Miika Sallinen 22.8.2026
Johdanto
Kirjoitin jokin aika sitten artikkelin syöpien hoidosta otsonoidulla öljyllä. Artikkeli perustui italialaiseen tutkimukseen (Izzotti ym. 2022), jossa oli tutkittu erityisesti suun kautta nautitun otsonoidun öljyn vaikutuksiin erilaisten syöpien tukihoitona. Tulokset olivat erinomaisia, ja esimerkiksi glioblastooman kaltainen erittäin tappava syöpä – samoin kuin useat muut vakavat syövät - olivat usein jopa parannettavissa otsonoidun öljyn kanssa. Otsonoitu öljyä käytettiin tehostavana lisähoitona, ja potilaat saivat sen lisäksi myös perinteisiä hoitoja, kuten sädehoitoa ja/tai kemoterapiaa. Pelkillä perinteisillä menetelmillä ei kuitenkaan päästä läheskään vastaaviin tuloksiin, joten useissa tapauksissa juuri otsonoitu öljy antoi sen ratkaisevan avun, jolla syöpä saatiin nujerrettua tai vähintään sen eteneminen pysäytettyä.
Vaikka kyseessä on toistaiseksi ainoa kliininen tutkimus, jossa otsonoidun öljyn tehoa on tutkittu syöpiin ihmispotilailla, on aiheesta tehty jo useitakin laboratoriotutkimuksia ympäri maailmaa. En näitä tutkimuksia halunnut sisällyttää edellä mainittuun syöpäkirjoitukseen, sillä siitä olisi tullut turhankin pitkä, vaan päätin tehdä niistä erillisen artikkelin.
Näiden tutkimusten laatu vaihtelee, ja muutamissa on pahoja puutteita erityisesti öljyn otsonointisteen raportoinnissa. Silti kokonaisuudessaan nämä tutkimukset tukevat ajatusta, jonka mukaan otsonoitu öljy voisi toimia syöpälääkkeenä. Käyn tässä artikkelissa lyhyesti läpi aiheesta tehdyt tutkimukset, joissa on tutkittu otsonoitujen öljyjen vaikutuksia syöpäsoluihin laboratorio-olosuhteissa.
Italialainen Genoan yliopiston tutkimus keuhkosyöpä- ja glioblastoomasoluista
Mainitsin juuri professori Alberto Izzottin (2022) johdolla tehdystä tutkimuksesta, jossa otsonoitu öljy oli osoittautunut tehokkaaksi tukihoidoksi ihmispotilailla vakavissakin syöpätyypeissä. Tämä tutkimus sisälsi myös laboratoriokoeosion, jossa tutkijat havainnollistivat, miten syöpäsolususpensioon johdettu otsonoitu öljy tunkeutuu tehokkaasti syöpäsolujen solukalvon läpi aiheuttaen niissä apoptoosin eli kontrolloidun itsemurhan. He tutkivat keuhkosyöpäsoluja ja glioblastoomasoluja, joista jälkimmäiset olivat edellisiä herkempiä otsonoidun öljyn vaikutuksille. Tätä tutkimusta käsittelin tarkemmin aiemmassa artikkelissa.
Japanilainen tutkimus melanoomasta
Japanilaiset Hokkaidon yliopiston tutkijat (An ym. 2025) tutkivat otsonoidun oliiviöljyn vaikutusta ihmisen melanoomasoluihin, ja vertasivat tuloksia tavalliseen oliiviöljyn. Otsonoidusta oliiviöljystä kerrottiin kauppanimi, mutta muuten sen vahvuutta tai ominaisuuksia ei tutkittu. Varsinkin otsonoidun oliiviöljyn kohdalla öljy otsonoidaan usein vahvaksi. Useimmilla valmistajilla kun ei ole keinoja öljyn vahvuuden määrittämiseen, joten he otsonoivat öljyä käytännössä niin kauan, kunnes se ei enää ota vastaa otsonia. Otsonoidusta oliiviöljystä tulee tavallisesti kiinteää salvaa. Se ei ole ihanteellisin esimerkiksi ihon uudistajana, mutta esimerkiksi antimikrobiset ominaisuudet kasvavat otsonointiasteen mukana, ja samaa voi olettaa myös öljyn vaikutuksista syöpäsoluja vastaan.
Koska otsonoitu oliiviöljy oli todennäköisesti vähintään kohtalaista tuotetta, eivät tuloksetkaan yllättäneet. Sen vaikutuksesta melanoomasolujen liikkuminen ja erilaistuminen lakkasi kokonaan, mitä ei havaittu otsonoimattomalla oliiviöljyllä. Vaikutusmekanismiksi tutkijat määrittelivät niin sanotun ferrotroopisen apoptoosin, eli otsoitu öljy pani syöpäsolut ohjelmoimaan oman itsemurhansa. Kiinnostuneet löytävät kyllä lisätietoja tutkimuksen menetelmistä alkuperäisartikkelista. Artikkelin pohdintaosiossa tutkijat pitivätkin otsonoitua oliiviöljyä potentiaalisena lääkeaineena melanoomaan. Ei pelkästään kasvainten hoitoon, vaan myös ehkäisemään melanooman etäpesäkkeiden syntymistä.
Egyptiläinen tutkimus melanoomasta
Seuraava tutkimus (Fahmy ym. 2022) tehtiin Egyptissä, ja siinäkin käsiteltiin melanoomasoluja. Tutkimuksen erikoisuutena oli se, että siinä vahvaa otsonoitua oliiviöljyä lisättiin niosomeihin, eli eräänlaisiin nanokokoisiin vesirakkuloihin. Vesiliukoisinä nämä vesirakkulat saattoivat kuljettaa otsonoitua oliiviöljyä syvemmälle ihoon. Niiden tunkeutuvuus ihoon vuorokauden aikana oli noin kolme kertaa tehokkaampaa kuin pelkällä otsonoidulla öljyllä itsessään. Vesiliukoisuus teki näistä nanokapseleista myös läpäisevämpiä solukalvoon, joten niiden avulla otsonoitua oliiviöljyä saatettiin kuljettaa tehokkaammin myös syöpäsolujen solukalvon sisään. Tällainen nanokapseloitu otsonoitu oliiviöljy tappoikin melanoomasoluja noin tuplasti pienemmissä pitoisuuksia kuin nanokapseloimaton otsonoitu oliiviöljy, joka sekin toki oli melanoomasoluja vastaan tehokas.
Tällainen nanokapselointi avaa toki uudenlaisia näkymiä, jos ja kun otsonoituja öljyjä aletaan käyttää syöpälääkkeinä laajemmin. Esimerkiksi minä en kuitenkaan pysty sellaisia laboratoriossani tekemään, ja nähtäväksi jääkin, milloin tällaisia hoitoja saadaan edes alustavasti käyttöön Suomessa.
Turkkilainen tutkimus Melanoomasta
Turkissakin on tehty tutkimus otsonoidun öljyn vaikutuksesta melanoomasoluihin (Yalcin ym. 2022). Tässä tutkimuksessa käytetty otsonoitu öljy ei edellisen tavoin ollut nanokapseloitua, mutta öljystä oli tehty nanoemulsio, jossa hyvin pieniä öljypisaroita oli vesiliuoksessa. Näiden valmistus on selostettu toisessa artikkelissa (Tigli Aydin ym. 2018).
Tutkimuksessa käytettiin hiirien B-16 melanoomasoluja, joita viljeltiin solususpensioissa. Näihin suspensioihin johdettiin otsonoitua öljyä nanoemulsiona viitenä eri pitoisuutena ja niitä altistettiin kolmen kokoisille säteilyannoksille. Mukana oli myös verrokkisuspensiot, joissa soluja ei säteilytetty. Kaikkiaan tutkimuksessa oli siis 20 ei näytettä.
Tuloksista voidaan mainita, että otsonoitu hidasti melanoomasolujen kasvua ja jakautumista. Solujen DNA:n synteesi häiriintyi ja niiden jakaantuminen väheni. Tämä vaikutus tehostui edelleen, kun säteilyannosta suurennettiin. Otsonoitu öljy lisäsi merkittävästi reaktiivisten happiyhdisteiden tuotantoa soluissa, ja suurimmillaan niiden määrä jopa viisinkertaistui. Juuri syöpäsoluille tämä on erityisen haitallista, sillä niillä ei ole juuri lainkaan antioksidantteja suojaamassa näiltä yhdisteiltä. Niinpä tutkijat päättelivätkin, että tämä oli merkittävä mekanismi, jolla otsonoitu öljy heikensi syöpäsolujen kasvua ja jakautumista.
Turkkilainen tutkimus paksusuolen syöpäsoluista
Turkissa on tehty myös tutkimus, jossa otsonoitu oliiviöljy väitetysti tehosi paksusuolen syöpäsoluihin. Tutkija (Yilmaz ym. 2024) valmistivat niin otsonoitua vettä kuin otsonoitua oliiviöljyäkin, ja tutkivat niiden vaikutuksia sekä terveisiin soluihin että syöpäsoluihin. Molemmissa havaittiin, että otsonoitu neste tappaa syöpäsoluja jättäen terveet solut henkiin.
Tutkimuksessa on kuitenkin yksi selkeä ongelma. Tutkijat valmistivat niin otsonoidun veden kuin otsonoidun oliiviöljynkin itse. Otsonipitoisuudet eri tuotteissa vaihtelivat 1,25-10ppm välillä. Otsonoidun veden kohdalla tämä on mahdollista, mutta otsonoidun öljyn kohdalla ei! Oliiviöljyn rasvahappojen kaksoissidokset reagoivat otsonin kanssa välittömästi, joten tuossa öljyssä ei tietenkään ollut lainkaan otsonia. Sellainen olettaminen osoitti, etteivät tukijat itsekään tienneet, millaisen aineen kanssa toimivat.
Toki öljyyn muodostui otsonideja, joilla on otsonin kanssa vastaavia ominaisuuksia. Artikkelissa ei kuitenkaan mainittu, paljonko otsonia öljyyn johdettiin, tai millainen otsonidien määrää kuvaava peroksidiarvo öljystä mitattiin. Niinpä otsonidien pitoisuus jäi täysin mysteeriksi. Tilastollisesti merkittävästi syöpäsoluihin tehosi vain kaikkein vahvimmin otsonoidut öljyt, mutta edellä mainitun syyn takia, niiden todellisesta vahvuudesta ei ole mitään tietoa. Jos tarkoituksena oli tehdä vain ppm-pitoisuuksia (miljoonasosia) otsonia öljyyn, ei otsonia ilmeisesti johdettu öljyyn juuri lainkaan verrattua oikein otsonoituihin öljyihin. Jos tällainen äärimmäisen laimeastikin otsonoitu öljy tehosi syöpäsoluihin edes jotenkin, se toki kertoo toki jotain näiden öljyjen vaikutuksesta. Tutkimuksen ongelmien vuoksi, en tästä tutkimuksesta silti varmoja johtopäätöksiä tekisi.
Saudi-Arabialaiset tutkimukset koskien useita eri syöpäsoluja
Saudi-Arabiassa on yhden tutkimusryhmän toimesta tehty tähän mennessä ainakin neljä eri tutkimusta koskien otsonoitujen öljyjen vaikutuksista syöpäsoluihin. Kaikki tutkimukset on tehty pääpiirteittäin samalla tavalla ja niissä on tehty myös samat virheet. Niinpä näenkin järkevänä käsitellä nämä tutkimukset yhtenä kokonaisuutena sen sijaan, että käsittelisin ne yksityiskohtaisesti erikseen.
Kaikissa tutkimuksissa käytettiin otsonoitua kasviöljyä, joka vaihteli tutkimuksesta riippuen. Se otsonoitiin sähköionisaatiogeneraattorilla, joka ei minulle nimenä kerro mitään. Se voi tarkoittaa koronapurkaustekniikkaa tai kylmäplasmatekniikkaa tai jotain muuta. Generaattorin tuottaman otsonin pitoisuutta ei mainittu yhdessäkään tutkimuksessa. Öljyyn johdetun kaasun virtausnopeus taas vaihteli 0-8 l/min välillä. 0,5-1,0 litran öljymäärää otsonoitiin 4-6 tuntia tutkimuksesta riippuen. Näin epäselvän raportoinnin vuoksi on tälläkin kertaa lähes täysi mysteeri, minkä vahvuiseksi öljy otsonoitiin, ja epäilemättä vahvuus myös vaihteli eri tutkimuksissa, minkä selvitän pian tarkemmin. Maksimissaan kuuden tunnin otsonoinnilla ei kuitenkaan saada kovin vahvaa tuotetta edes tehokkaalla otsonigeneraattorilla. Vaikka generaattorin tuottama pitoisuus olisi ollut suuri (noin 40 mg/l), jäisi nämä öljyt silti laimeammiksi kuin esimerkiksi oman yritykseni mieto otsonoitu oliiviöljy. Terapeuttisia ominaisuuksia miedommallakin öljyllä voi silti olla.
Nämä öljyt analysoitiin kaikissa tutkimuksissa kaasukromatografia-massaspektrometrialla, joissa öljyjen komponentit eristetään ja ainakin teoriassa myös analysoidaan. Tulokset olivat kuitenkin sinänsä outoja, ettei niissä näkynyt lainkaan otsonin tärkeimpiä reaktiotuotteita, kuten otsonideja ja hydroperoksideja. Toisaalta otsonoitu öljy sisälsi joskus alkuperäistäkin öljyä suuremmat osuudet mm. oleiinihappoa ja skvaleenia, joiden tulisi kadota otsonoinnin aikana. Todennäköisesti näin kävikin, mutta tutkijoilla ei ollut tarkempaa tietoa otsonoinnista ja siinä tapahtuvista reaktioista. Sen vuoksi he ilmeisesti tulkitsivat väärin spektreissä näkyviä yhdisteitä. Tämän vuoksi tutkimusten analyysiosioista ei voi tehdä juuri muuta johtopäätöstä, kuin että jotain reaktiivista kaasua öljyyn johdettiin, sillä lähtöaineen ja lopputuotteen koostumukset kyllä erosivat toisistaan. Öljyistä ei kuitenkaan analysoitu peroksidiarvoa, joka on ainoa kunnon keino sen otsonointiasteen määrittämiseksi. Niinpä tutkimuksen analyysitkään eivät kerro, millaista öljyä niissä käytettiin.
Kaikissa tutkimuksissa testattiin otsonoidun öljyn antimikrobisia ominaisuuksia eri mikrobeja vastaan sekä niiden antineoplastisia ominaisuuksia eri syöpäsoluja vastaan. Vaikka antimikrobiset vaikutukset eivät ole tämän artikkelin aihe, käsittelen niitä yhdestä syystä: Juuri niiden perusteella pystyn edes hieman arvioimaan, oliko öljy otsonoitu olemattoman heikosti, vai edes hiukankin tehokkaammin. Yhdessäkään tutkimuksessa kun öljy ei ollut kunnolla otsonoitua.
Seuraavaksi menen itse tutkimuksiin. Ensimmäisessä niistä (Al-Rajhi ym. 2024) tutkittiin otsonoidun mustakuminaöljyn vaikutusta paksusuolen syöpäsoluihin. Antimikrobisia ominaisuuksia tutkiessa, otsonoitu mustakuminaöljy ei eronnut otsonoimattomasta öljystä juuri lainkaan, kun tutkittiin mikrobiviljelmässä halkaisijaa, jolta alalta mikrobitoiminta oli heikentynyt. Kun tutkittiin pienimpiä mikrobikasvua hidastavia pitoisuuksia ja mikrobit tappavia pitoisuuksia, huomattiin, että otsonoitu oljy oli pääasiassa tehokkaampaa. Silti esimerkiksi Salmonella-bakteerin tai Candida Albicans -hiivasienen osalla ei kasvua hidastavassa pitoisuudessa havaittu eroa otsonoidun ja otsonoimattoman öljyn välillä. Tästä voidaan päätellä, että tämä öljy oli hyvin laimeasti otsonoitua.
Niinpä ei olekaan ihme, että tulokset syöpäsolujen kanssa olivat heikkoja. Otsonoitu öljy toki tappoi syöpäsoluja tehokkaasti varsinkin suurempina pitoisuuksia, mutta niin teki myös otsonoimaton öljy. Itse asiassa jälkimmäinen oli jopa hiukan tehokkaampi. Se ei sinällään ole ihme, sillä elävät solut tarvitsevat kasvaakseen vettä, ja liika määrä öljyä on niille haitallista. Joka tapauksessa tämä tutkimus ei varsinaisesti havainnollistanut otsonoidun öljyn tehoa syöpäsoluja vastaan, mutta se selittynee sillä, että öljy oli käytännössä olemattomasti otsonoitua.
Seuraava saman tutkimusryhmän tutkimus (Alsamalah ym. 2025) käsitteli otsonoitua kurpitsansiemenöljyä, jota käytettiin eturauhasen syöpäsoluja vastaan. Tässä tutkimuksessa antimikrobisia ominaisuuksia tutkittiin ainoastaan Helicobacter Pyloria vastaan. Otsonoitu öljy heikensi bakteeritoimintaa suuremmalta alalta kuin vastaava otsonoimaton öljy. Myös bakteerikasvua hidastava pitoisuus ja bakteereita tappava pitoisuus olivat otsonoidulla öljyllä selvästi pienemmät. Siitä voidaan päätellä, että tämän tutkimuksen otsonoitu öljy oli enemmän otsonoitua kuin edellisessä tutkimuksessa.
Niinpä ei olekaan ihme, että tämä öljy oli jo selvästi tehokkaampaa eturauhasen syöpäsoluja vastaan. Otsonoidun öljyn IC50-arvo oli oli 75 mcg/ml, kun se otsonoimattomalla öljyllä oli 453 mcg/ml. Näin ollen otsonoitu öljy hidasti syöpäsolujen kasvua yli kuusi kertaa pienemmässä pitoisuudessa. Myös syöpäsoluja tappava vaikutus oli otsonoidulla öljyllä selvästi parempi kaikissa tutkituissa pitoisuuksissa.
Kolmannessa tutkimuksessa (Al-Rajhi ym. 2025) tutkittiin otsonoidun maapähkinäöljyn vaikutusta paksusuolen syöpäsoluihin. Kyseinen öljy oli antimikrobisilta ominaisuuksiltaan tehokasta kaikkia tutkittuja mikrobeja vastaan, ja oli selvästi tehokkaampaa kuin otsonoimaton öljy. Tämä havaittiin myös C. Albicans -hiivasienen kohdalla – toisin kuin tutkijoiden ensimmäisessä tutkimuksessa. Siitä voi päätellä, että tämä öljy oli enemmän otsonoitua.
Vaikutukset syöpäsoluja vastaan olivat niin ikään paremmat kuin otsonoimattomalla öljyllä. Suurissa pitoisuuksissa otsonoimatonkin öljy oli varsin tehokasta, mutta varsinkin pienemmissä pitoisuuksissa erot olivat selvempiä suosien otsonoitua öljyä. Kun tutkittiin öljyjen vaikutuksia terveisiin soluihin, tulokset olivat päinvastaisia. Riittävän suuri pitoisuus mitä tahansa kasviöljyä saa terveet solut kärsimään, mutta ne sietivät selvästi paremmin otsonoitua öljyä kuin otsonoimatonta öljyä. Pieninä pitoisuuksina otsonoitu öljy kuitenkin vaikutti soluihin suotuisammin.
Toistaiseksi viimeisin samojen tutkijoiden tutkimus aiheesta käsitteli otsonoitua kookosöljyä (Almuhayawi ym. 2025). Sitä tutkittiin A-413 syöpäsoluihin, jotka ovat ihmisen ihokarsinoomasoluja. Kookosöljy itsessään sisältää vain noin 10% tyydyttymättömiä rasvahappoja, joiden kanssa otsoni muodostaa otsonideja, jotka ovat näiden öljyjen tehoaineita. Vaikka kookosöljyn otsonoisikin aivan maksimiin, se olisi silti varsin miedosti otsonoitua. Tämä öljy kuitenkin näytti olevan kutakuinkin maksimiin otsonoitua kookosöljyä, sillä ainakin antimikrobisessa testissä Helicobacter pyloria vastaan se oli selvästi tehokkaampi kuin otsonoimaton kookosöljy ja verrokkina ollut antibiootti.
Myös vaikutukset A-413-syöpäsoluja vastaan olivat selkeitä ainakin suuremmilla pitoisuuksilla tätä öljyä. Kuitenkin tulokset jokaisella pitoisuudella olivat täysin identtisiä otsonoimattoman öljyn kanssa. Tämän vuoksi epäilenkin, että tutkimukseen oli päätynyt virhe, ja jommankumman öljyn tiedot on vahingossa kopioitu toiseen, ja esimerkiksi artikkelin pohdintaosiossaan tutkijat kertoivat otsonoinnin lisänneen öljyn antineoplastista vaikutusta. Silti tästäkään tutkimuksesta ei epäselvyyksien vuoksi kannata johtopäätöksiä tehdä. On silti mahdollista, että tulokset olivat vain sattumalta täysin samoja. Aiemmissa tutkimuksissa (Verna ym. 2019) tavallisenkin kookosöljyn on havaittu olevan tehokasta syöpäsoluja vastaan, ja välttämättä miedohko otsonointi ei tätä tehoa olennaisesti lisää.
Yhteenveto
Kävin tässä läpi kaikkiaan kymmenen tutkimusta, joissa otsonoidun öljyn vaikutuksia syöpäsoluihin oli tutkittu laboratorio-olosuhteissa. Valitettavasti ala lienee ollut liian poikkitieteellinen monille tutkijoille, ja mikrobiologiset kokeet ovat usein onnistuneet paremmin kuin otsonoidun öljyn valmistus ja analysointi. Niinpä ainakin yksi tutkimus (Al-Rajhi ym. 2024) voidaan suoraan jättää huomioimatta yhteenvedossa, sillä siinä öljy oli lähes kokonaan otsonoimatonta.
Viidessä muussa tutkimuksessa (Yilmaz ym. 2024, Alsamalah 2025, Al-Rajhi ym. 2025, Almuhayawi ym. 2025) öljyn valmistus ja analysointi oli raportoitu kehnosti, mutta esimerkiksi antimikrobisten ominaisuuksien perusteella näitä öljyjä voitiin pitää edes miedosti otsonoituina öljyinä. Ne tehosivatkin eri syöpäsoluihin otsonoimattomia verrokkiöljyjä paremmin. Puutteellisen raportoinnin vuoksi, nämä tutkimukset olivat varsin laaduttomia. Yhdessä ne kuitenkin viittaavat siihen, että otsonoidut öljyt ovat tehokkaita syöpäsoluja vastaan, jos ne ovat edes hiukan enemmän otsonoitu.
Jäljelle jää vielä neljä tutkimusta (Izzotti ym. 2022, An ym. 2025, Fahmy 2022, Yalcin ym. 2022), joita voidaan pitää laadukkaampina. Niissäkään ei kaikissa mainittu öljyn tarkkaa valmistusmenetelmää, mutta niissä epäilemättä käytettiin oikein otsonoituja öljyjä. Kaikkien niiden perusteella otsonoitu öljy tehosi syöpäsoluihin laboratorio-olosuhteissa. Viimeinen tutkimus (Yalcin ym. 2022) myös osoitti, miten se tehosti sädehoidon vaikutuksia.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että otsonoidut öljyt tehoavat syöpäsoluihin hidastaen niiden kasvua ja aiheuttaen niiden kuoleman eri mekanismeilla. Tämä on sitä paremmin havainnollistettu mitä laadukkaammasta tutkimuksesta oli kysymys. Varsinkin laadukkaita tutkimuksia kaivataan vielä enemmän erilaisten mekanismien selvittämiseksi eri syöpäsoluissa. Myös esimerkiksi sytostaattien ja otsonoidun öljyn yhteisvaikutuksia ei laboratorio-olosuhteissa ole tutkittu, ja sellaisia tutkimuksia olisi syytä tehdä.
Izzottin ym (2022) tutkimus on toistaiseksi ainoa kliininen tutkimus, jossa otsonoituja öljyjä on käytetty syöpäpotilaiden tukihoitona ihmisillä. Potilaat saivat siinä varsin suuria annoksa, ja öljyt näyttivät tehostavan hoitoa lukuissa eri työpätyypeissä. Mullistavimpia tulokset olivat mielestäni glioblastooman, eli vakavan aivosyövät hoidossa. Tämä antaa ymmärtää, että otsonoidut öljyt eivät pelkästään pääse verenkierron mukana vaikuttamaan ympäri kehoa, vaan ne myös läpäisevät veri-aivoesteen päästen merkittävässä määrin jopa aivoihin. Näma tulokset ovat kuitenkin vasta alustavia, eivätkä muut tutkimusryhmät ole niitä varmentaneet. Vaikka otsonoidut öljyt näyttävätkin tehoavan syöpäsoluihin ja myös pääsevän ympäri kehoa verenkierron mukana, laadukkaampia ja laajempia tutkimuksia kaivataan yhä paljon.
Viitteet
Almuhayawi, Mohammed S., Mohammed H. Alruhaili, Muyassar K. Tarabulsi, et al. “Pharmacological Activities and Phytochemical Evaluation of Coconut Crude Oil and upon Exposure to Ozone.” AMB Express 15(1): 3, 2025.
Al-Rajhi, Aisha M. H., Tarek M. Abdelghany, Mohammed S. Almuhayawi, et al. “Effect of Ozonation on the Phytochemicals of Black Seed Oil and Its Anti-Microbial, Anti-Oxidant, Anti-Inflammatory, and Anti-Neoplastic Activities in Vitro.” Scientific Reports 14(1): 30445, 2024.
Al-Rajhi, Aisha M. H., Tarek M. Abdelghany, Samy Selim, et al. “Phytochemical Characterization of Peanut Oil and Its Ozonized Form to Explore Biological Activities in Vitro.” AMB Express 15(1): 76, 2025.
Alsalamah, Sulaiman A., Mohammed Ibrahim Alghonaim, Abeer Mahmoud Mohammad, Ashjan F. Khalel, Fatimah S. Alqahtani, and Tarek M. Abdelghany. “Ozone-Modified Properties of Pumpkin Seed Oil as Anti-H. Pylori, Anticancer, Anti-Diabetic and Anti-Obesity Agent.” Scientific Reports 15(1): 25959, 2025.
An, Seong-Jin, Jun-Ichi Kashiwakura, Akira Katsuyama, et al. “Ozonated Olive Oil Inhibits Melanoma Proliferation by Inducing Ferroptosis.” Biochemistry and Biophysics Reports 44: 102267, 2025.
Fahmy, Sherif Ashraf, Asmaa Ramzy, Amany M. Sawy, et al. “Ozonated Olive Oil: Enhanced Cutaneous Delivery via Niosomal Nanovesicles for Melanoma Treatment.” Antioxidants (Basel, Switzerland) 11(7): 1318, 2022.
Izzotti, Alberto, Enzo Fracchia, Camillo Rosano, et al. “Efficacy of High-Ozonide Oil in Prevention of Cancer Relapses Mechanisms and Clinical Evidence.” Cancers 14(5): 5, 2022.
Tığlı Aydın, R. Seda, and Füsun Kazancı. “Synthesis and Characterization of Ozonated Oil Nanoemulsions.” Journal of the American Oil Chemists’ Society 95(11): 1385–98, 2018.
Verma, Poonam, Sanjukta Naik, Pranati Nanda, Silvi Banerjee, Satyanarayan Naik, and Amit Ghosh. “In Vitro Anticancer Activity of Virgin Coconut Oil and Its Fractions in Liver and Oral Cancer Cells.” Anti-Cancer Agents in Medicinal Chemistry 19(18): 2223–30, 2019.
Yalçın, Yeliz, İshak Özel Tekin, and R. Seda Tığlı Aydın. “Ionizing Radiation Induced DNA Damage via ROS Production in Nano Ozonized Oil Treated B-16 Melanoma and OV-90 Ovarian Cells.” Biochemical and Biophysical Research Communications 615: 143–49, 2022.
Yılmaz, Ece Avuloğlu, Şenol Toprak, and Aybüke Afra Babacan. “Examining the Proliferative Effect of Ozonated Olive Oil and Ozonated Distilled Water on Healthy Colon Fibroblast Cells and Colon Cancer Cells.” Karadeniz Fen Bilimleri Dergisi 14(1): 1, 2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti