Otsonoitu öljy emättimen bakteeri- ja hiivatulehduksen hoidossa – vertaileva tutkimus

 Miika Sallinen

16.7.2012

Emättimen hiivatulehdus on varsin tyypillinen aikuisten naisten vaiva. Hiivatulehduksen aiheuttaja on lähes aina emättimessä muutenkin tavattava Candida albicans -niminen hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdukselle altistavat esimerkiksi raskaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö, diabetes ja immuunivajaustilat. Myös tiukat vaatteet, hengittämättömät siteet tai suojat voivat lisätä oireilua. Laukaisevaa tekijää ei aina tunnisteta.

Hiivatulehduksen oireina ovat tyypillisesti kihelmöinti, polte sekä runsas valkovuoto. Nämä oireet eivät kuitenkaan ole varma merkki hiivatulehduksesta, sillä vastaavia oireita voi ilmetä muutenkin. Bakteeriperäiset emätintulehdukset on yleisesti ottaen hoidettavissa antibiooteilla, mutta ne eivät tehoa sieniin. Sienilääkkeet taas eivät vastaavasti tehoa bakteereihin. Näin ollen tulehduksen etiologia kannattaa varmistaa ennen hoidon aloittamista.

Otsonia ja otsonoituja öljyjä on menestyksellisesti käytetty erilaisten emätintulehdusten hoidossa. Valitettavasti aiheesta on saatavilla erittäin niukasti julkaistuja tutkimuksia. Chandra-D’Mello ym. (2001) hoitivat tulehdusperäistä hedelmättömyyttä erilaisilla otsoniterapioilla mukaan lukien otsonoidut öljyt. Myös Kuubassa on tehty ainakin yksi tutkimus sukuelinherpeksen hoidosta otsonoidulla auringonkukkaöljyllä (Grillo ym. 1990), mutta tähän tutkimukseen en ole itse päässyt tutustumaan. Eri kongresseissa on esitetty esimerkkejä erilaisten emättimen infektioiden hoidoista (esim. De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997), mutta niistä ei ole ilmestynyt täysmittaisia artikkeleita ainakaan englanninkieliseen kirjallisuuteen.

Kaivattu muutos tilanteeseen tuli viime vuoden lopulla. Tuolloin Italian Salernossa suoritettu tutkimus (Mainini ym. 2011) julkaistiin Clinical and Experimental Obstetrics & Gynegology -lehdessä. Tämäkään tutkimus ei ollut täydellinen, mutta ansaitsee silti tulla tunnetuksi myös suomalaiselle lukijakunnalle.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 100 potilasta. Heistä 50 muodosti tutkimusryhmän, jota hoidettiin otsonoidulla öljyllä ja glysyrheettihapolla. En ole löytänyt glysyrheettihaposta mainintaa suomen kielellä, joten sen nimi on oma käännökseni. Kyseessä ei kuitenkaan ole glyrritsiinihappo, joka on lakritsijuuresta eritetty makeutusaine. Glysyrheettihappo on kuitenkin lakritsihapon johdannainen ja siinä mielessä luonnontuote sekin. Sillä on myös havaittu olevan kipua lievittäviä, haavojen paranemista tehostavia sekä antimikrobisia vaikutuksia niin sieniä kuin tiettyjä bakteereitakin vastaan.

Tutkimusryhmää hoidettiin siis näistä kahdesta aineesta valmistetulla voiteella. Tällainen voide on toki teoriassa tehokasta, mutta tutkimukselliselta kannalta se on hieman ongelmallista. Kahden aineen seoksesta kun on mahdoton selvittää tarkasti, mikä osuus mahdollisista terapeuttista vaikutuksista on minkäkin komponentin ansiota. Lisäksi tutkimuksessa ei mainittu otsonoitujen tuotteiden vahvuutta tai glysyrheettihapon pitoisuutta. Itse asiassa otsonoituja öljyjäkin kutsuttiin lipohydroperoksideiksi, joskin myönnettiin kyllä, että ne on peräisin otsonoidusta öljystä. Vaikka tarkempaa tietoa aineen koostumuksesta ei annettu, sen kauppanimi ja toimittaja mainittiin, joten riippumattomat tutkijat voivat tarvittaessa toistaa kokeen.

Tutkimuksen naisilla oli bakteeri- tai sieniperäinen emätintulehdus. Kaikkiaan reilu kolmannes potilaista kärsi bakteeritulehduksesta ja loput hiivatulehduksesta. Mukaan ei huolittu henkilöitä, jotka olivat kahden viikon sisällä käyttäneet saippuoita, parfyymeja, deororantteja, spermisideja tai liukuvoiteita. Tutkimusryhmä hoidatti itseään kolmen päivän ajan glysyrheettihapon ja otsonoidun öljyn seoksella. He asettivat päivittäin voidetta sisältävän emätinpuikon sekä sivelsivät emättimeen ulkoisesti kolmesti päivässä kyseisellä voiteella. Kontrolliryhmä hoidatti itseään joko antibakteerisella metronidatsolilla (500 mg, antibiootti bakteerituleduksiin) tai antimykoottisella ekonatsolilla (150 mg, sienilääke hiivatulehduksiin). He hoitivat itseään asettamalla lääkettä sisältävän emätinpuikon päivittäin sekä sivelemällä lääkevoidetta ulkoisesti hoidettavalle alueelle kolmesti päivässä. Tätä tehtiin kuuden päivän ajan.

Heidän oireinaan oli valkovuotoa, kihelmöintiä ja poltetta. Kutakin oiretta naiset arvioivat neliportaisella asteikolla seuraavasti:

• 0 = ei oireita
• 1 = lievät oireet
• 2 = kohtalaiset oireet
• 3 = vakavat oireet

Lisäksi emättimestä otettiin mikrobinäytteet, jotka analysoitiin sekä ennen hoitoja että niiden jälkeen. Täydellinen vaste tarkoitti sitä, että mikrobiologiset tulokset olivat puhtaat ja oireet kadonneet. Osittainen vaste tarkoitti sitä, että mikrobitestit olivat puhtaat, ja oireita oli yhteensä korkeintaan kolmen pisteen arvoisesti (eli keskimäärin piste/oire). “Ei vastetta” -arvion saivat ne, joilla mikrobitestit olivat yhä positiiviset ja joilla luonnollisesti esiintyi vielä oireita. Ensimmäinen tarkastus suoritettiin 10 päivää hoitojen aloituksesta ja puolen vuoden kuluttua suoritettiin vielä pitkän ajan jälkiseuranta. Ensimmäiseen jälkiseurantaan saapui 46 tutkimusryhmästä ja 45 kontrolliryhmästä. Puolen vuoden jälkiseurantaan saapui 41 tutkimusryhmän potilasta ja 39 kontrolliryhmän potilasta.

Tulokset olivat molemmissa ryhmissä erinomaisia. Perinteistä lääkitystä saaneessa kontrolliryhmässä täydellinen vaste saavutettiin 80% potilaista ja osittainen vaste 8,9% potilaista. Näin ollen kokonaisvaste oli 89,9%. Otsonoitua öljyä ja glysyrheettihappoa saaneilla täydellinen vaste saavutettiin 56,5% potilaista ja osittainen 23,9% potilaista kokonaisvasteen ollessa 80,4%. Tuloksia on paremmin havainnollistettu kaaviossa 1.

 Kaavio 1. Potilaiden tulokset molemmissa ryhmissä. Täydellisen vasteen osalta ero oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei.

 Täydellisen vasteen osalta ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05), mutta kokonaisvasteen osalta ei (p > 0,05). Näin ollen perinteinen hoito näytti olevan tehokkaampaa – vai oliko sittenkään?

On toki myönnettävä, että suurempi joukko perinteistä lääkitystä saaneista naisista parani täysin ensimmäiseen 10 päivän tarkastukseen mennessä. Kokonaisvasteen osalta ero ei kuitenkaan ollut merkittävä. Käytännössä osittainenkin vaste tarkoittaa täydellistä paranemista, sillä siinäkin arviossa mikrobitestien oli oltava puhtaat. Vaikka osittaiseen vasteen saavuttaneilla potilailla vielä esiintyi oireita, on täysi syy olettaa, että heidän oireet olivat siitä huolimatta hyvää vauhtia katoamassa. Infektiota kun ei enää ollut. Näin ollen ero parantuneiden välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä. Kuuden kuukauden kuluttua jälkiseurannassa infektio oli uusiutunut 7,7% tutkimusryhmän potilaista ja 5,6% kontrolliryhmän potilaista. Ero ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Otsonoitu öljy + glysyrheettihappo vaikuttivat myös nopeammin. 83,8% potilaista polte ja syyhy lakkasivat tai helpottivat jo ensimmäisen vuorokauden aikana ja valkovuotokin 2-3 päivän kuluessa. Tosin perinteisellä lääkityksellä vastaava saavutettiin 77,5% potilaista, joten ero ryhmien välillä ei ollut merkittävä.

Lisäksi on huomioitava että perinteistä lääkitystä käyttäneet naiset hoitivat oireitaan kuuden päivän ajan. Otsonoitua öljyä ja glyserheettihappoa käyttäneet naiset hoitivat oireitaan ainoastaankolmen päivän ajan! Näin ollen tulokset ovat hämääviä. Todellisuudessa otsonoitu öljy + glysyrheettihappo olivat käytännössä yhtä tehokkaita kuin perinteinen lääkitys, vaikka niitä annettiin puolet lyhyempi aika.

Lisää tukea otsonoidun öljyn ja glyserheettihapon käytölle antavat havaitut sivuvaikutukset. Tätä yhdistelmää käyttäneet eivät kertoneet mistään sivuvaikutuksista puolen vuoden seurannan aikana. Sen sijaan kontrolliryhmässä sivuvaikutuksia sai 6,7% potilaista. Vaikka tuokaan määrä ei ollut suuri, ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä (p < 0,05).

Vielä yksi huomionarvoisa seikka tukee otsonoitujen öljyjen käyttöä perinteisten sienilääkkeiden sijaan. Otsonoitujen öljyjen antimikrobinen vaikutus on paljon laaja-alaisempi. Ne eivät tehoa pelkästään hiivasieniin, vaan myös bakteereihin mukaan lukien sellaiset, jotka ovat kehittyneet vastustuskykyisiksi useimmille antibiooteille. Otsonoidulle öljyille ei teoriassakaan voi kehittyä tällaista vastustuskykyä, sillä niiden vaikutus perustuu hapettumiseen. Vastaavia hapettimia on luonnossa esiintynyt jo ennen kuin siellä oli edes elämää. Koska anaerobiset mikrobit eivät ole kehittäneet vastustuskykyä hapettimia vastaan vuosimiljoonien kuluessa, ne eivät takuulla tee sitä muutamassa vuodessa tai edes vuosisadassa. Näin ollen otsonoitujen öljyjen käyttö on paljon riskittömämpää kuin sienilääkkeiden tai antibioottien, joista pahimmassa tapauksessa aiheutuu hyötyjen sijasta pelkkää haittaa. Lisäksi otsonoidut öljyt tehoavat myös viruksiin ja alkueläimiin. Näin ollen niiden käyttöä voidaan perustella niissäkin tapauksissa, joissa oireiden aiheuttajasta ei ole varmuutta.

Ja vielä huomautus. Otsonoidun öljyn ja glysyrheettihapon yhdistelmävoidetta ei ole Suomessa saatavilla. Sen sijaan otsonoitua öljyä on saatavilla otsonoidun oliiviöljyn muodossa kolmena eri vahvuutena sekä normaaivahvuista otsonoitua seesamiöljyä. Emättimen tulehtuneille limakalvoille ei tule käyttää vahvimpia tuotteita, vaan  mieto öljy on mielestäni kaikkein suositeltavinta, joskin normaalikin kelpaa. Sekin on vahvuudeltaan samaa luokkaa kuubalaisen Oleozonin® (otsonoidun auringonkukkaöljyn kauppanimi), jolla on saatu vastaavia erinomaisia tuloksia emätintulehdusten hoidossa (De las Cagigas ym. 1989, Morris & Menendez 1997).

Viitteet

Chandra-D’Mello, Rajani & Ronald D´Mello, Ozone Therapy in Female Infertility. In: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th – 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001.

De las Cagigas, T.; V. Bastard; S. Menéndez; M. Gomez & L. Eng, El aceite ozonizado en infecciones de la piel y su aplicación en el consultorio del médico de la familia. Revista CENIC Ciencias Biológicas 20(1-3), 81-84, 1989.

Grillo, R; L. Falcón; S. Menéndez & R. Daniel, Tratamiento del herpes simple genital con aceite ozonizado. Estudio preliminar. Revista Cubana de Medicina Militar 4(1): 58-60, 1990.

Mainini, G.; M. Rotondi & C. Scaffa, A new approach in the first-line treatment of bacterial and mycotic vulvovaginitis with topical lipohydroperoxides and glycyrrhetic acid: a comparative study. Clinical and Experimental Obstetrics & Gynecology 38(3): 243-246, 2011. Abstract

Morris, G. & S. Menendez, Oleozon in gynecology. Teoksessa: Abstracts: 2nd International Symposium on Ozone Applications. Havana, Cuba 24-26 March 1997. (Link)

Uutta palautetta White Swan -tuotteista

Postitetaan taas pari viimeaikaista käyttäjäpalautetta. Aina palautteen antajat eivät kirjoittele pitkiä juttuja, ja joskus niitä annetaan muiden asioiden ohessa. Eräs naisihminen kirjoitteli pidemmän kirjeen perään vielä seuraavaa:

”Olen hyvin tyytyväinen otsonoidun seesamiöljyn käyttäjä. Finnit ovat hävinneet ja kasvojen iho on kaikin puolin paremmassa kunnossa. Vuosia syömäni (tehottoman) Oricyklinin olen jättänyt pois. Ehkä hyvään tulokseen on auttanut myös se, että hankin otsonaattorin ja juon otsonoitua vettä aamuisin.”

Toinen nainen oli tilannut niin otsonoitua seesamiöljyä kuin otsonoituun sheavoihin perustuvaa voidettakin. Jälkimmäistä hän tilasi kaksi pulloa, joista apulaiseni epähuomiossa postitti vain toisen. Luonnollisesti asiakas lähetti siitä huomautuksen ja hyvityksenä lähetin hänelle ison 100 ml pullon puuttuvan 50 ml pullon sijasta. Kirjoituksensa yhteydessä hän kirjoitti vielä seuraavaa:

”Ja suurkiitos erinomaisista tuotteista. Ihollani on alkanut uusi elämä.”

Aina palautteet eivät siis ole pitkiä, eikä niiden sitä tarvitse ollakaan. Aina niitä on kuitenkin kiva saada. Mainittuja tuotteitahan saa mm. White Swanin verkkokaupasta: http://www.whiteswankauppa.fi/

Otsonoitu öljy toisen asteen palovammojen hoidossa – uusi tutkimus

Miika Sallinen 3.11.2013

Otsonoitujen öljyjen vaikutuksia on näillä sivuilla käsitelty runsaasti. Laajimmat tutkimukset koskevat jalka- ja kynsisientä (esim. Menéndez ym. 2002, 2008, 2010), mutta esimerkiksi haavojen tai erilaisten suusairauksien hoidossa öljyt ovat niin ikään osoittaneet hämmästyttävät tehonsa (esim. Kim ym. 2009, Patel ym. 2011, 2012). Palovammat ovat vähemmän tutkittu osa-alue. Ulkoista pussitushoitoa ja systeemisiä otsoniterapioita on toki palovammoihin käytetty, mutta otsonoiduista öljyistä ei tutkimustietoa juuri ole ollut saatavilla. Ainoa poikkeus lienee venäläistutkimus (Peretyagin ym. 2004), josta siitäkään en ole löytänyt kuin erään kongressissa esitetyn tutkimustiivistelmän.

Tämä tilanne muuttui, kun italialainen tutkimusryhmä (Campanati ym. 2013) teki hiljattain tutkimuksen aiheesta. Tutkijat päättivät verrata otsonoidun öljyn tehoa hyaluronihappoa sisältävään geeliin. Hyalyronihappo itsessään on tunnetusti tehokas ihoa parantava aine, ja siihen perustuu mm. tunnetut ryppyjä poistavat Restylane-hoidot.

Tämä tutkimus toteutettiin vertailemalla näitä kahta ainetta keskenään seuraavasti: Suurta palovammakohtaa hoidettiin otsonoidulla öljyllä (yksi tippa neliösenttiä kohden), jonka jälkeen voideltu alue peitettiin polyuretaanifilmillä, jonka tarkoitus oli estää öljyn leviäminen. Käytetty öljy oli Stildermin OZONIDI olio, joka ilmeisesti oli otsonoitua oliiviöljyä, mutta sen vahvuudesta ei mainittu. Tällainen hoito tehtiin ainoastaan toiselle puolelle palovammaa. Palovamman toista puolta hoidettiin hyaluronihappogeelillä (0,2%) annostelemalla sitä sormenkärjellinen hoidettavalle alueelle. Molempia aineita annosteltiin kerran päivässä kahden viikon ajan. Aineiden annostelusta vastasivat hoitajat, eivätkä potilaat itse tienneet, mitä hoitoa vamman kukin puoli oli saanut. Kaikkiaan sairaalassa oli tutkimusaikana vuosina 2011 ja 2012 yhteensä 195 palovammapotilasta, joista tutkimuksen kriteerit täytti 30. Heillä oli vertailuun sopiva toisen asteen palovamma tai useita. Taipumus keloideihin allergioihin tai tietyt taudit ja lääkitykset sulkivat myös pois suuren osan potilaista.

Tutkitut potilaat tarkastettiin ennen hoitoja sekä kuuden ja 12 viikon päästä niiden aloituksesta. Tärkeimmät tarkastukset tehtiin sairaalassa useilla laitteilla, mutta myös potilaiden omakohtaisia kokemuksia kuunneltiin. He vastasivat seuraaviin kysymyksiin: “Mikä osa palovammasta on kohentunut enemmän?”, Mikä paikallinen hoito on mukavampi?” ja “Mitä hoitoa itse suosisit?”.

Molemmilla aineilla saatiin hyvät tulokset. Seuraavassa on esitetty tulokset 12 viikon jälkeen pääpiirteittäin:

• Punoitus: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 2,16 arvoon 1,40. Otsonoidulla öljyllä arvosta 2,16 arvoon 1,23. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
• Kireys: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 1,53 arvoon 0,96. Otsonoidulla öljyllä arvosta 1,53 arvoon 0,50. Otsonoitu öljy oli siis tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
• Polte: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 1,36 arvoon 0,50. Otsonoidulla öljyllä arvosta 1,36 arvoon 0,36. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
• Kihelmöinti: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 2,24 arvoon 0,60. Otsonoidulla öljyllä arvosta 2,24 arvoon 0,40. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
• Neoangiogeneesi eli uudisverisuonimuodostus: Putosi hyaluronihappoalueella arvosta 12,13 arvoon 5,20. Otsonoidulla öljyllä arvosta 12,13 arvoon 4,46. Otsonoitu öljy oli siis hieman tehokkaampaa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
• Hyperpigmentaatio: Oli hoitojen lopussa otsonoidun öljyn alueella 1,1 ja hyaluronihappoalueella 1,5. Otsonoitu öljy oli parempaa ja tulos oli myös tilastollisesti merkittävä (p=0,03).

Toisin sanoen jokaisella tutkitulla osa-alueella otsonoitu öljy näytti olleen parempi. Silti vain hyperpigmentaation osalta tulos oli tilastollisesti merkittävä. Näin ollen voidaan todeta, että vaikka otsonoitu öljy näyttäisikin tulosten valossa hieman paremmalta, tätä ei sitovasti osoitettu, ja käytännössä aineilla ei liene suurtakaan eroa. Tämä oli myös hoidettujen potilaiden mielipide. 12 heistä piti otsonoitua öljyä parempana, kun hyaluronihappoa suosi 10. Kahdeksalla ei ollut tästä mielipidettä.

Vaikka otsonoitu öljy ei osoittautunut selvästi paremmaksi, tutkijat suosittelivat sitä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi sellaisiin tapauksiin, joissa hyperpigmentaation riski on suuri. Hyaluronihappo on lisäksi tunnettu tehokkuudestaan, joten sellaisen aineen voittaminen – vaikkakin niukasti – on loistava tulos jo itsessään. Kustannustehokkuusta ei tehty arviota, enkä sellaista voi tehdä itsekään, sillä en tiedä kunnolla vastaavien hyaluronihappovalmisteiden hintoja. Restylane-hoidoissa niiden hinta on järjestään satoja euroja, mutta vertailu ei ole tarkoituksenmukainen, koska niissä aineet ovat erilaisia injektoitavina annettavia geelejä ja toisaalta kustannukset tulevat suurelta osin myös itse hoitotyöstä. Yhden iholle levitettävän hyaluronihapposeerumivalmisteen hinnan löysin, joka oli 27,20 euroa 30 ml eli lähes tuplasti kalliimpi kuin 50 ml purkki normaalivahvuista otsonoitua öljyä (jota itse suosittelen palovammoihin). Otsonoitu öljy tulee siis halvemmaksikin, joskaan kummankaan tuotteen käyttö ei liene hinnasta kiinni eikä yhden aineen kokeilu sulje pois toistakaan.

Viitteet

Campanati, A; S. De Blasio; A. Giuliano; G. Ganzetti; K. Giuliodori; T. Pecora; V. Consales; I. Minnetti & A. Offidani, Topical Ozonated Oil Versus Hyaluronic Gel for the Treatment of Partial- to Full-thickness Second-degree Burns: A Prospective, Comparative, Single-blind, Non-randomised, Controlled Clinical Trial. Burns: Journal of the International Society for Burn Injuries 39(6): 1178-1183, 2013. Abstract

Kim, Hee Su; Sun Up Noh; Ye Won Han; Kyoung Moon Kim; Hoon Kang; Hyung Ok Kim & Young Min Park, Therapeutic Effects of Topical Application of Ozone on Acute Cutaneous Wound Healing. Journal of Korean Medical Science 24(3): 368–374, 2009. Abstract

Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón & N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract

Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B. Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008.

Menéndez, Silvia; Leopoldina Falcón & Yordana Maqueira, Therapeutic efficacy of topical OLEOZON® in patients suffering from onychomychosis. Mycoses 54(5): e272-e277 Abstract

Patel, Punit Vaibhav; Veerendra Kumar; Sheela Kumar G. D. Vidya & Amrita Patel, Therapeutic Effect of Topical Ozonated Oil on the Epithelial Healing of Palatal Wound Sites: a Planimetrical and Cytological Study. Journal of Investigative and Clinical Dentistry 2(4): 248–258, 2011.

Patel, Punit Vaibhav; Sheela Kumar; G. D. Vidya; Amrita Patel; Julian C. Holmes & Veerendra Kumar, Cytological Assessment of Healing Palatal Donor Site Wounds and Grafted Gingival Wounds after Application of Ozonated Oil: An Eighteen-month Randomized Controlled Clinical Trial, Acta Cytologica 56(3): 277–284, 2012. Abstract

Peretyagin, S. P.; S. A. Sokolov; S. I. Pylaeva; A. L. Struchkov; N. A. Kuvakina & V. V. Babushkin, Possibilities of ozonized oils (O´TRI) in the treatment of burns. Teoksessa: Proceedings of the 4th International Symposium on Ozone Applications, Ozone Research Center, Havana, Cuba 2004.

Miksi en enää valmista enkä suosittele supervahvaa otsonoitua oliiviöljyä

Miika Sallinen 21.11.2014

Hiljattain ilmoitin otsoniterapia.net-sivustolla erostani yrityksestä, jossa aiemmin olin osakkaana, ja perustaneeni uuden yrityksen, jonka päätoimialana ovat otsonoidut öljyt ja rasvat sekä niihin perustuva kosmeettiset voiteet. Tuossa ilmoituksessa mainitsin muutamista muutoksista, joista merkittävin oli supervahvan otsonoidun oliiviöljyn tuotannon lopettaminen. Toimiessani edellisessä yrityksessä, suosituin tuote oli supervahva otsonoitu oliiviöljy. Tämä epäilemättä johtui mielikuvasta, jonka perusteella supervahvan pitäisi olla myös supertehokasta. Tämänsuuntaisia mielikuvia myös minulla oli vuonna 2006, mutta sen jälkeen saatu käyttäjäpalaute, omat kokemukset ja uudet tutkimukset ovat muuttaneet mieleni täysin. Jopa siinä määrin, ettei kyseinen supervahva tuote ole enää lainkaan tuotannossa nykyisessä White Swan -yrityksessäni. Tässä artikkelissa perustelen sitä tarkemmin.

Otsonoidut kasviöljyt eivät sisällä lainkaan otsonia. Otsoni reagoi kasviöljyjen rasvahappojen kaksoissidosten kanssa muodostaen niin sanottuja otsonideja, joilla on vastaavia ominaisuuksia kuin itse otsonillakin, mutta ne ovat paljon stabiilimpia, ja säilytystavasta riippuen säilyvät kuukausista jopa vuosikymmeniin. Otsonin reaktio rasvahapon kaksoissidoksen kanssa on hyvin nopea. Varsinkin otsonoinnin alkupuolella, kun vapaita kaksissidoksia on vielä runsaasti jäljellä, lähes kaikki otsoni reagoi niiden kanssa. Kuitenkin otsonoinnin jatkuessa kaksoissidokset käyvät vähiin ja otsoni alkaa reagoida rasvoissa muiden funktionaalisten ryhmien kanssa. Tällöin alkaa syntyä enenevässä määrin erilaisia aldehydejä, ketoneja ja karboksyylihappoja. Esimerkkinä tällaisesta haitallisesta sivutuotteesta mainittakoon malonidialdehydi. Nämä sivutuotteet jopa vaimentavat öljyjen terapeuttisia vaikutuksia, ja lähinnä niiden vuoksi öljyihin tulee luonteenomainen epämiellyttävä haju. Niitä todennäköisesti saa myös syyttää joillekin harvoille ilmenevistä sivuvaikutuksista, kuten punoituksesta, kihelmöinnistä ja poltteesta. Epätoivotut yhdisteet saattavat myös reagoida hyödyllisten yhdisteiden kanssa, ja siten heikentää aineen säilyvyyttä. Näitä epätoivottuja ominaisuuksia syntyy kaikista eniten juuri supervahvaan öljyyn.

Myös eläinkokeissa on havaittu supervahvan öljyn heikompi teho normaalivahvuiseen verrattuna. Tämä tutkimus tehtiin Sienan yliopistossa Italiassa, ja siinä käytettiin seesamiöljyä, joiden vahvuuksia voidaan luonnehtia supervahvaksi, normaaliksi ja miedoksi. Tutkimuksen koe-eläiminä käytettiin hiiriä (36 kpl), joiden selkään tehtiin kuusi identtistä haavaa. Näitä haavoja hoidettiin otsonoimattomalla öljyllä sekä erivahvuisilla otsonoiduilla öljyillä. Lisäksi oli kaksi kontrollihaavaa, joita ei hoidettu millään. Varsinkin ensimmäisten kolmen päivän aikana juuri normaalivahvuinen öljy oli selvästi kaikkein tehokkainta. Tämä on erityisen tärkeää, sillä ensimmäiset 2-3 päivää ovat juuri tulehdusvaihetta, joka on syytä saada kuriin. Itse asiassa tuossa vaiheessa ainoastaan normaalivahvuinen öljy oli merkittävästi tehokkaampaa kuin otsonoimaton öljy. Se stimuloi niin sykliini D1:sta kuin verisuonten endoteelin kasvutekijää, joilla on merkittäviä kudoksen erilaistumista ja uusiutumista edesauttavia vaikutuksia. Supervahvalla öljyllä tätä ei havaittu, vaan se aiheutti liian suuren oksidatiivisen stressin, joka vaimensi näitä vaikutuksia (Valacchi ym. 2011). Toisin sanoen, ainakin tämän eläinkokeen perusteella juuri normaaliöljy on oikea valinta silloin, kun halutaan mahdollisimman hyvä kudoksia uusiva ja tulehdusta vaimentava vaikutus.

Toinen otsonoitujen öljyjen merkittävä vaikutusmekanismi on niiden kyky tehostaa ihon antioksidanttisuojausta lisäämällä erityisesti superoksididismutaasin (SOD) tuotantoa iholla. Jos supervahva öljy aiheuttaa liiallisen oksidatiivisen stressin estämään kudosta uusivia vaikutuksia, se tuskin on paras myöskään SOD:n tuotantoon. Tästä aiheesta minulla ei ole tutkimustietoa, mutta eräässä tutkimuksessa 10% otsonoitua kaakaovoita sisältänyt valmiste lisäsi eläinkokeissa SOD:n tuotantoa merkittävästi (Sánchez ym. 2011). Koska kaakaovoi itsessään sisältää selvästi vähemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja (ja siten myös vähemmän kaksoissidoksia), sitä ei edes voi maksimissaankaan otsonoida kuin ns. normaalivahvuiseksi. Jos 10% vahvuus tätä ainetta stimuloi SOD:n tuotantoa huomattavasti, siihen ei varmasti tarvita supervahvaa öljyä, vaan on todennäköisempää, että supervahva ainakin hetkellisesti jopa lisää oksidatiivista stressiä. Ei liene sattumaa, että tunnetuin ja eniten tutkittu tuote, eli Oleozon-kauppanimellä tunnettu otsonoitu auringonkukkaöljy on myös vahvuudeltaan jopa hieman omia normaaliöljyjäni miedompi.

Supervahvalla öljyllä on toki paremmat antimikrobiset ominaisuudet kuin laimeammilla öljyillä otsonoimattomista tuotteista puhumattakaan (Esim. Díaz ym. 2006). Silti esimerkiksi saamani käyttäjäpalautteen mukaan kaikki ne tapaukset, joissa öljyt ovat aiheuttaneet sivuvaikutuksia, ovat koskeneet juuri supervahvaa tuotetta. (Jos tarkkoja ollaan, niin jopa normaaliöljy on aiheuttanut ongelmia, mutta tarkemmissa tarkasteluissa ainakin tietämissäni tapauksissa syynä on ollut toinen valmiste, joka ei sopinut yhteen otsonoidun öljyn kanssa. Lisäksi normaaliöljy saattaa olla limakalvoille liian vahvaa, joihin mieto on varmempi vaihtoehto. Joka tapauksessa kokemukseni mukaan normaaliöljyllä sivuvaikutukset ovat hyvin harvinaisia.) Voimakkaan antimikrobiset ominaisuudet eivät myöskään ole paranemisen kannalta ratkaisevia, sillä myös miedommat öljyt ovat kyllin antimikrobisia tappamaan infektiot, vaikka se tapahtuukin jonkin verran hitaammin. Tämänkään vuoksi en enää näe perusteltuna tuottaa supervahvaa otsonoitua öljyä. Se on siinäkin mielessä riskialtis, että sen valmistuksessa pyrittiin saamaan öljyyn mahdollisimman paljon otsonia. Kun öljyn kaksoissidokset kuluvat loppuun epätoivottuja tuotteita alkaa syntyä kiihtyvällä nopeudella. Tässä mielessä ns. vahva öljy on parempaa. Se on antimikrobisilta ominaisuuksiltaan käytännössä supervahvan veroista, mutta sen valmistuksessa ei vielä pyritä täydelliseen otsonoinnin maksimointiin ja siksi epätoivottuja yhdisteitä sen valmistuksessa syntyy selvästi vähemmän. Vahvaa öljyä voikin suositella paikkoihin, joissa on sitkeä infektio, mutta jotka alueina eivät muuten ole kovinkaan herkkiä tai liian rikkoutuneita. Tällaisia oireita ovat lähinnä jalka- ja kynsisienet. Supervahvaa öljyä en suosittele enää mihinkään. Normaaliöljy on parasta muihin iho-ongelmiin ja limakalvoille mieto on varmin vaihtoehto.

Seuraavaksi aiheeseen, miksi juuri seesamiöljy? Samat Sienan yliopiston tutkijat jatkoivat kokeitaan. Uudemmassa tutkimuksessa (Valacchi ym. 2013) he eivät enää verranneet eri vahvuisten öljyjen parantavia ominaisuuksia, vaan otsonoinniltaan samanvahvuisten, mutta rasvahappokoostumukseltaan erilaisten öljyjen ominaisuuksia. Vertailussa oli otsonoitu oliiviöljy (rasvahapoissa pääosin yksi kaksoissidos), otsonoitu seesamiöljy (rasvahapoissa pääosin yksi tai kaksi kaksoissidosta noin suhteessa 1:1) sekä otsonoitu pellavansiemenöljy (rasvahapoissa pääosin kolme kaksoissidosta). Koe oli vastaava hiirien haavakoe kuin edellinenkin. Siinä otsonoitu seesamiöljy oli selvästi paras haavojen parantaja varsinkin varhaisessa tulehdusvaiheessa. Otsonoitu oliiviöljy tuli seuraavana ja otsonoitu pellavansiemenöljy oli huonointa. Tutkijat epäilivät syyksi otsonoidun seesamiöljyn suurehkoa linoleiinihappopitoisuutta, joka otsonoituna näyttää tuottavan hyvän terapeuttisen vasteen. Mikäli tämä teoria pitää paikkansa, silloin myös otsonoitu auringonkukkaöljy olisi vähintään yhtä tehokasta, sillä siinäkin on runsaasti linoleiinihappoa. Valitettavasti auringonkukkaöljyä ei tässä vertailussa ollut.

Säilyvyydeltään otsonoitu oliiviöljy on näistä vaihtoehdoista parasta. Vahvasti otsonoituna oliiviöljy kiinteytyy, mutta pysyy helposti levitettävänä, kun taas auringonkukkaöljy ja seesamiöljy muuttuvat ikävän tahmeiksi. Siksi vahvana öljynä oliiviöljy on selvästi käyttäjämukavin vaihtoehto. Kosmeettisissa voiteissa seesamiöljy ja auringonkukkaöljy ovat huonoja, koska ne hapettuvat nopeammin. Tätä asiaa voi estää käyttämällä ilmatonta pumppupulloa, mutta tällöinkään säilyvyys ei ole oliiviöljyn veroista. Joka tapauksessa varsinkin kylmässä säilytettynä ja pumppupulloon pakattuna niin otsonoitu seesamiöljy kuin auringonkukkaöljykin säilyvät pitkään. Seesami- ja auringonkukkaöljyt pysyvät juoksevina kylmässäkin jääkaapissa, joten ne tulevat helposti pumppupullosta ulos. Oliiviöljyn kanssa kiinteytyminen kylmässä voi aiheuttaa ongelmia, mutta se riippuu myös itse öljyn laadusta. Otsonoitu oliiviöljy on ollut suosituinta ja Suomessa parhaiten tunnettua. Auringonkukkaöljy taas on maailmalla kaikkein tutkituin ja siksi monet haluavat sitä Suomessakin. Enää en sitäkään tuota, sillä rakenteeltaam se on niin lähellä seesaamiöljyä, ettei molempia ole syytä pitää tuotannossa. Seesamiöljy onkin uusi tulokas, mutta edellisten eläinkokeiden perusteella kenties kaikkein paras.

Uudet White Swan -tuotteeni on pakattu 50 ml pumppupulloihin. Tilavuus voi kuulostaa pieneltä, mutta on kaikkea muuta. Otsonoidut öljyt ovat 100% rasvaa, ja siksi erittäin riittoisia pienen tipan levitessä laajalle alueelle. Vertailun vuoksi useimmat ihovoiteet sisältävät usein noin 15-30% rasvaa loppuosan ollessa vettä tai muita vesiliukoisia yhdisteitä. Tällä perusteella tuo 50 ml purkki on yhtä riittoisaa kuin 150-300 ml perusvoidetta, eli useimmilla käyttäjillä se kestää pitkään. Aiemmassa yrityksessäni olin tilaamassa 80 ml pumppupulloja, joiden ajattelin olevan eräänlainen kompromissivaihtoehto. Ne olivat suurehkoja otsonoiduille öljyille, mutta pienehköjä kosmeettisille voiteille. Olen noin puolen vuoden ajan käyttänyt tällaista pulloa otsonoitua seesamiöljyä, ja siitä on vielä noin 70% jäljellä, vaikka käytän öljyä kasvoihin noin kolmesti viikossa ja satunnaisesti muihinkin ilmeneviin iho-ongelmiin. Koska otsonoitujen öljyjen säilyvyys varsinkin lämpimässä on rajallinen, pidän 80 ml pulloa liian suurena ja sen kanssa on riski, että öljyn laatu huononee merkittävästi ennen kuin sisältö on loppunut. Siksi 50 ml pullo on ehdottomasti parempi vaihtoehto. Tämä on tiedonannoksi ostajille, jotka saattavat ihmetellä pullon pientä kokoa. Hinnaltaan tuote ei ole sen kalliimpaa pienessäkään pullossa ostettuna sillä olen tilannut pulloja suuren erän ja saanut ne sen verran edullisesti, ettei pienempi pullo ole ollut minulle syy nostaa tuotteen litrahintaa. Huomaa, että pullo on ilmaton malli eli sen pohja nousee sitä mukaa kun aine vähenee. Näin ollen ilman happi ei pääse hapettamaan ja heikentämään öljyä, mikä parantaa sen säilyvyyttä jonkin verran. Kosmeettiset voiteet eivät ole yhtä riittoisia, joten niitä myydään myös isommissa 100 ml pumppupulloissa, mutta myös pienemmissä 50 ml pulloissa.

Viitteet:

Díaz, Maritza F., Rebeca Hernández, Goitybell Martínez, Genny Vidal, Magali Gómez, Harold Fernández, and Rafael Garcés. “Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized Sunflower Oil.” Journal of the Brazilian Chemical Society 17, no. 2 (April 2006): 403–7.

Sánchez, Yaima, Maritza F. Díaz Gómez, Hernández Frank, Dayana Gil, and Gastón García. “Antioxidant Effects of an Ozonized Theobroma Oil Formulation on Damaged-Inflammatory Rat Skin.” Grasas Y Aceites 62, no. 1 (2011): 105–10.

Valacchi, Giuseppe, Yunsook Lim, Giuseppe Belmonte, Clelia Miracco, Iacopo Zanardi, Velio Bocci, and Valter Travagli. “Ozonated Sesame Oil Enhances Cutaneous Wound Healing in SKH1 Mice.” Wound Repair and Regeneration: Official Publication of the Wound Healing Society [and] the European Tissue Repair Society 19, no. 1 (February 2011): 107–15.

Valacchi, G., I. Zanardi, Y. Lim, G. Belmonte, C. Miracco, C. Sticozzi, V. Bocci, and V. Travagli. “Ozonated Oils as Functional Dermatological Matrices: Effects on the Wound Healing Process Using SKH1 Mice.”International Journal of Pharmaceutics 458, no. 1 (December 15, 2013): 65–73.

Taas uutta palautetta ruusufinnin hoidosta otsonoidulla öljyllä ja voiteella

Viimeaikoina postituksia on tullut havakseltaan. Selityksiä toki löytyy, kuten uusien toimitilojen remontointi ja käyttöönotto. Siitä huolimatta useimminkin voisin kirjoitella, ja yritän parantaa tapani. Varsinkin käyttäjäpalautteet ovat olleet pidettyjä, joten kirjoitan vaihteeksi taas sellaisen, joka tuli sähköpostiini jo muutama kuukausi sitten eräältä reilut 30-vuotiaalta naishenkilöltä:

”Yleensä en kirjoittele mitään palautteita, mutta nyt oli suorastaan pakko. Olen kärsinyt ruusufinnistä viimeiset 14 vuotta. Ihoa on tutkinut monet ihotautilääkärit ja olen syönyt vuosien saatossa monetkin antibioottikuurit ja käyttänyt erinäisiä lääkevoiteita. Tauti on aina palannut ja sen olenkin jo hyväksynyt, että se on krooninen riesa. Viime kerralla lääkäri sanoi antavansa seuraavaksi roaccutan-kuurin, mikäli oireet palaa. Olin jo aikeissa mennä taas lääkärin puheille, mutta googletellessa törmäsin näihin öljyihin. Luin kaikki mahdolliset tekstit ja ajattelin, että no yksi kokeilu tässä ei enää voi asiaa ainakaan pahentaa, että annetaan putelille mahdollisuus. Nyt 2 viikon jälkeen en voi kuin ihmetellä ihoa. Se näyttää samalta kuin lääkekuurien loppuvaiheissa, eli melkein terveeltä. "Melkein" siksi, että punoituksesta tuskin pääsen ikinä eroon, mutta kaikki pienet näppylät ja tulehtuneen näköinen iho on poissa!!! Ja muutenkin iho tuntuu pehmeältä, ei hilseile eikä ole karhea. Ostin aluksi oliiviöljy-version (kaupassa ei ollut seesamiöljy-versiota ja olin malttamaton saamaan pullon heti kokeiluun) ja muutaman päivän päästä siitä hain myös shea-voiteen päiväkäyttöön meikin alle.

Terveisin: NN”

Ja taas jälkikommenttini: Henkilön palaute ei yllätä, sillä vastaavia on tullut säännöllisesti jo useita. Hän oli lukenut artikkeleitani, ja olisi valinnut otsonoidun seesamiöljyn oliiviöljyn sijaan, jonka minäkin olisin tehnyt. Otsonoitu oliiviöljykään ei toki huono vaihtoehto ole, vaikka se ihon uudistajana on tutkitusti jonkin verran heikompaa. Voiteen hän oli jälkeenpäin hakenut päiväkäyttöön. Voiteen nimeä hän ei maininnut, mutta White Swanin hoitava kosteusvoide shea on oma suosikkini ja se on jonkin verran pehmeämpi kuin kaakaovoihin perustuva versio. Hän kertoo käyttäneensä voidetta meikin alla, mihin se hyvin soveltuukin, toisin kuin paljon rasvaisemmat puhtaat otsonoidut öljyt. Koska White Swan -voiteet imeytyvät öljyjä syvemmälle, ne tehostavat öljyjen vaikutuksia edelleen, ja senkin vuoksi niiden käyttö on perusteltua. Kaikkia mainittuja tuotteita saa verkkokaupasta: http://www.whiteswankauppa.fi/

Meikkitaiteilija Piia Hiltunen sai ihottumansa kuntoon otsonoidulla oliiviöljyllä.

Hiljattain Elle Style Awards –gaalassa vuoden meikkitaiteilijaksi valittu Piia Hiltunen kertoi meikkaus- ja ihonhoitovinkkejä Iltalehden Tyyli.comille. Piia listasi kuusi suosikkituotettaan, joista White Swanin normaali otsonoitu oliiviöljy oli listalla. Tuotteesta artikkelissa kerrotaan seuraavaa: 

”Piia paljasti viime syksynä ihastuneensa monen kollegansa tavoin otsonoituun oliiviöljyyn, jonka kehutaan auttavan tehokkaasti erilaisiin iho-ongelmiin.

- Ihottuma, joka oli vaatinut useita kortisonikuureja, katosi kolmessa viikossa, kun aloin käyttää otsonoitua oliiviöljyä, Hiltunen hehkuttaa.”

 

Tässäkin postauksessa harmittelen, että juuri otsonoitu oliiviöljy sai taas paljon julkisuutta. Niin hyvää kuin se onkin, on otsonoitu seesamiöljy tutkimuksissa uudistanut ihoa pa parantanut haavoja vieläkin nopeammin. Lisäksi seesamiöljy on käyttömukavuudeltaan parempaa, ja useimmat molempia kokeilleet valitsevat pääosin sen. Otsonoitu oliiviöljykin on toki hyvä vaihtoehto, ja kasvoille suositukseni on normaalivahvuinen versio. Molemmat öljyt ovat rasvaisia ja hajultaan epämiellyttäviä, minkä vuoksi niitä käytetään useimmiten öisin. Päiväkäyttöön otsonoituun sheavoihin perustuva White Swanin hoitava kosteusvoide shea joko hajusteeella tai ilman on paljon miellyttävämpi vaihtoehto. Sitä voi käyttää myös meikin alla. Kaikkia mainittuja tuotteita saa mm. White Swanin verkkokaupasta.