. Tähän on yksi selkeä syy. Huuhtelu tehtiin heti toimenpiteen jälkeen ja vain kerran. Edes otsonilta on kohtuutonta odottaa merkittäviä tuloksia yhdellä ainoalla hoidolla. Toisaalta on epäselvää, oliko tässäkään kyseessä otsonihoito, sillä otsonoitu vesi oli valmistettu edellisenä päivänä tai jopa kaksi päivää huuhtelua ennen. Vaikka se oli valmistettu tehokkaalla generaattorilla ja säilytetty pimeässä, lämpötila hajottaa otsonin nopeasti ja jopa astian materiaali saattaa kiihdyttää sitä. Näin ollen tällaisesta ”otsonoidusta vedestä” tuskin oli enää terapeuttiseksi aineeksi, vaikka tutkijat niin kuvittelivatkin. Veden otsonipitoisuutta ei mitattu ennen käyttöä. Oli toki positiivista, että periodontiittit kohenivat, mutta muuten tutkimuksesta ei pidä tehdä johtopäätöstä, että otsoni olisi tehotonta. Esimerkiksi hiljattain ilmestyneessä intialaistutkimuksessa tulokset olivat selkeitä, kun oikeasti otsonoitua vettä käytettiin kolmesti viikossa kahden viikon ajan. Onnittelut jordanialaisille siitä, että edes lähtivät tutkimaan otsonia. Seuraavalla kerralla tutkimus on kuitenkin syytä suunnitella paremmin.

Linkki tutkimukseen: http://onlinelibrary.wiley.com/enhanced/doi/10.1111/jre.12177/

Otsonoitu öljy hampaan juurihoidon yhteydessä - uusi tutkimus

Otsonoitua öljyä on käytetty menestyksellisesti myös lasten hampaiden juurihoidon yhteydessä. Hiljattain julkaistussa intialaistutkimuksessa oli mukana 60 alaleuan infektoitunutta poskihammasta, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toisessa ryhmässä juurihoidon jälkeen hampaan juurikanava täytettiin sinkkioksidin ja eugenolin yhdistelmällä, kun toisessa ryhmässä eugenolin sijasta sinkkioksidin kanssa käytettiin otsonoitua öljyä. Lapsia tarkkailtiin säännöllisesti ja heidän lopputarkastuksensa oli 12 kuukauden päästä juurihoidosta. Sinkkioksidi-otsonoitu öljy oli yhdistelmänä parempi, ja sitä saaneissa onnistumisprosentti oli 93,3. Sinkkioksidi-eugenoliyhdistelmällä onnistumisprosentti oli vain 63,3. Tutkijat totesivatkin, että otsonoidun öljyn ja sinkkioksidin yhdistelmää voidaan pitää hyvänä vaihtoehtona täytemateriaaliksi infektoituneisiin hampaisiin.

Linkki PubMed-tietokantaan: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24197970

Uusi egyptiläinen tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta otsonilla

Tutkimuksessa itsessään oli useita osioita, joissa tutkittiin mm. haavojen sieni-infektioista eristettyjen kantojen herkkyyttä otsonille, ja otsonin mekanismeja. Otsoniterapian näkökulmasta merkittävin oli kliininen osio, jossa 60 potilaan diabeettisiä säärihaavoja hoidettiin otsoniterapialla. Potilaat jaettiin hoitojen perusteella kolmeen ryhmään. 1. ryhmän potilaita hoidettiin antifungaalisilla lääkkeillä sisältäen flukonatsolia 150 mg päivittäin 20 päivän ajan. 2. ryhmän potilaita hoidettiin otsoniterapialla. He saivat otsonia peräsuolihuuhteluna 10 mg:n kerta-annoksina (otsonipitoisuus 50 mg/l, tilavuus 200 ml), sekä paikallisena pussitushoitona, jossa hoidettava jalka suljettiin muoviseen pussiin, jonka sisällä kierrätettiin otsonia tunnin ajan (pitoisuus 60 mg/l). Tämän jälkeen haava vielä käsiteltiin otsonoidulla oliiviöljyllä. Kaikkiaan otsonihoitoa annettiin 20 sessiota. 3. ryhmä oli kontrolliryhmä, jossa potilaat eivät saaneet mitään erityistä hoitoa, vaan ainoastaan normaalia haavanhoitoa, kuten haavan puhdistusta ja siteiden vaihtoa. Potilaiden edistymistä tutkittiin kahden viikon välein kaikkiaan 14 viikkoa. Jo heti ensimmäisessä kontrollissa otsoniterapia osoittautui selvästi parhaaksi ja haavojen pinta-ala oli jo tuolloin otsoniryhmässä pienentynyt yli 20%. 14 viikon hoitojakson päätyttyä, otsoniryhmässä haavat olivat pienentyneet keskimäärin 93,27%, eli 140 cm2:sta aina 9,5 cm2:een. Antifungaalisilla lääkkeillä vastaavien haavojen koko pieneni keskimäärin 37,6% ja pelkällä perushoidolla 26%. Näin ollen otsoniterapia oli tällaisten diabeettisten säärihaavojen hoidossa ylivertainen, mikä ei ollut yllätys, sillä myös aiemmat tutkimukset ovat olleet yhtä rohkaisevia.

Linkki tutkimusartikkeliin: http://www.idb.hr/diabetologia/13no1-1.pdf

Tapauskertomus otsoni-autohemoterapian käytöstä epiduraalin hematooman aiheuttaman alaraajahalvauksen hoidossa

Spontaani selkärangan epiduraalin hematooma eli verenpurkauma on harvinainen tilanne. Se näkyy ensiksi äkillisenä kipuna selän alueella ja siihen liittyy sensorisia ja/tai motorisia häiriöitä. Kiinalaiset tutkijat esittivät juuri American Journal of Emergency Medicine –lehdessä tapauksen, jossa tällainen tapaus hoidettiin menestyksellisesti otsoni-autohemoterapialla. 26-vuotias mies saapui ensiapuun neljä tuntia kestäneen äkillisesti alkaneen voimakkaan selkäkivun vuoksi. Hänellä oli heikkoutta molemmissa jaloissa ja sitä seurasi alaraajahalvaus. Kolme päivää aiemmin potilaan selkä oli raskaan nostamisen vuoksi tullut tunnottomaksi. Mitään onnettomuutta tai kaatumista hänelle ei koskaan ollut tapahtunut. Ensiavun magneettikuvaus paljasti epiduraalisen verenpurkauman selkäydinkanavassa T1-T3 nikamien välillä, johon liittyi selkärangan kokoonpainumista. Hänelle suoritettiin pikainen nikamakaaren poistoleikkaus yläselän alueelta. Samalla verenpurkaus poistettiin. Alueella havaittiin verenvuotoa ja verisuonten epämuodostumisia. Alarajojen halvaus ei silti helpottanut, ja huolimatta muutamien refleksien toimivuudesta, T4-nikaman alapuolella tunto ei kohentunut. Koska potilaan toipuminen näytti hankalalta, hänelle suunniteltiin painekammiohappihoitoa, mutta koska sairaalassa ei ollut painekammiota, hänelle päätettiin kokeilla otsoni-autohemoterapiaa. Otsoniterapiaa päätettiin antaa päivittäin kymmenen päivän ajan. Viidentenä päivänä oikeassa sääressä havaittiin lihassupistumista ja myös varpaan koukistaminen onnistui hiukan. Hoitosyklin jälkeen potilas saattoi virtsata ja ulostaa, mutta ei hallinnut niitä. Tämän jälkeen potilaalle päätettiin antaa toinen otsoni-autohemoterapiakuuri, jonka jälkeen hän saattoi säädellä virtsaamistaan ja ulostamistaan. Tuolloin jaloissa oli jo 3/5-voimakkuus normaaliin nähden. Puolen vuoden jälkiseurannan aikana potilas kykeni kävelemään itsenäisesti ja tunnot paranivat yleisesti ottaen normaaleiksi.

Artikkelin tiedot PubMed-tietokannassa osoitteessa:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24602896

Uusi egyptiläinen tutkimus rintasyöpään liittyvän lymfedeeman hoidosta otsoniterapialla

Lymfedeema eli imunesteturvotus on sairaustila, jossa lymfajärjestelmän vaurion seurauksena nestettä pääsee kudosten ja solujen väliin aiheuttaen turvotusta. Varsinkin etäpesäkkeitä levittäneiden rintasyöpien hoidossa on tavallista, että osa imusolmukkeista ja imusuonista poistetaan leikkauksella. Samoin säteilytetyt imusolmukkeet voivat vaurioitua, jolloin niiden läpi ei imuneste pääse kulkemaan normaalisti. Tämän vuoksi jäljelle jääneet imusuonet eivät välttämättä kykene kuljettamaan riittävästi imunestettä yläruumiista. Tällöin aiheutuu yleisesti kudoksia turvottava kivulias lymfedeema.

Uudessa tutkimuksessa oli mukana 60 potilasta, jotka jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. Toista ryhmää hoidettiin otsoniterapialla ja fysikaalisella terapialla, joka käsitteli puristavia vaatteita, kuntouttavia harjoituksia ja ihonhoitoa. Toinen ryhmä sai samaa fysikaalista hoitoa, mutta ei otsoniterapiaa. otsoniryhmässä otsoni annosteltiin peräsuolihuuhteluna aluksi kolmesti viikossa kahden kuukauden ajan ja sen jälkeen vielä kahdesti viikossa kuukauden ajan. Kaikkiaan hoitoja tehtiin siis 32 kappaletta potilasta kohden.

Ihon ja ihonalaiskerroksen paksuus mitattiin Doppler-ultraäänimenetelmällä sekä hoitojen alussa että 12 viikon kuluttua hoitojen aloituksesta. Vaikka molemmissa ryhmissä havaittiin kohenemista, otsonia saaneilla tulokset olivat merkittävästi parempia (p < 0,05). Sekä raajojen nesteen väheneminen että raajojen läpimitan pieneneminen oli otsoniryhmässä selvästi suurempaa. Samoin ihon ja ihonalaiskerroksen paksuudet vähenivät otsoniryhmässä selvästi enemmän.

Tutkijat toteavatkin että otsoniterapia näyttää kliinisesti tehokkaalta keinolta vähentää raajojen tilavuutta sekä ihonalaiskerroksen paksuutta rintasyöpään liittyvässä lymfedeemassa. He suosittelivatkin, että otsonia voisi suositella lisähoidoksi nykyisin yleisesti käytettävien menetelmien rinnalle.

Linkki tutkimukseen:

http://www.ccsenet.org/journal/index.php/cco/article/view/26218