Selkäkipujen hoito otsonilla on kaikkein
tutkituin otsoniterapian osa-alue. Tämä koskee kuitenkin vain
välilevyperäisiä selkäkipuja. Kroonisten lihasjännitysten aiheuttamat
selkäkivut ovat jopa yleisempiä, mutta toisaalta usein muutamassa päivässä
tai viimeistään viikossa ohimenevä. Joskus tämäntyyppiset spasmiset
kivut kroonistuvat, jolloin nekin vaativat intensiivistä hoitoa. Löysin
äskettäin tämäntyyppisiä selkäkipuja koskevan tutkimuksen, joka on tehty
Saudi-Arabiassa ja julkaistu jo vuonna 2011. Tutkimus on siinäkin
mielessä merkittävä, että siinä hoitomuotona oli niin sanottu
otsonisauna- tai kammio. Se on itsehoitomuotona yleistynyt varsinkin
Pohjois-Amerikassa, mutta kliinisiä tutkimuksia sen käytöstä on ollut
niukasti saatavilla.
Tutkimuksessa oli mukana 35-45 -vuotiaita naispotilaita. Heidät jaettiin kahteen 16 potilaan ryhmään, joista ensimmäinen sai perinteisiä hoitoja sisältäen fysikaalista hoitoa, infrapunahoitoa, hierontaa ja terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan. Toisessa ryhmässä potilaat olivat otsonikammiossa (pää tietysti ulkopuolella, otsonia ei hengitetä!) kahdesti viikossa neljän viikon ajan 20 minuuttia kerrallaan. Lisäksi he tekivät ensimmäisen ryhmän tavoin terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan.
Molemmissa ryhmissä tulokset olivat hyviä, mutta otsoniryhmässä jopa parempia. Erot tosin olivat pieniä, eikä niitä voi sanoa tilastollisesti merkittäviksi. Ei silti liene sattumaa, että jokaisen tutkitun osa-alueen kohdalla otsoniryhmäläiset saivat parempia tuloksia. Näitä osa-alueita olivat kipu, sekä selän liikeradan lisääntyminen eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle. Tutkijat suosittelivatkin laajempia tutkimuksia otsonin käytöstä lihaskramppien, mutta myös nivel- ja luustokipujen hoitoon.
Linkki tutkimukseen: http://www.idosi.org/wasj/wasj15%289%2911/6.pdf
Tutkimuksessa oli mukana 35-45 -vuotiaita naispotilaita. Heidät jaettiin kahteen 16 potilaan ryhmään, joista ensimmäinen sai perinteisiä hoitoja sisältäen fysikaalista hoitoa, infrapunahoitoa, hierontaa ja terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan. Toisessa ryhmässä potilaat olivat otsonikammiossa (pää tietysti ulkopuolella, otsonia ei hengitetä!) kahdesti viikossa neljän viikon ajan 20 minuuttia kerrallaan. Lisäksi he tekivät ensimmäisen ryhmän tavoin terapeuttisia harjoituksia kuuden viikon ajan.
Molemmissa ryhmissä tulokset olivat hyviä, mutta otsoniryhmässä jopa parempia. Erot tosin olivat pieniä, eikä niitä voi sanoa tilastollisesti merkittäviksi. Ei silti liene sattumaa, että jokaisen tutkitun osa-alueen kohdalla otsoniryhmäläiset saivat parempia tuloksia. Näitä osa-alueita olivat kipu, sekä selän liikeradan lisääntyminen eteen, taakse, oikealle ja vasemmalle. Tutkijat suosittelivatkin laajempia tutkimuksia otsonin käytöstä lihaskramppien, mutta myös nivel- ja luustokipujen hoitoon.
Linkki tutkimukseen: http://www.idosi.org/wasj/wasj15%289%2911/6.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti