Kyselyä otsonoidusta oliiviöljystä ja sen ominaisuuksista

Sain jokin aika sitten sähköpostiini seuraavanlaisen kyselyn:

"Hei!

Ostin White Swanin otsonoitua oliiviöljyä (normaali vahvuus). Voiko sitä käyttää peräaukon haavaumiin/fistuloihin tai jos on pukamia? Voiko käyttää myös sisäisesti peräaukolle? Luin ulkomaisilta sivuilta että käytetyn öljyn pitäisi olla luomua, extra vergineä ja ilman hyönteismyrkkyjä. Ja käytetyn otsonin pitäisi kuulemma olla sellaista jossa ei ole typpioksidia, koska veden kanssa muodostaa typpihappoa. Ja kuulemma öljyn pitäisi myös olla täysotsonoitua (fully ozonated/ fully saturated with ozone). Täyttyykö nämä kriteerit?

Ystävällisin terveisin

NN"

Ja sitten vastaukseni: Normaalivahvuinen otsonoitu oliiviöljy ei ole täysin täysin otsonoitu, mutta White Swanin vahva öljy on sitä, ja siinä mainitut kriteerit täyttyvät. Kumpikaan tuote ei kuitenkaan ole suosikkini mainittuihin ja ongelmiin, ja selvitän sen tässä tarkemmin.

Olet löytänyt ”tietosi” ilmeisesti amerikkalaiselta nettisivulta. Vaikka Yhdysvallat onkin maailman johtava suurvalta monella tieteenalalla, otsonoitujen tuotteiden tutkimisessa tilanne on täysin päinvastainen. FDA on jopa vainonnut otsonia käyttäviä lääkäreitä ja niinpä monet maallikot ovat hankkineet itsehoitolaitteita ja opetelleet tekemään otsonoituja öljyjäkin itse. He sitten jakelevat tietojaan keskustelupalstoilla ja samat ”tiedot” eksyvät kaupallisille sivuillekin.

Väite, että öljyn pitäisi olla ”extra vergineä”, eli ekstraneitsytoliivöljyä on perätön. Kaikissa muissakin oliiviöljyissä on varsin sama rasvahappokoostumus, ja otsoni reagoi juuri oleiini- eli öljyhapon kaksoissidoksen kanssa muodostaen hyödyllisen otsonidin. Ekstarneitsytöljy antaa hyvin positiivisen mielikuvan, ja kosmetiikkaa markkinoidaan paljon juuri mielikuvilla. Se on yksi syy, miksi minäkin teen otsonoidun oliiviöljyn luomulaatuisesta ekstraneitsytoliiviöljystä. Silloin voin myös olla varma, että öljyssä ei ole myrkkyjä tai muita lisättyjä jäämiä. Silti pidän hyvin todennäköisenä, että heikkolaatuisemmastakin oliiviöljystä tehty otsonoitu öljy olisi ihon hoidossa yhtä tehokasta. Jos eroja kaikesta huolimatta olisi, ne olisivat epäilemättä hyvin vähäisiä.

Käytetyn otsonin pitäisi olla sellaista, jossa ei ole typpioksidia, sillä muutoin syntyisi typpihappoa. Pitääkin paikkansa, että typpioksidin muodostumista tulee välttää. Amerikkalaiset välttävät sen usein käyttämällä ns. kylmäplasmatekniikkaan perustuvia otsonigeneraattoreita, joissa typpioksidia muodostuu vain hyvin vähän. Minä vältän sen tekemällä otsonin lähes puhtaasta hapesta, jossa on typpeä merkityksettömän vähän, ja siksi myöskään typen oksideja ei muodostu. Niinpä oma menetelmäni typpihapon välttämiseksi on paljon varmempi kun yleinen amerikkalainen menetelmä.

Typen oksidien ja typpihapon välttäminen on kuitenkin turhaa, jos öljystä muuten tulee hapanta. Happamuuden aiheuttaa sivureaktioissa syntyvät karboksyylihapot. Kun öljyä otsonoidaan, reagoi otsoni ensisijaisesti rasvahappojen kaksoissidosten kanssa, jolloin syntyy hyödyllisiä otsonideja. Kun otsonointi jatkuu edelleen, alkaa otsoni reagoida muidenkin ryhmien kanssa muodostaen mm. mainittuja karboksyylihappoja. Tämän vuoksi ns. täysin otsonoitu, eli ”fully saturated” öljy on usein haitallisen hapanta. Mikäli otsonointi lopetetaan heti kun öljy on täysin otsonoitu, happamuus jää vielä kohtuullisen lieväksi ja tuote turvalliseksi. Jos valmistaja ei kuitenkaan ole tietoinen riskeistä, saattaa hän helposti yliotsonoida öljyn, jolloin siitä tulee haitallisempaa. Yliotsonointi voi myös helposti tapahtua vahingossa, minkä vuoksi tuotteen happoarvo on syytä varmuuden vuoksi määrittää valmiista tuotteesta. Tätä tuskin ainutkaan amerikkalaisvalmistaja tekee, ja tuskin edes osaa tehdä. Nämä haitat vaan kasvavat, kun happopitoisuus lisääntyy otsonidien spontaanissa hajoamisessa, kun tuote vanhenee. Pari vuotta sitten ilmestyikin raportti, jossa vahvasti otsonoitu öljy oli aiheuttavat punoittavan ja polttavan ihoreaktion sen käyttäjälle. Kun 20 vapaaehtoista kokeili öljyä myös, aiheutui reaktio kahdeksalle muullekin, eli yhteensä 40%:lle käyttäjistä. Öljy oli ”fully ozonated” otsonoitua oliiviöljyä, ja kuvan purkista päätellen vielä vanhentunutta, vaikkei sitä raportissa erikseen mainittu. Tämä on kuitenkin varoittava esimerkki siitä, että väärin valmistettu ja/tai säilytetty ”fully ozonated” otsonoitu oliiviöljy voi olla haitallista jopa terveelle iholle saati että sitä sitten käyttäisi haavoihin tai muihin ongelmakohtiin. Onneksi mainitussakin raportissa oireet katosivat pian käytön lopettamisen jälkeen. Toki vastaavaa tuotetta tulee silti välttää.

Vaikka täysin otsonoitu oliiviöljy valmistettaisiin oikein ja turvalliseksi, en suosittele sen käyttöä haavaimiin/fistuloihin siitäkään huolimatta. Syy on yksinkertainen: Normaalivahvuinen öljy on tehokkaampaa! Otsonoinnin edetessä otsonidien ja hydroperoksidien määrät öljyssä nousevat, jolloin siitä tulee antimikrobisempaa. Samalla kuitenkin myös ei-toivottujen aldehydien ja karboksyylihappojen määrä nousee, jotka vaimentavat öljyn kykyä synnyttää ihoa uudistavia kasvutekijöitä ja suojavia antioksidatteja. Niinpä juuri ihoa uudistavissa ominaisuuksissa vahvasti otsonoitu öljy on heikompaa, ja tämä on todettu ainakin Sienan yliopistossa Italiassa suoritetuissa tutkimuksissa.

Miksi amerikkalaiset sitten tekevät enimmäkseen täysotsonoitua öljyä? Syy siihen on epäilemättä asiantuntemattomuus ja ammattitaidottomuus. Täysotsonoitua öljyä kun on helppo valmistaa. Johtaa vain öljyyn otsonia niin kauan kunnes sitä alkaa tulla läpi, mikä on merkki siitä, ettei öljy ota enää merkittävästi otsonia vastaan. Vaikka tällainen tuote on usein hyvä, se ei silti ole paras mahdollinen, ja em. syistä johtuen se voi olla tai ainakin suhteellisen nopeasti muuttua haitalliseksi. Jos otsonoinnin haluaa keskeyttää aiemmin, on silloin syytä tarkemmin tietää, paljonko otsonia on öljyyn mennyt ja valmistettu öljy on myös syytä erikseen analysoida. Näitä analyyseja ovat mm. peroksidiarvon määritys, jolla mitataan öljyn kanssa reagoineen otsonin määrä, sekä happoarvon määritys, jolla mitataan öljyssä olevien ei-toivottujen happojen pitoisuus. Myös öljyn aldehydipitoisuutta on syytä mittailla ainakin pistokokein. En ole yhdeltäkään amerikkalaiselta sivulta löytänyt mainintaa näistä mittauksista. Tiedän ainakin kuubalaisen, italialaisen, ukrainalaisen ja venäläisen valmistajan, jotka mittaavat öljynsä säännöllisesti. Silti oma laboratorioni Jyväskylässä lienee ainoa, jossa jokaisesta erästä mitataan niin happamuus kuin peroksidiarvo ennen kuin tuotteet lähtevät eteenpäin. Myös otsonigeneraattoreiden tuotto mitataan aina valmistuksen yhteydessä. Nämä kaikki mittaukset vaativat laboratorion kalliine laitteineen ja kemikaaleineen, sekä tietotaitoa, jota amerikkalaisilla tuskin on.

Tällä tavalla saan tehtyä tuotteen, jossa on hyödyllisiä otsonideja optimimäärä ja samalla vain niukasti ei-toivottuja yhdisteitä. Minulla on reilusti yli 100 tutkimusartikkelia koskien otsonoitujen tuotteiden valmistusta ja niistä tehtyjä prekliinisiä ja kliinisiä tutkimuksia. Amerikkaisiakin on muutama, mutta uusin niistä on vuodelta 1951. Mitään akateemista tutkimusta aiheesta siellä tuskin tehdään, ja siksi yleisesti ottaen heidän tietotaitonsakin otsonoiduista tuotteista on varsin kehnoa.

Paljon laadukkaampaa tutkimusta on tehty mm. Italiassa ja Kuubassa. Varsinkin Sienan yliopistossa Italiassa on vertailtu eri vahvuisia ja eri kasviöljyistä valmistettuja öljyjä keskenään. Heidän tutkimuksissaan otsonoitu seesamiöljy normaalivahvuisena uusi ihoa kaikkein tehokkaimmin. Otsonoitu oliiviöljy normaalivahvuisena oli seuraavana, mutta silti merkittävästi seesamiöljyn perässä. Näiden öljyjen eroja olen aiemmin käsitellyt toisessa kirjoituksessa täällä.

Mainittakoon vielä, että olen löytänyt myös otsonoituja öljyjä, joiden otsonointiaste on lähestulkoon olematon. Näitä on epäilemättä tehty Amerikassakin, ja siksi on ymmärrettävää, että ne, jotka todella otsonoivat öljynsä kunnolla, haluavat painottaa sen olevan täysin otsonoitua. Minun öljyistäni ainoastaan vahva otsonoitu oliiviöljy on täysin otsonoitu, mutta ei sekään yliotsonoitu. Myös muissa öljyissä otsonointiaste on huomattavan suuri, eli liian laimeiksi niitä ei tule luulla. Tarkemmat pitoisuudet ja muut arvot pidän kuitenkin salaisuutena.

Kysyjälle siis vielä tiedoksi, että hänen kysymistään kriteereistä White Swanin normaalivahvuinen öljy täyttää kaikki muut, paitsi että se ei ole täysotsonoitua, kuten ei kyseisiin ongelmiin kuulukaan olla. Siksi sitä voi oikein hyvin käyttää, mutta ensi kerralla suosittelisin kokeilemaan otsonoitua seesamiöljyä, jota perustellusti pidän vielä parempana.