Eturauhassyövän hoidossa sädehoito on yksi tavallisista
hoitomenetelmistä. Sillä on kuitenkin joskus vaikeita sivuvaikutuksia, joista
yksi on vuotava peräsuolitulehdus. Säteilytettyjen alueiden tulehdukset ovat
usein vaikeasti parannettavissa. Otsoniterapialla on kuitenkin saatu apua
moniin sädehoitoon liittyviin komplikaatioihin ja sillä on myös hoidettu
suoliston tulehduksia menestyksekkäästi. Niinpä Las Palmasin
yliopistosairaalassa Kanariansaarilla tehtiinkin tutkimus 12
eturauhassyöpäpotilaan vuotavan peräsuolitulehduksen hoidosta otsonilla.
Potilaiden ikähaitari oli 64-77 vuotta. Heitä oli hoidettu perinteisin
menetelmin sisältäen niin lääkehoitoa kuin kolposkooppisia toimenpiteitä. Siitä
huolimatta peräsuolen verenvuodot jatkuivat. Potilaat saivat otsoniterapiaa
niin peräsuolihuuhteluna otsonikaasulla kuin paikallisena käsittelynä
otsonoidulla öljyllä. Peräsuolihuuhtelussa annosta nostettiin asteittain, mutta
tyypillisin otsonipitoisuus oli 20 mg/l ja käytetyn happi-otsoniseoksen
tilavuus oli 180-240 ml. Näitä hoitoja annettiin aluksi kahdesti viikossa ja potilaan
kliinisen olotilan kohennuttua hoitotahtia vähennettiin ja harvimmillaan se oli
kerran kuukaudessa. Keskimäärin potilaat saivat 38 otsoniterapiaa 13 kuukauden
aikana. Kahdeksalle potilaalle annettiin lisäksi otsonoitua öljyä, jota heitä
opastettiin annostelemaan omatoimisesti 1-2 kertaa päivässä.
Tulokset olivat hyviä. Ennen hoitoja 75% potilaista oli
aneemisia ja heidän keskimääräinen hemogobiiniarvonsa oli 11,1 g/dL. Hoitojen
päätyttyä vain 33% oli aneemisia ja keskimääräinen hemoglobiiniarvo oli 13,0
g/dL. Ennen otsoniterapiaa kaikkiaan 37 endoskooppista hoitoa oli suoritettu
kahdeksalle potilaalle. Hoitojen alettua vain neljä potilasta tarvitsi yhteensä
11 hoitoa. Verenvuotoja kuvaava CTCAE-toksisuusaste oli ennen hoitoja
keskimäärin 3, kun se hoitojen päätyttyä oli pudonnut arvoon yksi ja
viimeisessä jälkiseurannassa arvoon 0. Keskimäärin jälkiseuranta kesti 104
kuukautta, mutta joillakin potilailla pidempään. Yksikään potilas ei kuollut
eturauhassyöpään. Ainoastaan yhdellä havaittiin uusiutunut etäpesäke, joka
hoidettiin menestyksellisesti hormoni- ja sädehoidolla, ja tämäkin potilas oli
hengissä seitsemän vuoden jälkeisessä seurannassa. Tutkimus oli
potilasmäärältään suppea, eikä siinä ollut verrokkiryhmää, joskin sellainen
olisi ollut eettisesti kyseenalainen. Toisaalta potilaiden jälkiseuranta oli
pitkäkestoinen ja tarkka, mikä nostaa tutkimuksen arvoa. Tulosten perusteella
tutkijat uskoivatkin otsoniterapian olevan hyödyllinen sädehoidon aiheuttamien
vuotavien peräsuolitulehdusten hoitoon, ja se ansaitsisi tulla paremmin
tutkituksi laajemmissa satunnaiskontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa.
Linkki tutkimukseen:
