Miika Sallinen
23.7.2025
(Päivitetty 1.8.2025)
Johdantoa ja laboratoriokokeiden tuloksia
Kirjoitin aiemmin artikkelin otsonoitujen öljyjen sisäisestä käytöstä. Sysäyksen tuon artikkelin kirjoittamiseen antoi italialainen tutkimus (Izzotti ym.2021), jossa tutkija olivat saaneet merkittävän hyviä tuloksia annostelemalla otsonoitua öljyä sisäisesti Covid-19 -potilaille. Itse asiassa samat tutkijat (Izzotti ym. 2022) olivat jo paljon aiemmin tehneet tutkimuksia sisäisesti nautitusta otsonoidusta öljystä, ja tehneet mielenkiintoisia havaintoja. Nämä tutkimukset kuitenkin käsittelivät syöpäpotilaita. Syöpien hoidossa luotettavia tuloksia saadaan vasta vuosien jälkiseurannan jälkeen, ja siksi laadukkaan tutkimuksen saattaminen loppuun kesti pidempään. Tässä blogitekstissä pyrin mahdollisimman kansantajuisesti mutta silti tarkan tieteellisesti käymään läpi tuon tutkimuksen tuloksineen. Voin jo heti alkuun kirjoittaa, että tulokset ovat hämmästyttäviä, ja antavat perustellusti uutta toivoa monille kuolemantuomion saaneille syöpäpotilaille.
Tässä artikkelissa en käy tarkasti läpi tutkimuksen kaikkia osioita, mutta lyhyesti mainitsen siitä muutamia kohtia. Kun otsonoitua öljyä sekoitettiin syöpäsolususpensioon 10% liuokseksi laboratorio-olosuhteissa, se tappoi niin keuhkosyöpä- kuin glioblastoomasolujakin (vakava aivosyöpä). Tämä vaikutus oli sitä tehokkaampaa mitä vahvemmin öljy oli otsonoitu. Glioblastoomasolut olivat herkempiä otsonoidulle öljylle kuin keuhkosyöpäsolut. Tämä ei sinänsä ollut minulle mikään yllätys, sillä jo vuoden 1931 lääketieteen Nobel-palkinnon saaja Otto Warburg havainnollisti aikanaan, miten syöpäsolut olivat hyvin herkkiä hapelle ja reaktiivisille happiyhdisteille, joita otsonoiduissa öljyissäkin on paljon. Myös itse otsonin on havaittu tehokkaasti tappavan syöpäsoluja ja estävän niiden kasvua, mutta terveille soluille se on ollut vaaratonta samoissa pitoisuuksissa (esim. Sweet ym. 1980, Scherbatyuk ym. 2001).
Tutkijat tekivät myös testejä, miten hyvin otsonoitu öljy tunkeutuu soluseinän läpi solulimaan eli sytoplasmaan. Tämäkin testi oli positiivinen, sillä otsonoitu oli huomattavan läpitunkevaa, ja siten potentiaalisesti toimivaa myös ihmiskehossa. Otsonoitujen öljyjen merkittävä vaikutus syöpäsolussa on mitokondrioiden toiminnan ehkäiseminen. Jos öljy ei pääsisi solulimaan, ei tämä mekanismi voisi toimia. Nyt tutkijat kuitenkin havaitsivat, miten otsonoitu öljy vaurioitti syöpäsolujen mitokondrioiden toimintaa ja esti siten solujen energiantuotantoa ja kasvua. Lopputuloksena oli solujen ohjelmoitu itsemurha eli apoptoosi.
Se, että otsonoitu öljy tappaa syöpäsoluja on luonnollisesti hyvä asia. Öljyä ei kuitenkaan voisi käyttää, jos se olisi vaarallista terveille soluille. Kokeiden mukaan vahvakaan ei otsonoitu öljy ei käytännössä vaikuttanut terveiden solujen elinkelpoisuuteen, ja kahden tunnin jälkeen noin 99% terveistä soluista oli yhä elinkelpoisia. Mainittakoon tässä vielä uudemmasta turkkilaisesta tutkimuksesta (Yilmaz ym. 2024), jossa he tekivät vastaavia havaintoja. Otsonoitu öljy varsinkin isompina pitoisuuksina esti tehokkaasti paksusuolen syöpäsolujen kasvua, mutta paksusuolen terveillä soluilla se jopa kiihdytti sitä hieman. Toisin sanoen, nämä eri työryhmien eri maissa tulevat tulokset tukevat toisiaan, vaikkei samoista syöpäsoluista ollutkaan kysymys.
Seuraavassa kokeessa testattiin, voisiko otsonoitu öljy tehostaa sädehoidon vaikutusta. Tulokset olivat erinomaisia, sillä elinkelpoisten syöpäsolujen määrä putosi kokeesta riippuen 7-16 prosenttiin verrattuna pelkkää säteilyä saaneisiin soluihin. Tässä kokeessa otsonoitu öljy siis moninkertaisti sädehoidon tehon. Niin syöpäsolujen apoptoosi kuin nekroosikin lisääntyivät merkittävästi.
Tähän mennessä laboratoriotutkimukset antoivat ymmärtää, että otsonoitu öljy voisi olla tehokas syöpälääke moniin syöpiin joko sellaisenaan, mutta erityisesti yhdistettynä sädehoitoon. Ennen kuin sitä voitiin testata potilaisiin, täytyi kuitenkin tehdä vielä turvallisuustestejä terveillä vapaaehtoisilla. Kaksi koehenkilöä nautti otsonoitua öljyä kahdesti päivässä 12ml kerrallaan ruokailuaikojen ulkopuolella yhteensä viikon ajan. Ainoa muutos, joka havaittiin, oli makrofaagien aktivoitumisen väheneminen, mutta muuten valkosuissa ei havaittu muutoksia. Tämä tulkittiin niin, että otsonoitu öljy voisi laukaista tulehdusta estävän vaikutuksen aiheuttamatta immuniteetin heikkenemistä. Myöskään verikokeiden normaalit parametrit eivät muuttuneet kokeen aikana.
Näiden kokeiden jälkeen oltiin valmiita kokeilemaan otsonoitua öljyä syöpäpotilaisiin. Raportissa oli tapauskertomukset seitsemästä syöpäpotilaasta, jotka esitän tässä tarkemmin:
Potilas 1. Ihosyöpä
Potilas oli 93-vuotias nainen, jolla oli histopatologisesti vahvistettu pahanlaatuinen ihokarsinooma. Syöpäkudos sijaitsi päänahassa päälaen alueella ja oli alusta alkaen erittäin invasiivinen ja eteni nopeasti. Itse asiassa vain muutamassa viikossa se oli tunkeutunut kallon alueelle, ja sen seurauksena oli päälaen osteolyysi eli luuston hajoaminen. Syöpäkudos eteni nopeasti tunkeutuen kalloon ja leviten lukinkalvon alle, mikä havaittiin tietokonetomografiakuvauksella. Syöpäkasvain oli huomattavan kokoinen ulko-osassa, peittäen siten koko kallon huomattavalla kasvulla – ei vain kallon sisällä vaan myös kallon ulkopuolelle. Syöpä oli erittäin pahanlaatuinen, se eteni nopeasti ja siinä esiintyi merkittävän kokoisten haavaumia. Kasvainaluetta ympäröivät reunat olivat merkittävästi tulehtuneet. Granulomatooninen kudos ei kyennyt korjautumaan syöpäkasvaimen haavaumien ympärillä olevilla alueilla.
Vahva otsonoitu öljy päätettiin ottaa mukaan potilaan hoitoon. Jokaisen sädehoitokerran jälkeen sitä levitettiin lasisella levittimellä syöpäkudosvammaan, jonka jälkeen haava peitettiin harsolla ja hydrofobisella siteellä. Tätä jatkettiin kahdeksan peräkkäisen hoitokerran ajan, joiden välissä oli kahden päivän tauko. Niinpä otsonoitu öljy vaikutti aina 48 tuntia kerrallaan sädehoitojen välissä.
Kahdeksan hoidon jälkeen mikroskooppinen tutkimus osoitti syöpämassan koon voimakasta pienenemistä. Lisäksi kasvainalueen reunoille havaittiin granulaatiokorjauskudoksen muodostumista. Tämän jälkeen sädehoito keskeytettiin, ja jatkettiin vain paikallista hoitoa vahvalla otsonoidulla öljyllä. Lääkityksen tiheyttä vähennettiin yhteen kertaan viikossa, koska hoitaja ei pystynyt tuomaan potilasta sairaalaan useammin. Sädehoidon lopettamisesta huolimatta syöpä ei kasvanut, vaan jatkoi taantumistaan.
Nämä havainnot osoittavat otsonoidun öljyn vaikutuksen kasvainta vastaan, jopa ilman sädehoitoa. Seurannan lopussa potilailla havaittiin vain pehmeä erittyvän materiaalin rupi, joka johtui syöpäkudoksen kuoliosta. Rupia ei puhdistettu, koska syöpämassan katoaminen jätti paljaiksi lukinkalvon alaiset valtimot, jotka pulsoivat itse rupikerroksen alapuolella. Tulosta pidettiin merkittävänä, koska vain korkean biologisen hyötyosuuden omaava valmiste voi saavuttaa jopa kasvainmassan syvimmät alueet yksinkertaisella paikallisella annostelulla.
Tutkijat selvittivät myös otsonoidun öljyn vaikutuksen oksidatiiviseen tasapainoon. Näistä totean vain, että havaintojen mukaan syöpämassan taantuminen liittyi otsonoidulla öljyllä tehdyn hoidon aiheuttamaan oksidatiivisen tasapainon vaihteluun.
Hoidon lopussa potilas oli hyvässä kunnossa eikä enää kärsinyt tai ollut kuumeinen. Hoidon aikana ei havaittu otsonoituun öljyyn liittyviä subjektiivisia tai objektiivisia sivuvaikutuksia. Artikkelissa oli laaja havainnollistava kuvasarja potilaan kasvaimen kehittymisestä. Valitettavasti tekijänoikeudet estävät julkaisemasta sitä täällä, mutta se löytyy alkuperäisartikkelista ja aukeaa tästä linkistä.
Potilas 2. Ihosyöpä
Potilas oli 86-vuotias nainen, jolla oli uusiutuva ihohaava oikean kyynärvarren kämmenalueella. Vammasta otettiin koepala ja sille tehtiin kudosopillinen analyysi. Se paljastui haavautuneeksi metatyyppiseksi nodulaariseksi basosellulaariseksi karsinoomaksi, eli eräänlaiseksi ihosyöväksi. Syöpäkudos oli syvälle levinnyt ja tunkeutunut ihoon. Sen ympäröivissä kudoksissa havaittiin kroonisia tulehdusinfiltraatteja.
Potilaan ihoa syövän alueelta hoidettiin vahvalla otsonoidulla öljyllä. Hoidon ansiosta syöpä taantui ja tulehdusreikä umpeutui 60 päivässä. Kasvaimen lopullinen poisto suoritettiin kirurgisesti. Hoidon aikana ei havaittu mitään sivuvaikutuksia. Myös tästä tapauksesta löytyy kuvasarja alkuperäisartikkelista.
Potilas 3. Eturauhassyöpä
Seuraava potilas oli 55-vuotias mies, jolla oli eturauhassyöpä, mikä vahvistettiin koepalalla ja kudosopillisella tutkimuksella. Syövän levinneisyys ja vaikeusaste olivat erittäin korkeat, ja se luokiteltiin Gleason-pistemäärällä yhdeksäksi (asteikon maksimiarvo 10). Syövän koko: 3,5 cm. Kuvantamistutkimuksessa (ECT) havaittiin syövän taipumus levitä eturauhaskapseliin, eturauhasen ympärillä olevan rasvakudokseen, vasempaan siemenrakkulaan ja paikallisiin imusolmukkeisiin. Syövällä oli voimakas anaplastinen käyttäytyminen ja heikko erilaistuminen. Käytännössä se oli siis erityisen pahanlaatuista ja leviävää laatua. PSA-arvo oli 4,5 ng/ml. Kymmenestä tutkitusta paikallisesta imusolmukkeesta vain yksi ei juurikaan kärsinyt syövän leviämisestä.
Ennen leikkaushoitoa potilasta hoidettiin 60 päivän ajan antamalla päivittäin otsonoitua öljyä (HOO 700) peräsuoleen ja suun kautta 12 ml otsonoitua öljyä kahdesti päivässä. Leikkauksessa alue näytti makroskooppisesti selkeältä eikä siinä näkynyt näkyvää tulehdusta tai syöpämassan eheytymistä. Samanlaista tilannetta ei yleensä esiinny näin korkea-asteisessa pahanlaatuisessa kasvaimessa, jolle on ominaista korkea tulehdus, syövän voimakas tunkeutuminen ympäröiviin rakenteisiin, nopea kasvu ja syöpämassan hauraus. Leikkauksessa poistettiin koko syöpä sekä sitä ympäröivät kudokset, siemenrakkulat ja imusolmukkeet. Mikroskooppisessa kudosopillisessa analyysissä ei havaittu merkkejä tulehduksesta syöpäkudoksessa tai ympäröivissä kudoksissa. Kasvaimeen liittyviä makrofageja ei havaittu lainkaan, mikä poikkeaa tämän erittäin pahanlaatuisen syövän tyypillisistä piirteistä.
Potilas sai myöhemmin hormoni- ja sädehoitoa normaalin hoitoprotokollan mukaisesti. Samanaikaisesti hän jatkoi hoitoa otsonoidulla öljyllä. Kuuden kuukauden kuluttua ei havaittu merkkejä syövän uusiutumisesta. Tälläkään potilaalla ei havaittu mitään otsonoituun öljyyn liittyviä haittavaikutuksia.
Potilas 4. Eturauhassyöpä
Seuraava potilas oli 76-vuotias mies, jolla oli eturauhassyöpä (adenokarsinooma), mikä vahvistettiin koepalalla ja kudosopillisella tutkimuksella syyskuussa 2015. Paikallisia tai etäpesäkkeitä ei havaittu. NMR-kuvaus paljasti korkean aineenvaihdunnan, nopean solujen lisääntymisen ja verisuonten lisääntymisen. Koepalassa todettiin syöpämassa ja sitä ympäröivän kudoksen vakava tulehdus. Pahanlaatuisuudeltaan tämä oli keskivaikea: Gleason-pisteet olivat 6 ja syövän läpimitta 3,0 cm.
Hormonaalihoidossa ei havaittu tuloksia (marras–joulukuu 2015). Tavanomainen sädehoito-ohjelma oli 40 hoitokertaa (tammi–maaliskuussa 2016). Lokakuussa 2016 sädehoidon jälkeen NMR-kuvaus havaitsi syövän pysyvyyden, solujen lisääntymistä ja huomattavaa verisuonten lisääntymistä.
Tammikuusta 2017 lähtien aloitettiin hoito otsonoidulla öljyllä suun kautta 12,5 ml kahdesti päivässä 18 kuukauden ajan. Helmikuussa 2018 TAC ja radiokuvaus osoittivat syövän täydellisen katoamisen. Artikkelissa ei mainittu, että potilas olisi tuona aikana saanut muita hoitoja, joten paraneminen lienee ollut yksistään otsonoidun öljyn ansiota. Tämän arvoa lisää vielä se tosiseikka, että aikaisemmilla hormoni- ja sädehoidoilla ei ollut syöpään merkittävää vaikutusta. Tämän jälkeen potilas oli vielä 18 kuukautta jälkiseurannassa, jona aikana syövän ei havaittu uusiutuneen. Tällekään potilaalle otsonoitu öljy ei aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia.
Potilas 5. Eturauhassyöpä
Seuraava potilas oli 74-vuotias mies, jolla oli eturauhassyöpä (adenokarsinooma), mikä vahvistettiin koepalalla ja kudosopillisella tutkimuksella. Etäpesäkkeitä ei havaittu. Pahanlaatuisuusasteeltaan syöpä oli vaikea (Gleason 8) ja PSA-arvo 9,1 ng/ml. Hoito otsonoidulla öljyllä tehtiin peräsuolen kautta kerran päivässä ja suun kautta 12,5 ml kahdesti päivässä 40 päivän ajan ennen leikkauksen aloittamista. Leikkaus onnistui erinomaisesti. Huolimatta syövän korkeasta pahanlaatuisuudesta, eturauhasen kapselin, ympäröivän rasvakudoksen, siemenrakkulan tai imusolmukkeen invaasiota ei havaittu, mutta verisuonten lisääntymistä havaittiin. Kahdeksan kuukauden seurannan aikana syöpä oli kadonnut täydellisesti.
Potilas 6. Aivojen glioblastooma
Seuraava potilas oli 3-vuotias pikkutyttö, jolla oli glioblastooma, eli vakava aivosyöpä. Se havaittiin TAC/NMR-kuvauksella ja vahvistettiin koepalalla. Syöpä todettiin hyvin pahanlaatuiseksi, ja potilaalle annettiin tavanomainen säde-/kemoterapiahoito. Sen lisäksi otsonoitua öljyä annettiin 12,5 ml kahdesti päivässä 90 päivän ajan*. Kliinistä seurantaa verrattiin kolmen muun nuoren potilaan seurantaan samankaltaisessa kliinisessä tilanteessa, mutta näitä muita lapsia ei hoidettu otsonoidulla öljyllä. Kaikilla näillä kolmella potilaalla syöpä eteni nopeasti, ja yksi kuoli. Otsonoitu öljy kuitenkin johti syövän kasvun pysähtymiseen ja sen koon dramaattiseen pienenemiseen, joka 3 kuukauden hoidon jälkeen oli vain 35 % alun perin havaitusta. Tällainen löydös oli täysin odottamaton näin nopeasti kasvavassa syövässä.
Potilaan aivo-selkäydinnesteestä otettiin näytteitä, jotta voitiin testata hapetusstressiä. Ensimmäiset näytteet olivat kontaminoituneet punasoluilla, joten ne olivat epäluotettavia. Myöhemmin tutkijat kuitenkin onnistuivat näytteenotossa, ja havaitsivat antioksidanttien määrän huomattavan alhaiseksi. Niinpä solut kärsivät oksidatiivisesta stressistä. Syöpäsolujen ollessa paljon herkempiä tällaiselle stressille, juuri ne kärsivät eniten ja lopulta kuolivat. Tutkijat pitivätkin mahdollisena, että otsonoitu öljy pystyy korkean lipofiilisyytensä (rasvaliukoisuutensa) ansiosta ylittämään veri-aivoesteen. Erityiset testit ovatkin käynnissä tämän asian varmistamiseksi.
(Oma huomautus: Veri-aivoeste on eräänlainen fyysinen suodatin, joka estää useiden yhdisteiden pääsyn aivoihin. Sen tehtävä on suojella aivoja, mutta samalla se ehkäisee myös monien lääkkeiden pääsyn aivoihin. Siksi aivosyöpiin on tavallista hankalampi kehittää toimivaa lääkehoitoa. Otsonoitu öljy näytti kuitenkin läpäisevän tämän esteen).
*(Toinen huomautus: Artikkelin mukaan potilaalle tosiaan annettiin vahvaa otsonoitua öljyä 12,5 ml kahdesti päivässä. Tämä on aikuisen ihmisen annos, ja kolmevuotiaalle lapsipotilaalle se tuntuu minusta aivan liian suurelta. On mahdollista, että artikkelissa on ollut virhe. Itse en tällaista annosta pienelle lapselle hevin kokeilisi).
Potilas 7. Aivojen glioblastooma
Tämä potilas oli 38-vuotias nainen, jolla oli aivojen glioblastooma vasemmassa aivopuoliskossa, joka diagnosoitiin heinäkuussa 2014. Ensimmäinen leikkaus tehtiin syyskuussa 2014. Siinä syövän havaittiin olevan III-asteella, eli se hyvin pahanlaatuinen. Toukokuussa 2017 havaittiin syövän uusiutuneen, ja kesäkuussa 2017 tehtiin toinen leikkaus. Syyskuussa 2017 potilaalle annettiin sädehoitoa (60 Gy) sekä saman aikaisesti otsonoitua öljyä sisäisesti suun kautta 6ml päivässä. Syyskuussa 2018 tehdyissä tutkimuksissa uusiutumisia ei havaittu. Alkuperäisartikkelissa oli ennen ja jälkeen kuvat, joiden perusteella syöpä oli hävinnyt kokonaan.
Laajempi 115 potilaan kliininen tutkimus
Näiden seitsemän potilaan jälkeen otsonoidulla öljyllä hoidettiin yhteensä 115 syöpäpotilasta, joista 76 miestä ja 39 naista. Heidän keski-ikänsä oli 60,1 ± 17,8 vuotta. Potilailta tutkittiin luonnollisesti kliinisen tilan kehittymistä, eli miten hoito vaikutti syöpien kehittymiseen, mutta myös joitakin biokemiallisia parametreja. Ennen hoitoja potilaiden antioksidanttien suhde oksidantteihin oli huomattavan korkea, mutta hoito otsonoidulla öljyllä normalisoi sen täysin.
Kliiniset tulokset otsonoitua öljyä saaneilla olivat huimasti parempia. Neljän vuoden seurannan aikana yli puolet heistä joko parani täysin tai syöpä taantui. Muutamalla se pysyi ennallaan, 5% heikkeni ja 5% kuoli. Vastaavilla potilailla, jotka eivät saaneet otsonoitua öljyä, tulokset olivat paljon huonompia. Parantuneita oli suhteessa lähes puolet vähemmän, ja niitä, joilla syöpä heikkeni, oli yli puolet vähemmän. Sen sijaan niitä, joilla syöpä joko eteni tai jotka kuolivat, oli moninkertaisesti enemmän. Tarkemmat tulokset on esitetty kaaviossa 1.
Taulukossa 1. on taas eriteltynä eri syöpätyypit ja niissä saadut tulokset.
Taulukko 1. Otsonoitua öljyä saaneiden potilaiden kliiniset tukokset eri syöpätyyppien osalta neljän vuoden seurannan jälkeen.
Kuten todettu, otsonoitua öljyä saaneiden tulokset olivat huimasti parempia kuin vastaavien potilaiden, joille sitä ei annettu. Artikkelissa ei kuitenkaan yksityiskohtaisesti eritellä eri potilaiden tautien tasoa, ja siten on epäselvää, miten vertailut tehtiin. Monet syövät voivat olla joko vakavia tai sitten helposti hoidettavia riippuen diagnoosin nopeudesta, syöpätyypistä, potilaan yleiskunnosta ja monesta muusta seikasta. Niinpä esimerkiksi 50% paranemin vaikkapa eturauhassyövän kohdalla voi olla joko hyvä tai huono tulos. Vähän levinneille ja aikaisessa vaiheessa diagnosoiduille syöville tulos olisi kehno. Sen sijaan pitkälle edenneissä syövissä tuollainen paranemisprosentti olisi taas hyvä.
Hoidettujen potilaiden listalla on kuitenkin yksi syöpätyyppi, joka ei jätä jossitteluille varaa. Tämä on aivojen glioblastooma. Glioblastooma on aina vakava syöpä joka varsinkin aikuisilla tarkoittaa lähes varmaa kuolemantuomiota. Perinteisillä hoidoilla voidaan lähinnä vain hidastaa taudin etenemistä ja siten antaa potilaalle lisäaikaa, ainakin jos kyse on aikuispotilaista. Lainaan seuraavassa pienen pätkän, mitä suomalainen wikipedia tätä kirjoittaessa kertoo glioblastoomasta:
”Glioblastooma (multiforme) on neljännen graduksen (asteikko 1–4) eli neljännen pahanlaatuisuusasteen astrosytooma. Se luetaan glioomiin eli aivojen tukisolukossa esiintyviin aivokasvaimiin. Sairauden kanssa voi elää keskimäärin yli vuoden; noin 25 % selviää kaksi vuotta ja jotkut kolmekin. Hoitamattomana sairaus on nopeasti tappava. Pitkäaikaista selviytymistä ei esiinny.”
Toisin sanoen aikuiselle gliblastooma on ollut vääjäämätön kuolemantuomio. Kysymys on ollut vain siitä, kuoleeko potilas nopeasti, vai elääkö hän vuoden, kaksi vai ani harvoin parhaassa tapauksessa jopa kolme vuotta.
Vaan millaiset tulokset saatiin, kun hoitoihin yhdistettiin suun kautta nautittu otsonoitu öljy. Neljän vuoden seurannan jälkeen 22 glioblastoomapotilaasta seitsemän oli parantunut täysin, yhdeksällä syöpä oli taantunut, kahdella sen kehitys oli vakiintunut, yhdellä tauti oli edennyt, mutta potilas oli yhä neljän vuoden jälkeen elossa. Vain kolme potilasta eli 13% oli neljän vuoden aikana kuollut. Käytännössä nämä tulokset tarkoittavat, ettei glioblastooma enää tarkoita vääjäämätöntä kuolemaa. Paranemisen todennäköisyys on vähintään kohtalainen, ja mikäli tautia ei nujerreta, voi potilaalla silti olla useita vuosia laadukasta elinaikaa jäljellä.
Painotan vielä, että otsonoitu öljy näyttää tutkimuksen perusteella tehoavan kaikkiin tutkittuihin syöpiin – ei pelkästään glioblastoomaan. Glioblastooma oli vain tappavuutensa perusteella se havainnollistavin esimerkki. Huomaa myös, ettei otsonoitu öljy itsessään anna näin hyviä tuloksia. Lähes aina ne saadaan yhdistämällä öljy muiden hoitomuotojen kanssa. Vaikka pidän otsonoitua öljyä ehdottomasti kokeilemisen arvoisena, en suosittele sen perusteella jättämään lääkärin suosittelemia hoitoja käyttämättä.
Mitä otsonoitua öljyä hoidoissa käytettiin?
Tulokset olivat siis epäilemättä erinomaisia ja joissakin syövissä suorastaan mullistavia. Millaisilla öljyillä nämä hoidot sitten suoritettiin? Olen muutaman tapauksen kohdalla kirjoittanut vahvasta otsonoidusta öljystä. Tätä ei kuitenkaan pidä automaattisesti verrata kotimaassa markkinoilla oleviin vahvoina mainostettuihin öljyihin. Se, mitä yksi pitää vahvana, voi toisen mielestä olla hyvinkin mietoa ja päinvastoin. Otsonoiduille öljyille kun ei ole määritelty mitään vahvuusasteikkoa. Tutkijat käyttivät Öljyistä nimiä OL1100 ja OL700, joissa numerot 1100 ja 700 viittaavat ilmeisesti öljyjen peroksidiarvoon. Valitettavasti tämäkään ei vielä kerro riittävästi öljyjen vahvuudesta, sillä peroksidiarvoja voidaan mitata eri tavoin, ja tavallisten kasviöljyjen mittauksissa käytetty menetelmä ei sovi kunnolla otsonoituihin öljyihin – ei varsinkaan, jos öljyä on otsonoitu vähänkin enemmän (ks. esim. Martínez Tellez ym. 2006). Niinpä esimerkiksi oman yritykseni vahva otsonoitu oliiviöljy voi olla peroksidiarvoltaan mitä tahansa välillä 1000-5000 riippuen mittausmenetelmästä. Niinpä minäkään en varmuudella voi sanoa, millaisia öljyjä tässä tutkimuksessa käytettiin.
Artikkelissa olevien määritelmien perusteella minulla on todennäköinen arvio käytetystä öljystä, mutta en tätä kirjoittaessa uskalla varmaa tietoa antaa. Tätä kirjoittaessa olen itse kokeilemassa sisäisesti erilaisia öljyjä, ja haluan ainakin omalta osaltani varmistaa niiden turvallisuuden, ennen kuin lähden niitä kenellekään suosittelemaan. Pyydänkin konsultoimaan minua ensin, ennen kuin alat nauttimaan öljyjä itse. Sen kuitenkin voin sanoa, että ihan miedoista öljyistä ei selvästikään ole kyse.
Pohdintaa ja loppupäätelmiä
Otsoniterapiaa eri muodoissaan on käytetty menestyksellisesti syöpien hoidossa. Se ei ole ollut varsinainen parannuskeino, mutta kuitenkin tehokas tukihoitomuoto, jonka avulla hoitoennuste ja henkiinjäämisprosentit ovat nousseet ja rankkojen hoitojen sivuvaikutukset vähentyneet merkittävästi. Kaikkiin tutkimuksiin en tässä viittaa, mutta esimerkiksi vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassani ”Otsoniterapia syöpien hoidossa” olen käsitellyt laajalti niitä tutkimuksia, jotka olivat tuolloin ilmestyneet (Sallinen 2012). Sittemmin tutkimuksia on tullut paljon lisää, mutta nekin koskevat otsonin käyttöä lähinnä syövän tukihoitona ehkäisten syöpähoitojen sivuvaikutuksia (esim. Clavo ym, 2015, 2022, 2025, Waked ym. 2013, Tirelli ym. 2018).
Otsoniterapiassa on myös muita heikkouksia. Otsoni on epästabiili aine, joka täytyy valmistaa juuri ennen käyttöä kalliilla otsonigeneraattorilla lääkehapesta. Tehokkaimmat hoidot ovat suonensisäisiä hoitoja, joiden suorittamiseen tarvitaan ammattihenkilö. Yksi tällainen hoito myös kestää noin tunnin, jonka vuoksi riittävän pitkälle kuurille on vääjäämättä tullut paljon hintaa. Hoitopaikkoja on myös ollut hyvin niukasti, tai ne ovat vaatineet matkustamista jopa ulkomaille. Tällaisten seikkojen vuoksi otsoniterapia on ollut realistinen vaihtoehto vain hyvin harvoille syöpäpotilaille. Toki esimerkiksi juomavettä on voinut otsonoida halvemmalla otsonigeneraattorilla, joka tekee otsonin huoneilmasta. Tällainen sopii kyllä itsehoitoon, mutta sen teho on vähäisempi, eikä sen käytöstä löydy tutkimustietoa koskien syöpäpotilaita.
Esimerkiksi glioblastoomasta on aiemmin ilmestynyt neljäkin tutkimusartikkelia, joissa muutamat potilaat saivat merkittävää apua otsoniterapiasta, ja osa kenties jopa parantui lopullisesti (Iabichella ym. 2005, Folson ym. 2012, Megele ym. 2018, Antonini ym. 2023). Varsinkin vanhimmassa artikkelissa (Iabichella ym. 2005) hoitomuotona oli kokeiluasteella oleva laite, joka jatkuvasti pumppasi otsonoitua liuosta potilaan suoneen. Tällaista hoito ei tiettävästi ole edes kaupallisesti ollut saatavilla. Kirjoitin tuosta tapauksesta jo vuonna 2007. Sen jälkeen olen satunnaisesti saanut kyselyjä potilailta tai heidän omaisiltaan, miten hoitoihin voisi päästä. Tällaiseen hoitoon en kuitenkaan voinut ketään auttaa.
Otsonoidut öljyt ovat kuitenkin eri asia. Tässä kirjoituksessa käsitellyn tutkimuksen perusteella, ne näyttävät olevan jopa tehokkain otsoniterapiamuoto syöpiin. Niitä on helppo käyttää itsehoitona – oli kyseessä sitten sisäinen tai ulkoinen käyttö. Ne eivät ole kohtuuttoman kalliita, ja kenties vain sadoilla euroilla voi saada sitä tarpeeksi pitkääkin kuuria varten. Ne ovat riittävän stabiileja, joten niitä voi ostaa kaupallisesti eikä niitä tarvitse valmistaa juuri ennen käyttöä. Valitettavasti otsonoitua öljyä ei voi Suomessa myydä lisäravinteena tai elintarvikkeena, sillä se vaatisi paljon laajemmat tutkimukset sen turvallisuudesta, ja sen jälkeen hyväksynnän uuselintarvikkeeksi. Toisaalta yhden alustavan tutkimuksen perusteella ei ole lähivuosina näköpiirissä, että siitä saataisiin virallinen lääkeainekaan. Koska sitä on halpa tuottaa, eikä patentointikaan onnistu, suuret lääkevalmistajat tuskin lähtevät sitä edistämään, vaan voivat jopa tehdä myyräntyötä estääkseen sen käytön. Otsonoitua öljyä on kuitenkin mahdollista saada ulkoiseen käyttöön, eikä kukaan estä potilasta omatoimisesti sellaista käyttämästä sisäisestikin. Sanomattakin on silti selvää, että tällainen käyttö tapahtuu omalla vastuulla.
Viitteet
Antonini, Marina, Cristina Aguzzi, Alessandro Fanelli, Andrea Frassineti ym. “The Effects of a Combination of Medical Cannabis, Melatonin, and Oxygen–Ozone Therapy on Glioblastoma Multiforme: A Case Report.” Reports 6(2): 22, 2023.
Clavo, Bernardino, Norberto Santana-Rodriguez, Pedro Llontop ym. “Ozone Therapy in the Management of Persistent Radiation-Induced Rectal Bleeding in Prostate Cancer Patients.” Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine, 2015, 480369, 2015.
Clavo, Bernardino, Delvys Rodríguez-Abreu, Saray Galván ym. “Long-Term Improvement by Ozone Treatment in Chronic Pain Secondary to Chemotherapy-Induced Peripheral Neuropathy: A Preliminary Report.” Frontiers in Physiology 13: 935269, 2022.
Clavo, Bernardino, Delvys Rodríguez-Abreu, Saray Galván-Ruiz ym.. “Long-Term Effects of Ozone Treatment in Patients with Persistent Numbness and Tingling Secondary to Chemotherapy-Induced Peripheral Neuropathy. A Retrospective Study.” Integrative Cancer Therapies 24: 15347354241307038, 2025.
Folson, Clint; Adriana Schwartz Tapia & Don Petersen, “Effects of Ozone Therapy in Conjuction with Vaccination Immunotherapy for Malignant Brain Tumor, A Case Study” [abstract]. Revista Española de Ozonoterapia 2(Suppl, 1):79, 2012.
Iabichella, M. L., H. Gritly, C. Adamo, and G. Barco. “Un caso di glioblastoma trattato con terapia combinata con temozolomide ed ozono in forma liquida somministrato in continuo per via venosa centrale.” Rivista Italiana di Ossigeno-Ozonoterapia 4(2): 159–63, 2005.
Izzotti, Alberto, Enzo Fracchia, William Au, Monica Colombo, Ulrich Pfeffer ym. “Prevention of Covid-19 Infection and Related Complications by Ozonized Oils.” Journal of Personalized Medicine 11(3): 226, 2021.
Izzotti, Alberto, Enzo Fracchia, Camillo Rosano ym. “Efficacy of High-Ozonide Oil in Prevention of Cancer Relapses: Mechanisms and Clinical Evidence.” Cancers 14(5): 1174, 2022.
Martinez Tellez, Goitybell, Oscar Ledea Lozano & Maritza F. Díaz Gómez. “Measurement of Peroxidic Species in Ozonized Sunflower Oil.” Ozone: Science & Engineering 28(3): 181–85, 2006.
Megele, Richard, Markus J. Riemenschneider, Frank Dodoo-Schittko ym. “Intra-Tumoral Treatment with Oxygen-Ozone in Glioblastoma: A Systematic Literature Search and Results of a Case Series.” Oncology Letters 16(5): 5813–22, 2018.
Sallinen, Miika. “Otsoniterapia syöpien hoidossa”. Suomen otsoniterapia, Vilna 2012.
Scherbatyuk, Tatiana; Svetlana Alekhina; Vladimir Romanov & Irina Ivanova, Expermental Research of Biological Effects of Ozone Therapy and radiation Therapy in Cancer Animals. In: Proceedings of the 15th Ozone World Congress, 11th - 15th September 2001, Medical Therapy Conference (IOA 2001, Ed.), Speedprint Macmedia Ltd, Ealing, London, UK, 2001.
Sweet, F, M S Kao, S C Lee, W L Hagar, and W E Sweet. “Ozone Selectively Inhibits Growth of Human Cancer Cells.” Science (New York, N.Y.) 209(4459): 931–33, 1980.
Tirelli, U., C. Cirrito, M. Pavanello, L. Del Pup ym. “Oxygen-Ozone Therapy as Support and Palliative Therapy in 50 Cancer Patients with Fatigue - A Short Report.” European Review for Medical and Pharmacological Sciences 22(22): 8030–33, 2018.
Waked, Intsar S., Samah H. Nagib & Mohammed Taher Omar. “A Single Blinded Randomized Controlled Clinical Trial on the Efficacy of Ozone Therapy on Breast Cancer-Related Lymphedema.” Cancer and Clinical Oncology 2(2): 93, 2013.
Yılmaz, Ece Avuloğlu, Şenol Toprak & Aybüke Afra Babacan. “Examining the Proliferative Effect of Ozonated Olive Oil and Ozonated Distilled Water on Healthy Colon Fibroblast Cells and Colon Cancer Cells.” Karadeniz Fen Bilimleri Dergisi 14(1): 224–33, 2024.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti