Miika Sallinen 22.1.2010
Otsonoidun auringonkukkaöljyn tehosta
jalkasienen hoitoon on ilmestynyt hyvin laaja tutkimus. Itse asiassa
kyseinen tutkimus ilmestyi jo pari vuotta sitten International Journal
of Ozone Therapy -lehdessä. Kyseisen lehden aiemmat numerot saa vapaasti
lehden sivuilta, ja siksi en kyseistä julkaisua ole tullut tilanneeksi.
Uudempien numeroiden kohdalla tilanne on toinen, ja siksi sainkin
artikkelin käsiini vasta äskettäin.
Otsonoitua auringonkukkaöljyä on jo
aiemmin tutkittu jalkasienen hoidossa, ja tulokset ovat olleet vastaavia
kuin ketokonatsoli-sienilääkkeellä (Menéndez ym. 2002). Kyseessä
tutkimuksessa potilasmäärä oli varsin rajoittunut käsittäen sata
potilasta molemmissa hoitoryhmissä. Toki tuollakin potilasmäärälläkin
saadaan tehtyä luotettava tutkimus, joten otsonoidun öljyn tehoja ei
sovi kyseenalaistaa. Sen sijaan otos oli varsin pieni, jotta voitaisiin
määritellä myös aineen mahdolliset haittavaikutukset. Tämän vuoksi
osittain samat tutkijat päättivät tehdä huomattavasti laajemman uuden
tutkimuksen.
Tutkimus (Menéndez ym. 2008) oli avoin
IV-vaiheen tutkimus, joka kesti kolme vuotta. Sen tarkoituksena oli
tutkia juuri otsonoidun auringonkukkaöljyn (kauppanimi Oleozon®)
mahdollisia sivuvaikutuksia sekä sen tehokkuutta kliinisessä
rutiinikäytössä. Tutkimus suoritettiin Kuubassa neljässä eri
sairaalassa, ja sitä valvoivat tutkijat niin Kuuban
otsonitutkimuskeskuksesta kuin Anconan yliopistosta Italiasta.
Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 2596
potilasta, mutta vain 2165 kävi hoidot säännöllisesti läpi loppuun asti
kaikkine tarkastuksineen. Ennen hoitoja potilaan analysoitiin tarkasti.
Heiltä tutkittiin oireet, kuten märkiminen, hilseily, halkeilu,
punoitus, rakkulat ja/tai kihelmöinti siltä iho-alueelta, jossa
jalkasientä oli. Potilaat olivat yli 15-vuotiaita. He eivät olleet
saaneet lääkitystä tai ainakin ennen tutkimuksen alkua he eivät viiteen
päivään olleet saaneet mitään paikallista tai systemaattista lääkitystä.
Potilailla oli ollut jalkasientä keskimäärin 60 kuukautta ja
uusiutumisia oli keskimäärin viidesti vuodessa. Useimmilla iho-oireet
olivat sääressä, mutta lähes puolella potilaista myös jalkapohjissa.
Potilaiden jalkasientä hoidettiin
Oleozonilla kahdesti päivässä kuuden viikon ajan. Sivuvaikutukset
määriteltiin neljälle tasolle seuraavasti:
- Lievä: Sivuvaikutus ei vaikuta potilaan normaaleihin rutiineihin, eikä mitään lääkitystä tarvita.
- Kohtalainen: Sivuvaikutus haittasi potilaan normaalia elämää ja vaati erityishoitoa, mutta ei kuitenkaan muodostanut riskiä potilaan terveydelle.
- Vakava: Sivuvaikutus haittasi merkittävästi normaaleja toimintoja, mutta ei ollut hengenvaarallinen. Sairaalahoito kuitenkin välttämätöntä.
- Hyvin vakava, mikäli sivuvaikutus oli potentiaalisesti henkeä vaarantava tai myötävaikutti potilaan kuolemaan.
Lisäksi havaituista sivuvaikutuksista
analysoitiin mahdollisuus, oliko se aiheutunut Oleozonista. Tämä oli
niinikään neliportaisella asteikolla: Ehdottoman varmasti,
todennäköisesti, mahdollisesti ja epätodennäköisesti.
Hoidon tehokkuutta analysoitiin eri
jalkasienityypeistä erikseen. Kliiniseksi paranemiseksi katsottiin
kaikkien ulkoisten iho-oireiden katoaminen, jonka vuoksi mykologista
tarkastelua ei tehty. Mikäli potilas ei ollut kliinisesti parantunut
kuuden viikon kuluttua tai hän yhä jatkoi hoitoja, tapaus luokiteltiin
epäonnistuneeksi.
Potilaat tarkastettiin kahden viikon
välein. Jos jotain sivuvaikutusta ilmeni, tuli potilaan informoida
lääkäriä välittömästi, jotta voitaisiin luotettavasti määritellä
sivuvaikutuksen vakavuusaste ja sen syy-seuraussuhteet. Hoitojakson
päätyttyä kukin potilas tarkastettiin vielä kuuden viikon kuluttua
mahdollisten uusiutumisten varalta.
Hoitotulokset olivat erittäin hyviä.
2165 potilaasta, jotka kävivät hoitojakson loppuun, kaikkiaan 2007 eli
92,7 % määriteltiin parantuneeksi. Loput 158 potilasta, eli 7,3 %, ei
parantunut. Kokonaisuudessaan teho ei liene aivan näin hyvä, sillä
tarkastelun ulkopuolelle jäin kaikkiaan 431 potilasta, jotka syystä tai
toisesta eivät päässeet kaikkiin tarkastuksiin. Vaikka heidät kaikki
laskettaisiin epäonnistuneiksi tapauksiksi, hoidon tehokkuus olisi joka
tapauksessa 77,3 %, mitä voidaan sitäkin pitää erinomaisena tuloksena
tämäntyyppiseen jalkasilsaan.
Sivuvaikutukset olivat äärimmäisen
harvinaisia. Niitä esiintyi ainoastaan kuudella potilaalla. Neljä
potilasta tunsi ihossaan poltetta. Yksi potilas tunsi ihossaan sekä
poltetta että kihelmöintiä. Viimeinen sivuvaikutuksia kokeneista
potilaista koki sekä poltetta että ihon punoitusta. Asteikolla lievästä
hyvin vakavaan kaikki oireet luokiteltiin lieviksi. Ihon poltteet
määriteltiin ehdottoman varmoiksi tapauksiksi ja punoitus- ja
kihelmöintitapauksia pidettiin todennäköisesti Oleozonin aiheuttamina.
Oleozon tehosi eri jalkasienityyppeihin
eri tavalla, joskin se oli kaikkiin tehokas. Hilseilevää jalkasientä
sairasti 1085 potilasta, joista lähes kaikki (97,9 %) parani.
Rakkulaista jalkasientä oli 130 potilaalla, joista 85 eli 65,4 % parani.
Märkää jalkasientä oli 690 potilaalla, joista 655 eli 94,9 % parani.
Sekatyyppistä jalkasientä sairasti loput 260 potilasta, joista 205 eli
78,8 % parani. Erityisen tehokasta Oleozon oli siis hilseileviin ja
märkiin jalkasienityyppeihin. Teho ei ollut myöskään lyhytaikaista,
sillä yhtään uusiutumista ei ollut tapahtunut kuuden viikon jälkeen
suoritetuissa jälkitarkastuksissa.
Hoidetut potilaat olivat kroonikkoja,
joilla saattoi jalassaan olla useitakin eri taudinaiheuttajia. Yleensä
tällaisia potilaita hoidetaan paikallisten lääkeaineiden lisäksi myös
sisäisillä lääkkeillä. Mikäli jalassa on tulehdus, tarvitaan joskus myös
tulehduslääkkeitä. Nämä lääkkeet aiheuttavat usein monenlaisia
sivuvaikutuksia, kuten rasittavat ruoansulatuskanavia, aiheuttavat
päänsärkyä ja eriasteisia maksamyrkytyksiä monen muun ohella. Oleozon
tehosi ulkoisesti kaikkiin taudinaiheuttajiin mukaan lukien bakteerit ja
sienet sekä toimi samalla myös tulehdusta hoitavana lääkkeenä.
Hinnaltaan se oli myös ylivertaisen edullista. Tämän vuoksi tutkijat
itsekin luonnehtivat sitä parhaaksi vaihtoehdoksi jalkasienen hoitoon.
Kokonaisuudessaan hoitomuoto oli
erittäin tehokas, edullinen ja lähes sivuvaikutukseton. Ihon poltteen
tunne muutamilla potilailla johtui todennäköisesti Oleozonista
syntyvistä aktiivisista aineenvaihduntatuotteista, kuten aldehydeistä,
karboksyylihapoista, otsonideista ja hydroperoksideista. Suomessa
Oleozonia ei ole saatavilla, mutta esimerkiksi White Swanin normaali otsonoitu seesamiöljy on vahvuudeltaan ja rasvahappokoostumukseltaan hyvin lähellä. Myös normaali otsonoitu oliiviöljy
on ainakin antimikrobisilta ominaisuuksiltaan tutkitusti varsin
vastaavaa Oleozonin kanssa (Ks. esim. Díaz ym. 2006). Omista
otsonoiduista öljyistä normaalivahvuiset vastaavat Oleozonia, mutta
jalkasieneen uskaltaa käyttää myös vahvaa otsonoitua oliiviöljyä.
Vahvempien öljyjen kohdalla lievät sivuvaikutukset, kuten polte ja
kihelmöinti ovat todennäköisempiä, joskin kokemusperäisesti voin todeta,
etteivät ne silloinkaan ole tavallisia. Antimikrobisilta
ominaisuuksiltaan vahva on kuitenkin tehokkaampaa, ja siksi ne tehoavat
jalkasieneen todennäköisesti jopa Oleozonia paremmin.
Viitteet
Díaz, Maritza F; Rebeca Hernández;
Goitybell Martínez; Genny Vidal; Magali Gómez; Harold Fernández &
Rafael Garcés, Comparative Study of Ozonized Olive Oil and Ozonized
Sunflower Oil. Journal of the Brazilian Chemical Society 17(2): 403-407,
2006. Full text PDF
Menéndez, S.; L. Falcón; D. R. Simón
& N. Landa, Efficacy of ozonized sunflower oil in the treatment of
tinea pedis. Mycoses 45: 329-332, 2002.Abstract
Menéndez, S.; L. Re; L. Falcón; M. B.
Agorte; I. Méndez; D. Fernández; B. Elías-Calle & M. Valero, Safety
of Topical Oleozon in the Treatment of Tinea Pedis: Phase IV Clinical
Trial. International Journal of Ozone Therapy 7(1): 55-59, 2008. Summary
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti