Uudehko kiinalainen tutkimus diabeettisten säärihaavojen hoidosta
otsonilla. Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 50 potilasta, jotka
jaettiin hoitojen perusteella kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sai
otsoniterapiaa, jossa haavaista jalkaa kaavittiin ja sen jälkeen
huuhdeltiin happi-otsoniseoksella suljetussa pussissa päivittäin 20
päivän ajan. Joka kerran jälkeen haavan sidottiin. Toinen ryhmä sai
perinteisiä hoitoja, joissa potilaiden haavat kaavittiin ja sidottiin
päivittäin sekä pidettiin huolta
haavojen riittävästä kosteudesta. Potilailta tutkittiin haavojen
paranemisnopeutta, ihon kollageenin määriä sekä useiden paranemista
edistävien kasvutekijöiden erittymistä haava-alueella. tulokset suosivat
selvästi otsonin käyttöä. Keskimäärin haavat pienenivät otsoniryhmässä
6,84 cm2 kun kontrolliryhmässä vain 3,19 cm2. Otsoniryhmän 25 potilaasta
kuudella haavat umpeutuivat täysin, 12:sta ne pienenivät yli 50%,
viidellä alle 50% ja kahteen hoito ei näyttänyt tehoavan.
Kontrolliryhmässä haavat umpeutuivat kolmella potilaalla, seitsemällä ne
pienenivät yli 50%, kuudella alle 50% ja yhdeksään hoito ei tehonnut.
Kaikki nämä tulokset suosivat otsonia ja erot ryhmien välillä olivat
tilastollisesti merkittäviä. Myös ihoa vahvistavia kollageenikuituja oli
otsonia saaneilla enemmän. Samoin kaikkien tutkittujen paranemista
edesauttavien kasvutekijöiden pitoisuudet nousivat otsoniryhmässä
selvästi enemmän. Tämä on erittäin merkittävä havainto, sillä
kasvutekijät ovat tunnetusti hyviä haavojen parantamisessa. Niiden
annosteleminen ulkoisesti on kuitenkin vaikeaa, sillä ne hajoavat
nopeasti, jolloin vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Otsonin avulla
stimuloitiin sisäsyntyistä kasvutekijöiden tuotantoa, jolloin niiden
vaikutus oli käytännössä jatkuvaa ja tutkijat itsekin olettivat sen
olleen tärkein syy otsoniryhmässä havaittuihin selvästi parempiin
tuloksiin. Valitettavasti liian monet yhä olettavat, että otsonin
pääasiallinen vaikutusmekanismi on sen antimikrobinen ominaisuus. Yhtään
vähättelemättä antimikrobisten ominaisuuksien vaikutusta tietyissä
sovellutuksissa, olen silti eri mieltä. Otsoniterapialla kun on hoidettu
menestyksellisesti lukuisia tauteja ja oireita, joihin ei liity mitään
infektiota. Mielestäni tämän tutkimuksen heikkous oli sen lyhyt
seuranta-aika. Kolmessa viikossa ehti toki tapahtua paljon, mutta olisi
ollut mielenkiintoista seurata, mitä olisi tapahtunut, jos hoitoja olisi
jatkettu jopa kolme kuukautta. Todennäköisesti umpeutuneita haavoja
olisi ollut paljon enemmän.
Linkki tutkimukseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti