Vanha artikkeli vuodelta 1931

Silloin tällöin löydän hyvinkin vanhoja otsoniterapioihin liittyviä artikkeleita. Sellainen osui silmiini helmikuun lopulla, kun vierailin terveystieteiden keskuskirjastossa Helsingissä. Kyseinen brittilääkäreiden artikkeli julkaistiin Lancet-lehdessä lokakuussa 1931. Siinä tutkijat olivat käyttäneet sähköpurkauksella paineessa käsiteltyä happea, jonka he epäilivät sisältäneen useita hapen muotoja, kuten oktotsonia (O8), neliatomista happea (O4) ja otsonia (O3). Vaikka hapella todellakin on moniatomisia muotoja, epäilen itse että kyseinen kaasu sisälsi puhtaan hapen lisäksi lähinnä vain otsonia, joka jo tuohon aikaan voitiin todeta ultraviolettispektristä. Virheellisesti he kuitenkin kutsuivat kaasua oktotsoniksi. Tutkijat annostelivat tätä kaasua monin tavoin potilaisiinsa, kuten ulkoisena pussitushoitona, lihaksensisäisenä injektiona, peräsuolihuuhteluna ja otsonoituna juomavetenä – siis menetelminä, jotka ovat yleisesti käytössä tänäkin päivänä. He kuvailivat menestyksellisiä tapauksia, jossa oli menestyksellisesti hoidettu seuraavia tauteja:

-         Laskimoperäistä säärihaavaa paikallisilla otsoni-injektioilla sekä ulkoisella otsonihuuhtelulla.

-         Käden ja hartian kroonista neuriittia eli hermotulehdusta ulkoisella otsonihuuhtella sekä lihaksensisäisillä injektioilla. Kipu katosi täysin kahdessa viikossa.

-         Iskiasta ulkoisella otsonihuuhtelulla sekä paikallisilla injektioilla. Kipu katosi täysin kahdessa päivässä ja jo seuraavana päivänä potilas meni töihin.

-         Kroonista 16-vuotta esiintynyttä Niveltulehdusta (ilmeisesti reumaa) paikallisilla otsonihauteilla, otsoni-injektioilla ja suolihuuhteluilla otsonikaasulla. Kahdessa viikossa potilaan kivut katosivat ja hän saattoi käyttää mankelia päivittäin.

-         Karbunkkelia eli ihonalaispaisetta paikallisilla otsoni-injektioilla. Ennen hoitoja potilas ei kyennyt liikuttamaan niskaansa. Ensimmäisen hoidon jälkeen kivut katosivat ja toisen hoitopäivän jälkeen myös paiseen vuoto loppui ja se parani lopulta itsekseen.

Lisäksi tutkijat mainitsivat hoitaneensa diabeettista kuoliossa olevaa haavaa, joka noin 20 hoidon jälkeen oli normaalin värinen. Samoin tutkimuksen alla oli virtsarakontulehduksen, emätintulehduksen ja leikkaushaavojen hoito. Vaikka tällaisen ikivanhan artikkelin tieteellinen arvo onkin vähäinen, kaikista mainituista oireista on sittemmin saatu lukuisia erinomaisia tuloksia laajoissa ja asiallisesti suoritetussa tutkimuksissa. Siinä mielessä havaitut tulokset eivät varmasti ole olleet sattumaa. Ikävää vain, ettei hoito jo tuolloin saavuttanut suurempaa suosiota.

Kirjastossa vieraillessani kopiokorttini oli unohtunut matkasta, joten tyydyin kuvaamaan artikkelit. Kyseinen artikkeli näkyy siis ohessa noissa kuvissa.